Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naisia, jotka eivät enää halua miestä elämäänsä?
05.12.2017 |
Olen ollut suhteen päätyttyä yksin pian 3v. Alussa yritin treffailla, mutta ei tullut mitään. Väärät miehet kiinnostivat/ kiinnostuivat. Olen alkanut nauttia elämästä yksin niin paljon, etten enää ajattelekaan suhdetta. Töistä tultua lepään ja saan olla rauhassa. Kun haluan vaihtelua, lähden konserttiin yksin tai kavereitten kanssa. Lapset ovat jo omillaan ja nyt on aikaa juuri itselleni.
Viimeksi eilen oli upea ilta; sytytin kynttilöitä, lepäilin sohvalla ja nautin elämästä.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa edelleen. Lasta kasvatetaan yhdessä siis.. molemmat epäsäännöllisessä työssä ilman tukijoukkkoja, joten aika pakitettuja ollaan yhteen. Ollaanhan tässä jo 15 vuotta nakitettu..
Mutta kyllä tuo aika selvä molemmille on, että kun lapsi kasvaa js omilleen lähtee, niin lähdetään mekin eri teille. Tiedän että mies muuttaa aika lailla varmasti helsingin keskustaan ja minä haaveilen maaseudun rauhasta.. no.. sitä päivää odotellessa ja en sen jälkeen muuta kissan tai koiran kummemman otuksen kanssa yhteen.
Mäkin olen naimisissa, anteeksi ketjukaappaus. Huutelen tähän, että tunnen paljon varattuja naisia, jotka ajattelevat samoin, tai niin, että jos nykyinen suhde jostakin syystä menee metsään, ei enää halua uutta. Olen itse samoilla linjoilla, ja nyt kahdessa avioliitossa todennut, että parisuhde ottaa enemmän kuin antaa (tällä kertaa kyse on hallitsemattomista tekijöistä, muuten hyvän miehen sairaudesta, edellinen oli huono valinta). En koe enää tarvetta kokeilla kolmatta kertaa, jos joskus jään yksin. Ei ainakaan enää ketään saman katon alle, tapailla ehkä voisi. Olen nelikymppinen, lapsi kasvatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä valinta kirjoitti:
Ehkä tuo on sosiaalista sopeutumista vallitsevaan tilanteeseen. Suurin osa keski-ikäisistä miehistä on parisuhteessa. Lopuista moni on alkoholi- ja terveysongelmainen, työtön ja raha-asiansa sotkenut. Kunnollisia, vapaita miehiä ei siis ole naisille tarjolla. Ja ne miehet, jotka olisivat kelvollisia, eivät halua pariutua, koska valinnan varaa on kuin lapsilla karkkikaupassa.
No en noin kyllä sanoisi. Itse erosin viisikymppisenä ja kun tokenin erostani katselin ympärilleni niin löytyi erittäin hyvä, pitkästä liitosta eronnut viereen. Ei ole ruttunaama kuten joku keski-ikäisiä miehiä kuvasi, mutta en ole minäkään, ollaan molemmat elämäniloisia, positiivisia ihmisiä, juuri odottelen miestä kotiin työreissulta. Voimaantuminen on tärkeää mutta miksi se pitää tehdä stereotypioita jankuttaen: "keski-ikäiset miehet, no niistä nyt ei...". Onnellista kun on tyytyväinen omaan elämäänsä ja itseensä, mutta miksi se niin usein tehdään muita halventaen? Siitä tulee hieman katkera sivumaku tuohon keski-ikäisen naisen sinkkuonneen. Jos tuo ei oikeasti ole totta, kannattaa miettiä ettei turhaan heitoillaan tuollaista mielikuvaa luo. Keski-ikäisten naisten kanssa työtä tekevänä samastun monessa asiassa enemmän mieheeni kuin moniin työkavereihin, ollaan ensin ihmisiä, yksilöitä ja vasta sitten sukupuolemme edustajia.
Yritin tiivistää vastaustani. On niitä, mutta niitä riittää harvoille ja onnekkaille. Siitäkin huolimatta, että moni nainen ei näytä edes parisuhdetta kaipaavan. Ehkä se vähän tasoittaa tilannetta sitä toivoville.
