Olemmeko mieheni kanssa ainoat isovanhemmat, joita lapsenlasten hoitaminen eivät oikeasti kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

aina sitä oppii uutta kirjoitti:

"Olemmeko mieheni kanssa ainoat isovanhemmat, joita lapsenlasten hoitaminen eivät oikeasti kiinnosta?"

Mielenkiintoinen lauserakenne!

Viisas ihminen ei etsi epäkohtia, vaan näkökohtia :)

Oletteko kuulleet ennakoivasta tekstinsyötöstä? Taitaa olla ainoa virhe koko pitkässä aloituksessa, mutta joku oman elämänsä sankari jaksaa siitäkin jankuttaa. Mitä päivääsi sisältyy, jos jaksat tuhlata aikaasi moiseen?

Vierailija kirjoitti:

En kyllä itse käyttäytynyt koskaan samalla tavalla, kuin teidän poikanne vaimoineen, eli että eivät katso lastensa perään teillä ollessaan. Aina ajattelimme mieheni kanssa, että vastuu on meillä, mutta tietysti sitä toivottiin, että isovanhemmat haluaisivat myös vaikkapa leikkiä lastenlasten kanssa. Oma äitini oli järjestänyt kotiinsa kaikenlaista hommaa lapsenlapsille; oli pappan työkaluja (pappa kuollut) ja puutavaraa, joilla sai tehdä hommia. Oli kirpparilta ostettuja palapelejä, lautapelejä, kirjoja. Lisäksi mummo askarteli lasten kanssa, leikkelivät vanhoista lehdistä kuvia ja liimasivat niitä tauluiksi, pahvit hän säästi myös ja kangastilkut. Mielellään otti myös lapset silloin tällöin yökylään (muutaman kerran vuodessa), että me vanhemmat pääsimme kahdestaan jonnekin. Mummo oikein tarjosi hoitoa, hän sanoi, että haluaa tukea meitä, että pysyisi perhe ehjänä. Meillä kolme lasta, mutta eivät kyllä mitään rasavillejä, eivät sotkeneet sen kummemmin paikkoja, mitä nyt leluja levittivät yms. Ei varmasti tullut yhtään pesulalaskuja tms.

Anoppia taas ei lapsenlapset kiinnostaneet ollenkaan. Lasten piti istua hiljaa sohvanreunalla. Ei ollut leluja tai mitään ajankulua. Kerran pyysin hoitoavuksi kotiimme, mutta anopilla oli ensin kuoroharjoitukset, sitten vesijuoksu ystävän kanssa ja illalla tuli telkkarista lempisarja, joten ei ehtinyt.

Nyt anoppi valittaa, että lapsenlapset eivät käy kuin aniharvoin ja hän kärsii yksinäisyydestä. Meidän lapset sanoo, että ei heillä ole mitään suhdetta tähän mummiin, ei heillä ole mitään muistoja mummin kanssa vietetystä ajasta. Toisella mummolla käyvät säännöllisesti ja ihan oma-aloitteisesti. 

Ymmärrän tuon, että sotkeminen on ikävää ja siitä kannattaa tietysti puhua poikasi ja hänen vaimonsa kanssa. Jos muuten halua käyttää aikaasi lapsenlapsiin, se taas on oma valintasi. Sekin on ok, mutta älä myöhemmin valita, että jälkikasvu lapsineen ei käy. 

Voi että, anopilla ei ollut leluja!

Pitääkö nekin vielä pienestä eläkkeestä ostaa? Voisiko miniä mitenkään ajatella tuovansa ne lelut tullessaan? jJos nykynaiset ovat tällaisia, en yhtäänihmettele, ettei mummot jaksa tai halua.

Jos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OT, uteliaisuudesta: ketkä käyvät katsomassa lapsettomia vanhuksia?

Ei kukaan mutta ei käy kyllä kukaan katsomassa lapsellisiakaan

Voihan lapsettomalle olla laaja elämänaikainen ystävä ja tuttavapiiri. Muut sukulaiset saattavat myös käydä.

