Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni ei ymmärrä, ettei hänellä ole rahkeita päästä yliopistoon
03.12.2017 |
Hänellä on todella huono matikkapää, hän ei ole koskaan osannut kirjoittaa edes suomen kieltä sujuvasti, eikä hän ole erityisen hyvä sisäistämään suuria määriä tietoa, jopa ihan perus yleistiedossa on niin paljon aukkoja, että tavallinen keskustelu hänen kanssaan on joskus häiritsevän hankalaa. Silti hän yrittää vuodesta toiseen päästä opiskelemaan aloille, joille hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia päästä saati menestyä opinnoissaan.
Miksi kukaan ei kerro hänelle ääneen, että kannattaisi suosiolla suunnata katseensa pois niistä arvostetuimmista ja rahakkaimmista ammateista jonnekin aivan muualle kuten ammattikoulun puolelle? Eihän ole mitään järkeä tuhlata puolet elämästään yrittämällä päästä erinäisiin kouluihin sisälle, jos aina jää jonon viimeiseksi varasijoille.
Kommentit (135)
Idiooteilla on usein täysin todellisuudesta irtautuneita kuvitelmia ja harhainen käsitys omasta osaamisestaan.
Ehkä lopulta oppivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten älykkyys (joka kyllä pitäisi tarkemmin määritellä ja jota on vaikea mitata absoluuttisesti) noudattaa yleensä gaussinkäyrää eli iso enemmistö on keskimääräisiä ja se on se tavallinen. Pienessä vähemmistössä ovat oikeasti "tyhmät" ja oikeasti "älykkäät", mitäpä veikkaatte, eiköhän suurin osa yliopistossa ole niitä taviksia? Samoin suurin osa lukion käyneistä, jos on pahoja vaikeuksia ei yleensä selviä siitäkään lukiosta. Joten epäilen, että tämäkin ystävä kuuluu nähin taviksiin ja silloin ei voida väittää, etteikö älykkyys voisi yliopistoon riittää. Todella paljon on merkitystä ihan silläkin osaako opiskella oikein ja sitäkin voi oppia.
Jos on yliopistoon päässyt, on aika väsynyttä kuviella, että olisi nyt jotenkin erityisen älykäs. Todennäköisesti on vain oppinut opiskelemaan, nähnyt paljon vaivaa ja sitä onneakin on ollut mukana. Loogistakin ajattelua voi oppia, ei se ole mikään mystinen ominaisuus joka on syntymästä asti tai ei ole, toki se voi joillekin olla luontevampaa ja vaatii vähemmän harjoitusta. Erikseen ovat sitten ne oikeat "nerot" jollainen pitää olla, jos meinaa kehitellä jotain suhteellisuus teoriaa vastaavia juttuja , mutta niitä ei mahda olla Suomen yliopistoissa montaa, jos yhtään.
Onhan se nyt vähän tyhmää, jos pelkän rahan ja statuksen perässä yrittää koko elämänsä tavoitella kuuta taivaalta, kun samaan aikaan voisi olla töissä ja elää tavallista keskituloisen elämää.
No, peruskoulussa näitä haihattelijoita näkee vielä enemmän. Esimerkiksi tällä hetkelläkin yksi oppilas aikoo lukioon, eikä luovu unelmastaan. Opo on yrittänyt nätisti puhua, ettei ehkä kuitenkaan lukio ole paras paikka hänelle vaan tie voisi löytyä muualta... Mutku hän on omasta mielestään saanut juuri koulun sujumaan hyvin ja numerot on nousseet ns. vaikeissa aineissa. Niin, kun hänelle on nyt yksilöllistetty matikka, enkku ja ruotsi, kun ei edes kirjan kanssa saa kokeesta vitosta yleisopetuksessa. Tällä touhulla on nyt tekemällä helpompia tehtäviä ja kokeita saanut kelvollisia arvosanoja.
B:n papereilla yliopistoon, L gradusta ja pääaineen keskiarvo lähellä vitosta.
-m33, ekonomi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siinäkin "kaveri". Etkö voisi laukomisesi sijaan auttaa häntä pääsemään tavoitteeseensa?
