Onko väärin haluta elää kuin vanhan ajan kotirouva?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nyt kotona neljä vuotta yhteisestä päätöksestä. Mies on normi duunariammatissa eikä mikään erityisen hyvätuloinen, mutta meillä on molemmilla perittyä varallisuutta. Olen kotoilun ohella myös opiskellut ja nyt olisi aika vaihtaa osia eli menisin vuorostani töihin. Mies kokee asian hyvin vaikeana. Hän on kuulemma pitänyt siitä, että vaimo on kotona. Ei kotirouva ja perheen elättäminen suinkaan ole kaikille miehille vaikeaa tai vastenmielistä.

Ei ole vastenmielistä, ei. Minulla sattuu olemaan hyvä koulutus, jolla töitä olisi ollut tarjolla koko ajan. Viihdyn kuitenkin kotona ja omissa harrastuksissani, en ole uraorientoitunut ja kun vielä mieskin on joka kerran töitä tarjottaessa sanonut, että ”ei kannata, minä maksan paremmin”, ei ole ollut mitään syytä lähteä töihin. Etenkin, kun olemme hyväosaisia taloudellisen tilanteen suhteen - saapahan joku muu enemmän tarvitseva minun työpaikkani.

En kuitenkaan kotiin jäädessäni ripustanut aivojani naulakkoon, vaan pidin huolen siitä, että tulevaisuuteni on turvattu kaikissa mahdollisissa kauhuskenaarioissa, joita tälläkin palstalla niin mieluusti viljellään. Eli vaikka mies ottaisi ja lähtisi, olisi elintasoni silti parempi kuin suurimman osan suomalaisista, sekä kiehistä että naisista. Mutta miksi hän edes lähtisi, kun kaikki asiat ovat niin hyvin molemmilla?

Ei ole mitään väärää haluta.

Käytännössä naisten käsitys entisajan kotirouvan elämästä vastaa entisajan aatelisten elämää. Entisajan kotirouvalla oli läjäpäin tehtäviä joita nykyajan kaupunkikämpässä tai modernissa OKT:ssa asuvalla kotirouvalla ei ole.

Siinä missä entisajan kotirouva meni lypsämään lehmät, nykyajan kotirouva haluaisi suunnitella uutta olkkarin sisustusta ja ehkä työnnellä älypuhelimesta matkailublogeja selaten Emmaljungan vaunuja 200 metriä lähimpään ydinkeskustan puistoon.

Ja tietysti, jotta haave toteutuisi, tulee miehen olla se hyvin tienaava prinssi joka kustantaa vapaarouvan, siis tarkoitan kotirouvan, helpon elämän. Ei toki riitä pieni KT- tai rivarikämppä, tai rintamamiestalo jota rouva voisi nikkaroida kuntoon. Puitteiden pitää olla kunnossa jotta nainen "voi keskittyä olemaan nainen".

Ongelmia on siis kaksi:

- kaikille ei riitä hyvin tienaavia miehiä

- hyvin tienaavilla miehillä on varaa valita, ja yllättävän harva haluaa kumppanikseen vapaamatkustajaa (ne jotka haluavat, vaativat sitten parisuhdeprostituoidulta priimaluokan ulkonäköä ja sänkytaitoja)

Mutta kuten sanoin, ei ole mitään väärää haluta.

Ei ole väärin. Tee niinkuin haluat, jos se miehellesi sopii. Täällä eletään kerran, ja se yksi annettu kerta kannattaa käyttää itselle mieluisimmalla tavalla. Ei noudattaen av-palstalaisten tai omien vanhempien tai kenenkään muunkaan mieltymyksiä.

Minulle olisi ollut kova rangaistus jäädä kotiäidiksi, vaivoin viihdyin kotona edes äitiyslomien ajan. Onneksi olen saanut tehdä kuten haluan ja edetä urallani, se on ollut minun valintani.

Onnea valitsemallesi tielle!