Siinä vaiheessa kun ollaan hoivakodissa on ne kaveritkin jo kuolleet tai istuvat omissa hoivakodeissaan jumissa. Muut sukulaiset käy ainoastaan, jos mummolla on rahaa jättää perinnöksi.

Kerrankin joku ottaa tämän asian esille. Minäkin rakastan lapsenlapsiani, mutta sen ainoan vapaapäiväni haluaisin viettää haluamallani tavalla (edes nukkuen yöni heräämättä kellonsoittoon) enkä hyssytellen vaippaikäistä äitiään ikävöivää vauvaa. Siitä ei nauti vauva enkä minä.

Ehkä vauva tulee sitten aikuisena minua katsomaan hoivakotiin :D

Tee niin kuin naapurini: kun tytär toi pesueensa perjantai-iltana, mummi oli vetänyt täydet kännit ja vielä väritti vähän lisää. Sössötti ja yritti halailla lapsia, oli meinaavinaan pudottaa vauvan ym. Tytär aivan raivoissaan joutui pakkaamaan lapset takaisin autoon ja piti mykkäkoulua muutaman viikon. Naapuri oli tiemuissaan, kun sai olla rauhassa. Tytär joutui ottamaan lopulta yhteyttä, kun piti päästä pikkujouluihin. Tolkutti vielä äidilleen, että jos olet kännissä, teen lastensuojeluilmoituksen. Mitä?

En ymmärrä mikä tuossa ongelmana. Sen kun sanotte suoraan, ettette halua perhettä enää teille kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä itse käyttäytynyt koskaan samalla tavalla, kuin teidän poikanne vaimoineen, eli että eivät katso lastensa perään teillä ollessaan. Aina ajattelimme mieheni kanssa, että vastuu on meillä, mutta tietysti sitä toivottiin, että isovanhemmat haluaisivat myös vaikkapa leikkiä lastenlasten kanssa. Oma äitini oli järjestänyt kotiinsa kaikenlaista hommaa lapsenlapsille; oli pappan työkaluja (pappa kuollut) ja puutavaraa, joilla sai tehdä hommia. Oli kirpparilta ostettuja palapelejä, lautapelejä, kirjoja. Lisäksi mummo askarteli lasten kanssa, leikkelivät vanhoista lehdistä kuvia ja liimasivat niitä tauluiksi, pahvit hän säästi myös ja kangastilkut. Mielellään otti myös lapset silloin tällöin yökylään (muutaman kerran vuodessa), että me vanhemmat pääsimme kahdestaan jonnekin. Mummo oikein tarjosi hoitoa, hän sanoi, että haluaa tukea meitä, että pysyisi perhe ehjänä. Meillä kolme lasta, mutta eivät kyllä mitään rasavillejä, eivät sotkeneet sen kummemmin paikkoja, mitä nyt leluja levittivät yms. Ei varmasti tullut yhtään pesulalaskuja tms.

Anoppia taas ei lapsenlapset kiinnostaneet ollenkaan. Lasten piti istua hiljaa sohvanreunalla. Ei ollut leluja tai mitään ajankulua. Kerran pyysin hoitoavuksi kotiimme, mutta anopilla oli ensin kuoroharjoitukset, sitten vesijuoksu ystävän kanssa ja illalla tuli telkkarista lempisarja, joten ei ehtinyt.

Nyt anoppi valittaa, että lapsenlapset eivät käy kuin aniharvoin ja hän kärsii yksinäisyydestä. Meidän lapset sanoo, että ei heillä ole mitään suhdetta tähän mummiin, ei heillä ole mitään muistoja mummin kanssa vietetystä ajasta. Toisella mummolla käyvät säännöllisesti ja ihan oma-aloitteisesti. 