Kyllä minä ymmärrän myös aloittajan pointin. Jos itse tavoittelisit jotain epärealistista ja pettyisit vuodesta toiseen, niin kai toivoisit että lähipiiristäsi jollain olisi pokkaa hieman herätellä? Itse olen seurannut vierestä kun ihminen hakee kahdeksatta kertaa oikikseen ja joka kerta pisteet on yhtä huonot, ei lähelläkään sisäänpääsyrajaa. Minusta tuntuisi tekopyhältä tsempata häntä vielä yhdeksänteen tai kymmenenteen hakuvuoteen.
Totta tuokin. - Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää, että onko Ap mitenkään ( tai kertaakaan) tukenut ystäväänsä hakuprosessissa, kun on ilm. itse niin erinomaisen välkky ja kaikki tietävä, että tietää, ettei ystävällään ole rahkeita yliopistoon pääsyyn. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, ettei Ap itsekään ole päässyt yliopistoon. Hänen ystävänsä yliopistoon pääsemiseen en osaa ottaa itse sen tarkemmin kantaa kun en tiedä, miten ystävä pääsemiseen ja opiskelupaikan saamiseen panostaa itse. Kaikki lähtee kiinnostuksesta ja halusta päästä päämääräänsä.
Miten olisi AMK? Aloituksessasi mainitsit vain yliopiston ja ammatillisen koulutuksen. AMK olisi sopivasti näiden "välimuoto".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
B:n papereilla yliopistoon, L gradusta ja pääaineen keskiarvo lähellä vitosta.
-m33, ekonomi
Lisättäköön tähän vielä, että pääsin ekalla yrittämällä sisään ja valmistuin kolmessa vuodessa.
-m33
Vierailija kirjoitti:
B:n papereilla yliopistoon, L gradusta ja pääaineen keskiarvo lähellä vitosta.
-m33, ekonomi
Oletan että tässä on ollut kyse siitä että lukiossa ei opinnot niin napanneet mutta myöhemmin on skarpannut ja ottanut todellisen potentiaalinsa käyttöön. Se on varsin yleistä. Mutta nyt puhutaan niistä joilla ei ole sitä potentiaalia. He tekevät vuodesta toiseen valtavasti työtä, lukevat, preppaavat ja ravaavat valmennuskursseilla, mutta eivät läpäise pääsykokeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kannusta ystävääsi opiskelemaan avoimessa yliopistossa haaveilemaansa alaa. Sitä kautta hän näkee, kiinnostaako ala oikeasti ja onko hänellä edellytyksiä pärjätä siinä. Lisäksi opinnot etenevät jo ennen opiskelupaikan saamista.
Vierailija kirjoitti:
[vastaan trolliin]Miksi kannat noin suunnatonta huolta kaverisi opiskeluista? Miten asia vaikuttaa omaan elämääsi?[/vastaan trolliin]
Lähipiiri joutuu yleensä kuuntelemaan ko. ihmisen pääsykoevuodatukset, paniikkipuhelut ja pettymysitkut vuodesta toiseen. Se on ystävillekin rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin lisätä itsenikin esimerkiksi, peruskoulusta selvisin jotenkin, lukiossa keskiarvo 7, yo-paperit C, lukion jälkeen vielä aika suuria puutteita esimerkiksi äidinkielessä ja matematiikassa. Nopealla lukemisella pääsin ensimmäisellä hakukerralla alalle, jolle ei voi päästä ilman pääsykoetta ja hakijoista noin 10-15% pääsee, moni kurssikaveri on hakenut usemman kerran vaikka on ehkä ollut paremmat lähtökohdat, onneakin siis lienee ollut matkassa. Nyt yliopistossa menestys hyvin vaihtelevaa, paljon riippuu siitä ehdinkö ja huvittaako lukea, joillakin kursseilla huomaa, että tarvitsee vähän enemmän aikaa, kun puuttuu jotain perustietoa, joillakin kursseilla pärjään oikein hyvin juurikaan vaivaa näkemättä. Opinnot etenee kuitenkin tavoiteajassa (ainakin toistaiseksi) eikä ole ollut kurssia, josta ei vähintään pääsisi läpi.
