Ystäväni ei ymmärrä, ettei hänellä ole rahkeita päästä yliopistoon

Pakko kommentoida kun aihe herättää itsessänikin ajatuksia. Pääsin lääkikseen viime vuonna, mutta sitä ennen olin opiskelemassa kemiaa, kun en heti päässyt sisään. Pääsin siis vasta toisella yrityskerralla.

Oma hakemisurakka vaati täydellistä omistautumista projektille. Paljon auttoi, kun olin tehnyt lukiossa hyvän pohjatyön ja olen aina ollut hyvä varsinkin pitkässä matematiikassa. Kirjoitin LLLE-rivin, mutta silti pääsykokeessa alisuoriuduin. Pääsin kuitenkin kemian laitokselle. En kokemut kemiaa omakseni, mutta opiskelu siellä tuki pääsykoeprojektiani. Olin siinä mielessä onnekas, kun sain vanhemmiltani taloudellista tukea hakuvuonna, joten pystyin keskittymään opiskeluun kokonaisvaltaisesti ja se lopulta palkittiin.

Kukaan ei ole oikea henkilö määrittämään, onko joku soveltuva korkeakouluopintoihin, mutta pakko mainita, että ainakin lääkikseen on vaikeaa päästä, jos ei omaa matemaattista silmää ja loogista ajattelukykyä. Jokainen voi vaikka itse katsoa edellisten vuosien pääsykokeita ja päätellä niistä vaatimustason.

Olet kamala ystävä, ei ole sinun asiasi arvioida toisten älyllisiä kyvykkyyksiä. Pääsykokeissa voi moni asia mennä pieleen, mikä ei johdu älyn puutteesta. Ehkä hän ei vain ole lukenut tosissaan ajanpuutteen, motivaation puutteen tms. takia, kun noin monta hakukertaa on jo takana.

"Miksi kukaan ei kerro hänelle ääneen, että kannattaisi suosiolla suunnata katseensa pois niistä arvostetuimmista ja rahakkaimmista ammateista jonnekin aivan muualle kuten ammattikoulun puolelle?"

Niin no - miksi et kerro, kun kerran tiedät noin hyvin? 

Vierailija kirjoitti:

Olet kamala ystävä, ei ole sinun asiasi arvioida toisten älyllisiä kyvykkyyksiä. Pääsykokeissa voi moni asia mennä pieleen, mikä ei johdu älyn puutteesta. Ehkä hän ei vain ole lukenut tosissaan ajanpuutteen, motivaation puutteen tms. takia, kun noin monta hakukertaa on jo takana.

Eli sinun mielestäsi ystävän pitää vain katsoa vierestä, kun toinen hakkaa vuosikausia päätä seinään, kun ei vielä viidennellä hakukerrallakaan osaa käyttää toisen asteen yhtälön ratkaisukaavaa tms.?

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on todella huono matikkapää, hän ei ole koskaan osannut kirjoittaa edes suomen kieltä sujuvasti, eikä hän ole erityisen hyvä sisäistämään suuria määriä tietoa, jopa ihan perus yleistiedossa on niin paljon aukkoja, että tavallinen keskustelu hänen kanssaan on joskus häiritsevän hankalaa. Silti hän yrittää vuodesta toiseen päästä opiskelemaan aloille, joille hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia päästä saati menestyä opinnoissaan.

Miksi kukaan ei kerro hänelle ääneen, että kannattaisi suosiolla suunnata katseensa pois niistä arvostetuimmista ja rahakkaimmista ammateista jonnekin aivan muualle kuten ammattikoulun puolelle? Eihän ole mitään järkeä tuhlata puolet elämästään yrittämällä päästä erinäisiin kouluihin sisälle, jos aina jää jonon viimeiseksi varasijoille.

Kaikkein pisimmälle tässä elämässä tuntuvat pääsevän ne ihmiset, jotka eivät näe niitä tuhansia mahdollisuuksia epäonnistua, vaan kaikki ne valtavat mahdollisuudet onnistua.

Sinä olet todella paska kaveri. Todellinen kaveri ei seiso toisen tiellä, paitsi silloin jos toinen alkaa luisua alamäkeen.

