Naisia, jotka eivät enää halua miestä elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Psykologian ammattilaiset tarvitsevat kaksi kuukautta haastatteluja ja ympärivuorokautista tarkkailua että pystyvät määrittämään onko jollakin ihmisellä persoonallisuushäirö tai psykopatia vai ei. Mutta redpillmiesten mielestä tavis av-mamman pitäisi suoriutua moisesta pikkujutusta tuosta vaan. Totuus on, että persoonallisuushäiriöinen lähtee työstämään uhriaan niin ovelasti, ettei hän kohta enää tiedä onko taivas yläpuolella vai alapuolella.

Kummasti ne samat sekopäät osuu aina samoille naisille. Luulisi, että ekasta turpaan lyövästä alkoholisti-Mikasta olisi oppinut, mutta ei. Seuraava ja sitä seuraava on samanlainen. "Mutta kun sillä oli niin rehelliset silmät! Nyyh! "

Monestiko täällä Vauvallakin on miehen ex varoittanut nyksää, miehen kusipäisyydestä, mutta ei ole ymmärrys mennyt sinne punaisen hattaran sisäpuolelle? Sitte kun tulee ekaa kertaa pataan, niin onpa karu tipahdus maanpinnalle.

Tuo että ilman naista jääneet miehet syyttää naisia  auervaarojen manipuoloimiksi joutumisesta on kuin lämmittelisi talvipakkasella kusemalla housuun. Hetken tuntuu kivalta mutta lopputulos menee pahasti pakkasen puolelle. Onhan tuo tietysti paljon helpompaa kuin ruveta tosissaan työstämään oikeita syitä miksi parisuhde ei luonnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologian ammattilaiset tarvitsevat kaksi kuukautta haastatteluja ja ympärivuorokautista tarkkailua että pystyvät määrittämään onko jollakin ihmisellä persoonallisuushäirö tai psykopatia vai ei. Mutta redpillmiesten mielestä tavis av-mamman pitäisi suoriutua moisesta pikkujutusta tuosta vaan. Totuus on, että persoonallisuushäiriöinen lähtee työstämään uhriaan niin ovelasti, ettei hän kohta enää tiedä onko taivas yläpuolella vai alapuolella.

Kuinkas yleinen tuollainen persoonallisuushäiriön? Keskustelun perusteella voisi luulla, että tuollainen löytyy puolelta suomalaisista miehistä.

Se löytyy siltä 5%:lta miehistä, jotka pyörittää 80% naisia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologian ammattilaiset tarvitsevat kaksi kuukautta haastatteluja ja ympärivuorokautista tarkkailua että pystyvät määrittämään onko jollakin ihmisellä persoonallisuushäirö tai psykopatia vai ei. Mutta redpillmiesten mielestä tavis av-mamman pitäisi suoriutua moisesta pikkujutusta tuosta vaan. Totuus on, että persoonallisuushäiriöinen lähtee työstämään uhriaan niin ovelasti, ettei hän kohta enää tiedä onko taivas yläpuolella vai alapuolella.

Kuinkas yleinen tuollainen persoonallisuushäiriön? Keskustelun perusteella voisi luulla, että tuollainen löytyy puolelta suomalaisista miehistä.

Muutamalla sadasta on, ja kun rupeat laskemaan kuinka monta miestä se tekee, niin päästään lukemiin joista on täysin realistista, että muutama av-mammakin on tällaisen uhriksi joutunut. Me tavallisten miesten tavalliset vaimot ei täällä perata miehiämme kun ei ole mitään syytä. Ja aina kun joku tällainen nainen täällä avautuu, mieskuoro ulisijat rupaa mölisemään.

Vierailija kirjoitti:

Tuo että ilman naista jääneet miehet syyttää naisia  auervaarojen manipuoloimiksi joutumisesta on kuin lämmittelisi talvipakkasella kusemalla housuun. Hetken tuntuu kivalta mutta lopputulos menee pahasti pakkasen puolelle. Onhan tuo tietysti paljon helpompaa kuin ruveta tosissaan työstämään oikeita syitä miksi parisuhde ei luonnistu.

Kyllä minä ainakin tiedän mikä se syy itsessäni on. Se, kun on saanut pakkeja viimeisen vuosikymmenen ajan, niin itsetuntohan siinä on mennyt. Vaan mites korjaat sen?  Silti minulla on parempi itsetunto, kuin jollain alkoholistimiehellä, joka saa itsensä hauskaksi ja supliikiksi juomalla pullon viinaa. Vaan kumpi saa naisen?