Ehkä jonkun mielestä olen tyhmä, tutkitusti lieviä oppimisvaikeuksia löytyy, mutta kyllä suurin merkitys on ollut sillä, kuinka paljon on valmis näkemään vaivaa ja kyseinalaistamaan sitä miten opiskelee, jos joku tekniikka ei tuota tulosta pitää muuttaa jotakin. Löytyy muuten myös kurssikavereista niitä, jotka eivät ole käyneet lukiota ollenkaan. Heillä toki ollut ehkä kovempi työ pääsykokeisiin valmistautumisessa.
YO-arvosanat ei vielä kerro paljoa siitä voiko pärjätä tai päästä yliopistoon. Kyseessä on ihan erityylinen ajattelutyyli ja logiikka. Mutta se kertoo kyllä jotain jos on kymmenes hakukerta menossa, lukenut ihan tajuttomasti ja silti on pääsykokeessa huonoimpien joukossa. Silloin puuttuu ajattelusta jotain alalle tarpeellista, esimerkiksi kyky analyyttiseen ajatteluun, kyky prosessoida tutkimustietoa tai suuria määri
ä tietoa, kyky erottaa olennainen epäoleellista. Ei näitä yo-kokeet testaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
B:n papereilla yliopistoon, L gradusta ja pääaineen keskiarvo lähellä vitosta.
-m33, ekonomi
Oletan että tässä on ollut kyse siitä että lukiossa ei opinnot niin napanneet mutta myöhemmin on skarpannut ja ottanut todellisen potentiaalinsa käyttöön. Se on varsin yleistä. Mutta nyt puhutaan niistä joilla ei ole sitä potentiaalia. He tekevät vuodesta toiseen valtavasti työtä, lukevat, preppaavat ja ravaavat valmennuskursseilla, mutta eivät läpäise pääsykokeita.
- Tuo on se surullisempi vaihtoehto; tai ainakin itse toivon, että kova työ ja pyrkiminen palkitaan. -Kun puhutaan yleisesti yliopistoon päässeistä, niin kyllä meistä valtaosa on verraten tavallisia kuolevaisia. Jopa minä olen sieltä saanut paikan, vaikka suomenkielen taitoni on "heikko."
Toinen vaihtoeto, joka tämä AP:n vuodatus toi mieleeni on joku, joka ei itsekään ole koskaan päässyt yliopistoon. Ei välttämättä ole itse edes koskaan kokenut haluavansakaan sinne. Ja kuvittelee tai luulee yliopistoon pääsemisen vaadittavan jotain vallan ihmeellistä ja kummallista. Kuitenkin suurin osa opiskelupaikoista on saavuettavissa ihan "tavallisilla" älynlahjoilla, eikä tarvitse olla mikään erityisen älykäs tai nokkela. Toki pääseminen saattaa toisinaan vaatia hivenen työtä ja vaivannäköä. Mutta ei tällöinkään, kuten sanottu ei mitään sellaista, mihin sellainen henkilö (hakija) joka on suorittanut Suomessa lukion tai yhtälailla ammattikoulun voisi tai pystyisi suoriutumaan. Mutta nyt toistan työtä ja vaivannäköä se monesti "hieman" vaatii.
Etua on myös jos lähipiiriltä saa tsemppausta, kannustusta ja tukea. Sen sijaan, että joutuisi kuulemaan heiltä mahd. (mm.) vähättelyä ja halveksuntaa tai epäluuloisuutta heiltä. - Vaikka toki aina tosinaan osa onnistuu ja pystyy kääntämään lähipiirin mölötykset ja muut ei pääsemista avittavaksi tarkoitetu komentit ja piikittelyt niin sanotusti vitutus-energaksi, jota osa kutsuu myös nimellä method by perkele, jolloin hakijan motiivi ja mahdollisuudet päästä päämääräänsä hieman kenties yllättäen jopa kohoavat merkittävästi: pohjalta kun i ole kuin yksi tie ja se tie vie ylös kohti huippua.
Lujasti tsemppiä kaikille hakijoille ja pyrkijöille. Vain te tiedätte ja päätätte, mikä on teille parasta, ainakin niin kauan kun ette satuta tai loukkaa ketään muuta. Toivottavasti ette kovin paljoa loukkaa itseännekään, koska aina matkaa taittaessa, -jota tavallaan opiskelupaikankin hakeminen on- joku loukkaantuu ja saattaa satuttaa itsensä.