Ymmärrän tuon, että sotkeminen on ikävää ja siitä kannattaa tietysti puhua poikasi ja hänen vaimonsa kanssa. Jos muuten halua käyttää aikaasi lapsenlapsiin, se taas on oma valintasi. Sekin on ok, mutta älä myöhemmin valita, että jälkikasvu lapsineen ei käy. 

Voi että, anopilla ei ollut leluja!

Pitääkö nekin vielä pienestä eläkkeestä ostaa? Voisiko miniä mitenkään ajatella tuovansa ne lelut tullessaan? jJos nykynaiset ovat tällaisia, en yhtäänihmettele, ettei mummot jaksa tai halua.

Jos

No eipä kuule niiden lelujen tarvi olla mitään hienoja ja kalliita, luepa mitä kerroin toisella mummolla olleen. Erityisen mieluisia olivat pappan ruuvimeisselit, taltat, pieni vasara jne ja laudankappaleet, josta syntyi jos mitä mielikuvituksellista hökötystä. Kirpparilta saa eurolla kirjoja ja palapelejä. Ja ihan ilmaiseksi saa noita mainoslehtiä ja varmaan kaikilla tulee jonkinlaista pahvia erilaisista paketeista. Myös leipominen on lapsista kivaa, siihen ei tarvita kuin jauhoja, hiivaa ja vettä. On kyllä todella köyhää, jos ei tuohonkaan pysty. Mun äidin eläke on n. 800 e ja ei mitään ongelmia hankkia noin halpoja tavaroita. 

Ja on myös ihan ilmaista tekemistä, voi mennä ulkoilemaan tai retkelle. Ai niin, sinne pitää ehkä tehdä pienet eväät, mutta arvaan, että sulla ei ole varaa. 

Ihmettelen, miten ne enstisajan mummot jaksoivat ja oli varaakin, vaikka olivat varmasti köyhempiä kuin nykymummot? Omakin mummoni eli lähinnä kansaneläkkeellä, vaan niin vain oli varaa meille lapsenlapsille ostaa jotain pientä tekemistä mummolaan, oli esim. lankaa, ja mummo opetti virkkaamaan, oli lehdistä leikattuja paperinukkeja ja "maatilan eläimiä". Anoppini oma anoppi taas käytännössä hoiti perheen (siis anoppini) lapset parin kuukauden ikäisestä kouluikään ja vielä koulustakin menivät mummolaan iltapäiväksi. Kun tuo mummo sitten tuli raihnaiseksi, hänet kuskattiin vanhainkotiin. Sai anoppi ja appi tehdä rauhassa töitä ja tienata eläkettä, eivät tosiaan ole mitään köyhiä. 

VOI HOITAKAA NYT ##%¤##! NE KULLANMURUNNE ITSE! SE ON VAIN JA AINOASTAAN ÄIDIN JA ISÄN VASTUULLA, EI KENENKÄÄN MUUN!

Kuinka vaikeaa voi olla tajuta tämä kun ipanoita hankkii?!!!!!! ÄRSYTTÄVÄÄ.

Mulla oli isovanhemmat, joiden luona kyläilin kuukausittain ja lähes joka viikko soiteltiin. Yökyläilyä oli ehkä muutaman kerran, lähinnä päivävisiittejä. Ennen kuin kuolivat niin hoidin kyllä heidän asioitaan kun ketään muutakaan ei ollut mutta en katsonut sitä mitenkään "vastapalvelukseksi" lapsuuden ajoilta vaan ihan velvollisuudeksi (en siis valita tästä, homma oli hoidettava). Toisien isovanhempien luona käytiin lähinnä perheen kanssa joskus ja jouluna (muistelen että olisin kyllä sielläkin ollut joskus yötä) ja heidän ikääntyessään juoksevat asiat hoiti tätini. 

Mutta riippumatta siitä kuinka paljon aikaa olin heidän kanssaan viettänyt, oli kaikissa hautajaisissa todella haikea olo ja ikävöin kyllä vieläkin kaikkia neljää. Ei kyse ollut mun kohdallani siitä että hoitivatko he mua tms vaan siitä, että olivat mun isovanhempia ja sen takia rakkaita. 