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nyt kotona neljä vuotta yhteisestä päätöksestä. Mies on normi duunariammatissa eikä mikään erityisen hyvätuloinen, mutta meillä on molemmilla perittyä varallisuutta. Olen kotoilun ohella myös opiskellut ja nyt olisi aika vaihtaa osia eli menisin vuorostani töihin. Mies kokee asian hyvin vaikeana. Hän on kuulemma pitänyt siitä, että vaimo on kotona. Ei kotirouva ja perheen elättäminen suinkaan ole kaikille miehille vaikeaa tai vastenmielistä.

Miehesi ei taida tykätä kotitöistä. Onhan se kiva tulla töistä kotiin, kun pääsee suoraan ruokapöytään eikä vapaa-aikaa tarvitse käyttää kotitöihin vaan se on ihan oikeaa vapaata.

Meillä vaimo on mielellään kotirouvana. Syitä on tietenkin monia, mutta yksi syy on se, ettei voi sietää ajatusta, että laittaisimme lapsemme jonnekin päivähoitoon, missä on laidasta laitaan eritasoisia lapsia ja osa on alemman sosiaaliluokan perheistä.

Tirsk!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti älkää nuoret naiset laskeko taloudellista turvaanne kenenkään muun vastuulle. Vain sinä yksin olet vastuussa omasta ja lastesi toimeentulosta jos mies viiden vuoden päästä päättää että tämä elämä ei ollut häntä varten. Ja kyllä, se voi tuntua ihan naurettavalta mutta ainahan liittoon mennään rakkaudesta ja hyvässä uskossa.

Olkaa taloudellisesti itsenäisiä! Varmistakaa että teillä on joko sijoituksia tai kokemusta/ajantasainen koulutus jollain alalla, että saatte tarvittaessa nopeasti kokopäivätyötä.

muuten ihan hyviä pointteja paitsi että miehen elatusvelvollisuus kyllä jatkuu eron jälkeenkin.

Jos ei ole alaikäisiä lapsia enää elätettävänä, taitaa olla aika harvinaista, että entiselle puolisolle määrätään maksamaan elatusapua. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin hoitaa lapset kotona, huolehtia kodinhoidosta yms. Mies siis toisi leivän pöytään ja minä hoitaisin kaiken muun. En ole uskaltanut edes kertoa miehelle tällaisesta haaveesta, vaikka lasten hankkimista ollaan jo hieman mietittykin.

Papiljotit päässä sifonkihuivin alla kyylät verhojen lomasta kadulle elämään. Eihän siinä mitään VÄÄRÄÄ ole muttei myöskään mitään kadehdittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti älkää nuoret naiset laskeko taloudellista turvaanne kenenkään muun vastuulle. Vain sinä yksin olet vastuussa omasta ja lastesi toimeentulosta jos mies viiden vuoden päästä päättää että tämä elämä ei ollut häntä varten. Ja kyllä, se voi tuntua ihan naurettavalta mutta ainahan liittoon mennään rakkaudesta ja hyvässä uskossa.

Olkaa taloudellisesti itsenäisiä! Varmistakaa että teillä on joko sijoituksia tai kokemusta/ajantasainen koulutus jollain alalla, että saatte tarvittaessa nopeasti kokopäivätyötä.

muuten ihan hyviä pointteja paitsi että miehen elatusvelvollisuus kyllä jatkuu eron jälkeenkin.

Talous kyllä romahtaa, jos jää ainoastaan naisen työttömyystukien ja lasten elatusmaksujen varaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?

Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.

