Olemmeko mieheni kanssa ainoat isovanhemmat, joita lapsenlasten hoitaminen eivät oikeasti kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako teille lasten ja lastenlasten hoiva sitten, kun olette vanhoja ja heikkoja? Mitä jos he joko jättävät teidät yksin tai ovat samalla asenteella kuin te (vinkuvat rankuutta)?

Meillä omat vanhempani ovat juuri ap:n kaltaisia. Eivät ole koskaan auttaneet eikä kyllä ole pyydettykään, kun ei heitä kiinnosta. Nyt vanhempani ovat sairaita ja odottavat hoivaa ja huolenpitoa. Nyt ei kiinnosta meitä.

Hei, miten omaishommista voi kieltäytyä? Minulla myös vanhemmat jotka eivät ole attaneet ikinä, mutta tämän lisäksi vielä olivat väkivaltaisia ja nujertavia lapsuudessani. Lapsuuden jatkuvan mielivaltaisen väkivallan takia olen käynyt terapiassa. Isäni on luonnevikainen ja hän on jo sanonut että tulee VAATIMAAN että lapsensa hoitavat hänet. Ilmoitti että mihinkään laitokseen ei mene vasm lapsensa (joita on tylyttänyt koko elämän) saavat sitten luvan hoitaa!

Miten tästä vastuusta voi kieltäytyä? Minne voin soittaa, isän asuinkunnan sosiaalitoimeen? En halua olla vanhempiini missään yhteydessä. En edes perinnönjaossa, käyttäkööt omaisuutensa hoivaansa.

No et tietenkään vain ryhdy. Miksi edes olet enää sen verran väleissä, että isäsi pystyy esittämään tuollaisia vaatimuksia?

Ei sun tarvitse tehdä mitään ennakkotoimenpiteitä. Kun isäsi soittaa ja vaatii jotain niin sano että et tule. Kun sairaalasta soitetaan että on kärrätty sinne niin voit sanoa että selvä ja jättää menemättä.

Miksi tuollaista edes mietit ? Eihän mikään laki Suomessa vaadi sinua vanhempiesi hoitajaksi !!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako teille lasten ja lastenlasten hoiva sitten, kun olette vanhoja ja heikkoja? Mitä jos he joko jättävät teidät yksin tai ovat samalla asenteella kuin te (vinkuvat rankuutta)?

Meillä omat vanhempani ovat juuri ap:n kaltaisia. Eivät ole koskaan auttaneet eikä kyllä ole pyydettykään, kun ei heitä kiinnosta. Nyt vanhempani ovat sairaita ja odottavat hoivaa ja huolenpitoa. Nyt ei kiinnosta meitä.

Hei, miten omaishommista voi kieltäytyä? Minulla myös vanhemmat jotka eivät ole attaneet ikinä, mutta tämän lisäksi vielä olivat väkivaltaisia ja nujertavia lapsuudessani. Lapsuuden jatkuvan mielivaltaisen väkivallan takia olen käynyt terapiassa. Isäni on luonnevikainen ja hän on jo sanonut että tulee VAATIMAAN että lapsensa hoitavat hänet. Ilmoitti että mihinkään laitokseen ei mene vasm lapsensa (joita on tylyttänyt koko elämän) saavat sitten luvan hoitaa!

Miten tästä vastuusta voi kieltäytyä? Minne voin soittaa, isän asuinkunnan sosiaalitoimeen? En halua olla vanhempiini missään yhteydessä. En edes perinnönjaossa, käyttäkööt omaisuutensa hoivaansa.

Varmaan sinulla on isäsi puhelinnumero tallennettuna? Voit laittaa sen kännykän estolistalle jolloin sinulle tulee vain ilmoitus estetystä puhelusta.

Jos isäsi soittaa tuntemattomasta numerosta voit halutessasi sulkea puhelun sanomatta mitään tai sanoa ettet halua sinulle soitettavan.

