Muutin landelta Helsinkiin ja tämä on parhain paikka ikinä!

No onpas taas oikein syväasiantuntijoita täällä laukomassa. Ihmejengiä, kun luulevat ”tietävänsä” millaista Helsingissä on asua, kun ovat jotain joltain joskus kuulleet. En minä väitä tietäväni millaista on elämä Keikyällä, Tampereella tai Ilmajoella. En ole niissä asunut. En ole myöskään asunut Helsingin joka kolkassa, joten enpä lähde arvailemaan millaista on Konalassa, Kalasatamassa tai vaikka Paloheinässä. Tyhmiä ovat kuulopuheiden, uskomusten ja arvausten levittäjät. Ja niitä täällä vilisee. Kaikki eivät tietenkään halua asua samalla tavalla, mutta onhan niitä vaihtoehtoja tämän maaan (ja jokaisen kunnankin!) sisällä vaikka kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä monelt maalla asuvat luulevat helsinkiläisten katsovan heitä nenänvartta pitkin ja halveksuen. Tämän aatteen ovat itseomassa päässään kehittäneet koska todellisuudessa täällä ketään ei kiinnosta oletko kemistä vai mikkelistä. Täällä on somua, mamua, mustalaista, pakolaista, lähes-naista, miestä erilaista, turistia, emoa, goottia, ernua, lissua, mustaa ja valkoista joten todellisuudessa se, että joku on vaikkapa ähtäristä ei herätä mitään tunteita. Maksimissaan "aijaa".

Juuri tuon luettelon takia kierrän kaukaa, korkeintaan käyn päiväkseltään. Nautin, kun saan olla maalla tavallisten ihmisten parissa luonnon helmassa.

Mikään mahti maailmassa ei sais mua sinne betoni helvettiin muuttamaan. Maalla on mukavaa ja saa olla just sellanen ku haluaa.

Tiina 39 kirjoitti:

Mikään mahti maailmassa ei sais mua sinne betoni helvettiin muuttamaan. Maalla on mukavaa ja saa olla just sellanen ku haluaa.

Jees! Nautihan elämästä ja iloitse kotiseudustasi. Niin me muutkin teemme. Enkä minäkään missään betonihelvetissä suostuisi asumaan.

T. Helsinkiläinen, jonka takapihalta alkaa metsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki on mukava nuorista naisista, jotka nauttivat miesten verorahoilla rakennetusta ja miesten ylläpitämästä hienosta ja avoimesta kaupungista. Näiden naisten oma panos kaupungin rakentamiseen tai sen ylläpitoon on käytännössä nolla.

Syntyperäisille se on kaupunki siinä missä muutkin, hyvine ja huonoine puolineen.

Tämä naisvihaaja elää ihan täysin omassa pikku tuhnukuplassaan  - En ole naurettavampaa puheenvuoroa lukenut kuuna päivänä! XD

Kyllä se kuule sinä epätoivoinen ja naisenhimoinen kilttimies on kuule niin, että kyllä ne naiset tätä Suomen maata loppujen lopuksi lähinnä pyörittää, myös Helsinkiä.

Esim. Jos menet mihin tahansa virastoon, jossa sinun asioistasi päätetään (Kela, Te-toimisto, vakuutusyhtiöt, pankit, eläkelaitokset, apteekit) niin kukapa muu sinua vastapäätä istuukaan kuin nainen, hyvin harvon näitä päätöksiä miehet tekevät, kyllä päätös on poikkeuksetta naisen antama.

Hei telaketjufeministi, entä mites puhtaanapito, palo- ja pelastuslaitos, poliisi, rakennustyöt, putkityöt, sähkötyöt jne.? Se että naiset ovat vallanneet paperinpyörittäjien paikat ei kerro yhtään mitään. Siellä heinossa toimistossa voi tulla vähän ikävä olo jos lämmitys hajoaa, sähköt reistailee, puhdasta vettä ei tule, tulipalo runtelee tai hukkuu roskiin...