Olen kuullut kaltaistesi kommentteja riittävästi, joten sivistän sinua. Älä yhtään huoli siitä minkälaisen "mallin" lapset saavat. Olemme asuneet niin ulkomailla kuin Suomessakin. Mies ansaitsee mukavasti, joten olen voinut keskittyä lastenkasvatukseen. Vanhin eliittilukiossa ja nuorin englanninkielisellä luokalla Suomessa eikä lasten menestys ole sattumaa. Lapset onnellisia ja tasapainoisia, meillä ei onneksi tiedetä minkälaista arki päiväkodintätien kanssa onkaan. Lapset, niin tytöt kuin pojat, ovat hyvin motivoituneita opiskelemaan. He arvostavat kovasti sitä miten vanhemmat ovat valinneet elämässä, jotta heidän olisi hyvä olla. Molemmat vanhemmat korkeasti kouluttautuneet ja sosioekonominen tausta. Samoin eläketurva kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaimo on mielellään kotirouvana. Syitä on tietenkin monia, mutta yksi syy on se, ettei voi sietää ajatusta, että laittaisimme lapsemme jonnekin päivähoitoon, missä on laidasta laitaan eritasoisia lapsia ja osa on alemman sosiaaliluokan perheistä.

Miten varmennat lapsen koulun, armeijan, opiskelu- ja työpaikan tason 😂

Kupla 0/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?

Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.

Olen kuullut kaltaistesi kommentteja riittävästi, joten sivistän sinua. Älä yhtään huoli siitä minkälaisen "mallin" lapset saavat. Olemme asuneet niin ulkomailla kuin Suomessakin. Mies ansaitsee mukavasti, joten olen voinut keskittyä lastenkasvatukseen. Vanhin eliittilukiossa ja nuorin englanninkielisellä luokalla Suomessa eikä lasten menestys ole sattumaa. Lapset onnellisia ja tasapainoisia, meillä ei onneksi tiedetä minkälaista arki päiväkodintätien kanssa onkaan. Lapset, niin tytöt kuin pojat, ovat hyvin motivoituneita opiskelemaan. He arvostavat kovasti sitä miten vanhemmat ovat valinneet elämässä, jotta heidän olisi hyvä olla. Molemmat vanhemmat korkeasti kouluttautuneet ja sosioekonominen tausta. Samoin eläketurva kunnossa.

Millä tavoin eliittilukiossa on hyvä olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?

Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.

Olen kuullut kaltaistesi kommentteja riittävästi, joten sivistän sinua. Älä yhtään huoli siitä minkälaisen "mallin" lapset saavat. Olemme asuneet niin ulkomailla kuin Suomessakin. Mies ansaitsee mukavasti, joten olen voinut keskittyä lastenkasvatukseen. Vanhin eliittilukiossa ja nuorin englanninkielisellä luokalla Suomessa eikä lasten menestys ole sattumaa. Lapset onnellisia ja tasapainoisia, meillä ei onneksi tiedetä minkälaista arki päiväkodintätien kanssa onkaan. Lapset, niin tytöt kuin pojat, ovat hyvin motivoituneita opiskelemaan. He arvostavat kovasti sitä miten vanhemmat ovat valinneet elämässä, jotta heidän olisi hyvä olla. Molemmat vanhemmat korkeasti kouluttautuneet ja sosioekonominen tausta. Samoin eläketurva kunnossa.

Tämä on niin totta! Mutta tietysti sitä on vaikea ymmärtää, kun sitä ei itse ole kokenut. Meidänkin lapset kaikki kävivät kansainvälistä koulua useammassa maassa ja sen jälkeen opiskelivat ulkomailla tutkintonsa. Kaikki nykyään hyvissä ammateissa ja tienaavat todella hyvin. Vaikka siis ovat kotiäidin kasvattamia. Tai ehkä juuri siitä syystä...

Ei ole.

Itse ainakin haluaisin tuollaisen naisen, mutta minulla ei ole tarpeeksi massia elättämään kuin hädin tuskin itseni :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?

Ensinnäkin nykyaikana ei ole mitään 'sukupuolittomuutta'. On vapaus valita mitä tekee, sukupuolesta riippumatta. Sen vapauden kai sinäkin haluat kaikille antaa?

Toiseksi, perinteissä ei ole mitään vikaa, kunhan niitä ei tuputa kaikille yleisenä totuutena ja sääntöinä, mitä kaikkien pitäisi noudattaa.