Omia lapsiani on isäni ottanut yhden kerran yökylään (tytär oli tuolloin 2 v, poika ei ollut syntynyt), anoppi ei koskaan. Ei kyllä olla häneltä kysyttykään koska tiedämme ettei se onnistu (sairaus). Jos oli yökyläilytarvetta niin kyseltiin sitten muilta sukulaisilta tai kavereilta. Enkä todellakaan syyllistä isääni tai anoppia siitä etten ole saanut lastenhoitoapua, mukulat tykkäävät isovanhemmistaan ja esmes pojan mielestä "vaari on tosi cool". 

.

Vierailija kirjoitti:

Ja tätäkin taas aletaan huutelemaan trolliksi, kun "eihän nyt isovanhemmat VOI olla haluamatta"!

Kyllä voi. Olemme lopen kyllästyneitä pelkkiin kyläilyihin, joissa lasten vanhemmat lepäilevät ja räpläävät kännyköitään ja olettavat itsestäänselvästi, että me haluamme vahtia heidän rasavillejä pikkulapsiaan. Puhumattakaan yöhoidosta, jos vanhemmilla on menoa. Pienin on aivan vahdittava, juuri kävelemään oppinut, isommat muuten vaan täystuhoja. Kieltoja ei totella. Jos komennetaan tai kielletään ihan normaalilla äänellä, ainakin pienin alkaa huutamaan kurkku suorana, yleensä toiseksi nuorin säestää.

Lapset haluavat koko ajan jotain herkkuja, joita vanhemmilla on mukana, koska on erikoispäivä. Niitä sitten pupelletaan ja suklaisilla tahmakäsillä lähmitään tapetit, verhot, huonekalujen päälliskankaat jne. Ja kyllä, tämä on meidän kotimme, emmekä aio sisustaa jollain vanhoilla paskoilla romuilla sen takia, että ei tarvisi varoa, vaan haluamme sisustaa vaalean, tyylikkään kodin oman mielen mukaan.

Olemme yrittäneet sanoa nätisti ja vähemmän nätisti vanhemmille, mutta jotenkin miniä ei tunnu ymmärtävän koko asiaa. Hänen vanhemmillaan perhe ei käy koskaan, vaikka he asuvat paljon lähempänä kuin me ja heillä on isompi asunto. Ovat kuitenkin käsittääkseni hyvissä väleissä, koska vanhemmat osallistuvat normaalisti lasten synttäreille ym.

Käyttäkää nuoret perheet nyt vähän sitä järkeänne. Toisten koti ei ole huvipuisto eikä lastenhoito ole todellakaan kaikille isovanhemmille elämän suurin toive ja onni.

Lapset ovat kyllä ihan kivoja noin muuten, jos joku nyt sanoo lapsenvihaajaksi. Eikä ole lasten vika, jos vanhemmat ei hoida. Me nyt vaan olemme omamme hoitaneet ja meillä on paljon muutakin tekemistä kuin hoitaa toisten lapsia ja siivota viikko sen jälkeen kalliine pesulalaskuineen.

Ihme oletus, että kaikki isovanhemmat haluaa lapsenlapset hoitaakseen.

Jos mulla olisi tuolla tavalla käyttäytyviä lapsenlapsia, niin en mäkään hoitaisi, enkä päästäisi kyläilemään. Kyläilemässä voisin kyllä käydä itse.

Nykyvanhemmat tekee oikeasti vanhemmuudesta ja lasten kanssa olemisesta niin helvetin raskasta kaikille ( kiitos vaan kiintymysvanhemmuus ja Lapsen Tahto, jota ei saa koskaan ohittaa), että ihan vilpittömästi en ihmettele, jos tuollaisten lasten kanssa ei jakseta olla.