VerkkariMikke kirjoitti:

yliopistossa opiskelu se vasta tyhmilel onkin, Jannallakin oli 5 ruotsi ja kävi preppauskurssin sanoi harkimossa, ja sain eximian kirjoituksissa eli luokan parhaimman mitä opettajakain ihmetteli! kaikki on pänttäyspaskaa vain ja vain kopiot menevät yliopistolel kopioimaan tietoa paperista toiseen, hyödytön paikka taiteilijalle tai ihmisellle joka haluaa oikeasti töihin

Sinulla on esim. taiteilijoista herttaisen romanttinen käsitys.  Niin fakkiutunut olen itse, että en ymmärrä, miten "oikeisiin töihin" pääseminen estyisi, jos hakeutuu yliopistolle, opiskelemaan. 

Ei tietenkään yliopisto ole kaikkien paikka, eikä tarvitse ollakaan. Toisaalta Suomessa, tai yleiseimmin globalisti kehitys on mennyt siihen, että yhä useampi työ tai toimen hallitseminen vaatii ja edellyttää aiempaa enemmän pohjaopintoja ja valmentautumista ohjatusti ja tuetusti; työnantajat voivat kouluttaa osaltaan vain rajallisesti ja suppeasti. Haluja saattaisi olla enemmän. Vaan kuinka monella työpaikalla on oikeasti resurssit ja voimavarat  koulutukseen, joka tähtää yleisesti hyväksyttyyn ja objektiivisesti arvioiden "riittävän laajaan" (ammatti)tutkintoon. Tai olla kärsivällinen ja luotta, että kouluttaututumaton työntekijä kyllä oppii kaiken minkä tarvitsee töität ekemällä.  Jos kuitenkin syystä tai toisest jää työttömäski, niin voi mennä jatkamaan sujuvasti toiseen paikkaan hankkimansa profession turvin. (Toki heitä on, mutta uskaltaisin sanoa, että entistä harvemmassa). - Moni yliopistollakin ollut menee, viimeistään valmistuttuaan ja yliopistolta lähdettyään "oikeisiin töihin." _ Opiskelijoiden määrää, osana yliopisto-yhteisöjä voitaisiin karsia varsin paljon, jos kaikista, tai edes suurimmasta osasta tulisi "teoreettisen työn" tekijöitä. Vai miten olisi sovelias nimitys "oikeiden töiden vastakohdalle (?) Toki Suomessa on viime vuosina menty paikoin överiksi. Ei ole tavatonta, että korkeakoulusta tai yliopistosta valmistunut toimii mm. kaupan kassana, tai jakavat postia ja tai siivoavat meidän yhteisiä että yksityisä tiloja. Erinomaisen tärkeitä töitä ovat nämäkin, mutta useamman vuoden opintojen jälkeen tai aiempien vuosien  "maisteritöiden" jälkeen saattavat tuntua kiusanteolta. Emme me kaikki voi tai onnistu kouluttautua 100% varmaksi työllsittävälle alalle; mitä sellaisia edes on?

Joku vuosi sitten Nokia nimisen yrityksen ja siinä sivussa (mm.) tieto ja eletroniikka teollisuuden piti kasvaa taivaaseen asti ja vielä takaisin ja taata monelle kymmenelle tuhannelle vähintäänkin loppuiäksi töitä ja turvattu toimeentulo, vaan kuinkas kävi?  

Nokialta työttömäksi jääneet maisterit ja yliopistoilta ja korkeakouluilta suoraan kortistoon joutuneet (ns.) korkeakoulutetut eivät ole ainoita, jotka pohtivat tulevaisuuttaan myös työvoimahallinon (tutummin työkkärin) tarjoaman pilipali kurssitarjotin kädessään.

Hakoteille ollaan menty siinä, että joillekin aloille on alettu ammattikouluttaa ihmisiä puolipakolla kysymättä tai selvittämättä tarkemmin, onko henkilöstä itsestään siihen.  Joka sitten on aiheuttanut monen perinteisesti arvostetun alan ja / tai muuten erityistä osaamista tai, etten sanoisi luonnetta vaativan työntekijät halveksunnan kohteeksi. On erehdyttty ja luultu, että kuka tahansa niihin pystyy ja kykenee kunhan vain tarttuuu toimeen. Varmasti monessa työssä on paljossa tukea ja apua jos löytää sisältään tunteen, että kokee työnsä mielekkääksi ja arvokkaaksi. Entä, jos motiivi tulee vain siitä, että työvoimahallinto pakotti ja käski, että mitäs menit ensin kouluttautumaan n.n alan maisteriksi (tai tohtoriksi). Niin hieman epäilen työn laadukkuutta. Mutta myös sitä, mitä he joutuvat kenties kokemaan, jotka joutuvat olemaan enemmän ja vähemmän riippuvaisia näistä "hengettömistä" työntekijöistä.

