Oletko löytänyt elämäsi rakkauden?

Vierailija kirjoitti:

Olen löytänyt. En aiemmin pitänyt elokuvien kliseisiä rakkauskuvauksia sellaisina, jotka voisivat olla tosielämää. Ne olivat vain niitä elokuvarakkauksia. Aika mieletöntä kokea, että sellainen voi olla tottakin. Ei olla yhdessä, mutta sen opin hyväksymään nopeasti, koska tämä rakkaus ei voi toteutua parisuhteena. Se toteutuu ystävyydessä, joka on aivan omanlaisensa.

Mihinköhän lukijoiden arkaan paikkaan tämä osuu, kun alapeukkuja tulee? Minulla on kaunis, puhdas, hyvin syvä rakkauskokemus, joka ei vahingoita ketään. Mistä alapeukut?

Olen löytänyt kaksikin ja tunteet olleet molemminpuoliset. Jotenkin kuitenkin molemmissa romeo&juliamaisesti emme ole voineet alkaa yhteistä elämää, vaikka kumpikin rakkaus esteistä huolimatta kesti vuosia. Rakastan kumpaakin edelleen.

Olen löytänyt ja olen myös hänelle se suuri rakkaus. Vielä 32 vuoden jälkeenkään emme ole yhdessä, ehkä sitten viimeiset elinvuodet.

Nuorena oli tavoittamattomia ihastuksia, on ollut tapailusuhteita, yksi vaikea avioliitto. Oliko joku niistä elämäni rakkaus? Juuri nyt on tunteita yhteen tavallaan tavoittamattomaan. Ei minulle enää pitänyt käydä näin. Joskus tuntuu, että haaveiluni on suojannut törttöilemästä enempää ihmissuhteissa. Ilman haaveita olisi ollut ehkä enemmän toimintaa. Yksin täältä kuitenkin lähdetään, mutta olisihan se jotain saada kulkea vielä vanhoina päivinä elämänsä rakkauden kanssa käsi kädessä.

Vierailija kirjoitti:

En. Enkä löydä.

Old, fat and grumpy

Onneksi mun sisäinen puhe on paljon arvostavampaa.

Ei voine niin sanoa, kun miehet, joihin olen ollut syvästi rakastunut, eivät ole halunneet olla kanssani koskaan. Itse olen kyllä tuntenut kaikkea sitä, mitä rakkaus on, eli siltä puolelta sanottuna kyllä olen.

Olen löytänyt jo monta kertaa. Tämä viimeisin on kestänyt parimymmentä vuotta.

Kyllä.

Valitettavasti koirat elävät kovin lyhyen aikaa verrattuna ihmiseen.

Toivon niin! En ikinä ennen tätä suhdetta ollut oikeastaan kunnolla kiinnostunut kenestäkään. Nyt kuitenkin elämä on mukavan seesteistä ja en ole epäröinyt tätä suhdetta muutamia ohimeneviä hetkiä lukuunottamatta. Entiset suhteet epäilyttivät melkeinpä alusta saakka... Uskoisin siis, että tällaista se "elämän rakkaus" kai sitten on!

Löysin monen kokeilun jälkeen, noin 12 vuotta sitten...piti elää melkein viiskymppiseksi, ennenkuin oikeesti napsahti.

Mä en usko mihinkään Disney-elokuvatyyppiseen "yksi ainoa oikea"-ajatteluun. Sellainen ajattelu on mielestäni jopa vahingollista.

Olen kokenut kerran ihan valtavaa kemiaa erään ihmisen kanssa ensitapaamisella. Se johti upeaan seksiin... ja kahteen särkyneeseen sydämeen, koska emme olleet muulta osin yhteensopivia. Se oli minusta vain luonnon tapa kertoa, että meille tulisi hieno jälkeläinen.

Olen kokenut useamman ihmisen kanssa mahtavaa henkistä yhteyttä. Lähtien äidistäni, sisaruksestani ja ystävistäni sekä tietenkin niiden henkilöiden kanssa, joiden kanssa olen seurustellut. Olisi ollut haitallista, jos olisin ajatellut, että elämässäni voi olla vain yksi suuri rakkaus. Upeita kokemuksia olisi jäänyt kokematta.

