Olemmeko mieheni kanssa ainoat isovanhemmat, joita lapsenlasten hoitaminen eivät oikeasti kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan paljastaa trolliksi kielenkäyttö. Nuoren ihmisen sanavalintoja täynnä. Mut onpahan asiasta. Tärkein keskustelu ehkä tuo että pistetäänkö vanhemmuus narikkaan samantien kun mummolaan mennään.

Mikä ihmeen mielikuva sinulla on mummoista ? Tämän päivän mummot kaikin tavoin aikaansa ja monesti hyvinkin vaativissa työtehtävissä ym. Aika harvassa minun tuttavapiirissäni ovat pullantuoksuiset mummot.Voivat olla ihan hyviä mummoja ,mutta myös omaa elämäänsä eläviä eikä pelkkiä hoitoparkkeja.

Tärkeä keskustelunaihe todella ja monelta puolelta.

vierailija 94

Kiva kun kirjoitit hyvää tarkoittavan palautteen. Saan toki nähdä lapsenlapsia joka viikko, kun poikani tuo heidät mummolaan. Kyllä hän tietää miniän ja minun kiristyneestä tilanteesta ja on kysynyt, vaan olen sanonut etten jaksa asiasta puhua. Ei siis ole kyse mustasukkaisuudesta, vaan miniän törkeästä petoksesta ja käyttäytymisestä minun selän takana, jota ei voi missään nimessä sulattaa ehkä koskaan ja hän tietää sen. En missään nimessä mene juoruamaan pojalleni, koska tiedän hänen periaatteet ja se olisi perheen hajoaminen. Antaa hänen huomata (jos huomaa) jossakin vaiheessa, ettei hänen avovaimonsa niin täydellinen olekaan. Me anopithan olemme hyviäkin ystäviä. Soitellaan toisillemme joka viikko, mutta emme puhu tästä kinasta mitään, koska olemme sopineet niin.

Voi Jeesus, luin ekan ja vikan kommentin kovasti on näköjään tarinaa riittänyt😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan paljastaa trolliksi kielenkäyttö. Nuoren ihmisen sanavalintoja täynnä. Mut onpahan asiasta. Tärkein keskustelu ehkä tuo että pistetäänkö vanhemmuus narikkaan samantien kun mummolaan mennään.

Mikä ihmeen mielikuva sinulla on mummoista ? Tämän päivän mummot kaikin tavoin aikaansa ja monesti hyvinkin vaativissa työtehtävissä ym. Aika harvassa minun tuttavapiirissäni ovat pullantuoksuiset mummot.Voivat olla ihan hyviä mummoja ,mutta myös omaa elämäänsä eläviä eikä pelkkiä hoitoparkkeja.

Tärkeä keskustelunaihe todella ja monelta puolelta.

No kiitos, ensimmäinen järkevä kommentti. Olen tosiaan vaativassa ammatissa, teen pitkää päivää, päivystän ja lisäksi harrastan. Samoin mieheni. On varmaan olemassa eläkeläismummoja, joilla on aikaa ja tyhjät päivät, jolloin lastenlasten tulo onkin varmaan kohokohta ja hyvä niin. Mutta pitäisi muistaa, että ketään ei voi teilata tällaisen asian takia.

Ap

Eipä ole ihme, että perhesuhteet ovat monella hankalat. Näitä kommentteja lukiessa ei voi kuin ihmetellä....

Olen törmännyt tähän ilmiöön. Toisaalta mitäpä muuta voisi odottaa ihmisiltä, jotka hoidattivat omatkin lapsensa isovanhemmat, eipä niitä edelleenkään kiinnosta lapset. Meillä toiset isovanhemmat ovat tuollaisia, toiset taas ovat jo poissa. Vähän surettaa lasten puolesta, koska isovanhempien kanssa vietetty aika oli omassa lapsuudessa niin tärkeää. Ihan voisivat sotkea meilläkin, niin saisi Marimekot roikkua rauhassa. Nyt lapset kasvavat isovanhemmille vieraina naapurissa.