Ja ei, vika ei ole lapsissa, vaan kasvatuskyvyttömissä vanhemmissa, ja nykytrendeissä, jotka tekee lastne kanssa olemisesta ihan sietämätöntä.

Ette todellakaan ole ainoa näin ajatteleva pariskunta. Kun oma tyttäreni syntyi, niin vanhempani olivat 65- vuotiaita ja sanoivat ihan suoraan, että eivät enää jaksa katsoa pienen lapsen perään. Isäni oli kroonisesti sairas ja sen lisäksi vanhempani ravasivat jatkuvasti kesämökeillämme (2). Minusta oli muutenkin itsestään selvää, että kun kävimme heidän luonaan vierailulla, että itse katsoimme oman lapsemme perään. Miksi ihmeessä vanhempieni olisi niin pitänyt tehdä? Ei kai ole velvoitetta, jonka mukaan isovanhempien PITÄÄ uhrautua ja auttaa lapsen kaitsemisessa? Ei kai niitä lapsia isovanhemmille tehdä?

Olen nyttemmin uudessa liitossa ja meillä on molemmilla teini-ikäiset tyttäret edellisistä avioliitoista. Vanhempi heistä asuu jo kodin ulkopuolella ja saattaa hyvinkin lapsirakkaana avioitua ja tehdä mukulan vuoden -pari sisällä. Olemme jo tässä vaiheessa sanoneet, että meidän kodistamme ei tule a) vakinaista lastenhoitopaikkaa b) me emme tule katsomaan vauvan/pikkulapsen perään päivätolkulla (päivä-pari joskus on ok). Syy on osittain siiinä, että vaikka lapsista tykkäämmekin, niin teemme kotona keskittymistä vaativaa etätyötä joskus viikonloppuisinkin (lasten mekastaminen häiritsisi) ja matkustamme erittäin paljon ulkomailla sekä töiden takia että huviksemme. Emme todellakaan aio lopettaa matkustamista tytärten tulevien lasten takia ja sitä varten pitää toki tienatakin.

Kyllä isovanhemmillakin saa (ja pitää) olla oma elämä. Ei heidän tarvitse toimia lastenkaitsijoina koko loppuelämänsä kun omat lapset saavat jälkikasvua. Ei "mummolan" tarvitse olla joka viikonlopun täysylläpitopaikka, jonne tuoreet vanhemmat tulevat lepäämään isovanhempien huolehtiessa ipanoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tätäkin taas aletaan huutelemaan trolliksi, kun "eihän nyt isovanhemmat VOI olla haluamatta"!

Kyllä voi. Olemme lopen kyllästyneitä pelkkiin kyläilyihin, joissa lasten vanhemmat lepäilevät ja räpläävät kännyköitään ja olettavat itsestäänselvästi, että me haluamme vahtia heidän rasavillejä pikkulapsiaan. Puhumattakaan yöhoidosta, jos vanhemmilla on menoa. Pienin on aivan vahdittava, juuri kävelemään oppinut, isommat muuten vaan täystuhoja. Kieltoja ei totella. Jos komennetaan tai kielletään ihan normaalilla äänellä, ainakin pienin alkaa huutamaan kurkku suorana, yleensä toiseksi nuorin säestää.

Lapset haluavat koko ajan jotain herkkuja, joita vanhemmilla on mukana, koska on erikoispäivä. Niitä sitten pupelletaan ja suklaisilla tahmakäsillä lähmitään tapetit, verhot, huonekalujen päälliskankaat jne. Ja kyllä, tämä on meidän kotimme, emmekä aio sisustaa jollain vanhoilla paskoilla romuilla sen takia, että ei tarvisi varoa, vaan haluamme sisustaa vaalean, tyylikkään kodin oman mielen mukaan.

Olemme yrittäneet sanoa nätisti ja vähemmän nätisti vanhemmille, mutta jotenkin miniä ei tunnu ymmärtävän koko asiaa. Hänen vanhemmillaan perhe ei käy koskaan, vaikka he asuvat paljon lähempänä kuin me ja heillä on isompi asunto. Ovat kuitenkin käsittääkseni hyvissä väleissä, koska vanhemmat osallistuvat normaalisti lasten synttäreille ym.

