Ystäväni ei ymmärrä, ettei hänellä ole rahkeita päästä yliopistoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietyillä halutuille aloille tietyissä yliopistoissa (etenkin HY/Aalto) todellakin vaaditaan sitä älyä jo pääsykokeessa. Usein se on matemaattista ja lukutaitoa mittaavaa. Jos ei pysty hahmottamaan sitä, mitä kysytään, eikä kykene matemaattisten yhtälöiden ratkaisuun/loogiseen päättelyyn, ei pääse sisään.

Joillakin harvoilla aloilla ulkoluvullakin vielä pärjää suht hyvin (esim. humanistiset tieteet).

Ulkoluvulla? Hohhhoijaa - ei taida olla alan kokemusta, kun toistelet mokomaa ikivanhaa mantraa, jonka ovat lanseeranneet ilmeisesti ne, jotka eivät ole jaksaneet panostaa pääsykokeisiin ja siksi luulevat, että sisään päästään "ulkoluvulla". Niin humanistien kuin muidenkin on hallittava pääsykokeen teoreettinen osuus ja osattava soveltaa sitä.

Oikiksen pääsykoe on ulkoluvun SM-kisat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietyillä halutuille aloille tietyissä yliopistoissa (etenkin HY/Aalto) todellakin vaaditaan sitä älyä jo pääsykokeessa. Usein se on matemaattista ja lukutaitoa mittaavaa. Jos ei pysty hahmottamaan sitä, mitä kysytään, eikä kykene matemaattisten yhtälöiden ratkaisuun/loogiseen päättelyyn, ei pääse sisään.

Joillakin harvoilla aloilla ulkoluvullakin vielä pärjää suht hyvin (esim. humanistiset tieteet).

Ulkoluvulla? Hohhhoijaa - ei taida olla alan kokemusta, kun toistelet mokomaa ikivanhaa mantraa, jonka ovat lanseeranneet ilmeisesti ne, jotka eivät ole jaksaneet panostaa pääsykokeisiin ja siksi luulevat, että sisään päästään "ulkoluvulla". Niin humanistien kuin muidenkin on hallittava pääsykokeen teoreettinen osuus ja osattava soveltaa sitä.

Oikiksen pääsykoe on ulkoluvun SM-kisat.

Samoin opettajien pääsykokeet ainakin muutamia vuosia takaperin.

Kokemus omasta tavallisuudesta ei ikävä kyllä rajoitu edes meihin normiälykkäisiin. Olen naimisissa huippuälykkään miehen kanssa (vuosien takainen Mensan joukkotestaus, ei mikään nettitesti), joka nyt vanhemmiten suree sitä, ettei hän ole saavuttanut mitään suurta, eikä ihmeellistä. Toki mies on pärjännyt työelämässä hieman keskivertoa paremmin, mutta sielläkään hän ei koe saavuttaneensa sitä "huippua". Tämmöiset puheet kuulostavat minusta vähän surullisilta. Miksi pitäisi olla jotakin enemmän kuin suurin osa ihmisistä... ? Eikö se riitä, että yrittää elää elämänsä arvokkaasti niillä eväillä, jotka itselle on suotu... ?

Kyllä valitettavasti lukion arvosanat antaa jotain suuntaviivaa henkilön kykenevyydestä. Niin se vaan on. Jos todistus on täynnä seiskoja tai yo-todistuksessa tyyliin B:tä ja C:tä, niin silloin on hyvä pysähtyä miettimään realistisempia vaihtoehtoja, ihan vaan sen takia ettei vuodet valu hukkaan. Esim. lääkiksen lisäksi on muitakin hyvä ammatteja, joissa tienaa kohtuullisesti ja ei tarvitse edes hukata vuosia näihin ulkoluvun ja matematiikan SM-kisoihin (pääsykokeet).

Ammattikorkeaankin voi päästä ns. polkuopintojen kautta ja joillekin yliopistoaloille avointa väylää pitkin.