No se vitun alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne minulla. Ei vaan jaksais alkaa säätämään joka ainoasta asiasta miehen kanssa enää. Nyt saan nukkua silloin kun nukuttaa, syödä mitä haluan, käydä kaupassa tai siivota milloin haluan, ei ole kukaan nalkuttamassa ja vaatimassa palvelua tai huomauttamassa eri tavalla tehdystä kotityöstä. Helppoa stressitöntä elämää. Miehet on niin vaativia ja olettavat palvelun pelaavan 24/7 ja jatkuvasti tyytymättömiä kaikkeen. Elämäniloisia vastuuntuntoisia miehiä ei ole tainnut syntyäkään, joku ihmeen "ruttuturpa"-geeni niillä on.

Täällä on yksi:)

Asiasta huvittunut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pillupalkalla höpöttäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole niin onnekas (saati kaunis) että olisin koskaan surkean 29-vuotisen elämäni aikana kelvannut yhdellekkään miehelle suhteeseen, mutta halusin suhdetta noin 27-vuotiaaksi asti enemmän kuin mitään muuta. Olin varma, että rakkaus tekisi mun elämästä täydellistä. No, nyt olen joutunut niin monen miehen kusettamaksi, että olen menettänyt uskoni miehiin ihan kokonaan. En enää haaveile saati halua suhdetta. Yksin on parasta, ei draamaa eikä joudu kusetetuksi. Hyviä miehiä ei ole.

Voisi olla hyvä aika katsoa peiliin ja miettiä, että miksi sinulle valikoituu aina noita kusettavia miehiä.

Mullekin sattuu noita kusettavia miehiä joten kerro ihmeessä mikä voi olla syynä ja miksi pitäisi katsoa peiliin? Kerro teoriasi.

Viehätyt piirteistä, jotka eivät ole eduksi pitkää parisuhdetta ajatellen. Hyvästä supliikista, komeasta ulkonäöstä, unelmista, valkoisista valheista ja katteettomista lupauksista.

Mistä nainen voi tietää, että mies latelee valkoisia valheita ja antaa katteettomia lupauksia? Pitääkö naisen ajatella jokaisen miehen kohdalla, että mies valehtelee pienistäkin asioista? Näihin olisi kiva saada joskus vastaus.

No jos se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin se ei todennäköisesti ole. Älä heti usko niitä miehen puheita, vaan tutustu vähän ennen kuin silmittömästi rakastut. Säästyt monelta pettymykseltä. Toki, tuo taitaa olla monelle naiselle täysin mahdoton ajatus.

Ahaa, jos siis mies sanoo muutaman kuukauden tapailun jälkeen, että on rakastumassa, niin se on valhe. Valhe on myös sekin, jos mies sanoo, että hän haluaisi lapsia parin vuoden kuluttua. Ja jos miehellä on siisti asunto, se tarkoittaa, että äiskä käy siellä siivoamassa. Siisti keittiö tarkoittaa sitä, että äiskä siivoaa senkin tai mies ei osaa tehdä keittiössä yhtään mitään. Kiitos neuvosta, annanpa tuolle miehelle kenkää näin vuoden seurustelun jälkeen, niin vältyn pettymyksiltä.

Onnistuu luetun väärinymmärtäminen näköjään naisiltakin. 😂

Kiva, kun sulla on hauskaa. Kerro nyt, mistä minä erotan, onko miehen puheet ja teot totta vai valhetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo että ilman naista jääneet miehet syyttää naisia  auervaarojen manipuoloimiksi joutumisesta on kuin lämmittelisi talvipakkasella kusemalla housuun. Hetken tuntuu kivalta mutta lopputulos menee pahasti pakkasen puolelle. Onhan tuo tietysti paljon helpompaa kuin ruveta tosissaan työstämään oikeita syitä miksi parisuhde ei luonnistu.

Kyllä minä ainakin tiedän mikä se syy itsessäni on. Se, kun on saanut pakkeja viimeisen vuosikymmenen ajan, niin itsetuntohan siinä on mennyt. Vaan mites korjaat sen?  Silti minulla on parempi itsetunto, kuin jollain alkoholistimiehellä, joka saa itsensä hauskaksi ja supliikiksi juomalla pullon viinaa. Vaan kumpi saa naisen?