Hoitoapua emme tarvi - eikä sitä edes luvassa olisi kuin ostamalla. Onneksi tuttavapiirissä on pari kivaa mummoapappaa, joita kiinnostaa pitää tahmatassuja sylissä ja kuunnella taaperon puolipäättömiä juttuja.

Ihan ymmärrettävää joo. Aika karua silti, ettei ole kiinnostusta auttaa omia lapsiaan. Eipä ihmekään, että monet pienten lasten vanhemmat ovat niin rikkipoikki kun mitään tukiverkkoja ei ole.

Heh, teksti vaikuttaa ihan joltain teinin kirjoittamalta joten provo kyseessä :D eihän kukaan aikuinen käyttäydy noin tai sano, kannattaa keksiä vähän parempi juttu.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei oo pieniä lapsia omassa perhepiirissä. En jaksais sitä jatkuvaa komentelua ja niiden kiljumista myöskään. Eläimet on paljon ihanempia "lapsia". :)

Jumaliste haluaisin nähdä sen synnytyksen kun ihmisnainen pyöräyttää koiranpennun. Tai en tiedä haluaisinko sittenkään. Ihan vaan jonkun verran oksettaa kun ihmiset kohtelee lemmikkejään kuin ne olisivat lapsia, saatetaan jopa käyttää kutsumanimiä "äiti" ja "isi" ja sekin on vielä melko mietoa verraten juttuihin joita oon kuullu. OMG näitä koira- sun muita ihmisiä :D :D

Lemmikkejä vastaan ei ole minulla mitään, mutta kyllä niiden paras ominaisuus on ehdottomasti se, että ne ovat jonkun toisen.

OT, uteliaisuudesta: ketkä käyvät katsomassa lapsettomia vanhuksia?[/quote]

Ei kukaan mutta ei käy kyllä kukaan katsomassa lapsellisiakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei oo pieniä lapsia omassa perhepiirissä. En jaksais sitä jatkuvaa komentelua ja niiden kiljumista myöskään. Eläimet on paljon ihanempia "lapsia". :)

Jumaliste haluaisin nähdä sen synnytyksen kun ihmisnainen pyöräyttää koiranpennun. Tai en tiedä haluaisinko sittenkään. Ihan vaan jonkun verran oksettaa kun ihmiset kohtelee lemmikkejään kuin ne olisivat lapsia, saatetaan jopa käyttää kutsumanimiä "äiti" ja "isi" ja sekin on vielä melko mietoa verraten juttuihin joita oon kuullu. OMG näitä koira- sun muita ihmisiä :D :D

Lemmikkejä vastaan ei ole minulla mitään, mutta kyllä niiden paras ominaisuus on ehdottomasti se, että ne ovat jonkun toisen.

Sorry, ei liittynyt aloitukseen sitten mitenkään, mutta lipsahti tunnekuohussa. Jos tämä ei ole provo niin olette mielestäni kyllä aika säälittäviä ihmisiä. Mutta ette ole yksin, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako teille lasten ja lastenlasten hoiva sitten, kun olette vanhoja ja heikkoja? Mitä jos he joko jättävät teidät yksin tai ovat samalla asenteella kuin te (vinkuvat rankuutta)?

Ei todellakaan. En halua lasteni tai muiden läheisten hoidettavaksi. En ikinä. Ei myöskään mieheni, vaikka toisiamme olemme luvanneet tarvittaessa hoitaa. Sekin on sovittu, että jos toisen hoito onkin sitten liian vaativaa, sen voi ja pitää hyvällä omallatunnolla lopettaa.

Minä olen myös sanonut miehelle, että jos sairastun henkisesti tai fyysisesti niin, että olen esim. kodin vankina, hän saa puolestani tavata muita naisia, matkustella heidän kanssaan ym, kunhan valitsee hyvän tyypin. Se ei ole minulta pois eikä miehen tarvitse lakata elämästä, vaikka minä en enää liikkumaan kykenisikään.

Kyllä tästä maasta hoitajia löytyy, lapsiani ei siihen tarvitse eikä pidä sekoittaa.