Yliopistoonhan mennään myös oppimaan ja kehittymään. Ei sinne hakiessa tarvitse osata kaikkea. Sinäänsä kunnioitan ap;n ystävää, että hänellä on kunnianhimoa hakeutua kouluun jossa voi heikkouksiaan kehittää. Verrattuna amiksiin, yliopistossa voi kehittyä monilla eri tavoilla. Usein luova ajattelu ja sinnikkyys korvaa muita puutteita. Kun pääaineet ei valmista sinua mihinkään ennalta määrättyyn ammattiin, se mahdollistaa erilaisten asiantuntijuuksien synnyn. Ammattikoulussa usein tavoitteena on spesifi ammatti jossa ei pärjää jos asioita ei opi niinku ne opetetaan. Akateemisuus antaa mahdollisuuden kehittyä asiantuntijaksi persoonallisuutensa puitteissa. Myös lääkiksessä, jossa voi suuntautua tutkimukseen eri aloille, voi sen oman tutkintonsa koostaa omien vahvuuksien perusteella, tosin ehkä rajallisemmin kuin monissa muissa pääaineissa.

Minulla on myös kaksi vastaavanlaista ystävää. Kuitenkin he sitkeästi yrittivät monta kertaa opiskelemaan kauppakorkeaan. Monen yrityksen jälkeen pääsivät. Nyt ovat valmistuneita ja hyvissä duuneissa. Kannattaa yrittää ja lukea paljon pääsykokeisiin, jos on oma ala kyseessä.

Jos ei kouluun pääse kalliista valmennuskursseista huolimatta, ob ihan oikeasti liian ”tyhmä” ko. kouluun eli et ole sitä, mitä sinne haetaan.

Väittäisin ettei lukion todistus yksinään kerro ihmisestä tai ainakaan älykkyydestä. Lukio on erittäin monialainen ja asioita tankataan laidasta laitaan. Lukion jälkeenhän vasta se "elämä alkaa" eli pääsee lukemaan kapeammin itseä kiinnostavaa alaa.

Oma kiinnostukseni ja jos niin halutaan ajalla myöskään "älyni" ei olisi riittänyt yliopistoon. Olen lukion jälkeen lukenut sosiaalialaa ylempään AMK-tutkintoon saakka. Kyllä ylemmässä piti harrastaa tuota analyysia ja uuden tiedon tuottamistakin. Ei ollut vaikeuksia kun aihe oli itselle tuttu, kiinnosta jne. Mutta on AMK tosiaan paljon käytännönläheisempi.

Ainakin olen vakituisessa työssä eikä tarvitse ihmetellä hienon tutkinnon kanssa mihin sitä työelämässä sijoittuisi.

yliopistossa opiskelu se vasta tyhmilel onkin, Jannallakin oli 5 ruotsi ja kävi preppauskurssin sanoi harkimossa, ja sain eximian kirjoituksissa eli luokan parhaimman mitä opettajakain ihmetteli! kaikki on pänttäyspaskaa vain ja vain kopiot menevät yliopistolel kopioimaan tietoa paperista toiseen, hyödytön paikka taiteilijalle tai ihmisellle joka haluaa oikeasti töihin

huono matikkapää

- menee opiskelemaan jotain muuta kuin matemaattisia

huono yleistieto

- pääsykokeissa ei testata yleistietoa

ei pysty sisäistämään suuria määriä

- voi opetella ulkoa, ei tarvitse sisäistää

huono Suomen kieli

- eikö yo-kokeiden ehdotus ollut että kielioppivirheistä ei sakoteta

ja joo ymmärrän mitä haet takaa. mutta kun katsoo yliopistossa olevaa porukkaa niin sielä on niin monenlaista hiihtäjää ja kaikki ei (onneksi) ole mitään älykköjä keskustelemassa filosofiasta.

siskoni pääsi oikeikseen 6. yrittämällä. joten joskus vuodesta toiseen hakemin palkitaan. kyllä jossain vaiheessa se kaveri kyllästyy ja ei pääse sisään ja miettii vaihtoehtoja.

Ranskassa voi hakea vain kaksi kertaa. Minusta se hyvä juttu, ihmiset eivät liikaa jumitu. Kun hakee 6 kertaa jonnekin, jonne ei koskaan pääse, siinä tärvääntyy vuosia, jonka aikana voisi suorittaa jonkun plan b-koulutuksen. Sitten voi miettiä myös sitä, soveltuuko oikeasti alalle, jonne ei pääse kuudennellakaan kerralla. Tai lähinnä niin, että miten opinnot sujuisivat. Kaikille jatkuva yrittäminen ei ole edes taloudellisesti mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Ranskassa voi hakea vain kaksi kertaa. Minusta se hyvä juttu, ihmiset eivät liikaa jumitu. Kun hakee 6 kertaa jonnekin, jonne ei koskaan pääse, siinä tärvääntyy vuosia, jonka aikana voisi suorittaa jonkun plan b-koulutuksen. Sitten voi miettiä myös sitä, soveltuuko oikeasti alalle, jonne ei pääse kuudennellakaan kerralla. Tai lähinnä niin, että miten opinnot sujuisivat. Kaikille jatkuva yrittäminen ei ole edes taloudellisesti mahdollista.