En tarkoita, että aina pitäsi olla 110% polte.  Jokainen voi sensijaan itse ajatella, miten suoriutuu tehtävästään, vaik sitten lähihoitajana kun on siihen päätynyt; kun on ensin koulittu tehtävään vain työvoimapoliittisena pakkotoimenpiteenä, ilman, että itse on juurikaan kokenut alaa omakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kamala ystävä, ei ole sinun asiasi arvioida toisten älyllisiä kyvykkyyksiä. Pääsykokeissa voi moni asia mennä pieleen, mikä ei johdu älyn puutteesta. Ehkä hän ei vain ole lukenut tosissaan ajanpuutteen, motivaation puutteen tms. takia, kun noin monta hakukertaa on jo takana.

Eli sinun mielestäsi ystävän pitää vain katsoa vierestä, kun toinen hakkaa vuosikausia päätä seinään, kun ei vielä viidennellä hakukerrallakaan osaa käyttää toisen asteen yhtälön ratkaisukaavaa tms.?

Niin. Omahan on päänsä, ja päätään on jokaisen aikuisen oikeutta hakata seinään. Ei ystävän ole pakko kovasti kannustaa jos kerran ei itse yhtään usko toisen mahdollisuuksiin, mutta ei saisi lannistakaan. Voi olla vaikka ottamatta oikein mitään kantaa näihin opiskelemaan hakemiseen liittyviin juttuihin.

Mulle muuten toitotettiin aina etten pysty enkä osaa. Jo yläasteella opinto-ohjaaja ja vanhemmat kuorossa valittivat että lukio ei ole mun paikka, en pärjää. No, menin ja pärjäsin. Sen jälkeen alkoi laulu että älä nyt korkeakouluun mene, kun et siellä tosiaan pärjää. Ei matiikkapäätä eikä kielipäätä "eikä meidän suvussa muutenkaan ole lukuihmisiä koskaan ollut". Minua onneksi nämä kommentit vain sisuunnuttivat. Ajattelin että jos muuten en niin yrittäisikään, niin ihan vaan näyttääkseni teille paskapäille minähän menen lukemaan matemaattista ainetta ja valmistun myös. Ja niin tein.

Eipä minustakaan kukaan uskonut, että pääsisin yliopistoon. Neljännellä yrityksellä sisään. Nyt opinnot kohta paketissa, suurin osa kursseista vitosia. Pääaine tietysti vaikuttaa, mutta yliopistoon pääsy ei ole todellakaan mikään mahdottomuus vaikka pölvästi olisikin, sen kyllä olen yliopistolla huomannut.

Sinulla ja mielipiteelläsi ei oikeasti ole mitään vaikutusta mitenkään siihen, pääseekö ystäväsi sisään tai yrittääkö hän sitä uudelleen. Ero on ainoastaan siinä, haluatko tahallasi aiheuttaa ystävällesi pahan mielen vai et.

Vierailija kirjoitti:

 Eihän ole mitään järkeä tuhlata puolet elämästään yrittämällä päästä erinäisiin kouluihin sisälle, jos aina jää jonon viimeiseksi varasijoille.

Moneen tiedekuntaan  yliopistossa on pääsykokeet, joissa 0,5 pistettäkin voi jo ratkaista pääseekö sisään vai ei. Siis tosi pienestä kiinni. Jos pääsee varasijalle, niin sehän on jo tosi hyvä saavutus! Ne, jotka eivät pärjää pääsykokeissa, eivät pääse varallekkaan.