No se vitun alkoholisti.

No miksi et sitten hankkiudu hauskaksi ja supliikiksi juomalla viinaa? Hieman nyt epäilen että kenestäkään tulisi vain viinaa juomalla supliikki niin että saa naisen, eikä mitään muuta tarvita kuin viina. Ja mitä parasta, jos näin olisi, siinähän sinulla olisi varma konsti päästä parisuhteeseen. Jotenkin niin lapsellisia nämä jutut nyt aikuisilta miehiltä. Lisäksi aivan varmasti ylivoimaisen enemmistön kohdalla alkoholismi tulee parisuhteessa kuvioon vasta pikku hiljaa, etkä sinäkään lämpenisi niille naisille, joiden mielestä alkoholismi on jotain mikä ei millään tavalla haittaa parisuhteen muodostumista siinä vaiheessa kun kun vasta tutustutaan ja alkoholismi on jo fakta ja päällä.

Omituista, miten ihmiset aina haluavat jakaa miehet kahteen luokkaan. On joko jännämies, joka saa naisia, tai hyvä mies, joka ei saa. Jos nainen on tyytymätön mieskokemuksiinsa, miehet ovat olleet jännämiehiä. Jos nainen on tyytyväinen, se on ollut järkevä ja tyytynyt hieman rumahkoon hyvään mieheen.

Sori vaan, mutta voi miehiin pettyä, vaikkei ne mitään jännämiehiä olisikaan. Olen ollut parissa pitkässä avoliitossa ja muutaman kerran seurustellut lyhyemminkin. Jokainen mieheni on ollut uskollinen, ystävällinen, ei ole käyttänyt liikaa alkoholia, ei ole ollut väkivaltainen, narsistinen tai pihi. On ollut hyvä ulkonäkö, hygienia, työasiat kunnossa jne. Eivät ole olleet mitään naistenmiehiä, vaan ihan tavallisia hauskoja, rauhallisia tyyppejä.

Tässä välissä täytyy huomauttaa, että olen itse ihan samanlainen. Normaali, hyvä tyyppi, jossa ei ole mitään selkeitä vikoja. Mutta tässä tulee se ero: miehet vaatii minulta paljon enemmän kuin minä niiltä, enkä jaksa olla aina se, joka antaa ja antaa, saamatta vastaavassa määrin takaisin.

Kotityöt on tietty se eka asia. Jotenkin ne vaan jää aina minun harteille lähes kokonaan. Tuntuu katkeralta kun toinen saa elää siistissä kodissa ja syödä hyvää ruokaa, ilman että tarvii tehdä mitään sen eteen. Jos asiasta yritetään puhua, se menee siihen "no kerro mitä mun pitää tehdä niin teen sen." Eli mun pitäisi 20 kertaa päivässä pyytää, että voitko käydä kaupassa ja tuoda sieltä nämä asiat, voitko keittää riisiä, voitko viedä roskiksen, voitko täyttää pesukoneen, voitko kerätä nuo tavarat tuosta... Kuka jaksaa?

Toisekseen, seksi ja läheisyys. Miehet haluaa sitä aina enemmän kuin minä, jolloin se vonkaaminen käy rasittavaksi. Haluaisin vain olla rauhassa ja keskittyä lukemaan kirjaa tms, mutta aina joku on siinä vonkaamassa ja syyllistämässä ja pyrkimässä iholle. Olen introvertti ja tarvitsen omaa tilaa, mutta miehet eivät kunnioita minun tarpeitani, kun omat tarpeet on tärkeämpiä.

Kolmanneksi, seksi uudelleen. Miehen ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä, jotta kelpaa minun sänkyyn. Kunhan käy suihkussa säännöllisesti. Ei tarvi edes partaa ajaa. Mutta minun pitäisi viettää pari tuntia viikossa kylppärissä sheivaamassa, jotta olen aina täysin karvaton kaulasta alaspäin. Sitten pitäisi ahtautua kaikkiin naurettaviin asuihin ja vääntäytyä asentoihin, joihin en ole edes tarpeeksi notkea. Ja tietenkin pitäisi ottaa mällit naamalle, koska hei, eihän se nyt ole niin paljon vaadittu. Mitäs minä saan vastineeksi tästä yhden naisen performanssiesityksestä? Yleisön, en juuri muuta.

