Naisia, jotka eivät enää halua miestä elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi te käännätte asian aivan päälaelleem? Te olette oikeasti niitä, joita miehet eivät halua elämäänsä.

Haha. :D Oiskin niin ihanan helppoa. Jostain syystä musta on koko ajan joku kiinnostunut ja mun pitää lohdutella näitä sydämensä särkeneitä ja joutua tahtomattani tunnedraamaan, kun oikeasti haluaisin vain olla rauhassa. Liikaa vaadittu ilmeisesti.

Jooei enää minullekaan miestä. Lukeudun siihen osastoon, joka ei voi työntää nenäänsä ulos ilman että joku alkaa roikkua perässä. Baarissa olen käynyt viimeksi joskus vuonna 2014 (siitä tuloksena 2. avioliitto, jonka onneksi tajusin katkaista HETI kun mies alkoi sekoilla mustasukkaisuuksissaan). Nyt vältän visusti kaikkia tilaisuuksia, joista on taas luvassa joku riesa. 

Up

Vierailija kirjoitti:

Jooei enää minullekaan miestä. Lukeudun siihen osastoon, joka ei voi työntää nenäänsä ulos ilman että joku alkaa roikkua perässä. Baarissa olen käynyt viimeksi joskus vuonna 2014 (siitä tuloksena 2. avioliitto, jonka onneksi tajusin katkaista HETI kun mies alkoi sekoilla mustasukkaisuuksissaan). Nyt vältän visusti kaikkia tilaisuuksia, joista on taas luvassa joku riesa. 

Ymmärrän kyllä pointtisi ja miksi menettelet nykyisin kuten menettelet.

Kuitenkin ei kannata ihan täysin tuon rakentamasi yksinäisyyden muurin taakse linnottautua ja uhota sieltä, ettei ikinä enää koskaan ketään miestä milloinkaan elämääsi. Joillekkin omaehtoinen ja vapaaehtoinen yksinäisyys sopii, jotkut taas vanhempana alkavat katua päätöstään kun on jo myöhäistä ja elämä on mennyt ohitse - näitä katkeria vanhoja piikoja löytyy lähes joka pitäjästä.

Esimerkkejä on myös kunnollisista naisista, jotka ovat vielä sen ikäisiä että pariutuminen ja mahdollisten omien lastenkin hankinta on vielä mahdollista kuten Susanna Laine - hänelläkin vain tasaisella tahdilla se sinkkujuna puksuttaa tasaista mutta varmaa tahtia jatkuvasti ohi parisuhdelaiturilta. Toivottavasti ei muutu happamaksi vanhana jos jatkaa samalla tiellään ja katuukin asiaa.

Mä en edes halua mitään vakavaa,olen elänyt avioliiton ja avoliiton. Ei ole minun juttuni asua yhdessä kenenkään ukon kanssa. Yhtä tervanjuontia ja migreeniä oli koko elämä. Nyt asun lapsen kanssa kaksin ja ei ole särkenyt päätä moneen vuoteen 😃😃Matkustelemme,olen kokopäivätyössä. Koti on mukava. Ei tähän kuvioon sovi miestä enkä halua. PS lempeä saan vakiseksikumppanilta halutessani,kodin ulkopuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jooei enää minullekaan miestä. Lukeudun siihen osastoon, joka ei voi työntää nenäänsä ulos ilman että joku alkaa roikkua perässä. Baarissa olen käynyt viimeksi joskus vuonna 2014 (siitä tuloksena 2. avioliitto, jonka onneksi tajusin katkaista HETI kun mies alkoi sekoilla mustasukkaisuuksissaan). Nyt vältän visusti kaikkia tilaisuuksia, joista on taas luvassa joku riesa. 

 

Ymmärrän kyllä pointtisi ja miksi menettelet nykyisin kuten menettelet.

Kuitenkin ei kannata ihan täysin tuon rakentamasi yksinäisyyden muurin taakse linnottautua ja uhota sieltä, ettei ikinä enää koskaan ketään miestä milloinkaan elämääsi. Joillekkin omaehtoinen ja vapaaehtoinen yksinäisyys sopii, jotkut taas vanhempana alkavat katua päätöstään kun on jo myöhäistä ja elämä on mennyt ohitse - näitä katkeria vanhoja piikoja löytyy lähes joka pitäjästä.

