Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin haluta elää kuin vanhan ajan kotirouva?
01.12.2017 |
Haluaisin hoitaa lapset kotona, huolehtia kodinhoidosta yms. Mies siis toisi leivän pöytään ja minä hoitaisin kaiken muun. En ole uskaltanut edes kertoa miehelle tällaisesta haaveesta, vaikka lasten hankkimista ollaan jo hieman mietittykin.
Kommentit (228)
AP:n haave on kyllä ihan normaali. Suurin osa naisista on biologialtaan enemmän perhe- kuin urasuuntautuneita. Faktat voi tarkistaa itse. Mä olen urasuuntautunut ja tietyllä tapaa suorittaja, niin musta ei olisi kotirouvaksi. Mutta siinä ei ole mitään outoa, jos joku siitä haaveilee. Pieni osa miehistä on myös tällaisia ei-niin urasuuntautuneita luonnoltaan.
Nykyään modernin feminismin ollessa äänessä joka puolella, kotirouvana olemista ei moni muu nainen ehkä katso hyvällä. Se nähdään ehkä vanhoihin aikoihin palaamisena ja jopa miehen valtaan alistumisena. Itse näen sen puhtaana diilinä, joka lisää kyseiseen järjestelyyn sopivien ihmisten onnellisuutta molemmin puolin. Ihana valinnan vapaus. Turha tästä on olla katkera, naisella on onneksi vuonna 2017 mahdollisuus tehdä, kuten itselleen parhaaksi näkee. Moni mies on ihan valmis tukemaan tällaista järjestelyä: tämä ehkä tulee joillekin yllätyksenä?
Jos joku koettaa puuttua siihen, miten tuntematon nainen yksilönä elää elämäänsä, on tällä itsellään poikkeuksetta ongelmia.
Vaikka haluan itsekin oman uran ja nauttia arvostusta, en kieltäydy mieheni kalliista lahjoista. Miksi niin tekisin? Ja miksi kukaan muu kuin vain katkera ihminen sanoisi tähän, että tämä on väärin, tai kommentoisi ensimmäisenä, että kuinka hän ei tekisi niin?
Mun mielestä yksilön onnellisuus on tärkein tavoiteltava asia maan päällä, ei omien ideologien ja tunteiden levittäminen muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väärää siinä olisi? Minustakin se olisi ihanaa. Ei vain nykypäivänä realistista ihan suoraan koulunpenkiltä siihen ktirouvuuteen välttämättä lähteä.
Äitini kyllä on myöhemmllä iällä hieman tuonsuuntaisesti toiminut. Lopetti päivätyönsä viiskymppisenä ja alkoi opiskelemaan alaa jolla voi toimia freelancerina, eli aikoo niitä homia tehä sitten eläkeiän puolellakin jonkin verran. Samalla hänellä on sen verran enemmän vapaata että on voinut elää hieman kotirouvamaista elämää, hoitaa enemmän kotia ja on ollut enemmän aikaa ikääntyville vanhemmille hoitaa niittenkin kotia ja asioita. Me lapset oltiin jo aikuisia sentään.
Mutta tämäkin vaatii sen että se mies haluaa ja jaksaa hoitaa talouspuolen, hänen harteilleenhan se hyvin pitkälle siinä jää.
Tälläiseen ratkaisuun ainakin omat vanhemmat on olleet tään oikein tyytyväisiä. Mutta kyllä tässäkin on ensin tehty monta vuosikymmentä uraa siinä missä toinenkin osapuoli. Eli toisellakin on jonkinlainen eläketurva yms ja lapset jo aikuisia niin ei tarvitse miettiä että jos jotain sattuu niin millä ne elättää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt on vaan nykykäsityksen mukaan tyhmyyttä elellä ilman mitään takuita siitä, mitä tapahtuu, kun lapset ovat aikuisia ja mieskin on saanut kenkää töistä ja haluaa eron.
Vapaaehtoinen eläketurva ja eron tullessa omaisuuden ositus antaa aika hyvän turvan. Töiden saaminen on tietysti haastavaa, mutta uudelleenkouluttautuminenkin on mahdollisuus työllistyä.
Monikaan vaan ei noita eläketurpia maksele, eikä ole vielä eläkeiässä lasten ollessa aikuisia. Kyse on myös siitä, että se on vaan aikamoinen shokki tippua sieltä merenranta-asunnosta elelemään yksiöön työttömyyskorvauksella tai opintotuella.
Olisihan se ihan samanlainen shokki vaikka töissä olisi käynytkin? Toki jos omalla palkalla on varaa yksin asua siellä merenranta asunnossa mutta harvalla meistä on..
Jos olisit itse maksanut siitä asunnosta, sieltä ei tarvitse muuttaa yksiöön. Tämä on se pointti.
