Minkä ikäisen lapsen voisit jättää viikoksi kotiin, kun vanhemmat lähtevät matkalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

22v nainen kirjoitti:

Vanhemmat ihmiset yli 50v puhuu täällä nyt jostai omasta nuoruudestaan kun kaikki oli hyvin ja pystyi jättämään, jos ette ole sattuneet huomaamaan maailma on muuttunut aika helvetisti sen jälkeen. En jättäisi alle 17v yksin ja sen ikäisen vain pariksi päiväksi. Ja mistähä te mammat muka tiedätte ettei se liisa tai petteri 10 oppilas ja kunnollinen kaveri järjestä bileitä, se voi olla ihan erilainen koulussa ja kavereiden seurassa kuin kotona vanhempien seurassa. Onhan näitä joille tulee "yllätyksenä" semmoiset asiat että oma lapsi kiusaa toista koulussa. "Mutta eihän meidän Pirkko-liisa kiusaa ketään on niin kiltti kaikille". Että pitäisi olla aika 100% varma että se myös on sellainen. Aika usein sen kyllä huomaa, itse olin hiljainen ja kiltti enkä ikinä järjestänyt mitään bileitä vaikka äiti jätti viikonlopuksi yksin tai sisuruksien kanssa kotiin mutta helposti semmoiset lauman mukana kulkijat ja sosiaaliset lapset millä paljon kavereita on juuri näitä jotka on sen painostuksen alla että kun vanhemmat pois niin järkätään bileet vaikka ei sitä oikeasti edes haluaisi. On kyllä sitten niitäkin joihin tämä ei päde että voi myös se hiljainen ollakkin erilainen.

Tuollaista se on, kun on N22. Ei oikein ole perspektiiviä ymmärtää että maailma ei tosiaankaan ole muuttunut "aika helvetisti". Samanlaisia ihmiset ovat nyt kuin silloin ennen syntymääsikin. Usko vaan. Ei ole syytä olla niin paapova nykyäänkään.

t: 50-v

Olen 22v kanssa samaa mieltä ja nolottaa ikätoverin hölmöys. Joillekin vaan tulee se "hiihdin kouluun kesät talvet", toiset ymmärtää että maailma muuttuu. Ja osaa sopeutua siihen. Voi olla että kyse on koulutuksen puutteesta. Tai lukemisen vähyydestä

N50

Kiva kun hoet tuosta hiihtämisestä. Taidat olla mielistynyt tapaasi yrittää leimata minut vanhaksi kalkkikseksi? Tuo "maailma muuttuu" -perustelu on se järjenköyhin tapa perustella nykyisiä tapoja. Huomaan kyllä, ettet sinäkään osaa perustella, että mikä ihmisessä nyt sitten on oikein muuttunut, että nykyinen holhoaminen on se paras mahdollinen kasvatustapa? Kunhan hoet fraaseja perusteluinasi.

Mikä on muuttunut? Arvot. Lapsen sta huolehditaan paremmin kuin koskaan. Nyt ei jätetä yksin selviytymään (tai lähetetä lasta töihin). Lapsia ei myöskään lainsäädännön mukaan jätetä enää yksin selviytymään.

Elintaso on parempi, mahdollisuudet hyvään ja myös riskit on suuremmat.

Pidän huolenpitoa parempana ja se on myös tutkitusti lapsille parempaa.

Maamme elintaso oli parhaimmillaan 80-luvulla, mitä ainakin eriarvoisuuteen tulee. Eikä 70-80 -luvulla jätetty ketään lasta yksin selviytymään. Ellet sitten kuvittele, että sen ajan "vapaa kasvatus", jolla haluttiin antaa lasten toteuttaa ominaisuuksiaan, oli "yksin selviytymistä".

Jos kuvittelet, että olet parempi huolenpitäjä kuin edellisen sukupolven vanhemmat, koska holhoat enemmän, niin sinulla on ikävä yllätys edessäsi. Sinunkaltaisesi kasvattavat sukupolvea, joka kääntyy sossun puoleen jokaisen vaikeuden kohdatessa ja olettaa että yhteiskunta on minulle elatuksen velkaa.

Sinulla on aika kullannut muistot. Elintaso on todella parempaa kuin silloin. Ja lapsista huolehditaan aivan eri tavalla. Huolenpidolla ei ole mitään sossun apuun lisäävää vaikutusta. Ajatusmaailmasi on outo.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2011/art_2011-03-07_002.html

No eikä ole kullannut, mitä tuollaista viitsit keksiäkään. Elintaso ei ole mitenkään ihmeellisesti parempaa. Ei 80-luvullakaan liiemmin puutetta ollut, harvemmalla itse asiassa kuin nykyään. Ja aika paksua väittää, että lapsista huolehditaan "aivan eri tavalla". Ihan kuin aiemmin ei oltaisi mitään osattu ja vasta nyt on aivan eri meininki ja lapset hyvinvoivia. Silkkaa hölynpölyä, lapsethan voivat huonommin kuin silloin. Yksinäisempiä kuin koskaan tässä sinun loppuun saakka hyysätyssä mallissasi.