Loukkaantumiseenkin voi yrittää ainakin hieman varautua mm. suunnittelemalla ja aikatauluttamalla opiskelunsa. Käyttämällä eritapoja pääsykoe kirjojen omaksumiseen. Muistamalla välillä levätä syödä, liikkua ja levätä. Kaikki lähtee kuitenkin omasta tahdosta: halusta ja kiinnostuksesta.
Liika lukeminen pääsykokeisiin voi myös olla ongelma, moni vetää itsensä sillä piippuun ja pääsykokeessa ajatus ei juokse tai jännitys vie voiton, kun pääsykokeesta on tullut elämän tärkein asia. Ja kyllä ne lähtökohdatkin vaikuttaa, jos kotona on kannustettu ja on rahallisesti mahdollista keskittyä täysin lukemaan se varmasti auttaa, verrattuna siihen, ettei kukaan kannusta ja opiskelulle jää aikaa illalla pari tuntia töiden jälkeen.
En usko, että koulutuksen periytyminen johtuu vain tai edes kovin suurelta osalta geeneistä. Itseasiassa sitäkin on tutkittu, ja harvoin ihmiset edes kiinnostuvat asioista, joissa ovat ns lahjattomia. Suurin osa on keskivertoja monessa asiassa ja vaatii paljon harjoittelua, sillä ei ehkä maailman huipulle pääse, mutta yliopistoon kyllä.
Tietyillä halutuille aloille tietyissä yliopistoissa (etenkin HY/Aalto) todellakin vaaditaan sitä älyä jo pääsykokeessa. Usein se on matemaattista ja lukutaitoa mittaavaa. Jos ei pysty hahmottamaan sitä, mitä kysytään, eikä kykene matemaattisten yhtälöiden ratkaisuun/loogiseen päättelyyn, ei pääse sisään.
Joillakin harvoilla aloilla ulkoluvullakin vielä pärjää suht hyvin (esim. humanistiset tieteet).
Rahan ja statuksen perässä yliopistoon menevät ovat niitä tyhmimpiä.
Vierailija kirjoitti:
Tietyillä halutuille aloille tietyissä yliopistoissa (etenkin HY/Aalto) todellakin vaaditaan sitä älyä jo pääsykokeessa. Usein se on matemaattista ja lukutaitoa mittaavaa. Jos ei pysty hahmottamaan sitä, mitä kysytään, eikä kykene matemaattisten yhtälöiden ratkaisuun/loogiseen päättelyyn, ei pääse sisään.
Joillakin harvoilla aloilla ulkoluvullakin vielä pärjää suht hyvin (esim. humanistiset tieteet).
Ulkoluvulla? Hohhhoijaa - ei taida olla alan kokemusta, kun toistelet mokomaa ikivanhaa mantraa, jonka ovat lanseeranneet ilmeisesti ne, jotka eivät ole jaksaneet panostaa pääsykokeisiin ja siksi luulevat, että sisään päästään "ulkoluvulla". Niin humanistien kuin muidenkin on hallittava pääsykokeen teoreettinen osuus ja osattava soveltaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
YO-arvosanat ei vielä kerro paljoa siitä voiko pärjätä tai päästä yliopistoon.
On se vaan kumma sitten, että niitä parempia arvosanoja saaneita yliopistossa on paljon, niitä huonompia arvosanoja saaneita ... ei yhtään. On se kumma.
Kyllä minä ymmärrän myös aloittajan pointin. Jos itse tavoittelisit jotain epärealistista ja pettyisit vuodesta toiseen, niin kai toivoisit että lähipiiristäsi jollain olisi pokkaa hieman herätellä? Itse olen seurannut vierestä kun ihminen hakee kahdeksatta kertaa oikikseen ja joka kerta pisteet on yhtä huonot, ei lähelläkään sisäänpääsyrajaa. Minusta tuntuisi tekopyhältä tsempata häntä vielä yhdeksänteen tai kymmenenteen hakuvuoteen.