No minä päätin jo 6v. että minusta tulee kotiäiti ja saan tytön ja pojan :)
No viimeiset 21 vuotta olen tuota elämää elänyt ja kaikki on erittäin ok.
Ja 50-luvusta meidän elämä eroaa siinä että minä ja mieheni olemme tasa-arvoinen tiimi ja asiat päätetään yhdessä. Ikinä ei ole tarvinnut tapella raha-asioista, lastenhoidosta tai kotitöistä. Rahat on yhteiset. Minä pyöritän arkea ja kotia. Mutta mies hoitaa esim. kauppareissut ja lasten harrastukset. Olemme molemmat perhekeskeisiä koti-ihmisiä ja taloudellisesti järkeviä. Samat arvot ja tavoitteet. Ja vielä rakkaus kaupan päälle :)
Ei ole, mutta itse en voisi elää taloudellisesti miehen varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?
Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.
Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?
Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.
Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.Puhuinkin nykypäivästä. Jos me päätämme nyt mieheni kanssa että minä jään kotiin ja hoidan täällä kaiken, mies käy töissä ja hänen palkkansa on yhteinen, niin miten tuo on epätasa-arvoista? Auto esimerkkiä en ymmärrä.. Juu yleensä lahja on yllätys eikä sitä välttämättä valita itse..?
Yksilötasolla tietenkin myös ennen vanhaan oli parisuhteita joissa puolisot taloudellisesta asemasta huolimatta oli tasa-arvoisuus ja rahat todella oli yhteisiä, mutta ehkä kuitenkin vähemmistössä. Lapsille on mielestäni hyvä opettaa myös se että kaikki asiat ei todellisuudessa ole sellaisia kuin ne on sovittu. Vaikka on sovittu että meidän rahat on yhteisiä parisuhteessa saattaa kuitenkin käydä niin että se joka rahat tienaa päättää siitä milloin lapsille on varaa ostaa vaatteita, milloin rouvalla on varaa käydä kampaajalla, minkälaisia vaatteita hänellä on varaa ostaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?
Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.
Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?
Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.
Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.Puhuinkin nykypäivästä. Jos me päätämme nyt mieheni kanssa että minä jään kotiin ja hoidan täällä kaiken, mies käy töissä ja hänen palkkansa on yhteinen, niin miten tuo on epätasa-arvoista? Auto esimerkkiä en ymmärrä.. Juu yleensä lahja on yllätys eikä sitä välttämättä valita itse..?
Toisilla se jopa toimii. Siinä saattaa vaan käydä niin, että "päättäessäsi miehen kanssa" juttuja, mies voikin jonkun ajan päästä päättää jotain ihan muuta. Ihan itse. Ai niin, tehän olette nuoria ja rakastuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?
Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.
Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?
Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.
Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.Puhuinkin nykypäivästä. Jos me päätämme nyt mieheni kanssa että minä jään kotiin ja hoidan täällä kaiken, mies käy töissä ja hänen palkkansa on yhteinen, niin miten tuo on epätasa-arvoista? Auto esimerkkiä en ymmärrä.. Juu yleensä lahja on yllätys eikä sitä välttämättä valita itse..?
Yksilötasolla tietenkin myös ennen vanhaan oli parisuhteita joissa puolisot taloudellisesta asemasta huolimatta oli tasa-arvoisuus ja rahat todella oli yhteisiä, mutta ehkä kuitenkin vähemmistössä. Lapsille on mielestäni hyvä opettaa myös se että kaikki asiat ei todellisuudessa ole sellaisia kuin ne on sovittu. Vaikka on sovittu että meidän rahat on yhteisiä parisuhteessa saattaa kuitenkin käydä niin että se joka rahat tienaa päättää siitä milloin lapsille on varaa ostaa vaatteita, milloin rouvalla on varaa käydä kampaajalla, minkälaisia vaatteita hänellä on varaa ostaa jne.
Tietenkään kusipään kanssa tuo ei onnistu, tarkoitin tottakai tilannetta jossa rahat aidosti ovat yhteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?
Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.
Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?
Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.
Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.Puhuinkin nykypäivästä. Jos me päätämme nyt mieheni kanssa että minä jään kotiin ja hoidan täällä kaiken, mies käy töissä ja hänen palkkansa on yhteinen, niin miten tuo on epätasa-arvoista? Auto esimerkkiä en ymmärrä.. Juu yleensä lahja on yllätys eikä sitä välttämättä valita itse..?
Toisilla se jopa toimii. Siinä saattaa vaan käydä niin, että "päättäessäsi miehen kanssa" juttuja, mies voikin jonkun ajan päästä päättää jotain ihan muuta. Ihan itse. Ai niin, tehän olette nuoria ja rakastuneita.
