Ahdistaa kamalasti kun mies ei puhu

Tuppisuu, tuppikulli poikkis, jaxuhali.

Mä näen joka kertä pariskuntia kaupassa miltä puuttuu kipinä väliltään. Ollaan yhdessä olemisen ilosta. Tyypillistä on se, että nainen katsoo kiinnostuneena minua ''kuka on tuo huppupäinen nuori mies, hän on erikoinen. Hän näyttää köyhältä, mutta hän syö paremmin ja terveellisemmin kuin rikkaat. Kuka hän on?''

Vierailija kirjoitti:

Mä näen joka kertä pariskuntia kaupassa miltä puuttuu kipinä väliltään. Ollaan yhdessä olemisen ilosta. Tyypillistä on se, että nainen katsoo kiinnostuneena minua ''kuka on tuo huppupäinen nuori mies, hän on erikoinen. Hän näyttää köyhältä, mutta hän syö paremmin ja terveellisemmin kuin rikkaat. Kuka hän on?''

Kyllä meillä kipinää on ja viihdytään yhdessä, myös makkarissa. En katsele muita miehiä. Ongelma on miehen mykkyys kun pitäisi puhua jostain suhteeseen liittyvästä asiasta. Kyllä hän hyvistä yhteisistä asioista pystyy puhumaan, uskalsi kosiakin jne, mutta niistä huonommista asioista vetäisee täyden mykkyyden päälle. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Mä näen joka kertä pariskuntia kaupassa miltä puuttuu kipinä väliltään. Ollaan yhdessä olemisen ilosta. Tyypillistä on se, että nainen katsoo kiinnostuneena minua ''kuka on tuo huppupäinen nuori mies, hän on erikoinen. Hän näyttää köyhältä, mutta hän syö paremmin ja terveellisemmin kuin rikkaat. Kuka hän on?''

Imartelet itseäsi. Ei kukaan sun ostoskoriasi katso.

Vierailija kirjoitti:

Mä näen joka kertä pariskuntia kaupassa miltä puuttuu kipinä väliltään. Ollaan yhdessä olemisen ilosta. Tyypillistä on se, että nainen katsoo kiinnostuneena minua ''kuka on tuo huppupäinen nuori mies, hän on erikoinen. Hän näyttää köyhältä, mutta hän syö paremmin ja terveellisemmin kuin rikkaat. Kuka hän on?''

Etpä ole näköjään törmännyt minuun ja mieheeni kaupassa asioidessasi. Itse nään omien ostosteni lisäksi vain mieheni, on niin rouhealla tavalla komea että vaikea olla tuijottamatta 😄

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Eli mies on ollut sellainen aina ja nyt teet asiasta ongelman? Miksi miehen pitäisi juuri nyt alkaa muuten puhumaan?

Vierailija kirjoitti:

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Väitätkö siis, että puhumattomuus kuuluu parisuhteeseen ja se pitää vain hyväksyä tai olla ilman parisuhdetta? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Eli mies on ollut sellainen aina ja nyt teet asiasta ongelman? Miksi miehen pitäisi juuri nyt alkaa muuten puhumaan?

En tiedä onko hän ollut aina, suhteen alussa ei niitä ikävämpiä asioita nimittäin ollut. Nyt niitä on tullut eteen ja sen myötä selvisi, että mies päättää olla niiden suhteen aivan mykkä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Väitätkö siis, että puhumattomuus kuuluu parisuhteeseen ja se pitää vain hyväksyä tai olla ilman parisuhdetta? Ap.

En. Kiinnitin vain huomiota ilmauksiisi ("ahdistaa kamalasti", "ahdistaa ihan hirveästi, auttakaa"). Jos ahdistut noin kovasti tuollaisesta asiasta, sinun olisi ehkä paras pyrkiä elämäntilanteeseen, jossa stressaantuisit vähemmän.

Mä tiedän tunteesi. Ei meilläkään puhuta. Nykyään nimittäin en harrasta edes niitä puheita yksikseen. Mieheltä ei saa vakavaa mielipidettä mihinkään.

Nykyään kun en edes yritä keskustella niin mietin, että ajaako tämä meidät joskus myös fyysisesti erilleen, kun emme jaa toisillemme ajatusmaailmaamme.