Sinkkuna seitsemän vuotta , ihanaa eikä ikinä miestä enää: tuhosin kaikki muka seksikkäät alusvaatteet, nyt vain mukavia ja tosi rumia, ei edes kaaritukia tissiliiveissä, rakastan ruokaa ja ruokajuomaa, ei tartte ketään miellyttää, olen antanut itseni lihoa ja nautin ruuasta, isompi maha kuin raskaana olevilla, kukaan ei odota sänkyyn, saan nukahtaa sohvalle telkun ääreen vaikka joka ilta, ei tartte seksiin kuluttaa aikaa eikä kenenkään mieliksi, yleensä se mies vain hyvän seksin tiellä, oma kiva parasta silloin harvoin ku haluttaa, saan syödä niin harvoin tai usein tai paljon ku huvittaa, ei tartte ajatella mikä on normaalia, voin huushollata niin paljon tai vähän ku itseä huvittaa, ei tartte miettiä mikä on normaalia, en ole seitsemään vuoteen tehnyt vatsalihaksia, en ole seitsemään vuoteen rasvannut ihoa tai hoitanut kantapäitä, hirveät oksettavat ihottumat ei haittaa ketään, rahankäyttö on tasan minun rahankäyttöä, tuhlaan mihin haluan, säästän missä haluan, ei tartte kestää ja käyttää aikaa toisen sukulaisiin.
Tässä mitä eka tuli mieleen.
Täällä yksi sinkkuudesta täysin siemauksin nauttiva nainen! Voi että mikä vapaus ja onni minulle on koittanut, kun oivalsin, että avo/ avioliitto ei vain ole minun juttuni. Kevyttä tapailua voin itsekin harrastaa, kunhan tilanne on selvä molemmille osapuolille. Olen aina ollut onnellisimmillani sinkkuna, mutta kesti vuosia irtautua sosiaalisesta paineesta ja yleisistä käsityksistä tämän asian suhteen. Lapsen halusin ja sellaisen sain, ja hän onkin ainoa mies, kenen kanssa asuntoni haluan jakaa. :) Joku mainitsi jo aiemmin, että parisuhde on aina ottanut enemmän kuin antanut, ja juuri niin olen itsekin asian kokenut. Haluan olla sielultani vapaa, en ahtautua mihinkään parisuhdemuottiin (eikä parisuhteissa siis yleensä ole mitään vikaa, se ei vain sovi minulle). High five, siskot! Kiva tietää, etten ole ainoa laatuani tässä asiassa. :D
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla aika vanha muija, yli 40v ehkä reippaasti ?
En oikeastaan koskaan ole halunnutkaan. Olen päätynyt muun kuin oman yrityksen kautta kokeilemaan joitain suhteita, mutta aina todennut olleeni tyytyväisempi yksin.
Miehet on kivoja kavereina, muu ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkku forever kirjoitti:
Sinkkuna seitsemän vuotta , ihanaa eikä ikinä miestä enää: tuhosin kaikki muka seksikkäät alusvaatteet, nyt vain mukavia ja tosi rumia, ei edes kaaritukia tissiliiveissä, rakastan ruokaa ja ruokajuomaa, ei tartte ketään miellyttää, olen antanut itseni lihoa ja nautin ruuasta, isompi maha kuin raskaana olevilla, kukaan ei odota sänkyyn, saan nukahtaa sohvalle telkun ääreen vaikka joka ilta, ei tartte seksiin kuluttaa aikaa eikä kenenkään mieliksi, yleensä se mies vain hyvän seksin tiellä, oma kiva parasta silloin harvoin ku haluttaa, saan syödä niin harvoin tai usein tai paljon ku huvittaa, ei tartte ajatella mikä on normaalia, voin huushollata niin paljon tai vähän ku itseä huvittaa, ei tartte miettiä mikä on normaalia, en ole seitsemään vuoteen tehnyt vatsalihaksia, en ole seitsemään vuoteen rasvannut ihoa tai hoitanut kantapäitä, hirveät oksettavat ihottumat ei haittaa ketään, rahankäyttö on tasan minun rahankäyttöä, tuhlaan mihin haluan, säästän missä haluan, ei tartte kestää ja käyttää aikaa toisen sukulaisiin.
Tässä mitä eka tuli mieleen.
Kun ei miehet huomaa, niin lääkäri saattaa huomata. Jos ei huomaa, niin saattaa diabetes tai infarkri iskeä...