Helpompaa olisi olla yksin, ilman että joku mieslapsi on jatkuvasti pyytämässä asioita, ja huuli mutrulla jos ei kaikkea saa.

Vierailija kirjoitti:

Asiasta huvittunut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pillupalkalla höpöttäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole niin onnekas (saati kaunis) että olisin koskaan surkean 29-vuotisen elämäni aikana kelvannut yhdellekkään miehelle suhteeseen, mutta halusin suhdetta noin 27-vuotiaaksi asti enemmän kuin mitään muuta. Olin varma, että rakkaus tekisi mun elämästä täydellistä. No, nyt olen joutunut niin monen miehen kusettamaksi, että olen menettänyt uskoni miehiin ihan kokonaan. En enää haaveile saati halua suhdetta. Yksin on parasta, ei draamaa eikä joudu kusetetuksi. Hyviä miehiä ei ole.

Voisi olla hyvä aika katsoa peiliin ja miettiä, että miksi sinulle valikoituu aina noita kusettavia miehiä.

Mullekin sattuu noita kusettavia miehiä joten kerro ihmeessä mikä voi olla syynä ja miksi pitäisi katsoa peiliin? Kerro teoriasi.

Viehätyt piirteistä, jotka eivät ole eduksi pitkää parisuhdetta ajatellen. Hyvästä supliikista, komeasta ulkonäöstä, unelmista, valkoisista valheista ja katteettomista lupauksista.

Mistä nainen voi tietää, että mies latelee valkoisia valheita ja antaa katteettomia lupauksia? Pitääkö naisen ajatella jokaisen miehen kohdalla, että mies valehtelee pienistäkin asioista? Näihin olisi kiva saada joskus vastaus.

No jos se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin se ei todennäköisesti ole. Älä heti usko niitä miehen puheita, vaan tutustu vähän ennen kuin silmittömästi rakastut. Säästyt monelta pettymykseltä. Toki, tuo taitaa olla monelle naiselle täysin mahdoton ajatus.

Ahaa, jos siis mies sanoo muutaman kuukauden tapailun jälkeen, että on rakastumassa, niin se on valhe. Valhe on myös sekin, jos mies sanoo, että hän haluaisi lapsia parin vuoden kuluttua. Ja jos miehellä on siisti asunto, se tarkoittaa, että äiskä käy siellä siivoamassa. Siisti keittiö tarkoittaa sitä, että äiskä siivoaa senkin tai mies ei osaa tehdä keittiössä yhtään mitään. Kiitos neuvosta, annanpa tuolle miehelle kenkää näin vuoden seurustelun jälkeen, niin vältyn pettymyksiltä.

Onnistuu luetun väärinymmärtäminen näköjään naisiltakin. 😂

Kiva, kun sulla on hauskaa. Kerro nyt, mistä minä erotan, onko miehen puheet ja teot totta vai valhetta?

Mennyt ei tietysti ole tae tulevasta, mutta yleensä kannattaa usko enemmän tekoja kuin sanoja. Ja punnita suhteen hyviä ja huonoja puolia. Jos suhteesta saa vähemmän kuin sille antaa, kannattaa ottaa hatkat eikä jäädä marttyyrin kruunua kiillottamaan. Sitä ei kukaan kuitenkaan arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo että ilman naista jääneet miehet syyttää naisia  auervaarojen manipuoloimiksi joutumisesta on kuin lämmittelisi talvipakkasella kusemalla housuun. Hetken tuntuu kivalta mutta lopputulos menee pahasti pakkasen puolelle. Onhan tuo tietysti paljon helpompaa kuin ruveta tosissaan työstämään oikeita syitä miksi parisuhde ei luonnistu.

Kyllä minä ainakin tiedän mikä se syy itsessäni on. Se, kun on saanut pakkeja viimeisen vuosikymmenen ajan, niin itsetuntohan siinä on mennyt. Vaan mites korjaat sen?  Silti minulla on parempi itsetunto, kuin jollain alkoholistimiehellä, joka saa itsensä hauskaksi ja supliikiksi juomalla pullon viinaa. Vaan kumpi saa naisen?

No se vitun alkoholisti.