Käyttäkää nuoret perheet nyt vähän sitä järkeänne. Toisten koti ei ole huvipuisto eikä lastenhoito ole todellakaan kaikille isovanhemmille elämän suurin toive ja onni.

Lapset ovat kyllä ihan kivoja noin muuten, jos joku nyt sanoo lapsenvihaajaksi. Eikä ole lasten vika, jos vanhemmat ei hoida. Me nyt vaan olemme omamme hoitaneet ja meillä on paljon muutakin tekemistä kuin hoitaa toisten lapsia ja siivota viikko sen jälkeen kalliine pesulalaskuineen.

Ihme oletus, että kaikki isovanhemmat haluaa lapsenlapset hoitaakseen.

Jos mulla olisi tuolla tavalla käyttäytyviä lapsenlapsia, niin en mäkään hoitaisi, enkä päästäisi kyläilemään. Kyläilemässä voisin kyllä käydä itse.

Nykyvanhemmat tekee oikeasti vanhemmuudesta ja lasten kanssa olemisesta niin helvetin raskasta kaikille ( kiitos vaan kiintymysvanhemmuus ja Lapsen Tahto, jota ei saa koskaan ohittaa), että ihan vilpittömästi en ihmettele, jos tuollaisten lasten kanssa ei jakseta olla.

Ja ei, vika ei ole lapsissa, vaan kasvatuskyvyttömissä vanhemmissa, ja nykytrendeissä, jotka tekee lastne kanssa olemisesta ihan sietämätöntä.

Kyllä! En jaksa enää edes kylään mennä tämmöisiin paikkoihin joissa tätä kasvatusmetodia harrastetaan!!! On todellakin rasittavaa seurata sivusta kun niille kersoille lässytetään ja annetaan tehdä mitä ikinä vaan keksivätkin oikkuilla, noku...se tahtoo! Olen oikeasti heivaamassa tällaisen äidin ystäväpiiristäni, en todellakaan JAKSA.

Vierailija kirjoitti:

Ette todellakaan ole ainoa näin ajatteleva pariskunta. Kun oma tyttäreni syntyi, niin vanhempani olivat 65- vuotiaita ja sanoivat ihan suoraan, että eivät enää jaksa katsoa pienen lapsen perään. Isäni oli kroonisesti sairas ja sen lisäksi vanhempani ravasivat jatkuvasti kesämökeillämme (2). Minusta oli muutenkin itsestään selvää, että kun kävimme heidän luonaan vierailulla, että itse katsoimme oman lapsemme perään. Miksi ihmeessä vanhempieni olisi niin pitänyt tehdä? Ei kai ole velvoitetta, jonka mukaan isovanhempien PITÄÄ uhrautua ja auttaa lapsen kaitsemisessa? Ei kai niitä lapsia isovanhemmille tehdä?

Olen nyttemmin uudessa liitossa ja meillä on molemmilla teini-ikäiset tyttäret edellisistä avioliitoista. Vanhempi heistä asuu jo kodin ulkopuolella ja saattaa hyvinkin lapsirakkaana avioitua ja tehdä mukulan vuoden -pari sisällä. Olemme jo tässä vaiheessa sanoneet, että meidän kodistamme ei tule a) vakinaista lastenhoitopaikkaa b) me emme tule katsomaan vauvan/pikkulapsen perään päivätolkulla (päivä-pari joskus on ok). Syy on osittain siiinä, että vaikka lapsista tykkäämmekin, niin teemme kotona keskittymistä vaativaa etätyötä joskus viikonloppuisinkin (lasten mekastaminen häiritsisi) ja matkustamme erittäin paljon ulkomailla sekä töiden takia että huviksemme. Emme todellakaan aio lopettaa matkustamista tytärten tulevien lasten takia ja sitä varten pitää toki tienatakin.

