Olemmeko mieheni kanssa ainoat isovanhemmat, joita lapsenlasten hoitaminen eivät oikeasti kiinnosta?

Minä taas odotan kuin kuuta nousevaa,että saisin lapsenlapsia,mutta juopotteluun taipuva poikani ei saa mitään järkevää aikaiseksi!:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako teille lasten ja lastenlasten hoiva sitten, kun olette vanhoja ja heikkoja? Mitä jos he joko jättävät teidät yksin tai ovat samalla asenteella kuin te (vinkuvat rankuutta)?

Ei todellakaan. En halua lasteni tai muiden läheisten hoidettavaksi. En ikinä. Ei myöskään mieheni, vaikka toisiamme olemme luvanneet tarvittaessa hoitaa. Sekin on sovittu, että jos toisen hoito onkin sitten liian vaativaa, sen voi ja pitää hyvällä omallatunnolla lopettaa.

Minä olen myös sanonut miehelle, että jos sairastun henkisesti tai fyysisesti niin, että olen esim. kodin vankina, hän saa puolestani tavata muita naisia, matkustella heidän kanssaan ym, kunhan valitsee hyvän tyypin. Se ei ole minulta pois eikä miehen tarvitse lakata elämästä, vaikka minä en enää liikkumaan kykenisikään.

Kyllä tästä maasta hoitajia löytyy, lapsiani ei siihen tarvitse eikä pidä sekoittaa.

On muuten kamala ajatus, että "hoida lapseni, jos haluat minun hoitavan sinua". Ja kuka hoitaa tänä päivänä vanhoja vamhempiaan? Millä lailla? Vaihtaa vaippoja vai?

Ei kai kukaan. Herää tähän päivään.

Ap

Minulla kyllä oli läheiset väliit mammaani. Vierailin hänen vielä kotona asuessaan siellä viikottain joko yksin tai lasteni kanssa. Ihan vain hengailimme, juttelimme, kävin kaupassa, saatoin siivota jne. Mamma oli meille läheinen jo lapsena ja aina aika ajoin tuli myös lapsenvahdiksi. Välimatkaa jonkun verran oli nyt aikuisena, mutta silti koin tärkeäksi käydä mamman  luona usein.

Kunto romahti ja hän joutui vanhainkotiin. Jatkoimme siellä käymistä edelleen lähes viikottain kaksi vuotta. Sydän meinasi välillä särkyä kun näin mamman sängyssä täysi haiseva vaippa päällä tai koskemattoman tarjottimen pöydällä kun kukaan ei ollut tajunnut nostaa mammaa istuvaan asentoon ruokailun ajaksi, että edes ylettyisi ruokaansa. Mamma ei halunnut olla vaivaksi ja pelkäsi, että hoitajat hermostuvat ja ei siksi aina saanut pyydettyä apua.

Kyllä sitä vaan rakkaasta läheisestä haluaa huolehtia, vaikka eihän se vaippojen vaihto, vessareissujen avustaminen jne. nyt mitään hohdokasta puuhaa ole. Tietäisittepä miten mamma näitä vierailuja odotti. Lasten leikkien seuraamista, kuulumisten kuuntelua ja huonoina päivinä vain sitä, että uskalsi nukahtaa kun joku tuttu ja turvallinen piti kädestä.

Ehkä ihmiset täällä tarkoittavat "hoitamisella" lähinnä juuri tätä rakkaiden perheenjäsenten läsnä olemista, vierailuja, aitoa kuuntelemista, välittämistä ja yhteisten muistojen jakamista ja muistelua. Niitä ei maksettu kotiapu ja maailman hienoimmat yksityiset vanhainkoditkaan tarjoa. Mutta ei niitä tarjoa myöskään etäälle työnnetyt sukulaisetkaan, koska tuo läsnäolemisen tarve ja halu tulee sydämestä. Elä elämäsi niin, että sinun seuraasi kaivataan myös ollessasi vanha ja raihnainen.

Hohhhoijaa, tylsä aloitus. Typerillä (iso)vanhemmilla on typerät penskat aina sadanteen polveen.

Minä kasvatin lapseni ja lapseni ovat kasvattaneet omansa. Katsopas ap, kun jotkut osaavat ja toiset ovat typeryksiä, kuten sinä ap.

Erittäin harva aikuinen lapsi käy katsomassa vanhempaansa hoitolaitoksessa. Olen kuullut useamman isovanhemman tarinat siitä, miten he olivat tarpeellisia silloin kun lapsenlapset olivat pieniä. Mutta nyt kun lastenlapset ovat kasvaneet niin mummot ovat saaneet jäädä unholaan. Heitä ei käy katsomassa sen enempää omat lapset kuin lastenlapsetkaan. 