No miksi et sitten hankkiudu hauskaksi ja supliikiksi juomalla viinaa? Hieman nyt epäilen että kenestäkään tulisi vain viinaa juomalla supliikki niin että saa naisen, eikä mitään muuta tarvita kuin viina. Ja mitä parasta, jos näin olisi, siinähän sinulla olisi varma konsti päästä parisuhteeseen. Jotenkin niin lapsellisia nämä jutut nyt aikuisilta miehiltä. Lisäksi aivan varmasti ylivoimaisen enemmistön kohdalla alkoholismi tulee parisuhteessa kuvioon vasta pikku hiljaa, etkä sinäkään lämpenisi niille naisille, joiden mielestä alkoholismi on jotain mikä ei millään tavalla haittaa parisuhteen muodostumista siinä vaiheessa kun kun vasta tutustutaan ja alkoholismi on jo fakta ja päällä.

Niin ja ihan oikeasti, jos ootte alkoholisteille niin kateellisia näiden naisista, niin menkää sinne lähiöpubiin arki-iltana. Siellä kuuluu hurraahuuto kun astutte saliin.

Olen introvertti, en halua elää toisen aikuisen kanssa.

Olen teinin äiti, meillä on mukava, rauhallinen koti kaksin. Ei ole tullut mieleen koskaan että täältä joku mies puuttuisi kiukuttelemasta, kertomasta mitä teen väärin ja vaatimassa seksiä. Puistattaa pelkkä ajatus pakkopullaseksistä ja känkkäränkkämiehestä. En ole draamaan taipuvainen, tuntuu kuin moni olisi parisuhteessa vain riitelyn vuoksi, tuntuvat nauttivan sellasesta elämästä.

Olen asunut 20 vuotiaasta asti yksin kun kotoa muutin, 30-vuotiaana tulin äidiksi ja nyt olen 45, ja kun lapsi lentää pesästä jatkan yksin asumista. Aivan luonnollista elämää mulle, koskaan en ole miehen kanssa asunut yhdessä enkä halua asuakaan. 

Jokainen tyylillään. 

 

Vierailija kirjoitti:

Omituista, miten ihmiset aina haluavat jakaa miehet kahteen luokkaan. On joko jännämies, joka saa naisia, tai hyvä mies, joka ei saa. Jos nainen on tyytymätön mieskokemuksiinsa, miehet ovat olleet jännämiehiä. Jos nainen on tyytyväinen, se on ollut järkevä ja tyytynyt hieman rumahkoon hyvään mieheen.

Sori vaan, mutta voi miehiin pettyä, vaikkei ne mitään jännämiehiä olisikaan. Olen ollut parissa pitkässä avoliitossa ja muutaman kerran seurustellut lyhyemminkin. Jokainen mieheni on ollut uskollinen, ystävällinen, ei ole käyttänyt liikaa alkoholia, ei ole ollut väkivaltainen, narsistinen tai pihi. On ollut hyvä ulkonäkö, hygienia, työasiat kunnossa jne. Eivät ole olleet mitään naistenmiehiä, vaan ihan tavallisia hauskoja, rauhallisia tyyppejä.

Tässä välissä täytyy huomauttaa, että olen itse ihan samanlainen. Normaali, hyvä tyyppi, jossa ei ole mitään selkeitä vikoja. Mutta tässä tulee se ero: miehet vaatii minulta paljon enemmän kuin minä niiltä, enkä jaksa olla aina se, joka antaa ja antaa, saamatta vastaavassa määrin takaisin.

Kotityöt on tietty se eka asia. Jotenkin ne vaan jää aina minun harteille lähes kokonaan. Tuntuu katkeralta kun toinen saa elää siistissä kodissa ja syödä hyvää ruokaa, ilman että tarvii tehdä mitään sen eteen. Jos asiasta yritetään puhua, se menee siihen "no kerro mitä mun pitää tehdä niin teen sen." Eli mun pitäisi 20 kertaa päivässä pyytää, että voitko käydä kaupassa ja tuoda sieltä nämä asiat, voitko keittää riisiä, voitko viedä roskiksen, voitko täyttää pesukoneen, voitko kerätä nuo tavarat tuosta... Kuka jaksaa?

Toisekseen, seksi ja läheisyys. Miehet haluaa sitä aina enemmän kuin minä, jolloin se vonkaaminen käy rasittavaksi. Haluaisin vain olla rauhassa ja keskittyä lukemaan kirjaa tms, mutta aina joku on siinä vonkaamassa ja syyllistämässä ja pyrkimässä iholle. Olen introvertti ja tarvitsen omaa tilaa, mutta miehet eivät kunnioita minun tarpeitani, kun omat tarpeet on tärkeämpiä.