Jos sossu tai sairaala soittaa isäsi asioista sanot, että et aio hoitaa hänen asioitaan lainkaan eikä puhelinnumeroasi saa tallentaa sairaalan/sossun koneelle, silloin tarpeen vaatiessa isällesi määrätään ulkopuolinen edunvalvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä itse käyttäytynyt koskaan samalla tavalla, kuin teidän poikanne vaimoineen, eli että eivät katso lastensa perään teillä ollessaan. Aina ajattelimme mieheni kanssa, että vastuu on meillä, mutta tietysti sitä toivottiin, että isovanhemmat haluaisivat myös vaikkapa leikkiä lastenlasten kanssa. Oma äitini oli järjestänyt kotiinsa kaikenlaista hommaa lapsenlapsille; oli pappan työkaluja (pappa kuollut) ja puutavaraa, joilla sai tehdä hommia. Oli kirpparilta ostettuja palapelejä, lautapelejä, kirjoja. Lisäksi mummo askarteli lasten kanssa, leikkelivät vanhoista lehdistä kuvia ja liimasivat niitä tauluiksi, pahvit hän säästi myös ja kangastilkut. Mielellään otti myös lapset silloin tällöin yökylään (muutaman kerran vuodessa), että me vanhemmat pääsimme kahdestaan jonnekin. Mummo oikein tarjosi hoitoa, hän sanoi, että haluaa tukea meitä, että pysyisi perhe ehjänä. Meillä kolme lasta, mutta eivät kyllä mitään rasavillejä, eivät sotkeneet sen kummemmin paikkoja, mitä nyt leluja levittivät yms. Ei varmasti tullut yhtään pesulalaskuja tms.

Anoppia taas ei lapsenlapset kiinnostaneet ollenkaan. Lasten piti istua hiljaa sohvanreunalla. Ei ollut leluja tai mitään ajankulua. Kerran pyysin hoitoavuksi kotiimme, mutta anopilla oli ensin kuoroharjoitukset, sitten vesijuoksu ystävän kanssa ja illalla tuli telkkarista lempisarja, joten ei ehtinyt.

Nyt anoppi valittaa, että lapsenlapset eivät käy kuin aniharvoin ja hän kärsii yksinäisyydestä. Meidän lapset sanoo, että ei heillä ole mitään suhdetta tähän mummiin, ei heillä ole mitään muistoja mummin kanssa vietetystä ajasta. Toisella mummolla käyvät säännöllisesti ja ihan oma-aloitteisesti. 

Ymmärrän tuon, että sotkeminen on ikävää ja siitä kannattaa tietysti puhua poikasi ja hänen vaimonsa kanssa. Jos muuten halua käyttää aikaasi lapsenlapsiin, se taas on oma valintasi. Sekin on ok, mutta älä myöhemmin valita, että jälkikasvu lapsineen ei käy. 

Voi että, anopilla ei ollut leluja!

Pitääkö nekin vielä pienestä eläkkeestä ostaa? Voisiko miniä mitenkään ajatella tuovansa ne lelut tullessaan? jJos nykynaiset ovat tällaisia, en yhtäänihmettele, ettei mummot jaksa tai halua.

Jos

No eipä kuule niiden lelujen tarvi olla mitään hienoja ja kalliita, luepa mitä kerroin toisella mummolla olleen. Erityisen mieluisia olivat pappan ruuvimeisselit, taltat, pieni vasara jne ja laudankappaleet, josta syntyi jos mitä mielikuvituksellista hökötystä. Kirpparilta saa eurolla kirjoja ja palapelejä. Ja ihan ilmaiseksi saa noita mainoslehtiä ja varmaan kaikilla tulee jonkinlaista pahvia erilaisista paketeista. Myös leipominen on lapsista kivaa, siihen ei tarvita kuin jauhoja, hiivaa ja vettä. On kyllä todella köyhää, jos ei tuohonkaan pysty. Mun äidin eläke on n. 800 e ja ei mitään ongelmia hankkia noin halpoja tavaroita. 

Ja on myös ihan ilmaista tekemistä, voi mennä ulkoilemaan tai retkelle. Ai niin, sinne pitää ehkä tehdä pienet eväät, mutta arvaan, että sulla ei ole varaa. 

