Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa!!! Mitä voisimme tehdä vauva-arjen helpottamiseksi
Olen aivan loppu ja uupunut. En muista mitään, en pysty keskittymään mihinkään, unohtelen asioita. En pysty nukkumaan tai jos nukkuisinkin, tunnen itseni entistä väsyneemmäksi. Illalla ahdistun aina seuraavasta päivästä ja viikonloppuisin alkavasta viikosta. Vauva pian 2kk. On melko huomionkipeä, ei viihdy hereillä yksinään ollenkaan ja nukkuminenkin välillä kovin hankalaa. Iltaisin saa n 1-2h mittaisia itku-/kipu-/raivohuutoja, joihin kovasti olemme yrittäneet erinäisiä konsteja - tuloksetta. Nyt olen miehelleni uskaltanut kertoa viime päivien ajatuksistani. Olen miettinyt joskus, että olisi vain helpompaa kuolla. Ajattelen, että tuhoan lapsen elämän kun itkeskelen ja välillä jopa niin että hän on sylissäni. Itselläni omat vanhemmat tekemisillään ovat osaksi aiheuttaneet aikanaan minulle syvän masennuksen, enkä halua että lapseni joutuisi kokemaan samaa sen takia että minä olen tehnyt, tai jättänyt tekemättä, jotain. Rakastan vauvaani niin valtavasti.
Veikkaan, että olen loppuunpalanut koska ensinnäkin synnytys oli traumaattinen, olin lähellä kuolemaa (en halua asiaa nyt enempää avata). Siitä kun selvittiin, kotonamme alkoi mittava remontti josta stressasin paljon. Sitten molemmilla vanhemmillani todettiin syövät. Tulin kipeäksi ja samalla jatkuvalle riitelylle miehen kanssa ei tullut loppua.
Joten kertokaahan nyt, mitä voisimme tehdä tilanteen helpottamiseksi? En halua ketään ulkopuolista meille esim kerran viikossa muutamaksi tunniksi, enkä usko että siitä olisi riittävää apuakaan. Neuvolapsykologilla jo käyn enkä hänellekään pysty puhumaan mistään, valehtelen vaan että kaikki ok. Sukulaiset kyllä auttelevat välillä, mutta eivät tiedä tilannettani, enkä halua että tietävätkään. Mies ehdotti että jäisin sairaslomalle ja hän vanhempainvapaalle, jotta hänkin voisi olla kotona. En tähän suostunut, sillä pelkään mitä kaikki muut ajattelevat... Tämä on niin noloa. :-(
Olen niin väsynyt.
Kommentit (65)
AP, olin itse samassa tilanteessä neljä vuotta sitten. Vauva oli vaativa, ja oli tosi rankkaa. Jopa anoppi myönsi, että meidän vauva oli poikkeuksellisen hankala. Totesi siihen perään, että "et varmaan silti olisi valmis pois antamaan". No olisin ollut valmis. Itsemurhakin kävi mielessä, puolitosissaan. Vaikean vauvan lisäksi uusi elämäntilanne ja vauva-arjen sitovuus järkytti. Nukkua en osannut ja ylisuoritin äitiyttä, vaikka rooli ei tuntunut omalta.
Neljä vuotta myöhemmin lapseni on rakkainta maailmassa, tosin edelleen omapäinen ja haastava. Ihanat asiat kuitenkin korvaavat kaiken, ja omalla tapaa lapsi on erityisen rakas kun alku oli niin vaikea. Meillä on myös toinen lapsi (!), joka on ehkä maailman helpoin vauva. Syö ja nukkuu. Ei juuri itkeskele.
Sitten niitä konkreettisia vinkkejä arjen helpottamiseen:
- Yritä rytmittää vauva heti kun mahdollista. Googlaa EASY schedule, toimi meillä. Saatiin järkevät päiväunet, ja aina jaksoi seuraavaan uneen asti kun tiesi että sitten saa hetken levätä
- Osta kunnon kantoreppu. Meillä kuopuksen kanssa Ergobaby 360, sillä saa kannettua ergonomisesti vauvaa naama menosuuntaan (olisko ollut noin 4kk iästä eteenpäin), sitä ennen kantoliinaan kun huutaa.