Yhteiskunta ja yhteiskuntarauha romahtaisi ilman miesten panosta. Kannattaa miettiä sitä kun naureskelette kilttimiehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 vuotta Helsingissä ja olen onnellinen täällä. Tampereelta muutin työn perässä. .

Tampere on ihana vierailukohde kesällä, mutta Helsinki on koti.

Epäilen kyllä aloittajan juttua, ei maalaiset puhu landesta edes kymmenien vuosien asumisen jälkeen. Kyllä oma murre ja kieli säilyy. Itse käytän sanoja safka ja hima huomaamattani , ne on ainoat. Tampereen murre kuulemma kuuluu edelleen vahvasti puheessani, itse sitä ei huomaa.

Syntyperäisistä helsinkiläisistä olen saanut parhaat ystävät. Täällä on mukavia ihmisiä.

Tämä taitaa olla aika yksilöllistä. Minä ainakin puhun landesta (en sentään pöndestä), mutta safkasta ei tulisi mieleenkään puhua ja kyllä kotikin on koti eikä mikään hima. Maalta olen siis kotoisin mutta huomattavasti Helsinkiä isommissa kaupungeissa tullut asuttua ennen kuin päädyin takaisin Suomeen. En erityisemmin nauti Helsingissä asumisesta, tämä on tällainen välimuoto, ei kunnolla suurkaupunki mutta ei myöskään niitä pikkukaupungin hyviä puolia.

Olen myös ehtinyt asua isommissa kaupungeissa kuin Helsinki, en nyt kuitenkaan lähtenyt sillä kehuskelemaan kun keskustelua käydään Helsingistä :). Olen jo 52v. Paljon olen ehtinyt touhuta, silti minulle Helsinki on se paras paikka ja koti.

Kaipaatko lunta ja lumisia teitä vai onko vesi-/räntäsade se juttu jäisineen katuineen joilla voi liukastella?

Kiva että tykkäät! Minä puolestani suuntaan pois täältä heti kun saan asiat järjestettyä sille mallille että se on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei välitä toisistaan siellä, monesti ollut lehdessä juttua kuinka on löytynyt muumioituneita ruumiita asunnoista kun kukaan ei ole kaivannut. Ihmiset ei tunne omia naapureita siellä, kaikki on anonyymeja. Toista se on tiällä pienellä pitäjällä jossa kaikki tuntee/tietää toisensa 

Totta puhuen jos nyt sattuisin kuolemaan asuntooni, minun kannaltani ei sen jälkeen olisi mitään väliä, löytyisikö kalmo kahden tunnin vai kahden vuoden päästä. Mutta toisaalta pidn kyllä sen verran säännöllisesti, lähes päivittäin, yhteyttä sukulaisiini ja ystäviini, että eiköhän poissaoloni täällä noteerattaisi paljon nopeammin kuin jossain kihniössä.

Tunnistan kyllä ap:n tuntemukset pieneltä paikkakunnalta 30 vuotta sitten muuttaneena. Helsinki on hyvä paikka asua.

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Helsingissä ihmiset eivät yleensä tervehdi naapureitaan, paitsi siellä missä itse majailen silloin kun siellä olen. Väki on kuitenkin alkanut vaihtua aiempaa nopeammin ja niitä uusia on hiukan vaikea saada oppimaan talokohtaisille tavoille.

Helsingissä on muuten se pieni ongelma, etteivät sopimukset välttämättä pidä.

Ostin kerran puhelimessa jäännöserän rakennustarvikkeita ja lupasin hakea ne kahden päivän päästä.

Myyjä oli kuitenkin rikkonut sopimuksen ja myynyt ne jollekin toiselle, eikä tavaroita enää ollut kun olisin ne hakenut.

Nyt olen tehnyt toisen ostoksen puhelimessa ja haen ne parin viikon päästä kun ehdin paikalle.

