Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisen lapsen voisit jättää viikoksi kotiin, kun vanhemmat lähtevät matkalle?
Kommentit (216)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin lapsesta. Jos ei järki päätä pakota niin ei koskaan ja toisiin voi luottaa kuin kirveen silmään. Kasvatuskysymys myös. Onko annettu ottaa vastuuta itsestään vai ovatko vanhemmat passanneet pilalle.
Voi luoja. Että passanneet pilalle? Voin kertoa, että niin fiksua 14-vuotiasta ei olekaan, ettei ole hyvin mahdollista mopon karkaaminen käsistä, kun ei ole valvojia paikalla viikkoon.
Ja kyllä, olin itse mm. tuossa iässä todella fiksu nuori. Harrastin, oli kavereita, vedin satujumppaa, olin luottamusoppilas, toimelias ja osaava, todistus pursui kymppejä. Ja kyllä, tuossa iässä vedin myös pussikaljaa, jos vaan mahdollista. Viikko yksin kotona olisi mennyt ihan hulinaksi...
No mulla ei mennyt viikko hulinaksi 14-vuotiaana. Et taida ollakaan niin ylivertaisen fiksu kun kuvittelet olevasi. Minä olinkin ihan normaali teini, enkä tuollainen suorittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useinhan 16 vuotias muuttaa paikkakuntaakin opiskelun takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä 16 vuotiaat muuttavat kotoa toiselle paikkakunnalle yksin asumaan ja opiskelemaan.
Pari sukupolvea sitten 10-vuotiaat lähtivät kotoa piioiksi ja rengeiksi kauaskin, eivätkä välttämättä mihinkään ystävällisten aikuisten huomaan. Kauan sitten edesmenneen isoäitini piikomiskokemukset ovat... kovia. En perustele tällä mitään suuntaan enkä toiseen, kunhan halusin muistuttaa, millaista "vanhoina hyvinä aikoina" oli.
Pari sukupolvea sitten = 50-luku... Ei silloin nyt ihan tuollaista ollut, vaikka silloiset lapset olivatkin vapaampia ja itsenäisempiä kuin nykyiset ylisuojellut. 70-80 -luultavasti oli erinomainen tasapaino suojelun ja vapauden välillä. Nykyaika on lyönyt pahasti yli holhoamisen ja hyysäämisen puolelle.
Tämä ajatuksesi perustuu oman lapsuuden muistelemiseen. Ennen kaikki oli paremmin. Muidtisi on tehnyt tepposet.
Argumenttina musta tuntuu ei oikein toimi.
Alle 18 v en jättäisi viikoksi yksin,on pitkä aika.Yli 18 v en jättäisi viikoksi yksin,pelkkää biletystä ja kämppä remontissa.Joten en milloinkaan!
Meillä on kaksi vanhinta lasta molemmat muuttaneet 16-vuotiaina toiselle paikkakunnalle opiskelemaan kun omassa pikkukaupungissa on vain lukio ja amiksen autolinja tarjolla. Asuivat sukulaisen omistamassa yksiössä vuorollaan toinen 2v. ja toinen 3v. Hyvin sujui. Edes joka viikonloppu eivät malttaneet tulla kotiin kun oli opiskelukaupungissa kavereiden kanssa menoa. Eli kyllä 16-vuotiaan voi mielestäni jättää viikoksi yksin. Itse taisin olla ekan kerran yksin viikon kotona kun olin 15v. Olin kesätöissä ja vanhemmat mökillä. Ja tämä ennen kännykkäaikaa 90-luvun alussa. Vanhemmat soittivat pari kertaa viikon aikana. Muistan tuon viikon todella kivana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16 v jäi kahdeksi viikoksi, kun olin työmatkalla USAssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä 16 vuotiaat muuttavat kotoa toiselle paikkakunnalle yksin asumaan ja opiskelemaan.