- Korvatulpat ja white noise öisin, et herää ihan pienimpään öhinään yöllä etkä häiritse vauvasi unta turhalla hyysäyksellä. Vauva joko mahdollisimman lähelle sinua tai mahdollisimman kaus (oma huone), mikä nyt toimii teillä parhaiten.
- Älä suorita! Meillä on kaikilla vanhempina vahvuudet ja heikkoudet. Itse en ole vauvaihmisiä, mutta luovuuden ja mielikuvituksen avulla olen ihan huippu leikki-ikäisten kanssa.
- Opettele rentoutumaan. Anna isän hoitaa lasta niin paljon kuin mahdollista, tuuleta kehoa ja mieltä. Älä tunne syyllisyyttä, pääasia ko perhe voi hyvin.
TSEMPPIÄ KOVASTI, KYLLÄ SE VIELÄ ILOKSI MUUTTUU!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kävin parikymppisenä psykologilla kun olin tosi väsynyt ja masentunut (vaikka en edes silloin myöntänyt sitä itselleni). Kaikki tapaamiskerrat menivät niin, että vastasin psykologin kysymyksiin yhdellä tai kahdella lauseella. Valehtelin pokkana että vanhempani ja lapsuuteni oli muka ihan normaaleja, meillä menee hyvin, opinnot sujuu hyvin ja kaikki on ihan normaalia.
No mitä apua siitä sain? En yhtään mitään. Kertoja oli 5 ja siihen se jäi. Jos olisin ollut järkevä, olisin kertonut vaikeasta, vaikkakin ulkopuolisille hienonnäköisestä lapsuudesta. Olisin kertonut häpeästä, alisuoriutumisesta ja väsymyksestä totuudenmukaisesti. Koska sitä varten on psykologeja. He oikein odottavat että kerrot kaikesta siitä. Kellään, toistan ei kellään ole täydellistä lapsuutta tai täydellisiä vanhempia. Minunkin vanhempani olivat juuri sellaisia, että kaikki ongelmat piilotettiin ja esitettiin reipasta. Sen vuoksi en minäkään kertonut kenellekään, koska toistin samaa kaavaa. Samalla eväsin avun itseltäni. Nyt jälkikäteen tajuan kuinka suorastaan höpsö ja mustavalkoinen olin parikymppisenä.
Luin vähän aikaa sitten Maaret Kallion Lujasti lempeä -kirjan. Minusta siinä sanottiin hyvin, että täydellisyys on kuin sementtiä, joka ei suostu muuttumaan, mukautumaan tai sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin.
Ehkä olet tottunut olemaan "täydellinen", ja mietit mielessäsi kuinka tuokin tuttu meni mokaamaan ja tuollekin tuli ero, ja tunnet ehkä vähän paremmuutta. Vertailet itseäsi jatkuvasti muihin. Mutta tuossa vertailussa ei oikeasti ole järkeä. Täydellisyydessä ei ole tilaa armollisuudelle eikä inhimillisyydelle. Jos päästät irti kulisseista, joudut sietämään sitä osaa itsestäsi jota "et halua että muut näkevät". Mutta silloin antaisit myös mahdollisuuden muiden myötätunnolle itseäsi kohtaan. Voisit oikeasti olla vain oma itsesi ja vähän hengähtää. Eikö kuulostaisikin hienolta? :)
Suosittelen muuten tuota kirjaa!
Kokeile jättää d-vitamiini pois jos se vaikka aiheuttaa vatsakipuja. Koita nukuttaa vauva rinnan päällä/ sylissä niin että voit itsekin nukahtaa samalla.
Tuohon vauvan itkuun/koliikkiin/suuritarpeisuuteen kannattaa ehdottomasti hankkia vertaistukea ja vinkkejä! Onko paikkakunnallasi perhekerhoja? Onko ystäväpiirissä lapsiperheitä?
Mutta, minusta sinä tarvitset keskusteluapua vanhempiesi suhteen, sanoit että he ovat sinulle aiheuttaneet masennuksen joskus. Juuri vauva-aikana omaa lapsuutta ja vanhempia alkaa käsitellä ihan eri tavalla kuin ennen. Ei ihme että podet ahdistusta. Saatat myös tuntea syyllisyyttä ajatuksistasi, varsinkin jos ovat sairaita.