Tällä hetkellä seurustelen kahden ihmisen kanssa (olen polyamorinen) ja olen valtavan onnellinen Kuitenkin tiedän, etteivät he todennäköisesti tule olemaan minulle ainoat merkitykselliset ihmissuhteet, enkä minä heille. Asiat ja ihmiset muuttuvat, se on luonnollista. Ja silti me voimme rakentaa toisiimme hienon yhteyden, vaikka meillä olisi muitakin.

En voi sanoa, että minun tieni sopisi kaikille, mutta minulle se on sopinut.

Olen löytänyt ja paino sanalla löytänyt. Tuo sama mies on ollut vierelläni jo melkein 30-vuotta ja nyt vasta vanhemmiten olen huomannut kuinka tärkeä hän on minulle.

Tiedän kuka sielunkumppanini on, mutta en ole ainakaan toistaiseksi yhdessä hänen kanssaan. Ehkä jossain vaiheessa elämää. Olen vielä nuori ja lapseton ja toivon että se mies olisi tulevien lasteni isä. Muuten taidankin elellä lapsettomana itsellisenä naisena, ei tää ole huonoa elämää näinkään.

Naimisissa tämän kanssa <3

Nuorena ja naivina uskoin että meille jokaiselle on se täydellisesti mätsäävä ihminen. Kolmevitosena eronneena ja pahasti siipeeni saaneena toivoin enää että löytys ees semmonen tolkun mies joka ajattelee vielä maalaisjärjellä asioita. Muuten olin jo luopunut toivosta löytää "se oikea" ja päättänyt että voin olla ihan onnellinen yksinkin.

Ja sitten yhtenä päivänä toi mun toinen puolikas vaan käveli mun elämään. Se oli aivan täysin erilainen kohtaaminen kun ikinä ennen kenenkään muun kanssa. Vaikea edes sanoin kuvailla sitä tunnetta. Me ollaan ku yksi sielu kahdessa ruumiissa. Ei oo salaisuuksia, ei epäilyksiä, ei mitään epävarmuutta. Pidän itseäni onnekkaana että löysin jotain näin kaunista vielä tällä ikää <3

Kyllä mieheni on elämäni rakkaus, 17 vuotta oltu yhdessä ja loppuun asti ollaan.  Ei meidän elämä ole yhtä auvoa ja ruusuilla tanssimista, tai intohimoista superrakkautta, vaan tyyliin kaiken-se-kestää-rakkautta, me ollaan yksikkö.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ole elämäni rakkaus. Sellainen ei ole kävellyt vastaani.

Toivottavasti jossain vaiheessa kävelee, niin pääset ulos tuosta vankilasta <3

Olen löytänyt elämäni Rakkauden :) en ole vielä saanut häntä, mutta aion kyllä saada ;) tällä hetkellä olemme tosi hyviä ystäviä keskenämme. Olen rakastunen nainen, ihana tunne näin viisikympppisenä.

En tiedä mitä tässä haetaan, elämäni rakkaus?

Jos sillä tarkoitetaan ihmistä, en enkä todellakaan sellaiseen rakkauteen usko.

Jos sillä tarkoitetaan yleisesti, olen. Oma kissani, kaikki edesmenneet koirani ja kissani. Muutama hevonen. Luonto ja eläimet ylipäätään. Niitä rakastan sydämestäni. Ihmistä en koskaan voisi. Mikään olento ei osaa olla niin vastenmielinen kuin ihminen.

Ja turha luulla että olen jätetty ja katkera. Kaikkea muuta. Olen toki seurustellut mutta olen aina ollut se joka jättää. En pysty kiintymään kehenkään. Nyt vuosia ollut vapaa niistä taakoista, ja onnellinen. Aidosti.

En usko elämän rakkauteen vaan toivoon.

Löytämäni ex poikaystävistä jokaisesta luulin että "elämäni rakkaus löytyi" tai "sielun kumppani tuli elämääni" paskan vitut löysin!

Ei rakkaus kestänyt alamäkeä vaa jätettiin samantien, jos vähän tuli vaikeaa...

Nykyisen poikaystävääni kohtaan tunnen suurta toivoa. Ollut ylä ja alamäkeä korjattu virheitä ja pyydetty anteeksi.

Sielunkumppani ja elämän rakkaus... Voi jumalauta sanon minä... 😂👍