Tämä Ranskan systeemi saisi olla Suomessakin. Toivottavasti opetusministeriö inspiroituu tästä ja kehittelisi tällaisen lain.

Jos oikeesti joku hakee vuosikausia lääkis/oikis/kauppis-paikkoihin, niin ei kovin hyvin mene. Hukkaan menee elämän parhaat vuodet. Jos tosiaan näihin kouluihin haluaa, niin lukiosta hyvät arvosanat, joilla saa etumatkaa. Tulevaisuudessahan yliopistoon pääsee vain hyvillä arvosanoilla, mikä on ihan reilua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä valitettavasti lukion arvosanat antaa jotain suuntaviivaa henkilön kykenevyydestä. Niin se vaan on. Jos todistus on täynnä seiskoja tai yo-todistuksessa tyyliin B:tä ja C:tä, niin silloin on hyvä pysähtyä miettimään realistisempia vaihtoehtoja, ihan vaan sen takia ettei vuodet valu hukkaan. Esim. lääkiksen lisäksi on muitakin hyvä ammatteja, joissa tienaa kohtuullisesti ja ei tarvitse edes hukata vuosia näihin ulkoluvun ja matematiikan SM-kisoihin (pääsykokeet).

Ammattikorkeaankin voi päästä ns. polkuopintojen kautta ja joillekin yliopistoaloille avointa väylää pitkin.

Höpö höpö noin 70-prosenttisesti. Koulumenestys lukiossa on paljolti sidoksissa ahkeruuteen ja motivaatioon. Itse lintsasin kuin pieni eläin (laiska ja aamu-uninen), harvoin tuli läksyjä tehtyä,  kokeisiin kyllä luin. Keskiarvo kasin pintaan. Kirjoituksissa aktivoiduin, yleisarvosana L ja pänttäsin sittemmin yliopistoon jonne huippupisteillä. Lukion opinto-ohjaaja ja erään aineen aineenopettaja sanoi minulle, että sinä menet ehdottomasti yliopistoon. Älä harkitsekaan muuta.

Tokikaan ahkerinkaan pänttäys ei auta, jos ei ole jonkinlaisia älyllisiä rahkeita. Itse en olisi päässyt kymmenenkään vuoden pänttäämisellä mihinkään matemaattista lahjakkuutta vaativaan koulutusohjelmaan.

VerkkariMikke kirjoitti:

yliopistossa opiskelu se vasta tyhmilel onkin, Jannallakin oli 5 ruotsi ja kävi preppauskurssin sanoi harkimossa, ja sain eximian kirjoituksissa eli luokan parhaimman mitä opettajakain ihmetteli! kaikki on pänttäyspaskaa vain ja vain kopiot menevät yliopistolel kopioimaan tietoa paperista toiseen, hyödytön paikka taiteilijalle tai ihmisellle joka haluaa oikeasti töihin

Siinäpä elämäm koulu lainen kertoo miten asiat ovat!!!!!IIII

Mun on pakko kommentoida varsinkin lääkikseen hakemiseen liittyen. Pääsykoemateriaali sinne on todella laaja, kolmen lukion oppiaineen pitkät oppimäärät (bilsa, kemia, fysiikka). Näiden kurssien sisältöjen syvempi opettelu voi viedä paljon aikaa, vaikka kuinka olisi käynyt ne kurssit lukiossa. Ja mikäli vielä aloittaa nollasta, sisäänpääsy tosissaan vaatii useamman vuoden. Noita kursseja sitten pyöritellään vuosikausia kunnes osaaminen on niin hyvää että pääsee sisään. Raaka peli, mutta onpahan motivoitunutta porukkaa sisällä.

Itse pääsin viidennellä hakukerralla lääkikseen ja taputtelen itseäni olalle siitä hyvästä että jatkoin hakemista kerta toisensa jälkeen ympäristön vastustuksesta huolimatta.