Kolmanneksi, seksi uudelleen. Miehen ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä, jotta kelpaa minun sänkyyn. Kunhan käy suihkussa säännöllisesti. Ei tarvi edes partaa ajaa. Mutta minun pitäisi viettää pari tuntia viikossa kylppärissä sheivaamassa, jotta olen aina täysin karvaton kaulasta alaspäin. Sitten pitäisi ahtautua kaikkiin naurettaviin asuihin ja vääntäytyä asentoihin, joihin en ole edes tarpeeksi notkea. Ja tietenkin pitäisi ottaa mällit naamalle, koska hei, eihän se nyt ole niin paljon vaadittu. Mitäs minä saan vastineeksi tästä yhden naisen performanssiesityksestä? Yleisön, en juuri muuta.

Helpompaa olisi olla yksin, ilman että joku mieslapsi on jatkuvasti pyytämässä asioita, ja huuli mutrulla jos ei kaikkea saa.

Mun ex ainakin halusi mällit päällensä ja naamalleen, koska piti siitä.  Ettet nyt vain olisi jotenkin haluton muutenkin?

Tämähän on vähän kuin naisilta kysyisi että tykkääkö kukaan jos mies vähän alistaa seksissä (hihi)?

"Minä"

"Ja minä!"

"Minäkin"

"Siis oikeesti, onko muitakin?"

Tuohan on se tavallisin elämänvaihekierto naisella.

1. Juoksut (kokeillaan jännittäviä/meneviä poikia)

2. Vakiintuminen (hankitaan lapset betamiehen kanssa ellei alfaan riitä rahkeet)

3. Menot (elämä täytetään menoilla, ei halua miestä paitsi korkeintaan viikonloppurakastajaksi)

Todelliset parisuhdenaiset ovat selkeästi vähemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista, miten ihmiset aina haluavat jakaa miehet kahteen luokkaan. On joko jännämies, joka saa naisia, tai hyvä mies, joka ei saa. Jos nainen on tyytymätön mieskokemuksiinsa, miehet ovat olleet jännämiehiä. Jos nainen on tyytyväinen, se on ollut järkevä ja tyytynyt hieman rumahkoon hyvään mieheen.

Sori vaan, mutta voi miehiin pettyä, vaikkei ne mitään jännämiehiä olisikaan. Olen ollut parissa pitkässä avoliitossa ja muutaman kerran seurustellut lyhyemminkin. Jokainen mieheni on ollut uskollinen, ystävällinen, ei ole käyttänyt liikaa alkoholia, ei ole ollut väkivaltainen, narsistinen tai pihi. On ollut hyvä ulkonäkö, hygienia, työasiat kunnossa jne. Eivät ole olleet mitään naistenmiehiä, vaan ihan tavallisia hauskoja, rauhallisia tyyppejä.

Tässä välissä täytyy huomauttaa, että olen itse ihan samanlainen. Normaali, hyvä tyyppi, jossa ei ole mitään selkeitä vikoja. Mutta tässä tulee se ero: miehet vaatii minulta paljon enemmän kuin minä niiltä, enkä jaksa olla aina se, joka antaa ja antaa, saamatta vastaavassa määrin takaisin.

Kotityöt on tietty se eka asia. Jotenkin ne vaan jää aina minun harteille lähes kokonaan. Tuntuu katkeralta kun toinen saa elää siistissä kodissa ja syödä hyvää ruokaa, ilman että tarvii tehdä mitään sen eteen. Jos asiasta yritetään puhua, se menee siihen "no kerro mitä mun pitää tehdä niin teen sen." Eli mun pitäisi 20 kertaa päivässä pyytää, että voitko käydä kaupassa ja tuoda sieltä nämä asiat, voitko keittää riisiä, voitko viedä roskiksen, voitko täyttää pesukoneen, voitko kerätä nuo tavarat tuosta... Kuka jaksaa?

Toisekseen, seksi ja läheisyys. Miehet haluaa sitä aina enemmän kuin minä, jolloin se vonkaaminen käy rasittavaksi. Haluaisin vain olla rauhassa ja keskittyä lukemaan kirjaa tms, mutta aina joku on siinä vonkaamassa ja syyllistämässä ja pyrkimässä iholle. Olen introvertti ja tarvitsen omaa tilaa, mutta miehet eivät kunnioita minun tarpeitani, kun omat tarpeet on tärkeämpiä.