Joskus voi käydä niinkin, että kun saa ison henkisen möykyn selvitettyä, niin sitä näkeekin sen oman (vauva)arjen eri tavalla. Ennen niin vaikea lapsi onkin omaan silmään ihan normaali lapsi jne. Kun sitä arkea onkin värittänyt kokoajan se oma paha olo. En väitä että sinulle tulee käymään näin, mutta mahdollista sekin on.
Monilla vauvoilla on iltaitkuisuutta tuossa vaiheessa, syynä voi olla mikä tahansa vatsavaivoista vireyden säätelyn vaikeuteen (esim meillä esikoinen oli ihan yliväsynyt, nukahtaminen oli vaikeaa, piti kovasti heijata ja laulaa). Juuri siksi olisi hyvä hakea vertaistukea nyt, ettei tule olo, että kaikilla muilla on helppoa ja itse vain tekee jotain väärin. Usein me äidit syytämme itseä lapsen syömis- ja nukkumisvaikeuksista, mutta totuus on että vauvoilla on vaikea sopeutua maailmaan: näläntunteeseen, väsymykseen ja läheisyydenkaipuuhun. Kohdussa kaikki on ollut niin hyvin. Toisilla tulee tähän vielä päälle vatsavaivoja, allergiaa yms. Tsemppiä sinulle, älä jää yksin!
Mulle tuli myös synnytysmasennus, lapsella oli koliikki ja maitoallergia ja pelkäsin vauvan puolesta, inhosin miestäni ja olin välillä ihan ulalla.
En saanut itähelsingissä mitään apua, joten viimein marssin kirkkoon ja sieltä löytyi herttainen diakoni jonka luona kävin viikoittain oksentamassa pahaa oloa kunnes alkoi elämä kirkastua.
Nimenomaan hyvät äidit sairastuvat. Ne jotka välittävät, yrittävät ja kuluvat loppuun. Ne, joille on ihan sama, alkavat heti juomaan, polttamaan, ovat netissä koko päivän ja vauva saa huutaa, ihassama.
Eli haet nyt apua ja kerrot vaan kaikki. Kavereille ei kannata puhua vaan ulkopuoliselle. Hyvä, että kerrot täällä!!!
Ps. Hoero vauvan vatsaa kun hän itkee, hyssytä niin reippaasti, että ilmavaivat ei tunnu ja paukuta kädellä pepulle että pierut saa kyytiä. Suolistolle pitää saada liikettä, nosta vauvan jalat ylös kun on selällään että kakat ja kaasut pääsisi ulos ja voit vähän pyöritellä jalkoja suoliston peristaltiikkaa auttaen. Röyhtäytä hyvin. Jos lapsella tulee kovin punaiset posket, voi olla allergiaakin. Syö itse hyvin, nyt et saa laihduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostakaa kunnon sitteri. Se hoitaa vauva-ajan yli kuin itsestään.
Tai sitten vauva ei viihdy siinä lainkaan.
T. 200euron sitteri pölyyntyy nurkissa
Tori.fi. Uutena kannattaa ostaa vasta kun on kympin tuotteen huomannut olevan kelpoinen.
Onko varma, ettei lapsella ole suolisto-oireinen allergia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille lohduttavista ja kannustavista sanoista<3 Ihanaa että löytyy ymmärrystä. Yritän huomenna saada soitettua neuvolaan tilanteestamme ja jos en siihen pysty, saa mies ottaa asian puheeksi seuraavalla kerralla neuvolassa.
Itse olen lastensairaanhoitaja ja töissä vauvaosastolla ja niin vaan synnytysmasennus iski. Oli kai oma rima liian korkealla, lapsella sairauksia ja hormonit niin sekaisin että huh! Sain apua neuvolan kautta onneksi. Itselläni puhkesi paha ihottuma stressistä, käsistä vuoti verta ja vauvakin oli aina veressä. Kun lapsi täytti vuoden, niin molemmat olimme parantuneet. Vieläkin kun muistelee, hirvittää...