Elämässä voi käydä ihan mitä vaan, mies voi jäädä vaikka jo tänään auton alle, parempi olla elämättä ollenkaan ja huolehtia koko ajan mitä kaikkea voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?
Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.
Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?
Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.
Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.Puhuinkin nykypäivästä. Jos me päätämme nyt mieheni kanssa että minä jään kotiin ja hoidan täällä kaiken, mies käy töissä ja hänen palkkansa on yhteinen, niin miten tuo on epätasa-arvoista? Auto esimerkkiä en ymmärrä.. Juu yleensä lahja on yllätys eikä sitä välttämättä valita itse..?
En puhuisi tasa-arvoisuusrvoisesta suhteesta ja yhteisistä rahoista jos toisella on varaa ostaa kalliita lahjoja, toisella ei. Yhteisistä rahoista tasa-arvoisessa suhteessa kummallakin olisi mahdollisuus ostaa auto kun sitä tarvitsee riippumatta siitä kumpi rahat on tienannut.
Onpa todella ”kivaa” olla kinuamassa mieheltä rahaa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella ”kivaa” olla kinuamassa mieheltä rahaa koko ajan.
Miksi sitä tarvii kinuta jos on kortti ja mahdollisuus käyttää yhteistä tiliä missä rahat ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?
Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.
Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?
Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.
Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.Puhuinkin nykypäivästä. Jos me päätämme nyt mieheni kanssa että minä jään kotiin ja hoidan täällä kaiken, mies käy töissä ja hänen palkkansa on yhteinen, niin miten tuo on epätasa-arvoista? Auto esimerkkiä en ymmärrä.. Juu yleensä lahja on yllätys eikä sitä välttämättä valita itse..?
En puhuisi tasa-arvoisuusrvoisesta suhteesta ja yhteisistä rahoista jos toisella on varaa ostaa kalliita lahjoja, toisella ei. Yhteisistä rahoista tasa-arvoisessa suhteessa kummallakin olisi mahdollisuus ostaa auto kun sitä tarvitsee riippumatta siitä kumpi rahat on tienannut.
Niin, jos heillä on yhteinen tili ja molemmilla sen käyttöoikeus? Miten nainen sitten ei voi ostaa sieltä lahjoja..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihanteellista, mutta tulee miehelle kalliiksi. Ja kun haluat uudet kengät, laukun, hiuskiinnettä, kampaajakäynnin, tuleeko niistä neuvottelu?
Itse en kaupungissa jaksaisi olla kotiäiti, maalla kylläkin. Ihanteellista olisi että minulla olisi lehmä, lammas, ehkä hevonen, koira ja kissa, pari kanaa ja aamulla lähdettäis eväiden kanssa laitumelle ja lapset lähtisi taksikuljetuksella kouluun. Mies ois varmaan töissä tai jossain poissa jaloista. No, turhaa haaveilua ja todellisuus olisi varmaan ihan muuta.
Teemu Selänne pystyy pitämään kotirouvaa, mutta harvalla Suomessa on siihen varaa. Yleensä tarvitaan molempien tulot että pystytään harrastaan ja hankkimaan kaikki tarpeellinen ja päästään vielä sinne Thaimaahan ja laskettelemaan.
Aikuisten parisuhteissa ei aleta pohtimaan mitään hiusukiinteiden kustannusten allokointia. T: Kolme vuotta jo kotona viihtynyt äiti ja vaimo., jonka mies on ihan normaaleissa duunaritöissä
Olen joutunut elämään vähän tuohon tapaan koko aikuisuuteni sairauden takia, ja juuri vähän aikaa sitten mieheni sanoi että pelkää että jätän hänet kun viimeinen lapsi lähtee ovesta. En kertonut hänelle että juuri näitä asioita olen salaa miettinyt. Ei siksi että miehessäni olisi suurtakaan vikaa vaan siksi, että minulla on valtava kaipuu siihen että saisin edes vähän aikaa olla oman itseni herra, ennen vanhuutta kun taas joutuu muista ihmisistä riippuvaiseksi. Vaikka vain jossain surkeassa yksiössä, mutta minulla olisi yksiöön ja muihin asioihin ensimmäistä kertaa opiskeluaikojen jälkeen oikea eikä leikkipäätäntävalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihanteellista, mutta tulee miehelle kalliiksi. Ja kun haluat uudet kengät, laukun, hiuskiinnettä, kampaajakäynnin, tuleeko niistä neuvottelu?
Itse en kaupungissa jaksaisi olla kotiäiti, maalla kylläkin. Ihanteellista olisi että minulla olisi lehmä, lammas, ehkä hevonen, koira ja kissa, pari kanaa ja aamulla lähdettäis eväiden kanssa laitumelle ja lapset lähtisi taksikuljetuksella kouluun. Mies ois varmaan töissä tai jossain poissa jaloista. No, turhaa haaveilua ja todellisuus olisi varmaan ihan muuta.