Kolmanneksi, seksi uudelleen. Miehen ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä, jotta kelpaa minun sänkyyn. Kunhan käy suihkussa säännöllisesti. Ei tarvi edes partaa ajaa. Mutta minun pitäisi viettää pari tuntia viikossa kylppärissä sheivaamassa, jotta olen aina täysin karvaton kaulasta alaspäin. Sitten pitäisi ahtautua kaikkiin naurettaviin asuihin ja vääntäytyä asentoihin, joihin en ole edes tarpeeksi notkea. Ja tietenkin pitäisi ottaa mällit naamalle, koska hei, eihän se nyt ole niin paljon vaadittu. Mitäs minä saan vastineeksi tästä yhden naisen performanssiesityksestä? Yleisön, en juuri muuta.

Helpompaa olisi olla yksin, ilman että joku mieslapsi on jatkuvasti pyytämässä asioita, ja huuli mutrulla jos ei kaikkea saa.

Mun ex ainakin halusi mällit päällensä ja naamalleen, koska piti siitä.  Ettet nyt vain olisi jotenkin haluton muutenkin?

Hei haloo 😃. Se väitti niin sinun mieliksesi. Mieti nyt itte. Roiski omaan naamaasi paineella limaa ja mieti miten suuri nautinto se on. Se voi tietysti aiheuttaa hyvää mieltä kun näkee kuinka tohkeissasi olet siitä, ja se on ihan ok. Mutta nautinto, yeah right...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista, miten ihmiset aina haluavat jakaa miehet kahteen luokkaan. On joko jännämies, joka saa naisia, tai hyvä mies, joka ei saa. Jos nainen on tyytymätön mieskokemuksiinsa, miehet ovat olleet jännämiehiä. Jos nainen on tyytyväinen, se on ollut järkevä ja tyytynyt hieman rumahkoon hyvään mieheen.

Sori vaan, mutta voi miehiin pettyä, vaikkei ne mitään jännämiehiä olisikaan. Olen ollut parissa pitkässä avoliitossa ja muutaman kerran seurustellut lyhyemminkin. Jokainen mieheni on ollut uskollinen, ystävällinen, ei ole käyttänyt liikaa alkoholia, ei ole ollut väkivaltainen, narsistinen tai pihi. On ollut hyvä ulkonäkö, hygienia, työasiat kunnossa jne. Eivät ole olleet mitään naistenmiehiä, vaan ihan tavallisia hauskoja, rauhallisia tyyppejä.

Tässä välissä täytyy huomauttaa, että olen itse ihan samanlainen. Normaali, hyvä tyyppi, jossa ei ole mitään selkeitä vikoja. Mutta tässä tulee se ero: miehet vaatii minulta paljon enemmän kuin minä niiltä, enkä jaksa olla aina se, joka antaa ja antaa, saamatta vastaavassa määrin takaisin.

Kotityöt on tietty se eka asia. Jotenkin ne vaan jää aina minun harteille lähes kokonaan. Tuntuu katkeralta kun toinen saa elää siistissä kodissa ja syödä hyvää ruokaa, ilman että tarvii tehdä mitään sen eteen. Jos asiasta yritetään puhua, se menee siihen "no kerro mitä mun pitää tehdä niin teen sen." Eli mun pitäisi 20 kertaa päivässä pyytää, että voitko käydä kaupassa ja tuoda sieltä nämä asiat, voitko keittää riisiä, voitko viedä roskiksen, voitko täyttää pesukoneen, voitko kerätä nuo tavarat tuosta... Kuka jaksaa?

Toisekseen, seksi ja läheisyys. Miehet haluaa sitä aina enemmän kuin minä, jolloin se vonkaaminen käy rasittavaksi. Haluaisin vain olla rauhassa ja keskittyä lukemaan kirjaa tms, mutta aina joku on siinä vonkaamassa ja syyllistämässä ja pyrkimässä iholle. Olen introvertti ja tarvitsen omaa tilaa, mutta miehet eivät kunnioita minun tarpeitani, kun omat tarpeet on tärkeämpiä.