Pari sukupolvea sitten 10-vuotiaat lähtivät kotoa piioiksi ja rengeiksi kauaskin, eivätkä välttämättä mihinkään ystävällisten aikuisten huomaan. Kauan sitten edesmenneen isoäitini piikomiskokemukset ovat... kovia. En perustele tällä mitään suuntaan enkä toiseen, kunhan halusin muistuttaa, millaista "vanhoina hyvinä aikoina" oli.
Pari sukupolvea sitten = 50-luku... Ei silloin nyt ihan tuollaista ollut, vaikka silloiset lapset olivatkin vapaampia ja itsenäisempiä kuin nykyiset ylisuojellut. 70-80 -luultavasti oli erinomainen tasapaino suojelun ja vapauden välillä. Nykyaika on lyönyt pahasti yli holhoamisen ja hyysäämisen puolelle.
Lastensuojelun keskusliitto
Ennen kaikki ei ollut paremmin
Usein lasten kasvatuksessa, kuten monessa muussakin asiassa, muistellaan kaiholla vanhoja hyviä aikoja, jolloin lasten elämä oli hyvää ja turvallista. Todellisuudessa kuitenkaan lasten elämä ei monellakaan tavalla ole ollut ennen parempaa. Päinvastoin, tänä päivänä suomalaiset lapset ovat paremmassa turvassa kuin koskaan.
Suomi oli vuonna 1984 toinen valtio maailmassa, jossa kiellettiin lailla kaikki lapsiin kohdistuva väkivalta. Tämän jälkeen erityisesti lasten kotona kohtaama väkivalta on vähentynyt merkittävästi. Lisäksi suomalaisten asenteet fyysistä kurittamista kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmiksi.
Vaikka muutos on ollut valtavan positiivinen väestötasolla, ei kuitenkaan kasvatuskulttuuri ole muuttunut silmänräpäyksessä, eivätkä kaikki lapset pääse nauttimaan oikeudestaan väkivallattomaan elämään. Muutos on tapahtunut sukupolvittain, niin että nuoremmat sukupolvet ovat omaksuneet lasta ja lapsen oikeuksia kunnioittavia asenteita ja uudet näkemykset ovat siirtyneet valtavirtaan.
Vielä 1970 ja 80-luvuilla Suomessa elettiin hyvin erilaisessa todellisuudessa ja keskustelussa yleisesti fyysinen kurittaminen nähtiin lasten kasvatuksessa yhdeksi hyväksyttäväksi vaihtoehdoksi muiden joukossa. Kurittamattomuuden vastakohtana pidettiin ”vapaata kasvatusta”, jossa lapset lellitään pilalle.
Lapsen kohtaamaa henkistä väkivaltaa ei aina osata tunnistaa lapselle haitalliseksi
“
Tänä päivänä harva ääneen kyseenalaistaa lapsen tarpeen sekä rakkaudelle että turvallisille rajoille, ilman fyysisen koskemattomuuden loukkaamista. Kuitenkin edelleen monet lapset joutuvat Suomessa kokemaan fyysistä ja henkistä väkivaltaa vanhempiensa taholta. Erityisesti lasten kohtaamaa henkistä väkivaltaa; kuten uhkailua, pelottelua ja haukkumista; ei aina osata tunnistaa lapselle haitalliseksi.
Vanhemmuuden tuottamista paineista ja rasituksesta pitää puhua. Tutkimusten mukaan vanhemmat, jotka ovat omassa lapsuudessa kokeneet kuritusväkivaltaa, turvautuvat siihen muita helpommin itsekin. Omaa kasvatushistoriaa, kasvatustapoja ja tavoitteita on hyvä pohtia jo ennen lapsen syntymää.
Lapsi- ja perhejärjestöjen yhteisellä Kasvatuspuntari-kampanjalla kutsutaan vanhemmat puntaroimaan omia kasvatustapojaan. Haastavissakaan tilanteissa ei pidä turvautua väkivaltaan vaan vaihtoehtoisia tapoja on olemassa. Kannustavia kasvatuskeinoja, tukea ja tietoa on koottu kampanjan kotisivulle.