Esimerkke

Mun täti on liki 70v. neitsyt. Asuu siskonsa kanssa. Katsos kun nainen pystyy helposti elämään toisen naisen kanssa. Miehet rupeaa heti homottelemaan miehen kanssa asuvia.

Jos nykyinen 18 vuoden parisuhde joskus syystä tai toisesta päättyy niin uutta en enää etsi. Deittailu on muuttunut niin paljon että ei kiinnosta yhtään alkaa pelailla mitään pelejä, latailla Tindereitä, tutustua uusiin potentiaalisesti vaarallisiin miehiin, selvittää sopiiko jonkun kanssa yhteen jne. Seksiä saanee aina tavalla tai toisella, mutta uutta ukkoa en ota nurkkiin pyörimään.

Jospa nykyinen mies on myös ikuinen mies. Eläisin onnellisna.

Tutkimusten mukaan naiset ilman miestä ovatkin onnellisempia kuin naiset avioliitossa.

Nämä asiat ei ole muuttuneet miksikään satoihin vuosiin. Mitä olen nähnyt naisten kommentteja vanhoista lehdistä 1800 luvultakin keskustelupalstoilta niin samat asiat ilostuttaa yhä ilman miestä eläviä naisia ja samat on syyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jooei enää minullekaan miestä. Lukeudun siihen osastoon, joka ei voi työntää nenäänsä ulos ilman että joku alkaa roikkua perässä. Baarissa olen käynyt viimeksi joskus vuonna 2014 (siitä tuloksena 2. avioliitto, jonka onneksi tajusin katkaista HETI kun mies alkoi sekoilla mustasukkaisuuksissaan). Nyt vältän visusti kaikkia tilaisuuksia, joista on taas luvassa joku riesa. 

 

Ymmärrän kyllä pointtisi ja miksi menettelet nykyisin kuten menettelet.

Kuitenkin ei kannata ihan täysin tuon rakentamasi yksinäisyyden muurin taakse linnottautua ja uhota sieltä, ettei ikinä enää koskaan ketään miestä milloinkaan elämääsi. Joillekkin omaehtoinen ja vapaaehtoinen yksinäisyys sopii, jotkut taas vanhempana alkavat katua päätöstään kun on jo myöhäistä ja elämä on mennyt ohitse - näitä katkeria vanhoja piikoja löytyy lähes joka pitäjästä.

Itselläni kiinnostuksen parisuhteisiin on vienyt se, etten näin 35:een ikävuoteen mennessä ole ollut aidosti hyvässä parisuhteessa. Ja ei, huono suhde ei tarkoita aina esim. väkivaltaa, vaan ihan sitä keskinäistä kohtelua ja kunnioitusta. Välillä tullut lipsahduksia, joista on voinut hyvin lukea etten ole ollut se ykkösvaihtoehto. Asiani eivät olleet tärkeitä, toiveeni eivät ole olleet tärkeitä.  Toinen on käyttäytynyt niin, että ihan sama onko tätä suhdetta ollenkaan vai ei.

Tuo kun muutaman kerran toistuu, niin lakkaa enää naiivisti uskomasta, että täällä jossain olisi minullekin se aidosti rakastava ja kunnioittava suhde. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä asiat ei ole muuttuneet miksikään satoihin vuosiin. Mitä olen nähnyt naisten kommentteja vanhoista lehdistä 1800 luvultakin keskustelupalstoilta niin samat asiat ilostuttaa yhä ilman miestä eläviä naisia ja samat on syyt. 

Missä tuolloin oli keskustelupalstoja? 

On ihanaa kun ei ole miestä elämässä! Ei tarvi kuunnella typeriä itsekeskeisiä juttuja, solvauksia, vähättelyä ja nöyryyttämistä. Ei tarvi levittää jalkoja ja tuijottaa kattoa. Kukaan ei haise vieressä. Saan syödä mitä haluan, olla miten haluan, siivota silloin kun haluan ja olla vastuussa vain omista asioistani.

Ei ole miestä jonka eläminen pitää kustantaa ja laskut maksaa. Ei tarvitse kuunnella ruikutusta. Koti on rauhan tyyssija ja juuri minunlaiseni. En missään tapauksessa halua yhtään miestä elämääni ja olen viimeiset 20 vuotta vältellyt miehiä kaikessa. Olen saanut työpaikan missä mieskontaktit on minimoitu, valitsen lääkärit sukupuolen mukaan ja kierrän kaukaa kassat, missä on mies työskentelemässä. Ihanaa elämää voi viettää jos haluaa.