Ihmettelen, miten ne enstisajan mummot jaksoivat ja oli varaakin, vaikka olivat varmasti köyhempiä kuin nykymummot? Omakin mummoni eli lähinnä kansaneläkkeellä, vaan niin vain oli varaa meille lapsenlapsille ostaa jotain pientä tekemistä mummolaan, oli esim. lankaa, ja mummo opetti virkkaamaan, oli lehdistä leikattuja paperinukkeja ja "maatilan eläimiä". Anoppini oma anoppi taas käytännössä hoiti perheen (siis anoppini) lapset parin kuukauden ikäisestä kouluikään ja vielä koulustakin menivät mummolaan iltapäiväksi. Kun tuo mummo sitten tuli raihnaiseksi, hänet kuskattiin vanhainkotiin. Sai anoppi ja appi tehdä rauhassa töitä ja tienata eläkettä, eivät tosiaan ole mitään köyhiä. 

"Että pysyisi perhe ehjänä"?? Mitä vittua? Joko senkin varmistaminen on isovanhempien tehtävä?

Koska muuten itse viimeksi leivoit lastesi kanssa? Aivan, se on todella työlästä jälkisiivouksineen. Mutta mummon pitää jaksaa. Muutenkin olet hirveä uikuttaja, toivottavasti muistat sanasi, kun sulla joskus on lapsenlapsia.

Sitäpaitsi jos joku taivuttaa "pappan", en vaan voi ottaa häntä tosissani.

No älä ota tosissasi, kiukuttelija, täällä sanotaan murteessa pappan. Minäkään en ota tosissani ketään, joka käyttää puheessaan v-sanaa. 

Minulla ei ole enää pieniä lapsia, vanhin on jo muuttanut pois kotoa. Nuorimman kanssa leivoimme viimeksi viime viikonloppuna ja huomenna leivon noiden kotona asuvien teinien kanssa pipareita. Meillä leivotaan yleensä 2-3 kertaa viikossa, lähinnä leipää, ja pienestä asti lapset ovat olleet leipomishommissa mukana. Tottakai, kuten muissakin kotitöissä. Ja kyllä vaan, olemme retkeilleet, hiihtäneet, luistelleet, pyöräilleet, tehneet retkiä ja reissuja, luettu ja pelattu lautapelejä todella paljon jnejne. Minusta lasten kanssa on ihanaa ja rentouttavaa puuhailla ja siitähän ne lämpimät lapsuusmuistot syntyvät.

Kummaltakaan mummolta en ole koskaan vaatinut mitään, ovat saaneet toteuttaa mummouttaan parhaaksi näkemällään tavalla. Toinen mummo halusi olla lastenlasten kanssa ja ihan omasta halustaan hän heidän kanssaan puuhaili kaikenlaista ja tarjosi hoitoapuaan. Hän itse sanoi, että haluaisitteko mennä viikonlopuksi jonnekin, voisin ottaa lapset, saisitte kahdenkeskistä aikaakin joskus? Kun niin moni eroaa nykyään, niin hän halusi olla tukena, että meidän liittomme kestäisi ja onhan se kestänytkin jo 25 v. Ja kyllä siinä mummollakin on ansionsa, kaikki apu oli tervetullutta ja pienikin hengähdystauko auttoi taas jaksamaan arjessa. 

Äidilläni on 16 lastenlasta ja kaikkia on hoitanut ja omasta halustaan. Kun esikoisemme tulee kotiin opiskelupaikkakunnaltaan hän lähtee vielä samana iltana käymään mummon luona, kun on ollut mummoa ikävä ja mummolla häntä, kerran viikossa skypettävät. Kaikki lastenlapset pitävät mummoonsa yhteyttä ja käyvät jokainen kyläilemässä, kuka useammin ja kuka harvemmin, asuinpaikasta riippuen. Lastenlapset leikkaavat mummon nurmikon, tekevät lumityöt, hiekoittavat pihan, kantavat puut, käyvät siivoamassa jne. Kaikki yhdessä pidämme nyt huolta mummosta.