Osana kampanjaa Siskonpeti-sarjan ryhmä on tehnyt sketsejä erilaisista kasvatustilanteista. ”70-luvulla” sketseissä tuodaan nerokkaasti esiin millaisessa ilmapiirissä monet perheet elivät vielä 30-40 vuotta sitten. Passiivisagressiivinen ja lapsiaan alentava isä on huvittava sketsihahmo, mutta jokaisen vanhemman on hyvä pohtia onko tilanteita, joissa itse alkaa muistuttaa olemuksellaan samaa. Tosielämässä se ei ole hauskaa, vaan lapselle hyvin pelottavaa ja haitallista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin kouluajat itsenäisesti 16-vuotiaasta alkaen. 16-vuotiaana olin vanhempien lomamatkan ajan kotona yhdessä kolme vuotta vanhemman veljen kanssa. Vanhempien loman aikana lypsimme lehmät ja hoidimme muut maatilan työt. Mutta tämä oli sillon 1980-luvulla.
16-vuotiasta ei voi jättää yksin viikon lomamatkan ajaksi, jos hän ei ole aiemmin saanut totutella vastuuseen. Sama on 18-vuotiaan kanssa.
18-vuotias on täysi-ikäinen, hän jää minne haluaa ja kuinka pitkäksi aikaa kuin haluaa. Eikä siinä ole kenelläkään nokan koputtamista.
Yhtälailla 18-vuotias voi järjestää överiksi menevät bileet. Eipä ole kiva tulla lomalta kotiin, jos oma koti on tuhottu. Siinä tilanteessa ei helpota tieto siitä, että 18-vuotias on täysi-ikäinen eikä kenelläkään ole hänen tekemisiinsä nokan koputtamista.
Ei helpota ei, mutta niin se nyt kuitenkin vaan on. Tuolla perusteella ei helpota vaikka 24-vuotias ne bileet järjestäisi. Toisaalta 16-vuotias ei niitä välttämättä järjestä.
Olin siskoni kanssa yläasteikäinen, kun äitini lähti kerran vuodessa etelän matkalle. Viikon aikana tuurattiin äitiä aamulehden jakajana ja pidettiin aina messevät kotibileet. Hyvin pärjättiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä 16 vuotiaat muuttavat kotoa toiselle paikkakunnalle yksin asumaan ja opiskelemaan.
Pari sukupolvea sitten 10-vuotiaat lähtivät kotoa piioiksi ja rengeiksi kauaskin, eivätkä välttämättä mihinkään ystävällisten aikuisten huomaan. Kauan sitten edesmenneen isoäitini piikomiskokemukset ovat... kovia. En perustele tällä mitään suuntaan enkä toiseen, kunhan halusin muistuttaa, millaista "vanhoina hyvinä aikoina" oli.
Pari sukupolvea sitten = 50-luku... Ei silloin nyt ihan tuollaista ollut, vaikka silloiset lapset olivatkin vapaampia ja itsenäisempiä kuin nykyiset ylisuojellut. 70-80 -luultavasti oli erinomainen tasapaino suojelun ja vapauden välillä. Nykyaika on lyönyt pahasti yli holhoamisen ja hyysäämisen puolelle.
Tämä ajatuksesi perustuu oman lapsuuden muistelemiseen. Ennen kaikki oli paremmin. Muidtisi on tehnyt tepposet.
Argumenttina musta tuntuu ei oikein toimi.