Siis haen jos ne vielä ovat siellä, sillä eipä tuostakaan myyjästä tiedä.

Ennakolta en halua maksaa, sillä pitäähän tavara ensin varmistaa laadultaan kelvolliseksi.

Kauppa on tehty silloin kun raha ja tavara vaihtaa omistajaa. Jos sinä heiluttelet huuliasi puhelimessa, ja lupailet tulla muutaman päivän kuluttua, kyllä fiksu ostaja myy ne tavarat sille, joka ne ensiksi käy hakemassa ja maksaa pois. Kärsi sinä sitten matkakulut omina tappioinasi, jos jäät jahnaamaan.

Siellä muaseuvulla kun ei niille ylimääräisille villapaaleille oli kuitenkaan muita ottajia kuin sinä, siellä voit kauppaa tehdä vaikka kävisit kuukauden päästä hakemassa. Kaupungissa asiat hoidetaan nopeammin.

Tämä vain ilmaisena ohjeena yksityisten väliseen kaupankäyntiin.

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Helsingissä ihmiset eivät yleensä tervehdi naapureitaan, paitsi siellä missä itse majailen silloin kun siellä olen. Väki on kuitenkin alkanut vaihtua aiempaa nopeammin ja niitä uusia on hiukan vaikea saada oppimaan talokohtaisille tavoille.

Helsingissä on muuten se pieni ongelma, etteivät sopimukset välttämättä pidä.

Ostin kerran puhelimessa jäännöserän rakennustarvikkeita ja lupasin hakea ne kahden päivän päästä.

Myyjä oli kuitenkin rikkonut sopimuksen ja myynyt ne jollekin toiselle, eikä tavaroita enää ollut kun olisin ne hakenut.

Nyt olen tehnyt toisen ostoksen puhelimessa ja haen ne parin viikon päästä kun ehdin paikalle.

Siis haen jos ne vielä ovat siellä, sillä eipä tuostakaan myyjästä tiedä.

Ennakolta en halua maksaa, sillä pitäähän tavara ensin varmistaa laadultaan kelvolliseksi.

Toi varaaminen on kyllä perseestä. Meillä on kaupassa onneksi lopetettu se kun puolet varaajista ei loppujen lopuksi koskaan palannut ostamaan sitä.

Minä en varannut, vaan ilmoitin että ostan ne ja että tämä on sitova sopimus.

Et alkuperäisen kirjoituksesi mukaan. Sinähän jätit varauksen kaupan tekemiselle. Myyjän kannalta tilanne on silloin se, että voit paikalle tultuasi ihan millä syyllä tahansa perua kaupan. Joten sellainen ostaja, joka tulee rahojen kanssa paikalle ohittaa koska vain sinun ehdollisen lupauksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Niin minäkin ajattelin nuorena flikkana.

Nyt 41 vuotiaana olen jo jokusen vuoden kaipaillut aika lailla täältä pois. Jo 21 vuotta täällä on vierähtänyt. Nyt ne asiat mistä nuorena pidin, ovatkin ne "häiritsevät" puolet. Voisin pakata vaikka heti kimpsut ja kampsut, pistää talon myyntiin ja muuttaa takaisin entelle kotiseudulle jos olisi mahdollista ( siellä ei ole töitä eikä oma perhe ikinä suostuisi)

Mutta aika aikansa kutakin. Ja nauti ihmeessä kaikesta "uudesta".

Voisit siis muuttaa johonkin missä ei ole töitä, vaan ankeata ja pimeää. Olisikohan tämä sitä romanttista kaukokaipuuta, joka ei perustu realismiin.

Kotiseudulle pohjois-karjalaan, juon kaljaa auringon nousuun ..

Sinkkumies

Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan on tosi kiva mennä, kun siellä ei tarvitse asua. Sieltä pääsee aina parin päivän päästä pois.