Googlaa ”fourth trimester”, selviää miksi vauva haluaa olla vain iholla ja tissillä. Toisilla suoliston kehitys ja kaasut aiheuttavat enemmän kipua. Rintamaito on kuitenkin paremmin sulavaa kuin korvike, jos imetät niin tehosta sitä ja luovu lähes kaikesta muusta. Elät vielä lapsivuodeaikaa, pesikää vauvan kanssa ja unohda ihan kaikki muu. Päivä kerrallaan, yö kerrallaan. Ei vauva kaipaa kuin läheisyyttä ja lohtua. Oksitosiini nousee samalla sinulla ja saat hyvän olon hetkiä jotka kantavat itkujen yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sitä tarvitse kertoa muille, että myös miehesi on kotona teidän kanssa. Siis jos hän jäisi vanhempainvapaalle. Vauva ja oma terveys pitää laittaa ylpeyden edelle!
Tsemppiä!
Laita vauva kantoliinaan niin pystyt touhuilemaan kaikenlaista hänen hereilläollessaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan itkuisuus voi johtua ihan yksinkertaisimmillaan nälästä. Voi olla tiheän imun kausi, jolloin vauva melkein asuu tissillä. Rauhoita kaikki muu ja pesi vauvan kanssa imettäen ja miehesi tekemiä ruokia syöden. :)
Imetätkö? Muistathan itse syödä hyvin? Saat tarvittavia vitamiineja, omega3 jne. Ja erityisesti d-vitamiinia! Meillä oli vauvalla iltahuutoja tuossa iässä, mutta myöhemmin tajuttiin että johtui siitä että oli yliväsynyt eikä rauhoittunut enää millään. Alettiin laittaa paljon aikasemmin yöunille niin helpotti. Ja eihän siinä mitään noloa ole jos sairaslomalle jäät! Ajattele lastasi, älä sitä mitä muut ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvan itkuisuus voi johtua ihan yksinkertaisimmillaan nälästä. Voi olla tiheän imun kausi, jolloin vauva melkein asuu tissillä. Rauhoita kaikki muu ja pesi vauvan kanssa imettäen ja miehesi tekemiä ruokia syöden. :)
Tämäpä ei itkuisen vauvan äidille tullutkaan mieleen.
En ole ap mutta voin sanoa että kun meillä vauva itki 24/7 niin tällaiset vinkit oli aika huvittavia.
Mulla oli myös koliikkivauva ja muita kasaantuneita ongelmia yhtä aikaa . Lopulta en saanu enää yhtään nukuttua ja olin reilun viikon psykiatrisella osastolla omasta pyynnöstäni . Vauva sai olla mukanani koko ajan . Tämän jälkeen olo alkoi tasoittua :) suosittelen . Lastensuojeluilmoitusta ei meistä tehty vaikka kerroin avoimesti siellä kuinka väsynyt olen .
Palaa työhösi niin pian kuin mahdollista!
Vie lapsesi hoitoon.
Päivät saat olla työssä, aikuisten parissa. Eheydyt ja tulet jälleen omaksi itseksesi. Pidä kiinni siitä, että teet sitä mitä haluat. Hoidata vauvasi noin 8 tuntia muilla ihmisillä.
Pidä harrastuksesi ja lenkkeile, kävele. Tapaa ystäviäsi. Jätä lapsesi hoitaminen miehellesi - hänhän on lapsen isä!
Korvatulppien kanssa nukkumaan. Mies valvokoon huutavaa lasta. Erittäin hyvä idea, että mies jäisi kotiin.
Mene sinä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos.
Kertokaa nyt vielä onko tuo oikeasti edes mahdollista, että vanhempainvapaa siirtyisikin isälle ja minä jäisin sairaslomalle?? Onko kellään tällaista kokemusta?Nytkin minulla olisi mahdollisuus nukkua, mutta en vain saa unta.
Minkä diagnoosin ajattelit lääkärin pistävän paperiin, jotta saat pitkäaikaista sairaslomaa?
no mulla on auttanut kun pessyt vauvan pepunt tärpätillä
Anna korviketta osittain tai kokonaan. Oikeasti. Vauva alkaa nukkua ja et menetä mielenterveyttäsi.