On muuten kamala ajatus, että "hoida lapseni, jos haluat minun hoitavan sinua". Ja kuka hoitaa tänä päivänä vanhoja vamhempiaan? Millä lailla? Vaihtaa vaippoja vai?

Ei kai kukaan. Herää tähän päivään.

Ap

No minun äitini hoitaa minun isoäitiäni sillä tavalla, että päätti jäädä asumaan samalle paikkakunnalle kuin hän. Isoäitini haluaa asua omassa talossaan, pystyy tekemään vielä itselleen ruokaa, mutta kaupassa käynti ei oikein onnistuisi ilman äitiäni. Äitini siis kuskaa häntä autolla kauppaan, käy hänen puolestaan asioilla, ja esim. hakee heille viikottain saunaan peseytymään. Ilman äitini apua isoäitini ei missään tapauksessa voisi asua enää kotona vaan joutuisi hoitokotiin. Äitini avulla hän saa arvokkaan lopun elämälleen ja voi asua omassa kodissaan useista sairauksista huolimatta.

Voit kertoa äidillesi, että hänen äitinsä ei joudu hoitokotiin, vaikka tytär ei häntä hoitaisikaan. Kunnallinen kotipalvelu hoitaa nuo hommat niin kauan kun mummolle riittää kuusi käyntiä vuorokaudessa. Vaikka olisi petipotilas, kotihoito käy kääntämässä. Hoitokotiin ei oteta ketään, kenellä vähänkin henki pihisee. Vaikka ei olisi ainuttakaan omaista.

Miksi joku haluaisi vapaaehtoisesti tuollaisen kohtalon perheenjäsenelleen?

Ihan siksi, että ei kukaan jaksa eikä halua myöskään tuollaista kiviriippaa elämäänsä. Onhan hienoa suunnitella hurskaasti, kuinka juuri minä jään pois töistä ja alan hoitaa vanhaa dementoitunutta äitiä. Totuus on kuitenkin jotain ihan muuta.

Öö kuka on puhunut siitä että pitäisi jäädä pois töistä? Ei tarvitse olla mikään 24/7 omahoitaja, auttaa voi ihan muullakin tavalla kuten vaikka niillä autokyydeillä.

Jotenkin surullista, että niin monessa perhepiirissä on vaikeaa löytää balanssi tässä hirmuisen tärkeässä asiassa. Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta toivon kyllä saavani vanhempieni jaksamisen ja halujen mukaan heiltä myös apua lasten kanssa sitten aikanaan. Eikä pelkästään itseni takia, vaan vielä enemmän lasten takia - lämpimät suhteet isovanhempiin on valtava voimavara! Luin tätä ketjua osin aika järkyttyneenä ja soitin sitten isoäidilleni, joka on minulle hurjan tärkeä ja joka on minua hoitanut pienestä pitäen. En ikinä voisi kuvitella jättäväni mummia yksin. Kun tukee läheisiään, kaikki hyötyvät <3

Vierailija kirjoitti:

Ja tätäkin taas aletaan huutelemaan trolliksi, kun "eihän nyt isovanhemmat VOI olla haluamatta"!

Kyllä voi. Olemme lopen kyllästyneitä pelkkiin kyläilyihin, joissa lasten vanhemmat lepäilevät ja räpläävät kännyköitään ja olettavat itsestäänselvästi, että me haluamme vahtia heidän rasavillejä pikkulapsiaan. Puhumattakaan yöhoidosta, jos vanhemmilla on menoa. Pienin on aivan vahdittava, juuri kävelemään oppinut, isommat muuten vaan täystuhoja. Kieltoja ei totella. Jos komennetaan tai kielletään ihan normaalilla äänellä, ainakin pienin alkaa huutamaan kurkku suorana, yleensä toiseksi nuorin säestää.