Kyllä isovanhemmillakin saa (ja pitää) olla oma elämä. Ei heidän tarvitse toimia lastenkaitsijoina koko loppuelämänsä kun omat lapset saavat jälkikasvua. Ei "mummolan" tarvitse olla joka viikonlopun täysylläpitopaikka, jonne tuoreet vanhemmat tulevat lepäämään isovanhempien huolehtiessa ipanoista.

Näin juuri!

Aloittaja on aivan kuin äitini.

Lapseni eivät enää käy mummin luona lainkaan. He osaavat käyttäytyä, olla riehumatta, istua aloillaan ja ovat ihan mukavia muksuja myös muiden mielestä.

Äitini näkee heidät rasittavina täystuhoina (aivan kuin meidät aikoinaan).

Jos lapsi menee vessaan pesemään käsiään tultuaan sisälle, äitini raivoaa kun tulee likaisia sormenjälkiä katkaisijaan. Hän hermoilee likaantuvia seiniä, verhoja, sohvaa, vaikkei lapset hipaisisi mihinkään matkalla ulko-ovelta vessaan.

Jos veljenpoikani (taapero) silmäkulmassa näkyy vähänkään kosteaa, alkaa muuttuminen siitä kuinka isot pojat ei itke. Lopuksi jo vittuilee taaperolle märinästä.

Taaperolle itku on tietenkin miniän syy, eikä miniä muutenkaan osaa tehdä mitään oikein. Enkä minäkään tyttärenä.

Eivätkä minun lapseni.

Helpompi olla tapaamatta lainkaan. Nyt voi äitini rauhassa leikkiä marttyyriä kuinka ei saa tavata lapsiani. No, eipä ole koskaan halunnutkaan heidän kanssaan olla, mutta on sosiaalisesti hyväksyttävää kun vierittää syyt minun niskoilleni.

Jokainen äiti on paras äiti lapsilleen on suurin vitsi jonka tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tätäkin taas aletaan huutelemaan trolliksi, kun "eihän nyt isovanhemmat VOI olla haluamatta"!

Kyllä voi. Olemme lopen kyllästyneitä pelkkiin kyläilyihin, joissa lasten vanhemmat lepäilevät ja räpläävät kännyköitään ja olettavat itsestäänselvästi, että me haluamme vahtia heidän rasavillejä pikkulapsiaan. Puhumattakaan yöhoidosta, jos vanhemmilla on menoa. Pienin on aivan vahdittava, juuri kävelemään oppinut, isommat muuten vaan täystuhoja. Kieltoja ei totella. Jos komennetaan tai kielletään ihan normaalilla äänellä, ainakin pienin alkaa huutamaan kurkku suorana, yleensä toiseksi nuorin säestää.

Lapset haluavat koko ajan jotain herkkuja, joita vanhemmilla on mukana, koska on erikoispäivä. Niitä sitten pupelletaan ja suklaisilla tahmakäsillä lähmitään tapetit, verhot, huonekalujen päälliskankaat jne. Ja kyllä, tämä on meidän kotimme, emmekä aio sisustaa jollain vanhoilla paskoilla romuilla sen takia, että ei tarvisi varoa, vaan haluamme sisustaa vaalean, tyylikkään kodin oman mielen mukaan.

Olemme yrittäneet sanoa nätisti ja vähemmän nätisti vanhemmille, mutta jotenkin miniä ei tunnu ymmärtävän koko asiaa. Hänen vanhemmillaan perhe ei käy koskaan, vaikka he asuvat paljon lähempänä kuin me ja heillä on isompi asunto. Ovat kuitenkin käsittääkseni hyvissä väleissä, koska vanhemmat osallistuvat normaalisti lasten synttäreille ym.

Käyttäkää nuoret perheet nyt vähän sitä järkeänne. Toisten koti ei ole huvipuisto eikä lastenhoito ole todellakaan kaikille isovanhemmille elämän suurin toive ja onni.