He tyytyvät osaansa, eivätkä enää odota vierailuja. Muutama on sanonut minun (hoitaja) olevan heille tärkeämpi kuin omat sukulaiset. Ihmiset, jopa ne lähimmäiset, ovat äärettömän itsekkäitä. Toimivat vain omien etujensa mukaisesti. On turha luulla, että lastenlasten hoitaminen on takuu iäkkään isovanhemman hoitoon. Tällainen ajattelu on lapsellista. 

Kieltäkää kaikki vierailut kirjatulla kirjeellä.

Saatte ihan rauhassa räplätä puhelimianne eli voitte  rauhassa "harrastaa".

Saatte olla rauhassa ihan kuolemaan asti, jopa 40 vuotta.

Ei tarvi käydä ristiäisissä eikä YO-juhlissa.

Voitte äänestää persuja kun ei lapsenlapset tuputa äänestysvinkkejä.

Harmi kun isäsi ei älynyt aikoinaan ns "tempaista ulos"

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako teille lasten ja lastenlasten hoiva sitten, kun olette vanhoja ja heikkoja? Mitä jos he joko jättävät teidät yksin tai ovat samalla asenteella kuin te (vinkuvat rankuutta)?

Meillä omat vanhempani ovat juuri ap:n kaltaisia. Eivät ole koskaan auttaneet eikä kyllä ole pyydettykään, kun ei heitä kiinnosta. Nyt vanhempani ovat sairaita ja odottavat hoivaa ja huolenpitoa. Nyt ei kiinnosta meitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako teille lasten ja lastenlasten hoiva sitten, kun olette vanhoja ja heikkoja? Mitä jos he joko jättävät teidät yksin tai ovat samalla asenteella kuin te (vinkuvat rankuutta)?

Ei todellakaan. En halua lasteni tai muiden läheisten hoidettavaksi. En ikinä. Ei myöskään mieheni, vaikka toisiamme olemme luvanneet tarvittaessa hoitaa. Sekin on sovittu, että jos toisen hoito onkin sitten liian vaativaa, sen voi ja pitää hyvällä omallatunnolla lopettaa.

Minä olen myös sanonut miehelle, että jos sairastun henkisesti tai fyysisesti niin, että olen esim. kodin vankina, hän saa puolestani tavata muita naisia, matkustella heidän kanssaan ym, kunhan valitsee hyvän tyypin. Se ei ole minulta pois eikä miehen tarvitse lakata elämästä, vaikka minä en enää liikkumaan kykenisikään.

Kyllä tästä maasta hoitajia löytyy, lapsiani ei siihen tarvitse eikä pidä sekoittaa.

On muuten kamala ajatus, että "hoida lapseni, jos haluat minun hoitavan sinua". Ja kuka hoitaa tänä päivänä vanhoja vamhempiaan? Millä lailla? Vaihtaa vaippoja vai?

Ei kai kukaan. Herää tähän päivään.

Ap

Välinpitämättömyydellä ja tunnekylmyydellä on monta nimeä.

Ei huonosti kasvatettuja lapsi kukaan halua hoitaa, se on selvää. Olipa sitten omia lapsenlapsia tai ei. Ihmeellistä syyllistämistä täällä. Kai nyt jokainen tietää, miten kamalaa on saada pieni täystuho kotiinsa, pahimmassa tapauksessa vielä useampi kerralla. Kuinka moni oikeasti haluaa kirkuvan, riehuvan ja tottelemattomia lapsen kotiinsa sekoilemaan, käsi ylös!

Joillekin isovanhemmat ovat vain lasten hoito-, lahja- ja raha-automaatteja. Nykyään lapset eivät osaa edes kiitosta sanoa. Kyllä on maailma muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa.

Tämä on tietysti kärjistys. On olemassa myös hyvin kasvatettuja lapsia. Mutta valitettavan harvassa tuntuvat olevan.

jos viisivuotiaalla on tahmaiset likaiset kädet, niin minä käyn pesemässä ne hänen kanssaan.Tuossa ongelma ei ole lapset vaan miniä.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen ap olet? Jostain syystä et kuulosta yhtään isoäidiltä 🙄

Kuulostat nimittäin lähinnä vela provolle.

Ihan ok olla haluamatta, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.

Kunhan ette sitten 10-15 vuoden päästä voivottele ja syyllistä lapsianne ja lapsenlapsianne siitä kun olette jääneet lastenlapsillenne vieraiksi ja haluaisittekin olla läheisiä heidän kanssaan nyt kun se olisi helppoa isojen teinien kanssa. Ei se sitten enää onnistu.