Anoppi valitsi toisin ja elää nyt sitten sen mukaista elämää. Hänellä on 4 lastenlasta, kaikki käyvät "velvollisuusvierailulla" pari kertaa vuodessa. Eihän siinä mitään, valinta on vapaa, mutta ei pitäisi sitten valittaa, että lastenlapset eivät käy. 

Kääk!

Totta tosiaan. Samankaltaisia huomioita olen vanhustenhuollossa tehnyt. Onneksi on kuitenkin jokunen poikkeus joukossa, joka ilahduttaa vanhuksia käynneillään. Vastuu tästä on vanhemmilla. Mitkä arvot ovat tärkeitä vanhemmille? Miten lapsia kasvatetaan kunnioittamaan vanhuksia ja käymään esim. haudoilla?

Vierailija kirjoitti:

Ja tätäkin taas aletaan huutelemaan trolliksi, kun "eihän nyt isovanhemmat VOI olla haluamatta"!

Kyllä voi. Olemme lopen kyllästyneitä pelkkiin kyläilyihin, joissa lasten vanhemmat lepäilevät ja räpläävät kännyköitään ja olettavat itsestäänselvästi, että me haluamme vahtia heidän rasavillejä pikkulapsiaan. Puhumattakaan yöhoidosta, jos vanhemmilla on menoa. Pienin on aivan vahdittava, juuri kävelemään oppinut, isommat muuten vaan täystuhoja. Kieltoja ei totella. Jos komennetaan tai kielletään ihan normaalilla äänellä, ainakin pienin alkaa huutamaan kurkku suorana, yleensä toiseksi nuorin säestää.

Lapset haluavat koko ajan jotain herkkuja, joita vanhemmilla on mukana, koska on erikoispäivä. Niitä sitten pupelletaan ja suklaisilla tahmakäsillä lähmitään tapetit, verhot, huonekalujen päälliskankaat jne. Ja kyllä, tämä on meidän kotimme, emmekä aio sisustaa jollain vanhoilla paskoilla romuilla sen takia, että ei tarvisi varoa, vaan haluamme sisustaa vaalean, tyylikkään kodin oman mielen mukaan.

Olemme yrittäneet sanoa nätisti ja vähemmän nätisti vanhemmille, mutta jotenkin miniä ei tunnu ymmärtävän koko asiaa. Hänen vanhemmillaan perhe ei käy koskaan, vaikka he asuvat paljon lähempänä kuin me ja heillä on isompi asunto. Ovat kuitenkin käsittääkseni hyvissä väleissä, koska vanhemmat osallistuvat normaalisti lasten synttäreille ym.

Käyttäkää nuoret perheet nyt vähän sitä järkeänne. Toisten koti ei ole huvipuisto eikä lastenhoito ole todellakaan kaikille isovanhemmille elämän suurin toive ja onni.

Lapset ovat kyllä ihan kivoja noin muuten, jos joku nyt sanoo lapsenvihaajaksi. Eikä ole lasten vika, jos vanhemmat ei hoida. Me nyt vaan olemme omamme hoitaneet ja meillä on paljon muutakin tekemistä kuin hoitaa toisten lapsia ja siivota viikko sen jälkeen kalliine pesulalaskuineen.

Ihme oletus, että kaikki isovanhemmat haluaa lapsenlapset hoitaakseen.

Hienosti yleistät vaikka mitä. Oikeasti kysehän on siitä että poimit oman kasvatustyösituloksia poikasi suhteen. Et maininnut sanallakaan että olisit keskustellut poikasi kanssa tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako teille lasten ja lastenlasten hoiva sitten, kun olette vanhoja ja heikkoja? Mitä jos he joko jättävät teidät yksin tai ovat samalla asenteella kuin te (vinkuvat rankuutta)?

Meillä omat vanhempani ovat juuri ap:n kaltaisia. Eivät ole koskaan auttaneet eikä kyllä ole pyydettykään, kun ei heitä kiinnosta. Nyt vanhempani ovat sairaita ja odottavat hoivaa ja huolenpitoa. Nyt ei kiinnosta meitä.