Lääkikseen on viisainta hakea suoraan lukiosta, kun on vielä paljon hyviä vuosia edessä ja oppi tarttuu hyvin päähän. Tosi tylsää, jos nuori joutuu viettämään välivuosia jos ei opiskelupaikka aukea. Siksi on tärkeää panostaa jo lukiossa hyviin arvosanoihin. Näitä aikuisiällä lääkiksestä haihattelijoita riittää ja varsinkin täällä eräässä sairaalassa usealla sh:lla lääkiksenhakuprojektit meneillään.

Jotkut vain ovat tyhmiä ja tyhmien on hyvä mennä ammattikouluun. Itse olen sitä mieltä, että vain kehitysvammaisten ja erityislasten pitäisi mennä ammattikouluun, mutta ilmeisesti moni silti käy ammattikoulun. Minusta heitä ei lasketa. Mihinkään. Eihän amisten kanssa olla tekemisissä. Sitten jos on käynyt niin surullisesti, että on kehitysvammainen tai erityislapsi, niin pakkohan heillä on olla jokin paikka, mihin voivat mennä opiskelemaan. Heitä varten ammattikoulu on hyvä.

Ehkä mahdollisuudet paranisivat, kun hän keskittyisi kunnolla lukemiseen ja jättäisi sinun kaltaisesi "ystävät" jotka ovat tietävinään ja tuntevinaan sen mihin hän muka pystyy jos oikein yrittää ja pystyy satsaamaan siihen kunnolla ,kun sinä et enää näytä samaa tuttua virnenaamaasi hänen ovellaan . Hänen elämänsä alkaaki sitten siitä lähtien (kun sinä hänen elämästään lähdet) ihmeenomaisesti yllättäen järjestyäkin...

Vierailija kirjoitti:

Ranskassa voi hakea vain kaksi kertaa. Minusta se hyvä juttu, ihmiset eivät liikaa jumitu. Kun hakee 6 kertaa jonnekin, jonne ei koskaan pääse, siinä tärvääntyy vuosia, jonka aikana voisi suorittaa jonkun plan b-koulutuksen. Sitten voi miettiä myös sitä, soveltuuko oikeasti alalle, jonne ei pääse kuudennellakaan kerralla. Tai lähinnä niin, että miten opinnot sujuisivat. Kaikille jatkuva yrittäminen ei ole edes taloudellisesti mahdollista.

Minusta taas tuollaiset rajoitukset on ihan syvältä. Eihän ne ihmiset jotka hakee useita kertoja kotona tukia nostamassa yleensä istu vaan käyvät töissä. Mitä se siis ketään kaivelee montako välivuotta pitävät ilman opintoja?

Itselläni sellainne historia että halusin kovasti DI:ksi mutta nuorena olin sitä mieltä että olen totaalisesti matemaattisesti lahjaton. Lyhyt matematiikka lukiossa ja sekin oli vaikeaa. Hain kerran "puolivillaisesti", valmiiksi jo alistuneena kohtaloon että en pääse enkä pärjäisi vaikka pääsisinkin. No, en päässyt. Menin töihin elektroniikkatehtaaseen ja siellä olin 3 vuotta. Sitten hain uudestaan, niin tekn. korkeakouluun kuin yliopiston tietojenkäsittelytieteen maisterikoulutukseen. En taaskaan päässyt. Hain vielä kerran, en päässyt edelleen. Liian huonot lähtöpisteet lyhyen matematiikan takia tekivät pääsemisen vaikeaksi. 

Menin sitten ja opiskelin terveydenhuoltoalan tutkinnon, mutta totesin heti että ei ole mun juttu. 32-vuotiaana lopulta pääsin sitten haluamiini opintoihin, kun luin pääsykokeisiin niin hyvin että pääsin sisään suoraan pääsykokeiden parhaimmistosta valittavissa. Valmistuin tietojenkäsitttelytieteen maisteriksi 4 vuodessa ja olen ollut siitä asti alan töissä. Hyvin sujuu itse oletetusta lahjattomuudesta huolimatta. Mutta nuorempana ei olisi onnistunut koska en uskonut yhtään itseeni ja uskoin olevani lahjaton ja tyhmä. 

Enkä ymmärrä mitä haittaa välivuosistani kellekään oli koska tein koko ajan töitä ja maksoin veroja.

Vinkkaa heille yliopistoa ulkomailta. Maasta jonne voi hakea suoraan papereilla ilman pääsykokeita. Jos ala on todella intohimo.