Mutta varmaan olitte tämänkin miettineet, ettette halua heitä isoinakaan ympärillenne.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen ap olet? Jostain syystä et kuulosta yhtään isoäidiltä 🙄

Ei kuulosta minusta edes kenenkään äidillekään.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei oo pieniä lapsia omassa perhepiirissä. En jaksais sitä jatkuvaa komentelua ja niiden kiljumista myöskään. Eläimet on paljon ihanempia "lapsia". :)

Olen myös joutunut tätä asiaa tuumiskelemaan. Omat lapset ovat aikuisia, joten pikkulapsiaika on meidänkin osaltamme ohitse ja kotimme on nyt aikuisille ja aikuisten makuun sisustettu. N. 15 vuotta elimme lastemme ehdoilla ja viimeinkin olemme taas saaneet ns. omaa aikaa, niin mitäpä sitten jos lapsenlapsia tulee?! En pidä siitä että meille tulee pikkulapsia kylään, joillakin kavereilla on pieniä lapsia. Sitten kaverit mäkättävät että kun teillä on niin paljon kaikkea arvokasta lasten näppien ulottuvilla ja valkoisia tekstiilejä jne....no joo, kotiamme kun ei ole sisustettu pikkulapsille....En tykkää myöskään kyläillä pikkulapsiperheissä, olen niin tykästynyt tähän seesteiseen elämänvaiheeseen, että pikkulapset ovat tässä tilanteessa todella ahdistavia tyyppejä! Mutta tosiaan....ehkä omiin lapsenlapsiin syntyy ihan erilainen suhde...? Ainakin niin toivoisin.

Myös minä voin entisen työni puolesta vahvistaa, ettei vanhainkodeissa näy omaisia, ihan riippumatta siitä, onko lapsenlapsia hoidettu vai ei. Kaikki vanhukset eivät myöskään millään lailla kärsi, etenkin jos muista on seuraa.

Itselläni ja veljelläni on yhteensä kolme teiniä, jotka vierailevat säännöllisesti mummolassa, vaikkeivät ole koskaan hoidossa olleetkaan (mummo on omaishoitaja). Välejä ylläpidetään välittämällä, vaikka onnittelukortilla ja puhelimella, ei se edellytä hoitamista. Vanhemmilla on velvollisuuksia omia lapsiaan kohtaan, ei enää sukupolven yli tai päinvastoin. Minustakin tuo kosto- ja kiristysmentaliteetti "ei sitten käydä vanhainkodissa" on hölmö. Ei siellä ole mikään pakko käydä, ja sen tietävät myös mummot ja papat. Jokainen saa toki kiusata itseään ihan niin monella sosiaalisella pakolla kun haluaa.

32N kirjoitti:

"Olemme yrittäneet sanoa nätisti ja vähemmän nätisti vanhemmille, mutta jotenkin miniä ei tunnu ymmärtävän koko asiaa."

Siis olette yrittäneet puhua vanhemmille, mutta miniä ei ymmärrä. Onko poikanne jotenkin syyntakeeton, vai miksi hänelle ei uskota vastuuta omista lapsistaan?

Tietenkin, sillä hän on perinyt älynsä äidiltään. Tuoretta tutkimustietoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei huonosti kasvatettuja lapsi kukaan halua hoitaa, se on selvää. Olipa sitten omia lapsenlapsia tai ei. Ihmeellistä syyllistämistä täällä. Kai nyt jokainen tietää, miten kamalaa on saada pieni täystuho kotiinsa, pahimmassa tapauksessa vielä useampi kerralla. Kuinka moni oikeasti haluaa kirkuvan, riehuvan ja tottelemattomia lapsen kotiinsa sekoilemaan, käsi ylös!

Joillekin isovanhemmat ovat vain lasten hoito-, lahja- ja raha-automaatteja. Nykyään lapset eivät osaa edes kiitosta sanoa. Kyllä on maailma muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa.

Tämä on tietysti kärjistys. On olemassa myös hyvin kasvatettuja lapsia. Mutta valitettavan harvassa tuntuvat olevan.

Näin juuri! Kun lapsia hankkii, täytyy varautua myöskin siihen että isovanhemmat eivät ole mitään lapsenhoitokoneita, vaan saatatpa joutua jopa hoitamaan lapsesi ihan itse. Iteppä ne hankitkin....

Vierailija kirjoitti:

Myös minä voin entisen työni puolesta vahvistaa, ettei vanhainkodeissa näy omaisia, ihan riippumatta siitä, onko lapsenlapsia hoidettu vai ei. Kaikki vanhukset eivät myöskään millään lailla kärsi, etenkin jos muista on seuraa.