Sinulla ei ole edes sitä agumenttia. Ja jos olisit jaksanut kiukuttelusi sijaan lukea mitä sinulle kirjoitetaan, et voisi tuollaista väittää. Ei minun muistini ole lainkaan tehnyt tepposia siinä, että olin 16-vuotiaana viikon yksin kotona. Ihan hyvin sen muistan ja muistan ettei siitä mitään merkillistä seurannut. Typerä täytyy olla, jos ehdoin tahdoin jättää huomioimatta mitä niinkin vähän aikaa sitten kuin 80-luvulla oli ja kuvittelee, että kyllä nyt varmasti osataan kaikki parhaiten.
mukavaaoli kirjoitti:
Olin siskoni kanssa yläasteikäinen, kun äitini lähti kerran vuodessa etelän matkalle. Viikon aikana tuurattiin äitiä aamulehden jakajana ja pidettiin aina messevät kotibileet. Hyvin pärjättiin.
Eivät nämä "olen vastuussa lapsesta 18 ikävuoteen saakka" -kukkahatut halua kuulla mitään tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tapahtuma tarvitse olla mitenkään itseaiheutettu. Onnettomuus.
Tai vaikka jokin allekirjoitettava paperi. Ihan varmasti pääsee lastensuojelun kanssa asioimaan, vaikka yksin jätetty olisi 16.
Ja se on oikein
Vierailija kirjoitti:
Ei se tapahtuma tarvitse olla mitenkään itseaiheutettu. Onnettomuus.
Tai vaikka jokin allekirjoitettava paperi. Ihan varmasti pääsee lastensuojelun kanssa asioimaan, vaikka yksin jätetty olisi 16.
Ja se on oikein
Anteeksi, allekirjoitus unohtui:
t: Hysteerinen kukkahattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kaksvitosen, jos kaupungissa olisi joku luottoaikuinen tai sukulainen, johon voi ottaa yhteyttä jos tarvii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä 16 vuotiaat muuttavat kotoa toiselle paikkakunnalle yksin asumaan ja opiskelemaan.
Pari sukupolvea sitten 10-vuotiaat lähtivät kotoa piioiksi ja rengeiksi kauaskin, eivätkä välttämättä mihinkään ystävällisten aikuisten huomaan. Kauan sitten edesmenneen isoäitini piikomiskokemukset ovat... kovia. En perustele tällä mitään suuntaan enkä toiseen, kunhan halusin muistuttaa, millaista "vanhoina hyvinä aikoina" oli.
Pari sukupolvea sitten = 50-luku... Ei silloin nyt ihan tuollaista ollut, vaikka silloiset lapset olivatkin vapaampia ja itsenäisempiä kuin nykyiset ylisuojellut. 70-80 -luultavasti oli erinomainen tasapaino suojelun ja vapauden välillä. Nykyaika on lyönyt pahasti yli holhoamisen ja hyysäämisen puolelle.
Tämä ajatuksesi perustuu oman lapsuuden muistelemiseen. Ennen kaikki oli paremmin. Muidtisi on tehnyt tepposet.
Argumenttina musta tuntuu ei oikein toimi.Sinulla ei ole edes sitä agumenttia. Ja jos olisit jaksanut kiukuttelusi sijaan lukea mitä sinulle kirjoitetaan, et voisi tuollaista väittää. Ei minun muistini ole lainkaan tehnyt tepposia siinä, että olin 16-vuotiaana viikon yksin kotona. Ihan hyvin sen muistan ja muistan ettei siitä mitään merkillistä seurannut. Typerä täytyy olla, jos ehdoin tahdoin jättää huomioimatta mitä niinkin vähän aikaa sitten kuin 80-luvulla oli ja kuvittelee, että kyllä nyt varmasti osataan kaikki parhaiten.
Maailma on muuttunut 34 vuodessa. Onneksi.
Tämä sinun kpkemuksesi on vain sinun kokemuksesi. Samanlainen kuin mikä tahansa "sain selkään joka viikko ja ihan hyvä minusta tuli".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se tapahtuma tarvitse olla mitenkään itseaiheutettu. Onnettomuus.
Tai vaikka jokin allekirjoitettava paperi. Ihan varmasti pääsee lastensuojelun kanssa asioimaan, vaikka yksin jätetty olisi 16.