Sinähän olet jo vanha kurppa muutenkin. Ei kukaan mies omaishoitajaksi halua.

Vierailija kirjoitti:

Sinähän olet jo vanha kurppa muutenkin. Ei kukaan mies omaishoitajaksi halua.

Nää omaishoitaja hommat menee kyllä useimmiten toisin päin, että se nainen, jonka eliniän odote on korkeampi, saa hoitaa sen miehensä hautaan asti ennen kuin saa elellä ilman, että tarvii toisesta huolehtia.

Minulle käy mukava mies, jonka kanssa voi jakaa kustannukset. Muutoin en välitä. 

Tää on kyllä varmaan ikuisuusaihe. Itse kipuilen nyt myös sen kanssa, että erosin 3v sitten avioliitosta, lapset vielä alaikäisiä. Olin aika tyytyväinen elämääni ilman miestä tuon huonoksi muuttuneen parisuhteen jälkeen. Sai tosiaan vihdoin tehdä asiat, miten halusi, ilman että kellään on mun tekemisistä mielipidettä. Se on vapauttavaa.

Nyt kuitenkin tapasin miehen, jonka kanssa ns. kolahti, ja nyt sitten onkin tullut kaikki epävarmuuden tunteet jne. takaisin pintaan. Yhteen en missään tapauksessa aio miehen kanssa muuttaa, mutta jo tapailukin saa kaikkea negatiivista aikaiseksi minussa, vaikka periaatteessa onkin todella ihania ja nautinnollisia viikonloppuja jne. tuon miehen kanssa. Kovasti mietin, että pitäisikö vain lopettaa tämäkin suhde, kun itsetunto ja mielialat vaan tässä menee heikommaksi, vaikka muka onkin kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tietenkin voi vain tapailla miestä vaikka ei halua miestä elämään!! Se tarkoittaa yleensä vain seksiä tarvittaessa eikä mitään muuta vakavampaa. Eli ei silloin mies naisen elämässä ole, nainen on täysin itsenäinen ,asuu yksin ja tekee mitä lystää!! Miestä käytetään vain normi tarpeisiin tarvittaessa :):) 

 

Ällöttävää

Eikö miehet tee juuri noin?

Täällä yksi. Ei miestä enää ikinä vaikka ihastumisen tunteita yhtä miestä kohtaan aina välillä onkin. En halua elämääni mitään draamaa enää. Mulla on alakoululainen lapsi ja se riittää vallan hyvin. 

Miksi haluaisin kotiini jonkun narskun? Ihanaa elää aivan rauhassa ilman että pitää jotain pelleä passata.

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä varmaan ikuisuusaihe. Itse kipuilen nyt myös sen kanssa, että erosin 3v sitten avioliitosta, lapset vielä alaikäisiä. Olin aika tyytyväinen elämääni ilman miestä tuon huonoksi muuttuneen parisuhteen jälkeen. Sai tosiaan vihdoin tehdä asiat, miten halusi, ilman että kellään on mun tekemisistä mielipidettä. Se on vapauttavaa.

Nyt kuitenkin tapasin miehen, jonka kanssa ns. kolahti, ja nyt sitten onkin tullut kaikki epävarmuuden tunteet jne. takaisin pintaan. Yhteen en missään tapauksessa aio miehen kanssa muuttaa, mutta jo tapailukin saa kaikkea negatiivista aikaiseksi minussa, vaikka periaatteessa onkin todella ihania ja nautinnollisia viikonloppuja jne. tuon miehen kanssa. Kovasti mietin, että pitäisikö vain lopettaa tämäkin suhde, kun itsetunto ja mielialat vaan tässä menee heikommaksi, vaikka muka onkin kivaa.

Älä anna yhden huonon suhteen määritellä elämääsi ja viedä uskoasi parisuhteeseen. On täysin mahdollista saada hyvä parisuhde. Minulla on hyvä parisuhde. Rakastamme, kunnioitamme ja arvostamme toisiamme. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja meillä on hauskaa yhdessä. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja meillä on kaksi lasta.