Miksi te käännätte asian aivan päälaelleem? Te olette oikeasti niitä, joita miehet eivät halua elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut nyt vuoden verran kokonaan ilman miestä ja olen kyllä nauttinut rauhasta. Huvittavaa miten tämä on miehille ongelma, eli muutama vanha tapailusuhde on kovasti yrittänyt lähestyä, mutta mua ei vaan kiinnosta, kaikille olen sanonut, että ystävyys kiinnostaa, mutta olen kuulemma liian viehättävä pelkkään platoniseen suhteeseen, olkoot siis. Yhden juuri estin messagerissa...Minulla on koko elämän ajan ollut jotain säpinää ja miehiä pörrännyt ympärillä, mutta nyt en enää halua sitä kaikkea sotkua, mitä suhteet tuovat mukanaan. Ihanaa nukkua isossa sängyssä miten huvittaa, vaikka tähtiasennossa!
Juurikin. Aiemmat tapailumiehet yrittävät säännöllisesti saada treffejä aikaan. Ehei. Tämä yksin oleminen on niin mahtavaa, että olisi aikaa sitten pitänyt valita tämä tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikko ymmärrettiin väärin monen naisen taholta. Kyse oli siitä, että haluaa elää ilman miestä tai miehiä. Jos on suhde tapailuna tai seurustelu, niin silloin haluaa miehen elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut nyt vuoden verran kokonaan ilman miestä ja olen kyllä nauttinut rauhasta. Huvittavaa miten tämä on miehille ongelma, eli muutama vanha tapailusuhde on kovasti yrittänyt lähestyä, mutta mua ei vaan kiinnosta, kaikille olen sanonut, että ystävyys kiinnostaa, mutta olen kuulemma liian viehättävä pelkkään platoniseen suhteeseen, olkoot siis. Yhden juuri estin messagerissa...Minulla on koko elämän ajan ollut jotain säpinää ja miehiä pörrännyt ympärillä, mutta nyt en enää halua sitä kaikkea sotkua, mitä suhteet tuovat mukanaan. Ihanaa nukkua isossa sängyssä miten huvittaa, vaikka tähtiasennossa!
Juurikin. Aiemmat tapailumiehet yrittävät säännöllisesti saada treffejä aikaan. Ehei. Tämä yksin oleminen on niin mahtavaa, että olisi aikaa sitten pitänyt valita tämä tie.
Miksi nämä miehet edelleen ottavat yhteyttä? Outoa. Etenkin jos tapailu loppunut aiemmin miehen tahdosta ja sitten ollaankin taas niin kiinnostuneita. Yhdenkään naisen ei pidä alkaa tuollaisten lurkkien tyhjennysämpäriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsenäisiä sinkkunaisia pidetään jotenkin uhkana tai kadehditaan. Ei toki kaikki niin tee, mutta toisinaan saa kuulla, että helppohan sinun on, kun olet yksin. Kyllä, näin on asia. En valita osaani. Kokemuspohjalla on lähes 20v avioliitto, joka ei ollut huono, mutta halusin pois siitä. Alkoi olla kaveripohjalla enemmän.
Yksin olemisesta nauttii täysillä, kaiken voi suunnitella ja toteuttaa itse. En kaipaa yhtään juttuseuraa työn jälkeen ja kotihommat teen halutessani.
Satunnaisen seksitarpeen unohdan hyvin pian.
En missään tapauksessa vaihtaisi mukavuuttani parisuhteeseen. Ainoatakaan seikkaa en keksi tuovan lisäarvoa elämääni miehen mukana.
Täällä 5v. vanha sinkku, joka pääpiirteissään tykkää olla yksin, mutta välillä saattaa havahtua tunteeseen, että mies olisi ihan kiva kainalossa. Odotan yleensä, että kohtaus menee ohi. En etsi tarkoituksella ketään, mutta jos se hyvin käyttäytyvä fiksu mies vastaan tulee niin asia ok. Tiedän vain, ettei sellaisia miehiä ole. Työ on henkisesti raskasta ja pitkät työpäivät jokaviikkoisia. Ei olisi aikaakaan miehelle.