Kyllä muuten on tätä "sukupuolittomuutta". Sisareni lasten koulussa ei saa puhua naisista ja miehistä vaan kaikki ovat henkilöitä. Ei ole isänpäivää jne.

Kannatan kyllä tuota, että jokainen voi tehdä mitä vaan sukupuolesta riippumatta. Oli se sitten pojilta mekkojen käyttöä tai mitä tahansa muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?

Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.

Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?

Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.

Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.

Puhuinkin nykypäivästä. Jos me päätämme nyt mieheni kanssa että minä jään kotiin ja hoidan täällä kaiken, mies käy töissä ja hänen palkkansa on yhteinen, niin miten tuo on epätasa-arvoista? Auto esimerkkiä en ymmärrä.. Juu yleensä lahja on yllätys eikä sitä välttämättä valita itse..?

En puhuisi tasa-arvoisuusrvoisesta suhteesta ja yhteisistä rahoista jos toisella on varaa ostaa kalliita lahjoja, toisella ei. Yhteisistä rahoista tasa-arvoisessa suhteessa kummallakin olisi mahdollisuus ostaa auto kun sitä tarvitsee riippumatta siitä kumpi rahat on tienannut.

Niin, jos heillä on yhteinen tili ja molemmilla sen käyttöoikeus? Miten nainen sitten ei voi ostaa sieltä lahjoja..?

Tasa-arvoisessa suhteessa kotirouva voi yhtä hyvin ostaa puolisolle lahjaksi auton kuin toisinpäin. Kuinka usein todellisuudessa tilanne sitten on se mene ja tiedä. En luottaisi siihen että kovinkaan usein.

Väärin ei tietenkään ole haluta epätasa-arvoista suhdetta. Tosin se ei ole sitä mitä itse haluaisin lapsilleni opettaa.

Sinä et nyt vaan suostu ymmärtämään ettei perheen sisällä yhteistuumin sovitussa työnjaossa ole mitään epätasa-arvoista, kunhan se on kaikille ok ja homma toimii.

Ulkopuolisena, miettisin kyllä hieman millaisen mallin lapsilleni tuollaisella työnjaolla annan: äiti hoitaa kodin, isi tuo rahat. Äiti on se jonka vaikutus suurempi lasten koulutukseen, urallaan edennyt äiti näyttää mallia tyttärilleen. No, ne kotirouvan tyttäret oppivat lautasliinojen viikkauksen?

Hmmm. Mieheni äiti on aina ollut todella perinteinen kotirouva. Kaksi tyttöä ja yksi poika. Tytöistä tuli lakimiehiä, toisella neljä lasta, toisella ei yhtään. Pojasta tuli kansainvälisen suuren yrityksen johtajistoa. Millaisen kuvan se kotirouva-äiti sitten antoi ???? Olen monen monta vuotta ollut kotirouva. Lpaset tietävät että olen se joka päättää asioista. Isä on se joka aina kotona ollessa leikki heidän kanssaan ja luki kirjaa kun olivat pieniä. Nyt kun ovat isompia niin katselevat telkkua yhdessä jne. Iskän kanssa on hauskaa ja äidille luotetaan kaikki ja on ihminen kanssa hoidetaan asioita. Mun mies sanoo lapsille aina että täytyy ensin kuulkaa kysyä äidiltä. Yhdessä sitten miehen kanssa mietitään isoja kuvioita kun lapset eivät ole kuuloetäisyydellä. Voin varmasti sanoa että mieheni kunnioittaa myös minua erityisen suuresti. Nykyään kyllä olen töissä. Ollut puolen vuoden ajan kun mielestäni lapset eivät tarvitse mua koko ajan kotona.

Minulla samanlaisia kokemuksia. Kotirouvien lapset menestyvät. Ihmettelen mistä tämä ajatus kumpuaa, ettei lapsia opiskelu kiinnosta jos äiti on kotirouva. Toki vanhempien koulutus vaikuttaa lasten kasvatukseen.