Hei, miten omaishommista voi kieltäytyä? Minulla myös vanhemmat jotka eivät ole attaneet ikinä, mutta tämän lisäksi vielä olivat väkivaltaisia ja nujertavia lapsuudessani. Lapsuuden jatkuvan mielivaltaisen väkivallan takia olen käynyt terapiassa. Isäni on luonnevikainen ja hän on jo sanonut että tulee VAATIMAAN että lapsensa hoitavat hänet. Ilmoitti että mihinkään laitokseen ei mene vasm lapsensa (joita on tylyttänyt koko elämän) saavat sitten luvan hoitaa!

Miten tästä vastuusta voi kieltäytyä? Minne voin soittaa, isän asuinkunnan sosiaalitoimeen? En halua olla vanhempiini missään yhteydessä. En edes perinnönjaossa, käyttäkööt omaisuutensa hoivaansa.

Ei siitä tarvi edes kieltäytyä, ei vaan ala hoitamaan mitään asioita. Passiivisuus siis riittää.

Miksi teidän pitäisikään hoitaa lapsenlapsianne? Te olette aikanaan omat lapsenne hoitaneet ja nyt on heidän vuoronsa hoitaa omansa.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijana vuokrasin vanhoilta mummoilta omakotitalon yläkerran huoneistoja. Olivat sen verran vanhoja, että jouduin muuttamaan kolmesti, kun vuokraemäntä kuoli. Kaikille oli yhteistä, että valittivat ettei lapset ja lapsenlapset käy kylässä vaikka olivat aikoinaan hoitaneet lapsenlapsiaan. Tuli niin paha mieli heidän puolestaan, että aina silloin tällöin menin alakertaan seurustelemaan vuokraemännän kanssa. Yksi mummeli tykkäsi ihan hirveästi, kun toisinaan katsoin Kauniita ja rohkeita hänen kanssaan. 

Nuo mummelit olivatkin itsekkäiden suurten ikäluokkien vanhempia. Suurilla ikäluokilla ei ole koskaan ollut muu mielessä kuin oma napa.

Vierailija kirjoitti:

Menkää lapsenlikoiksi lastenkotiin, on paljon kätevämpää.

Tarkoitin lasten kotiin. Siellä on omar lelut ja sängyt, On paljon helpompi hoitaa.

Minusta on mahtavaa nähdän tyttären poikaani.

t. vaari 48v

Olette oksettavia

Nykyään aina jauhetaan tästä, että kuinka nykyajan isovanhemmat eivät jaksa, kun ennenkin ovat jaksaneet. Ennen isoäidit olivat paljon useammin kotiäitejä, nykyiset isoäidit lastenlastensa ollessa pieniä voivat hyvinkin olla vielä töissä. Ei heillä ole sen kummempaa kapasiteettia tai jaksamista lapsenlasten vahtimiseen kuin lasten vanhemmillakaan. Toisessa päässä taas isovanhemmat saattavat olla jo yli 70 kun lapsenlapsi syntyy, ei siinäkään iässä enää välttämättä taaperon perässä jaksa vipeltää. Totta kai on suuri helpotus ja onni lapsiperheelle ja lapsenlapsille, mikäli isovanhemmat jaksavat ja haluavat auttaa, mutta ajat ovat osittain erilaiset nykyään.

Ap, hoidotteko itse aikoinaan lapsenne itse vai dumppasitteko heidät omille vanhemmillenne/appivanhemmille? 

"Yllättäen" nämä en jaksa/kykene/pysty/halua hoitaa lapsenlapsiani ollenkaan ovat itse hoidattaneet omia lapsiaan muilla.

-ohis

Nykyään tuntuu, että kun EI jakseta itse kasvattaa omia lapsiaan, niin heille hankitaan hienot diagnoosit peittelemään lasten riehumista. Ei tuollaisia kakaroita kukaan isovanhempi jaksa vahtia/katsoa.