Joku jo kommentoi, että miten se ukko yhtäkkiä mykäksi muuttui. Ei sen tarvi muuttua. On ollut aina, mutta rakkaus on sokea, eikä silloin niitä pieniä virheitä huomaa. Mutta ne pienet virheet saattaa pitemmän päälle alkaa ottaa kupoliin. Rakastaa on kuitenkin luvattu siinä vastamäessäkin. 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Väitätkö siis, että puhumattomuus kuuluu parisuhteeseen ja se pitää vain hyväksyä tai olla ilman parisuhdetta? Ap.

En. Kiinnitin vain huomiota ilmauksiisi ("ahdistaa kamalasti", "ahdistaa ihan hirveästi, auttakaa"). Jos ahdistut noin kovasti tuollaisesta asiasta, sinun olisi ehkä paras pyrkiä elämäntilanteeseen, jossa stressaantuisit vähemmän.

Eikö muita muka ahdistaisi, jos toinen ei suostu puhumaan ollenkaan? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Väitätkö siis, että puhumattomuus kuuluu parisuhteeseen ja se pitää vain hyväksyä tai olla ilman parisuhdetta? Ap.

En. Kiinnitin vain huomiota ilmauksiisi ("ahdistaa kamalasti", "ahdistaa ihan hirveästi, auttakaa"). Jos ahdistut noin kovasti tuollaisesta asiasta, sinun olisi ehkä paras pyrkiä elämäntilanteeseen, jossa stressaantuisit vähemmän.

Eikö muita muka ahdistaisi, jos toinen ei suostu puhumaan ollenkaan? Ap.

Sanoit, että se puhuu paljonkin. Sä vaan et ole tyytyväinen siihen mitä se puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Väitätkö siis, että puhumattomuus kuuluu parisuhteeseen ja se pitää vain hyväksyä tai olla ilman parisuhdetta? Ap.

En. Kiinnitin vain huomiota ilmauksiisi ("ahdistaa kamalasti", "ahdistaa ihan hirveästi, auttakaa"). Jos ahdistut noin kovasti tuollaisesta asiasta, sinun olisi ehkä paras pyrkiä elämäntilanteeseen, jossa stressaantuisit vähemmän.

Eikö muita muka ahdistaisi, jos toinen ei suostu puhumaan ollenkaan? Ap.

Sanoit, että se puhuu paljonkin. Sä vaan et ole tyytyväinen siihen mitä se puhuu.

Olen tyytyväinen siihen että se puhuu paljon kivoista asioista. Mutta harmittaa se, että se muuttuu mykäksi kun pitäisi puhua ikävämmistä asioista. Kun ei elämä ole aina vain sitä kivaa. Ap.

Millä tavalla otat asiat esille? Sillä on paljon tekoa sen kanssa, miten vastapuoli reagoi.

Vrt asiakas tuo viallisen tuotteen takaisin kauppaan haukkuen kaikki tuotteesta myyjään vs hoitaa palautuksen asiallisesti.

Löydät varmaan googlettamalla ohjeita vaikeista asioista puhumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mies on ollut sellainen aina ja nyt teet asiasta ongelman? Miksi miehen pitäisi juuri nyt alkaa muuten puhumaan?

En tiedä onko hän ollut aina, suhteen alussa ei niitä ikävämpiä asioita nimittäin ollut. Nyt niitä on tullut eteen ja sen myötä selvisi, että mies päättää olla niiden suhteen aivan mykkä. Ap.

Sitä varten onkin seurusteluaika ennen parisuhdetta, että nähdään, millainen ihminen on sen jälkeen, kun alkuhuuma on ohi ja alkaa tulla arkisia, ikäviäkin asioita, joista pitäisi voida puhua. Ensimmäiset 1-2 vuotta ovat yleensä vielä melko kuherteluvaihetta ja vasta sen jälkeen on tutustunut toiseen niin hyvin, että voi harkita vakavampaa suhdetta. Tai perääntyä, koska toinen ei vastaakaan odotuksia. 