Nykyaikana vanhan ajan kotirouvana olo on ongelmallista, koska ei ole kotiapulaisia, piikoja ja muuta halpaa työvoimaa tekemään töitä. Ennen vanhaan pärjäsi, vaikka mies ei osannut laitaa ruokaa, siivota tai hoitaa lapsia, koska aina löytyi tekijä tarvittaessa. Nyt jos kotirouva sairastuu tai on muuten esteellinen, niin mies ei pärjää mitenkään, jos hän on ollut aina täysin palveltuna kotona.

Nykyaikana ei ole myöskään millään tapaa suotavaa jättää miestä ulkopuoliseksi kodin asioista. Miehet haluavat olla osallisena kodin-ja lastenhoidossa. Perheen suhteet on vaikea pitää tasapainossa, mikäli jompikumpi alkaa kokea itsensä toista vähempiarvoiseksi. On se tietenkin mahdollista, mutta se on normaalia nykyaikaista mallia haastavampi tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?

Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.

Olen kuullut kaltaistesi kommentteja riittävästi, joten sivistän sinua. Älä yhtään huoli siitä minkälaisen "mallin" lapset saavat. Olemme asuneet niin ulkomailla kuin Suomessakin. Mies ansaitsee mukavasti, joten olen voinut keskittyä lastenkasvatukseen. Vanhin eliittilukiossa ja nuorin englanninkielisellä luokalla Suomessa eikä lasten menestys ole sattumaa. Lapset onnellisia ja tasapainoisia, meillä ei onneksi tiedetä minkälaista arki päiväkodintätien kanssa onkaan. Lapset, niin tytöt kuin pojat, ovat hyvin motivoituneita opiskelemaan. He arvostavat kovasti sitä miten vanhemmat ovat valinneet elämässä, jotta heidän olisi hyvä olla. Molemmat vanhemmat korkeasti kouluttautuneet ja sosioekonominen tausta. Samoin eläketurva kunnossa.

Millä tavoin eliittilukiossa on hyvä olla?

Etkö ole kuullut, että yliopistoihin haetaan kohta kirjoitusten perusteella ja pääsykokeet poistuvat? Tämä tarkoittaa sitä, että kympin oppilaat eliittilukioista saavat halutuimmat opiskelupaikat halutuimmista yliopistoista. Toisekseen he verkostoituvat jo kaltaistensa kanssa. Siitä on suuresti hyötyä tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana vanhan ajan kotirouvana olo on ongelmallista, koska ei ole kotiapulaisia, piikoja ja muuta halpaa työvoimaa tekemään töitä. Ennen vanhaan pärjäsi, vaikka mies ei osannut laitaa ruokaa, siivota tai hoitaa lapsia, koska aina löytyi tekijä tarvittaessa. Nyt jos kotirouva sairastuu tai on muuten esteellinen, niin mies ei pärjää mitenkään, jos hän on ollut aina täysin palveltuna kotona.

Nykyaikana ei ole myöskään millään tapaa suotavaa jättää miestä ulkopuoliseksi kodin asioista. Miehet haluavat olla osallisena kodin-ja lastenhoidossa. Perheen suhteet on vaikea pitää tasapainossa, mikäli jompikumpi alkaa kokea itsensä toista vähempiarvoiseksi. On se tietenkin mahdollista, mutta se on normaalia nykyaikaista mallia haastavampi tilanne.

Meillä tämä asia on ratkaistu niin, että kun johtaja-isä saapuu viikonlopuksi kotiin niin hän pyykkää ja laittaa ruokaa ihan siinä missä kotirouva-äitikin. Mitä ihmettä ajattelit? Kyllä se on kotirouvalla viikonloppu siinä missä johtajamiehelläkin.

Suuren katraan hoidin kotona, olin kotirouva vai olinko kuitenkin kotiäiti.

Työni tulokset ovat nyt näkyvissä. Kaikki kouluttautuivat yliopistossa ja pärjäävät nyt hyvin maailmalla.

Kotihoito, on varmasti yksi syy, mielestäni.