Aikuisen eli 18-vuotiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä 16 vuotiaat muuttavat kotoa toiselle paikkakunnalle yksin asumaan ja opiskelemaan.

Hyvin harvat muuttaa. Ja se on eri asia.

Jos 16-v asuu viikot toisella paikkakunnalla, en silti lähtisi ilman häntä lomamatkalle.

Tosin en antaisi 16-v muuttaa

Et antaisi lapsesi lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle?  

Ei tarvitse, Suomen parhaat lukiot ovat täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä 16 vuotiaat muuttavat kotoa toiselle paikkakunnalle yksin asumaan ja opiskelemaan.

Hyvin harvat muuttaa. Ja se on eri asia.

Jos 16-v asuu viikot toisella paikkakunnalla, en silti lähtisi ilman häntä lomamatkalle.

Tosin en antaisi 16-v muuttaa

Et antaisi lapsesi lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle?  

Ei tarvitse, Suomen parhaat lukiot ovat täällä.

Eli mielipiteesi on keskusteluun vähän turha, koska et joudu testaamaan sitä tositilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen eli 18-vuotiaan.

Kaikki aiemmat sukupolvet katsovat sinua kummissaan. Jonkun debiilinkö olet kasvattanut?

Mä oli 14 ja sisko 10, kun vanhempamme alkoivat tehdä reissuja kerran vuodessa.  Ensin muutamaa päivää, muutaman vuoden kuluttua jo viikkoa ja lopuksi kahtakin.

Toki meillä asui sukua ihan pihan toisella puolen, joten olimme silmälläpidon alaisina ja apu oli lähellä, jos sitä tarvittiin. Hyvin pärjättiin kyllä, ja meillä oli hauskaa.

Minä asuin kouluajat itsenäisesti 16-vuotiaasta alkaen. 16-vuotiaana olin vanhempien lomamatkan ajan kotona yhdessä kolme vuotta vanhemman veljen kanssa. Vanhempien loman aikana lypsimme lehmät ja hoidimme muut maatilan työt. Mutta tämä oli sillon 1980-luvulla.

16-vuotiasta ei voi jättää yksin viikon lomamatkan ajaksi, jos hän ei ole aiemmin saanut totutella vastuuseen. Sama on 18-vuotiaan kanssa.

Onko nyky pennut jotenkin avuttomia kuin ennen oltiin? Itse sain jäädä kotiin 15-vuotiaasta eteenpäin ja ei palanut talo, tippunut pää, pelottanut, talo tuhoutunut bileiden vuoksi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa monista viesteistä, ettei omien lasten kanssa ole jaksettu olla ja yhdessä ei ole vietetty kivoja hetkiä, jos lapset eivät teineinä halua enää kulkea perheen mukana reissuun ja mökille.

Meillä haluavat mukaan mökille ja matkoille 16-vuotias ja 19-vuotias, ja vaikka vanhempi lapsista ei koko aikaa samassa osoitteessa enää asukaan niin teemme yhdessä asioita ja vietämme paljon aikaa yhdessä, käymme elokuvissa, viikonloppumatkoilla, meillä on yhteinen harrastus.

Ihmettelen 14-vuotiasta, joka ei halua enää perheen mukaan. Mitä on tapahtunut.

Ihmeen kauan kesti, ennen kuin Syyllistäjä pääsi tässäkin ketjussa täyteen vauhtiin. Teitä paremmin osaavia onnistujia nyt piisaa joka ketjuun. Olette jonkinlainen oma vastenmielinen rotunne.

Anteeksi jos sinulle tulee paha mieli siitä, että itse koen onnistuneeni lasteni kanssa. Meillä on hyvät, läheiset ja lämpimät välit lastemme kanssa.

Läheiset ja lämpimät välit voi olla myös siten, että on napanuora katkaistu lapsiin.

Sitäpä täällä ei juuri ymmärretä, se että nuori viihtyy perheensä seurassa ei tarkoita sitä etteikö jän voi olla itsenäinen. Suomessa on tämä totaali itsenäisyyden kulttuuri, yksin omaan mökkiin mököttämään heti kuin mahdollista. Sitä arvostetaan.

25 vuotiaan tai 26. Mitä vaan voi sattua. Vaikka möröt hyökätä.

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä 16 vuotiaat muuttavat kotoa toiselle paikkakunnalle yksin asumaan ja opiskelemaan.

Pari sukupolvea sitten 10-vuotiaat lähtivät kotoa piioiksi ja rengeiksi kauaskin, eivätkä välttämättä mihinkään ystävällisten aikuisten huomaan. Kauan sitten edesmenneen isoäitini piikomiskokemukset ovat... kovia. En perustele tällä mitään suuntaan enkä toiseen, kunhan halusin muistuttaa, millaista "vanhoina hyvinä aikoina" oli.