Vierailija kirjoitti:

Hih.. joku ei ole päässyt Lontoota pidemmälle. Sateinen Englanti ei oikein houkuta. Olen asunut paljon kauempanakin.

Sinkkumies

Vaikene jo peräkammarin poika.

kukaan ei myöskään auta jos makaat maassa tai puistonpenkillä. Ohi vaan.

Hesassa on liikaa "niitä" ja "heitä".

Vähemmän parempi kirjoitti:

Hesassa on liikaa "niitä" ja "heitä".

Maalla puolestaan onkin sitten taas liikaa "meitä". 

Vierailija kirjoitti:

kukaan ei myöskään auta jos makaat maassa tai puistonpenkillä. Ohi vaan.

Kaaduin pyörällä tässä pari viikkoa sitten ja housut repes ja polvi aukes, niin kukaan ohi menevästä ihmisestä (about 10) ei kysynyt sattuko. Toki oisin suomalaiseen tapaan valehdellut verta näkyvästi vuotavan polveni kanssa, että ei sattunut, mutta ajatus on kuitenkin tärkee. Teeppä sama Tre.lla tai Jkl.ssä, niin on 5 ihmistä kyselemässä vaikka niitä kaatumishetkellä olis yhtään paikalla. Rupes vaan tuntuu, että saa sattua oikeesti aika pahasti, että kukaan pysähtyy taikka sitä, että kuinkahan kauan saa tajuttomana maata ennen kuin kukaan tulee tökkimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kukaan ei myöskään auta jos makaat maassa tai puistonpenkillä. Ohi vaan.

Kaaduin pyörällä tässä pari viikkoa sitten ja housut repes ja polvi aukes, niin kukaan ohi menevästä ihmisestä (about 10) ei kysynyt sattuko. Toki oisin suomalaiseen tapaan valehdellut verta näkyvästi vuotavan polveni kanssa, että ei sattunut, mutta ajatus on kuitenkin tärkee. Teeppä sama Tre.lla tai Jkl.ssä, niin on 5 ihmistä kyselemässä vaikka niitä kaatumishetkellä olis yhtään paikalla. Rupes vaan tuntuu, että saa sattua oikeesti aika pahasti, että kukaan pysähtyy taikka sitä, että kuinkahan kauan saa tajuttomana maata ennen kuin kukaan tulee tökkimään.

Jaahas, mulla on ihan päinvastainen kokemus. Liukastuin ja kaaduin Helsingissä, niin heti oli joku kysymässä, että miten kävi.

aivan uskomaton aloitus, asunut siellä etelässä ja ikävä ei tule sinne, kyttäät jotakin vitun bussia että pääset johonkin ja sieltä takaisin, autoa ei voi pitää kun ei ole parkkipaikkaa

elämä kallista ja on matua ja mutua ja mustalaista ja muuta maankiertäjää ja kerjäläistä

toisin täällä maalla, avaimet on autossa 24/7 kukaan ei vie

kuselle voi mennä mihin huvittaa ja jos sattuu niin pudotan paskat samantien ja lähden

kun sähköt katkeaa se ei vaikuta mitenkään minun lämmitykseen, saunomiseen ja peseytymiseen eikä oikeestaa mitenkään. onhan se hyvänä lisänä kun jääkaappi on ja pakastin.

rahaa on pankkitilit turvoksissa ihan vaan työllä tehtynä ja eka miljoona tuli kovalla ylityöllä aikoinaan mutta toinen miljoona tulikin sitten vähän helpommin kun sijoitteli.

elämä on tällä hetkellä ihan ok, seurustelusuhteessa ja töissä. vapaa ajat teen mitä huvittaa.

Mä olen syntynyt Helsingissä. Muuton pois ja ihan paras päätös. Kiva on käydä mut kivempi lähteä pois. Ylimielisiä tyyppejä täynnä ja mennyt sellaiseen suuntaan 2000-luvun jälkeen että huh! Ei minun kaupunki enää.