Minulla on ystävä, joka pyrki ties kuinka monta kertaa teatterikorkeaan, pääsi aina ihan loppusuoralle ja tippui. Yritti yhä uudelleen, kunnes päätti vaihtaa alaa, luki oikeustieteellisen pääsysskokeisiin ja pääsi ensi yrittämällä sisään. Opiskeluaikana pääsi ylioppilasteatteriin ja sitä kautta isompiin projekteihin. Nyt on näytellyt aika paljon, mutta valmistuu kohta lakimieheksi ja aikoo tehdä niitä töitä, koska näyttelijänä työ olisi niin epävarmaa - freetöiden varassa.  Ei olisi tullut mieleenkään torpata hänen unelmiaan. 

päästä yliopistoon, pliis. Helppoa ku mikäki, ulos pääseminen on se mitä vaatii jotain.

Yliopistokoulutus ei todellakaan takaa 'rahakasta ammattia', monet tohtoriksi asti lukeneet kituuttaa suht pienellä palkalla ottaen huomioon opintojen pituus. Ihan ammattitutkintopohjaltakin voi päästä paremmille palkoille kuin akateemikot.

Vierailija kirjoitti:

No, peruskoulussa näitä haihattelijoita näkee vielä enemmän. Esimerkiksi tällä hetkelläkin yksi oppilas aikoo lukioon, eikä luovu unelmastaan. Opo on yrittänyt nätisti puhua, ettei ehkä kuitenkaan lukio ole paras paikka hänelle vaan tie voisi löytyä muualta... Mutku hän on omasta mielestään saanut juuri koulun sujumaan hyvin ja numerot on nousseet ns. vaikeissa aineissa. Niin, kun hänelle on nyt yksilöllistetty matikka, enkku ja ruotsi, kun ei edes kirjan kanssa saa kokeesta vitosta yleisopetuksessa.  Tällä touhulla on nyt tekemällä helpompia tehtäviä ja kokeita saanut kelvollisia arvosanoja.

Mun tuttu, joka oli kyllä ihan skarppi, sain niin huonon todistuksen ylä-asteen riehuttuaan että joutui kympille. Sieltä sitten lukio neljässä vuodessa läpi ja viidennellä hakukerralla oikikseen. Ja siis nyt toimii lakimiehenä. Eli sinnikkyys kannatti. Vaikka hänen tapauksessa kyseessä oli enemmänkin se, että polku hidastui paljon koska joutui vielä lukiossakin paikkaamaan ylä-asteen aukkoja...

Vierailija kirjoitti:

[vastaan trolliin]Miksi kannat noin suunnatonta huolta kaverisi opiskeluista? Miten asia vaikuttaa omaan elämääsi?[/vastaan trolliin]

Ei näistä tarvi kantaa edes huolta, kun jo näkyy omassa elämässä. Mun kaveri on 27 ja olen nyt yhden 5 vuotta kuunnellut, että pitää lukea pääsykokeisiin, vittu en päässyt sisään, elämä on paskaa musta ei ikinä tuu mitään tapan itseni, pitää lukea pääsykokeisiin -kierrettä ja kyllä tekee jo mieli sanoa, että pitäiskö luovuttaa. Jos ei pääse viidellä yrityksellä edes varasijoille niin lähipiiriä rupee vähitellen tympimään vuosikausia kuunnella, kun toinen hakkaa päätä tiiliseinään ja sama keskustelu käydään vähän päästä, mitään ei myöskään voida tehdä kun kaverilla ei ole ikinä rahaa lähteä mihinkään. Ahkerasti se kirjoja lainalee, mutta en tiedä mitä se tekee lukiessaan pääsykokeisiin, kun tulosta ei synny.

Vaan eipä tule enää pahemmin oltua tekemisissä, kun olen valmistunut ja vakityössä ja haluan viettää aikaa syöden jossain muualla kuin hakemalla noutoruokaa lähigrilliltä ja juttelemalla toisen keittiössä tai parvekkeella, kuten teineinä, kun muuhun ei ole varaa.

yksi tapa mennä yliopistoon on hakea sellaiseen paikkaan mihi on suht helppo päästä esim teologiseen, itsekin kaksi kertaa yliopistolle hakenut ja päässyt sisään ja 2 tutkintoa tehnyt, lukee sitten pääainetta siinä vähän jos jaksaa ja sitä sivuaineena mitä oikeesti halusi, jos on siis kyse esim humanistisesta, lääkis on eri juttu ja oikis , turh aodottaa taaaas vuotta jos pääset sisään sulla on oikeus lukea sivuaineena vaikka graduun saakka haluamasi ainetta

Vierailija kirjoitti:

Yliopistokoulutus ei todellakaan takaa 'rahakasta ammattia', monet tohtoriksi asti lukeneet kituuttaa suht pienellä palkalla ottaen huomioon opintojen pituus. Ihan ammattitutkintopohjaltakin voi päästä paremmille palkoille kuin akateemikot.