Itselläni ja veljelläni on yhteensä kolme teiniä, jotka vierailevat säännöllisesti mummolassa, vaikkeivät ole koskaan hoidossa olleetkaan (mummo on omaishoitaja). Välejä ylläpidetään välittämällä, vaikka onnittelukortilla ja puhelimella, ei se edellytä hoitamista. Vanhemmilla on velvollisuuksia omia lapsiaan kohtaan, ei enää sukupolven yli tai päinvastoin. Minustakin tuo kosto- ja kiristysmentaliteetti "ei sitten käydä vanhainkodissa" on hölmö. Ei siellä ole mikään pakko käydä, ja sen tietävät myös mummot ja papat. Jokainen saa toki kiusata itseään ihan niin monella sosiaalisella pakolla kun haluaa.

Tämä oli äärimmäisen järkevä ja realistinen kommentti! 👍👍👍

Et (ennen tuonelaa) -lehden propagandaosasto taas vauhdissa.. jostain toki täytyy haalia ne maksavat asiakkaat näihin ylihinnoiteltuihin, monikansallisiin palvelutaloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako teille lasten ja lastenlasten hoiva sitten, kun olette vanhoja ja heikkoja? Mitä jos he joko jättävät teidät yksin tai ovat samalla asenteella kuin te (vinkuvat rankuutta)?

Ei todellakaan. En halua lasteni tai muiden läheisten hoidettavaksi. En ikinä. Ei myöskään mieheni, vaikka toisiamme olemme luvanneet tarvittaessa hoitaa. Sekin on sovittu, että jos toisen hoito onkin sitten liian vaativaa, sen voi ja pitää hyvällä omallatunnolla lopettaa.

Minä olen myös sanonut miehelle, että jos sairastun henkisesti tai fyysisesti niin, että olen esim. kodin vankina, hän saa puolestani tavata muita naisia, matkustella heidän kanssaan ym, kunhan valitsee hyvän tyypin. Se ei ole minulta pois eikä miehen tarvitse lakata elämästä, vaikka minä en enää liikkumaan kykenisikään.

Kyllä tästä maasta hoitajia löytyy, lapsiani ei siihen tarvitse eikä pidä sekoittaa.

On muuten kamala ajatus, että "hoida lapseni, jos haluat minun hoitavan sinua". Ja kuka hoitaa tänä päivänä vanhoja vamhempiaan? Millä lailla? Vaihtaa vaippoja vai?

Ei kai kukaan. Herää tähän päivään.

Ap

No minun äitini hoitaa minun isoäitiäni sillä tavalla, että päätti jäädä asumaan samalle paikkakunnalle kuin hän. Isoäitini haluaa asua omassa talossaan, pystyy tekemään vielä itselleen ruokaa, mutta kaupassa käynti ei oikein onnistuisi ilman äitiäni. Äitini siis kuskaa häntä autolla kauppaan, käy hänen puolestaan asioilla, ja esim. hakee heille viikottain saunaan peseytymään. Ilman äitini apua isoäitini ei missään tapauksessa voisi asua enää kotona vaan joutuisi hoitokotiin. Äitini avulla hän saa arvokkaan lopun elämälleen ja voi asua omassa kodissaan useista sairauksista huolimatta.

Voit kertoa äidillesi, että hänen äitinsä ei joudu hoitokotiin, vaikka tytär ei häntä hoitaisikaan. Kunnallinen kotipalvelu hoitaa nuo hommat niin kauan kun mummolle riittää kuusi käyntiä vuorokaudessa. Vaikka olisi petipotilas, kotihoito käy kääntämässä. Hoitokotiin ei oteta ketään, kenellä vähänkin henki pihisee. Vaikka ei olisi ainuttakaan omaista.

Miksi joku haluaisi vapaaehtoisesti tuollaisen kohtalon perheenjäsenelleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako teille lasten ja lastenlasten hoiva sitten, kun olette vanhoja ja heikkoja? Mitä jos he joko jättävät teidät yksin tai ovat samalla asenteella kuin te (vinkuvat rankuutta)?

Meillä omat vanhempani ovat juuri ap:n kaltaisia. Eivät ole koskaan auttaneet eikä kyllä ole pyydettykään, kun ei heitä kiinnosta. Nyt vanhempani ovat sairaita ja odottavat hoivaa ja huolenpitoa. Nyt ei kiinnosta meitä.

Onko se että on suunapäänä auttamassa ,aina valmiina lapsenpiiaksi ,takuu siihen että tarvittaessa ollaan vastavuoroisesti jelppaamassa. Epäilen suuresti. Nyky vanhemmat hirveen itsekkäitä ja vaativia pidetään vanhempien apua itsestään selvänä! Tästä jos joku avautuu tulee kuraa silmille joka taholta porukalla.