Lapset haluavat koko ajan jotain herkkuja, joita vanhemmilla on mukana, koska on erikoispäivä. Niitä sitten pupelletaan ja suklaisilla tahmakäsillä lähmitään tapetit, verhot, huonekalujen päälliskankaat jne. Ja kyllä, tämä on meidän kotimme, emmekä aio sisustaa jollain vanhoilla paskoilla romuilla sen takia, että ei tarvisi varoa, vaan haluamme sisustaa vaalean, tyylikkään kodin oman mielen mukaan.

Olemme yrittäneet sanoa nätisti ja vähemmän nätisti vanhemmille, mutta jotenkin miniä ei tunnu ymmärtävän koko asiaa. Hänen vanhemmillaan perhe ei käy koskaan, vaikka he asuvat paljon lähempänä kuin me ja heillä on isompi asunto. Ovat kuitenkin käsittääkseni hyvissä väleissä, koska vanhemmat osallistuvat normaalisti lasten synttäreille ym.

Käyttäkää nuoret perheet nyt vähän sitä järkeänne. Toisten koti ei ole huvipuisto eikä lastenhoito ole todellakaan kaikille isovanhemmille elämän suurin toive ja onni.

Lapset ovat kyllä ihan kivoja noin muuten, jos joku nyt sanoo lapsenvihaajaksi. Eikä ole lasten vika, jos vanhemmat ei hoida. Me nyt vaan olemme omamme hoitaneet ja meillä on paljon muutakin tekemistä kuin hoitaa toisten lapsia ja siivota viikko sen jälkeen kalliine pesulalaskuineen.

Ihme oletus, että kaikki isovanhemmat haluaa lapsenlapset hoitaakseen.

Aaaa eka ihmettelin miksi jaottelet omat lapsenlapset vieraiksi mut sit hokasin ne on sun pojan lapset. Miniä ei taida miellyttää? Muutenkin jos ois tyttären lapset suhtautuisit toisin. Jostain syystä näin. Onneksi omat vanhemmat ovat tohkeissaan lapsenlapsesta ja valmiita lentämään jopa toisen maahan jotta saisivat viettää aikaa tämän kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan paljastaa trolliksi kielenkäyttö. Nuoren ihmisen sanavalintoja täynnä. Mut onpahan asiasta. Tärkein keskustelu ehkä tuo että pistetäänkö vanhemmuus narikkaan samantien kun mummolaan mennään.

No kiitos vai mitä tässä pitäisi sanoa, jos noin nuoreksi otaksutaan. Olen 59-vuotias. En ole alkanut puhumaan mitään mummokieltä vaikka ikää jo onkin. Aikamoisia stereotypioita aikuisilta ihmisiltä.

Toisaalta lähes kaikki vastaajat tuntuvat olevan nuoria äitejä, joilla on pienet lapset ja tarve hoidattaa heitä omilla vanhemmillaan, tai sitten ei tulla vanhana katsomaan vanhainkotiin. Sallikaa minun nauraa.

Enkä missään ole sanonut, ettemme olisi kiinnostuneita lapsista tai inhoaisimme heitä. Emme ole kiinnostuneita heidän hoitamisestaan. Rakastamme omia lapsiamme, mutta ei meillä ole tarvetta tavata heitäkään joka viikko, ei edes joka kuukausi. Jokaisella on omat menonsa. Mutta eihän tätäkään olisi saanut sanoa ääneen.

Miettikääpä hiljaa mielessänne, haluaako ja jaksaako ne teidän isovanhemmat ihan oikeasti niin kovin hoitaa niitä lapsianne vai eivätkö he vaan kehtaa sanoa? Ja yrittävät esittää, kuin se olisi heille maailman tärkein asia? Ei tällaista asiaa kukaan uskalla sanoa ääneen, koska se on näin arka aihe ja väsyneitä isovanhempia pidetään henkisesti julmina ja sairaina. Siitä kertoo myös se, että kukaan ei voi kuvitella minua oikeaksi ihmiseksi vaan luulee parikymppiseksi trolliksi.

Ap

Niin, ihmiset on erilaisia. Joillakin ei ole tarvetta tavata omia lapsiaan niin usein, joku taas ei voisi kuvitellakaan olevansa erossa aikuisistakaan lapsistaan viikkoa pidempään. Toki välimatkat asettavat rajoitteita.