Puhuu edes kivoista asioista. Minun mies ei. Puhutaan enintään mitä pitää tuoda kaupasta. Mies ei myöskään koske minuun kuin kerran viikossa tai parissa silloin kun haluaa seksiä. Ei myöskään Katso minua tai minuun päin, sama juttu lapsemme suhteen. Lapsi kerjää isin huomiota. Vaikeissa asioissa ei puhu sitäkään vähää minkä arjessa. Ei puhu arjessakaan tosin työstään tai yhtään mitään.

Älä tee lapsia sen kanssa. Paha merkki. Henkistä väkivaltaa.

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä näen joka kertä pariskuntia kaupassa miltä puuttuu kipinä väliltään. Ollaan yhdessä olemisen ilosta. Tyypillistä on se, että nainen katsoo kiinnostuneena minua ''kuka on tuo huppupäinen nuori mies, hän on erikoinen. Hän näyttää köyhältä, mutta hän syö paremmin ja terveellisemmin kuin rikkaat. Kuka hän on?''

Etpä ole näköjään törmännyt minuun ja mieheeni kaupassa asioidessasi. Itse nään omien ostosteni lisäksi vain mieheni, on niin rouhealla tavalla komea että vaikea olla tuijottamatta 😄

Voisitko lopettaa miehesi häirinnän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Väitätkö siis, että puhumattomuus kuuluu parisuhteeseen ja se pitää vain hyväksyä tai olla ilman parisuhdetta? Ap.

En. Kiinnitin vain huomiota ilmauksiisi ("ahdistaa kamalasti", "ahdistaa ihan hirveästi, auttakaa"). Jos ahdistut noin kovasti tuollaisesta asiasta, sinun olisi ehkä paras pyrkiä elämäntilanteeseen, jossa stressaantuisit vähemmän.

Eikö muita muka ahdistaisi, jos toinen ei suostu puhumaan ollenkaan? Ap.

Ehkä puhuminen ei ole miehesi ongelma vaan se että mitä se puhe aiheuttaa. Miehesi on huomannut että ennen puhumista elämä on ok. ja puhumisen jälkeen elämä ei enää olekkaan ok. ja on sen verran fiksu että tajuaa olla puhumatta.

Kun puhutte niin alatko sitten pyöritellä tätä puhuttua päässäsi ja sitten parin päivän päästä palaat tähän puhuttuun, ehkä heität jotain puhuttuun liittyvää? Tai sitten otat vaan pari päivää aiemmin puhutun uudelleen esiin ja kysyt että mitä sillä ja sillä oikein tarkoitit? 

Miestä alkaa ahdistaa vatvominen eikä tämän takia puhu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkisältään arvioisin, että parisuhde ei sovi sinulle. Yksin eläminen olisi varmasti kannaltasi vähemmän ahdistavaa.

Väitätkö siis, että puhumattomuus kuuluu parisuhteeseen ja se pitää vain hyväksyä tai olla ilman parisuhdetta? Ap.

En. Kiinnitin vain huomiota ilmauksiisi ("ahdistaa kamalasti", "ahdistaa ihan hirveästi, auttakaa"). Jos ahdistut noin kovasti tuollaisesta asiasta, sinun olisi ehkä paras pyrkiä elämäntilanteeseen, jossa stressaantuisit vähemmän.

Eikö muita muka ahdistaisi, jos toinen ei suostu puhumaan ollenkaan? Ap.

Ehkä puhuminen ei ole miehesi ongelma vaan se että mitä se puhe aiheuttaa. Miehesi on huomannut että ennen puhumista elämä on ok. ja puhumisen jälkeen elämä ei enää olekkaan ok. ja on sen verran fiksu että tajuaa olla puhumatta.

Kun puhutte niin alatko sitten pyöritellä tätä puhuttua päässäsi ja sitten parin päivän päästä palaat tähän puhuttuun, ehkä heität jotain puhuttuun liittyvää? Tai sitten otat vaan pari päivää aiemmin puhutun uudelleen esiin ja kysyt että mitä sillä ja sillä oikein tarkoitit? 

Miestä alkaa ahdistaa vatvominen eikä tämän takia puhu.

Jatkan vielä että kierolla tavalla voikin olla niin että mies joka ei puhu oikeasti välittää, ja joka puhuu ei välitä, vaan puhuttu valuu kuin vesi hanhen selästä.