Vai ihan akateemiset? Akateemikot taitavat kaikki olla sen verran ansioituneita että talouskin on saatu kuntoon oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vain ovat tyhmiä ja tyhmien on hyvä mennä ammattikouluun. Itse olen sitä mieltä, että vain kehitysvammaisten ja erityislasten pitäisi mennä ammattikouluun, mutta ilmeisesti moni silti käy ammattikoulun. Minusta heitä ei lasketa. Mihinkään. Eihän amisten kanssa olla tekemisissä. Sitten jos on käynyt niin surullisesti, että on kehitysvammainen tai erityislapsi, niin pakkohan heillä on olla jokin paikka, mihin voivat mennä opiskelemaan. Heitä varten ammattikoulu on hyvä.

Tuttavissa kaksi yrittäjää ja kumpikaan ei ole käynyt kuin pakolliset koulut. Molemmat miljonäärejä.

Kaveri haki aikansa lääkikseen tuloksetta, kunnes sai valaistumisen: opiskella voi muuallakin Suomessa. Laittoi hakupaperia muutamaan maahan ja pääsi kerralla sisään useampaan yliopistoon. Nyt toteuttaa unelmaansa valitsemassaan koulussa.

Suomessa on hankala päästä sisään mutta helppo valmistua - usein muualla asetelma on päinvastainen. Tällainen sopii erityisen hyvin juuri kaverini kaltaisille puurtajille.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri haki aikansa lääkikseen tuloksetta, kunnes sai valaistumisen: opiskella voi muuallakin Suomessa. Laittoi hakupaperia muutamaan maahan ja pääsi kerralla sisään useampaan yliopistoon. Nyt toteuttaa unelmaansa valitsemassaan koulussa.

Suomessa on hankala päästä sisään mutta helppo valmistua - usein muualla asetelma on päinvastainen. Tällainen sopii erityisen hyvin juuri kaverini kaltaisille puurtajille.

*Äh, siis muuallakin kuin Suomessa.

Vaikka olisikin rahkeita päästä yliopistoon, kannattaa miettiä, onko 5-7 vuotta seuraavan arvoista:

Joskus kauan sitten töihin pääsi tutkintopapereilla,

Sitten vaadittiin tutkintopaperit ja harjoittelu,

Nykyään tutkintopaperit ja viisi harjoittelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietyillä halutuille aloille tietyissä yliopistoissa (etenkin HY/Aalto) todellakin vaaditaan sitä älyä jo pääsykokeessa. Usein se on matemaattista ja lukutaitoa mittaavaa. Jos ei pysty hahmottamaan sitä, mitä kysytään, eikä kykene matemaattisten yhtälöiden ratkaisuun/loogiseen päättelyyn, ei pääse sisään.

Joillakin harvoilla aloilla ulkoluvullakin vielä pärjää suht hyvin (esim. humanistiset tieteet).

Ulkoluvulla? Hohhhoijaa - ei taida olla alan kokemusta, kun toistelet mokomaa ikivanhaa mantraa, jonka ovat lanseeranneet ilmeisesti ne, jotka eivät ole jaksaneet panostaa pääsykokeisiin ja siksi luulevat, että sisään päästään "ulkoluvulla". Niin humanistien kuin muidenkin on hallittava pääsykokeen teoreettinen osuus ja osattava soveltaa sitä.

Oikiksen pääsykoe on ulkoluvun SM-kisat.

Ei ole ollut enää aikoihin pelkkää ulkolukua, vaikka vaatii kyllä senkin. Nykyään on lisäksi runsaasti soveltamista vaativia aineistotehtäviä, jotka testaa myös sitä onko asia ymmärretty.

Hauki on kala-pänttääjät ei pärjää enää monessakaan kokeessa.