18-vuotiaan. Silloin ei enää voi iskeä lasulla. Ja nuori vastaa itse törttöilyistään.

Hänelle, jonka muistoissa 80-luku oli ihan paras

http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_01_05_jalava.html

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin kouluajat itsenäisesti 16-vuotiaasta alkaen. 16-vuotiaana olin vanhempien lomamatkan ajan kotona yhdessä kolme vuotta vanhemman veljen kanssa. Vanhempien loman aikana lypsimme lehmät ja hoidimme muut maatilan työt. Mutta tämä oli sillon 1980-luvulla.

16-vuotiasta ei voi jättää yksin viikon lomamatkan ajaksi, jos hän ei ole aiemmin saanut totutella vastuuseen. Sama on 18-vuotiaan kanssa.

18-vuotias on täysi-ikäinen, hän jää minne haluaa ja kuinka pitkäksi aikaa kuin haluaa. Eikä siinä ole kenelläkään nokan koputtamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen eli 18-vuotiaan.

Kaikki aiemmat sukupolvet katsovat sinua kummissaan. Jonkun debiilinkö olet kasvattanut?

Ei ole lapsesta eikä minusta kiinni.

Vaan nyky-yhteiskunta hyökkää kimppuun, jos alle 18v saa olla itsenäinen edes viikonlopun.

Vierailija kirjoitti:

Hänelle, jonka muistoissa 80-luku oli ihan paras

http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_01_05_jalava.html

On se nyt sinulle kauhean raskasta tajuta, että 16-v pystyy olemaan vallan hienosti yksin viikon ja sitä nuoremmatkin pystyvät paljon enempään kuin haluat myöntää. Ylpeys on hankala juttu, kun pitää laillasi jäämään kinaamaan ilmiselvää asiaa. Mutta hei kun se huolenpito on vaan niin super nykyään, eikå ennen osattu lainkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen eli 18-vuotiaan.

Kaikki aiemmat sukupolvet katsovat sinua kummissaan. Jonkun debiilinkö olet kasvattanut?

Ei ole lapsesta eikä minusta kiinni.

Vaan nyky-yhteiskunta hyökkää kimppuun, jos alle 18v saa olla itsenäinen edes viikonlopun.

Niinpä. Nyky-yhteiskunnan ovat vallanneet holhoajat ja säätäjät, omilla aivoillaan ajatteluun kykenemättömät kukkahatut.

Kyllä 16-vuotias on jo sen verran iso, että pitäisi yksin pärjätä viikon kotona. Toiset muuttaa jo pois kotoa tuon ikäisenä. Eli sanon 16-vuotias. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä 16 vuotiaat muuttavat kotoa toiselle paikkakunnalle yksin asumaan ja opiskelemaan.

Pari sukupolvea sitten 10-vuotiaat lähtivät kotoa piioiksi ja rengeiksi kauaskin, eivätkä välttämättä mihinkään ystävällisten aikuisten huomaan. Kauan sitten edesmenneen isoäitini piikomiskokemukset ovat... kovia. En perustele tällä mitään suuntaan enkä toiseen, kunhan halusin muistuttaa, millaista "vanhoina hyvinä aikoina" oli.

Pari sukupolvea sitten = 50-luku... Ei silloin nyt ihan tuollaista ollut, vaikka silloiset lapset olivatkin vapaampia ja itsenäisempiä kuin nykyiset ylisuojellut. 70-80 -luultavasti oli erinomainen tasapaino suojelun ja vapauden välillä. Nykyaika on lyönyt pahasti yli holhoamisen ja hyysäämisen puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin kouluajat itsenäisesti 16-vuotiaasta alkaen. 16-vuotiaana olin vanhempien lomamatkan ajan kotona yhdessä kolme vuotta vanhemman veljen kanssa. Vanhempien loman aikana lypsimme lehmät ja hoidimme muut maatilan työt. Mutta tämä oli sillon 1980-luvulla.

16-vuotiasta ei voi jättää yksin viikon lomamatkan ajaksi, jos hän ei ole aiemmin saanut totutella vastuuseen. Sama on 18-vuotiaan kanssa.

18-vuotias on täysi-ikäinen, hän jää minne haluaa ja kuinka pitkäksi aikaa kuin haluaa. Eikä siinä ole kenelläkään nokan koputtamista.

Yhtälailla 18-vuotias voi järjestää överiksi menevät bileet. Eipä ole kiva tulla lomalta kotiin, jos oma koti on tuhottu. Siinä tilanteessa ei helpota tieto siitä, että 18-vuotias on täysi-ikäinen eikä kenelläkään ole hänen tekemisiinsä nokan koputtamista.