Ainoa mihin miestä kaipaisin on ystävien kanssa pidettävät juhlat ja tapaamiset. Koen yksinäisyyttä silloin, kun joukossa on 4 pariskuntaa ja minä ainoa pariton. Toinen on lomat. Olisi kiva, jos olisi matkakumppani, jonka kanssa voisi suunnitella matkoja. Minun kaikki ystäväni oat vahvasti parisuhteellisia ja tämmöiset illavietto tai mökkivierailut pistää kaipaamaan mieskaveria. Ehkä taustalla on myös se, että moni ystävistäni aika ajoin kyselee miksen seurustele. He kokevat jotenkin, että hauska, nätti ja koulutettu nainen sekä "monen miehen unelma" menee hukkaan. Entä sitten? Sittenpähän menee. Tämmöiselle sitoutumiskammoiselle tai oikeammin jätetyksitulemisen pelkoiselle sinkkuus on loistava vaihtoehto.
Muuta en oikein keksi mihin miestä tarvitsen. Koskaan en ole ollut sängyssä villi eikä seksi muutenkaan ole ollut minulle kovinkaan tärkeä. Minulla on alhainen libido ja jos olen pärjännyt omin käsin 5 vuotta, niin ehkä tämä pari kertaa kuussa harrastus riittää sinkulle.
Se mitä hyvää tässä sinkkuudessa on, on vapaus. Se vapauden tunne on niin syvällä ja vahvana, että pitää olla tosielämän "Bratt Pitt", että luopuisin siitä. Perhesuunnittelun paineita ei ole ja lapset kohta lentäneet pesästä. Voi alkaa keskittymään täystin omaan napaan.
Tässä olis yks mies vailla naista, joka ei halua mitään vakavaa...
Toivotteleepi eräs tohon ketjuun vastanneista
Olen itse parisuhteessa mutta juurikin tuo vapauden kaipuu vaanii jatkuvasti vahvempana.
Täällä myös yksi! Olen nuori, vasta 26, mutta parisuhdetta en juurikaan kaipaa. Muutama lyhyempi suhde takana, mistä en itse saanut oikein mitään irti. Lisäksi kaikki suhteet ovat olleet ahdistavia seksin takia, koska kärsin vulvodyniasta. Seksi sattuu niin maan p******sti, mutta miehille tämä ei mene jakeluun, pikemminkin innostuvat enemmän kun kerron että kärsin tästä. Yksikään ei ole koskaan kysynyt esim. että oletko ihan varma että haluat seksiä, sattuuko liikaa yms.
Toisaalta voin syyttää kyllä vaan itseäni, koska omassa päässä hävetti kun keho ei ole normaali. Nyt olen sinut asian kanssa, enkä halua miestä pyörimään, mankumaan ja möksöttämään jalkoihin. Lisäksi olen todella erakkoluonne, en voi sietää jos joku on saman katon alla kahta päivää pitempään. :D
Tulipas sekavaa tekstiä kännykällä, mutta huh, helpotti kun sai vähän purkaa. :)
Nyt, kun olen vapaa, ajattelee ilmeisesti monet miehet, että olen heidän seuraansa vailla.Kysytään kahville, laitetaan viestejä, hakeudutaan juttusille.
Onko naisilla eri juttu kuin miehillä eli nainen voi elää ihan hyvää elämää yksin, mutta miehelle (eron jälkeen) se on sietämätöntä.
Alue: Aihe vapaa
No en noin kyllä sanoisi. Itse erosin viisikymppisenä ja kun tokenin erostani katselin ympärilleni niin löytyi erittäin hyvä, pitkästä liitosta eronnut viereen. Ei ole ruttunaama kuten joku keski-ikäisiä miehiä kuvasi, mutta en ole minäkään, ollaan molemmat elämäniloisia, positiivisia ihmisiä, juuri odottelen miestä kotiin työreissulta. Voimaantuminen on tärkeää mutta miksi se pitää tehdä stereotypioita jankuttaen: "keski-ikäiset miehet, no niistä nyt ei...". Onnellista kun on tyytyväinen omaan elämäänsä ja itseensä, mutta miksi se niin usein tehdään muita halventaen? Siitä tulee hieman katkera sivumaku tuohon keski-ikäisen naisen sinkkuonneen. Jos tuo ei oikeasti ole totta, kannattaa miettiä ettei turhaan heitoillaan tuollaista mielikuvaa luo. Keski-ikäisten naisten kanssa työtä tekevänä samastun monessa asiassa enemmän mieheeni kuin moniin työkavereihin, ollaan ensin ihmisiä, yksilöitä ja vasta sitten sukupuolemme edustajia.