Ja se on oikeinAnteeksi, allekirjoitus unohtui:
t: Hysteerinen kukkahattu
Voi sinua. Ennenaikaisesti vanhentunut "ennen kaikki oli paremmin" täti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä 16 vuotiaat muuttavat kotoa toiselle paikkakunnalle yksin asumaan ja opiskelemaan.
Pari sukupolvea sitten 10-vuotiaat lähtivät kotoa piioiksi ja rengeiksi kauaskin, eivätkä välttämättä mihinkään ystävällisten aikuisten huomaan. Kauan sitten edesmenneen isoäitini piikomiskokemukset ovat... kovia. En perustele tällä mitään suuntaan enkä toiseen, kunhan halusin muistuttaa, millaista "vanhoina hyvinä aikoina" oli.
Pari sukupolvea sitten = 50-luku... Ei silloin nyt ihan tuollaista ollut, vaikka silloiset lapset olivatkin vapaampia ja itsenäisempiä kuin nykyiset ylisuojellut. 70-80 -luultavasti oli erinomainen tasapaino suojelun ja vapauden välillä. Nykyaika on lyönyt pahasti yli holhoamisen ja hyysäämisen puolelle.
Tämä ajatuksesi perustuu oman lapsuuden muistelemiseen. Ennen kaikki oli paremmin. Muidtisi on tehnyt tepposet.
Argumenttina musta tuntuu ei oikein toimi.Sinulla ei ole edes sitä agumenttia. Ja jos olisit jaksanut kiukuttelusi sijaan lukea mitä sinulle kirjoitetaan, et voisi tuollaista väittää. Ei minun muistini ole lainkaan tehnyt tepposia siinä, että olin 16-vuotiaana viikon yksin kotona. Ihan hyvin sen muistan ja muistan ettei siitä mitään merkillistä seurannut. Typerä täytyy olla, jos ehdoin tahdoin jättää huomioimatta mitä niinkin vähän aikaa sitten kuin 80-luvulla oli ja kuvittelee, että kyllä nyt varmasti osataan kaikki parhaiten.
Maailma on muuttunut 34 vuodessa. Onneksi.
Tämä sinun kpkemuksesi on vain sinun kokemuksesi. Samanlainen kuin mikä tahansa "sain selkään joka viikko ja ihan hyvä minusta tuli".
Kun et muuta osaa, niin pistät sanoja suuhuni minua vähätelläksesi. Niin sitä pitää, sillä lailla. Et sinä sille mitään voi, että puhun omasta kokemuksestani. Et tee sinäkään sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se tapahtuma tarvitse olla mitenkään itseaiheutettu. Onnettomuus.
Tai vaikka jokin allekirjoitettava paperi. Ihan varmasti pääsee lastensuojelun kanssa asioimaan, vaikka yksin jätetty olisi 16.
Ja se on oikeinAnteeksi, allekirjoitus unohtui:
t: Hysteerinen kukkahattuVoi sinua. Ennenaikaisesti vanhentunut "ennen kaikki oli paremmin" täti
En ole koskaan tuota väittänyt ja tiedät sen ihan hyvin. Pyrit minua vaan leimaamaan, kun muuhun et pysty höpsöä näkemystäsi perustellaksesi.
Henkilökohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että se riippuu lapsesta. Minut on jätetty viikoksi yksin siitä lähtien kun olen ollut 15-vuotias. Aiemmin olen ollut myös öitä yksin, mutta siis vain yläasteikäisenä. Olin hyvin tunnollinen. Kävin koulussa, tein läksyt, siivosin ja kävin kaupassa, kun minulle oli jätetty rahaa useita satoja euroja. Itse voisin jättää samanlaisen lapsen yksin, mutta en sellaista jolla on yhtään taipumusta lintsailuun, läksyjen tekemättä jättämiseen tai muuten huonoon käytökseen. Ja asuimme rauhallisella omakotialueella Espoossa. Eri juttu myöskin jos sattuu asumaan rauhattomalla alueella.