Lapset ovat kyllä ihan kivoja noin muuten, jos joku nyt sanoo lapsenvihaajaksi. Eikä ole lasten vika, jos vanhemmat ei hoida. Me nyt vaan olemme omamme hoitaneet ja meillä on paljon muutakin tekemistä kuin hoitaa toisten lapsia ja siivota viikko sen jälkeen kalliine pesulalaskuineen.

Ihme oletus, että kaikki isovanhemmat haluaa lapsenlapset hoitaakseen.

Jos mulla olisi tuolla tavalla käyttäytyviä lapsenlapsia, niin en mäkään hoitaisi, enkä päästäisi kyläilemään. Kyläilemässä voisin kyllä käydä itse.

Nykyvanhemmat tekee oikeasti vanhemmuudesta ja lasten kanssa olemisesta niin helvetin raskasta kaikille ( kiitos vaan kiintymysvanhemmuus ja Lapsen Tahto, jota ei saa koskaan ohittaa), että ihan vilpittömästi en ihmettele, jos tuollaisten lasten kanssa ei jakseta olla.

Ja ei, vika ei ole lapsissa, vaan kasvatuskyvyttömissä vanhemmissa, ja nykytrendeissä, jotka tekee lastne kanssa olemisesta ihan sietämätöntä.

Kukas ne kasvatuskyvyttömät vanhemmat kasvatti? Aivan oikein ,näiden omat kasvatuskyvyttömät vanhemmat. Lapsia ei ole pakko sietää, hoitaa tai rakastaa. Valinta on jokaisen oma, mutta niin on seurauksetkin.

Et kyllä kirjoita tai kuulosta siltä, että olisit isovanhempi. Tulee enemmän mieleen sellainen kolmikymppinen vela, joka on päättänyt myös inhota ja vihata lapsia koko loppuelämänsä.

Opiskelijana vuokrasin vanhoilta mummoilta omakotitalon yläkerran huoneistoja. Olivat sen verran vanhoja, että jouduin muuttamaan kolmesti, kun vuokraemäntä kuoli. Kaikille oli yhteistä, että valittivat ettei lapset ja lapsenlapset käy kylässä vaikka olivat aikoinaan hoitaneet lapsenlapsiaan. Tuli niin paha mieli heidän puolestaan, että aina silloin tällöin menin alakertaan seurustelemaan vuokraemännän kanssa. Yksi mummeli tykkäsi ihan hirveästi, kun toisinaan katsoin Kauniita ja rohkeita hänen kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

VOI HOITAKAA NYT ##%¤##! NE KULLANMURUNNE ITSE! SE ON VAIN JA AINOASTAAN ÄIDIN JA ISÄN VASTUULLA, EI KENENKÄÄN MUUN!

Kuinka vaikeaa voi olla tajuta tämä kun ipanoita hankkii?!!!!!! ÄRSYTTÄVÄÄ.

Tämän kun tajuaisivat tosiaan kaikki! 👍😘

Kun ei se oma rakas kakkapallero muiden mielestä ole ollenkaan niin ihana.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VOI HOITAKAA NYT ##%¤##! NE KULLANMURUNNE ITSE! SE ON VAIN JA AINOASTAAN ÄIDIN JA ISÄN VASTUULLA, EI KENENKÄÄN MUUN!

Kuinka vaikeaa voi olla tajuta tämä kun ipanoita hankkii?!!!!!! ÄRSYTTÄVÄÄ.

Tämän kun tajuaisivat tosiaan kaikki! 👍😘

Kun ei se oma rakas kakkapallero muiden mielestä ole ollenkaan niin ihana.....

Aivan kannattaa pitää muksut kaukana tämmöisistä tunnekylmistä ja itsekkäistä kaikki mulle tyypeistä. Itkevät sitten myöhäisemmässä vaiheessa yksinäisyyttään ihan turhaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan senkin trolli. Onko nyt hyvä mieli?