Kyllä musta tuntuisi todella oudolta jos saisin tietää että omat vanhempani eivät olisi niin kiinnostuneita tapaamaan minua ja sisaruksiani niin usein kuin nyt tavataan. Että he ajattelisivat että kyllä vähempikin riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

OT, uteliaisuudesta: ketkä käyvät katsomassa lapsettomia vanhuksia?

Ei kukaan mutta ei käy kyllä kukaan katsomassa lapsellisiakaan

Voihan lapsettomalle olla laaja elämänaikainen ystävä ja tuttavapiiri. Muut sukulaiset saattavat myös käydä.

Vai että oikein pesulalaskuja tulee lastenlasten vierailun jäljiltä.

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt tähän ilmiöön. Toisaalta mitäpä muuta voisi odottaa ihmisiltä, jotka hoidattivat omatkin lapsensa isovanhemmat, eipä niitä edelleenkään kiinnosta lapset. Meillä toiset isovanhemmat ovat tuollaisia, toiset taas ovat jo poissa. Vähän surettaa lasten puolesta, koska isovanhempien kanssa vietetty aika oli omassa lapsuudessa niin tärkeää. Ihan voisivat sotkea meilläkin, niin saisi Marimekot roikkua rauhassa. Nyt lapset kasvavat isovanhemmille vieraina naapurissa.

Hoitoapua emme tarvi - eikä sitä edes luvassa olisi kuin ostamalla. Onneksi tuttavapiirissä on pari kivaa mummoapappaa, joita kiinnostaa pitää tahmatassuja sylissä ja kuunnella taaperon puolipäättömiä juttuja.

Mistä ihmeestä on tullut tuo käsitys ,että tietty sukupolvi (nyt mummoja) hoidatti omat lapsensa isovanhemmillaan ? Kyllä nämä maalaisisovanhemmat ovat vain marginaalisen pieni ryhmä joilla on voinut lapset hoidattaa.Hyvänen aika töissähän ne isovanhemmatkin ovat käyneet ym.

Menkää lapsenlikoiksi lastenkotiin, on paljon kätevämpää.

Turha vedota, ettei käydä sitten palvelukodissa katsomassa. Meillä miehen äiti on tehnyt enemmän kuin kukaan lastenlasten eteen. Lapsenlapsilla on paljon lämpimiä muistoja mummusta. Mummu vei sinne ja tänne, hoiti ja piti mökillä pitkiä aikoja. Puheissa mummu on ollut aivan ihana ja parilla lapsenlapsella on jo omia lapsia. He vetoavat aina siihen hoitojutuissa, kuinka ihanaa oli lapsena mummun kanssa.

Mutta... Mummu on ollut nyt kaksi vuotta palvelukodissa ja ainoat katsojat on omat lapset eli mun mies, häne veli ja sisko. Nämä käy kerran viikossa kukin katsomassa omalla aikataulullaan. Lapsenlapsia ei ole näkynyt. Ei vaikka osa asuu vain muutaman kilometrin päässä ja auto on pihassa jne. Semmoista. Just miehelle sanoin, että hänekin aikuinen poikansa ei näköjään viitsi kahteen vuoteen laahata luitaan mummua katsomaan. Miehen siskon tyttäret kumpikaan ei ole käynyt, vaikka aina puhuvat mummusta. On kyllä kehoitettu ja kerrottu, missä on. Miehen pojalla mies on muutaman kerran soittanut, että tulisko samaa matkaa katsomaan mummua. Ei ole innostunut, ollut menoa ja yksi lapsenlapsi sanoi, ettei halua mennä, kun on niin ikävää nähdä mummu jo huonommassa kunnossa. Tulee kuulemma vaan paha mieli. Semmoista tämä, ettei voi mennä katsomaan, kun ITSELLE tulee paha mieli. Kävis katsomassa useammin, niin sopeutuisi elämän siihenkin vaiheeseen.