Kolmanneksi, seksi uudelleen. Miehen ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä, jotta kelpaa minun sänkyyn. Kunhan käy suihkussa säännöllisesti. Ei tarvi edes partaa ajaa. Mutta minun pitäisi viettää pari tuntia viikossa kylppärissä sheivaamassa, jotta olen aina täysin karvaton kaulasta alaspäin. Sitten pitäisi ahtautua kaikkiin naurettaviin asuihin ja vääntäytyä asentoihin, joihin en ole edes tarpeeksi notkea. Ja tietenkin pitäisi ottaa mällit naamalle, koska hei, eihän se nyt ole niin paljon vaadittu. Mitäs minä saan vastineeksi tästä yhden naisen performanssiesityksestä? Yleisön, en juuri muuta.

Helpompaa olisi olla yksin, ilman että joku mieslapsi on jatkuvasti pyytämässä asioita, ja huuli mutrulla jos ei kaikkea saa.

Mun ex ainakin halusi mällit päällensä ja naamalleen, koska piti siitä.  Ettet nyt vain olisi jotenkin haluton muutenkin?

Hei haloo 😃. Se väitti niin sinun mieliksesi. Mieti nyt itte. Roiski omaan naamaasi paineella limaa ja mieti miten suuri nautinto se on. Se voi tietysti aiheuttaa hyvää mieltä kun näkee kuinka tohkeissasi olet siitä, ja se on ihan ok. Mutta nautinto, yeah right...

On myös se vaihtoehto että nainen väittää haluavansa mällit naamalleen tai rinnoilleen että välttää pitkän jyystön maaliin pääsemiseksi. Käyttäisin tätä joskus itsekin jos olisi pokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Hei haloo 😃. Se väitti niin sinun mieliksesi. Mieti nyt itte. Roiski omaan naamaasi paineella limaa ja mieti miten suuri nautinto se on. Se voi tietysti aiheuttaa hyvää mieltä kun näkee kuinka tohkeissasi olet siitä, ja se on ihan ok. Mutta nautinto, yeah right...

Joo, kaikkein ihaninta on se, kun sitä menee silmään! Ja se kun saa seksin jälkeen joko pyyhkiä sitä lämmintä limaa paperiin tai kävellä kylppäriin varoen ettei se tipahtele naamalta pitkin kämppää. Love it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan siksi ette "halua", koska ei löydy miestä, joka ymmärtäisi teitä. Jos löytyisi, yksinolo olis vasta toiseksi mukavinta. Ja se, ettei löydy miestä, joka teitä ymmärtäisi johtuu siitä, millaisia traumoja kannatte.

Ei minulla ainakaan ole mitään traumoja. Olen exän kanssa erittäin hyvissä väleissä. Tapailla voin miehiä, mutta mitään yhteistä huushollia en enää haluaisi. 

Tuoko todella tarkoittaa naiselle, ettei ole miestä elämässä? Kun kasuaalisti tapailee MIEHEN kanssa ja nussii tätä? Mielestäni tuossa on aika vahvasti mies osa elämää.

MInulle mies elämässä tarkoittaa yhteistä arkea ja kompromisseja. Jos haluan naida napsauttaa jotain vakipanoa silloin tällöin, niin hän ei todellakaan ole tärkeä osa elämääni. Ei ole mitään yhteisiä velvollisuuksia. 

Ei mua ole kumppanin löytyminen kiinnostanut enää kymmeneen vuoteen. Lapsia olisin halunnut, mutta miestä en kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei haloo 😃. Se väitti niin sinun mieliksesi. Mieti nyt itte. Roiski omaan naamaasi paineella limaa ja mieti miten suuri nautinto se on. Se voi tietysti aiheuttaa hyvää mieltä kun näkee kuinka tohkeissasi olet siitä, ja se on ihan ok. Mutta nautinto, yeah right...

Joo, kaikkein ihaninta on se, kun sitä menee silmään! Ja se kun saa seksin jälkeen joko pyyhkiä sitä lämmintä limaa paperiin tai kävellä kylppäriin varoen ettei se tipahtele naamalta pitkin kämppää. Love it.

Kannattaa ekana katsoa, onko siinä lähellä miehen paitaa. Siinä on tarpeeksi pehmyttä kangasta, johon kasvot voi pyyhkiä ekaksi. Miehen tyynyliina tai verhot on myös käypä vaihtoehto, turha tuohon on paperia tuhlata.