Teemu Selänne pystyy pitämään kotirouvaa, mutta harvalla Suomessa on siihen varaa. Yleensä tarvitaan molempien tulot että pystytään harrastaan ja hankkimaan kaikki tarpeellinen ja päästään vielä sinne Thaimaahan ja laskettelemaan.
Aikuisten parisuhteissa ei aleta pohtimaan mitään hiusukiinteiden kustannusten allokointia. T: Kolme vuotta jo kotona viihtynyt äiti ja vaimo., jonka mies on ihan normaaleissa duunaritöissä
Jep, se 3e maksava hiuskiinne otetaan ihan kauppareissulla mukaan, ei ongelmaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?
Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.
Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?
Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.
Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.Puhuinkin nykypäivästä. Jos me päätämme nyt mieheni kanssa että minä jään kotiin ja hoidan täällä kaiken, mies käy töissä ja hänen palkkansa on yhteinen, niin miten tuo on epätasa-arvoista? Auto esimerkkiä en ymmärrä.. Juu yleensä lahja on yllätys eikä sitä välttämättä valita itse..?
En puhuisi tasa-arvoisuusrvoisesta suhteesta ja yhteisistä rahoista jos toisella on varaa ostaa kalliita lahjoja, toisella ei. Yhteisistä rahoista tasa-arvoisessa suhteessa kummallakin olisi mahdollisuus ostaa auto kun sitä tarvitsee riippumatta siitä kumpi rahat on tienannut.
Niin, jos heillä on yhteinen tili ja molemmilla sen käyttöoikeus? Miten nainen sitten ei voi ostaa sieltä lahjoja..?
Tasa-arvoisessa suhteessa kotirouva voi yhtä hyvin ostaa puolisolle lahjaksi auton kuin toisinpäin. Kuinka usein todellisuudessa tilanne sitten on se mene ja tiedä. En luottaisi siihen että kovinkaan usein.
Väärin ei tietenkään ole haluta epätasa-arvoista suhdetta. Tosin se ei ole sitä mitä itse haluaisin lapsilleni opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?
Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.
Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?
Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.
Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.Puhuinkin nykypäivästä. Jos me päätämme nyt mieheni kanssa että minä jään kotiin ja hoidan täällä kaiken, mies käy töissä ja hänen palkkansa on yhteinen, niin miten tuo on epätasa-arvoista? Auto esimerkkiä en ymmärrä.. Juu yleensä lahja on yllätys eikä sitä välttämättä valita itse..?
En puhuisi tasa-arvoisuusrvoisesta suhteesta ja yhteisistä rahoista jos toisella on varaa ostaa kalliita lahjoja, toisella ei. Yhteisistä rahoista tasa-arvoisessa suhteessa kummallakin olisi mahdollisuus ostaa auto kun sitä tarvitsee riippumatta siitä kumpi rahat on tienannut.
Niin, jos heillä on yhteinen tili ja molemmilla sen käyttöoikeus? Miten nainen sitten ei voi ostaa sieltä lahjoja..?
Tasa-arvoisessa suhteessa kotirouva voi yhtä hyvin ostaa puolisolle lahjaksi auton kuin toisinpäin. Kuinka usein todellisuudessa tilanne sitten on se mene ja tiedä. En luottaisi siihen että kovinkaan usein.
Väärin ei tietenkään ole haluta epätasa-arvoista suhdetta. Tosin se ei ole sitä mitä itse haluaisin lapsilleni opettaa.
Sinä et nyt vaan suostu ymmärtämään ettei perheen sisällä yhteistuumin sovitussa työnjaossa ole mitään epätasa-arvoista, kunhan se on kaikille ok ja homma toimii.
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut elämään vähän tuohon tapaan koko aikuisuuteni sairauden takia, ja juuri vähän aikaa sitten mieheni sanoi että pelkää että jätän hänet kun viimeinen lapsi lähtee ovesta. En kertonut hänelle että juuri näitä asioita olen salaa miettinyt. Ei siksi että miehessäni olisi suurtakaan vikaa vaan siksi, että minulla on valtava kaipuu siihen että saisin edes vähän aikaa olla oman itseni herra, ennen vanhuutta kun taas joutuu muista ihmisistä riippuvaiseksi. Vaikka vain jossain surkeassa yksiössä, mutta minulla olisi yksiöön ja muihin asioihin ensimmäistä kertaa opiskeluaikojen jälkeen oikea eikä leikkipäätäntävalta.
Lisään että nuorempana en välittänyt asetelmasta paljoakaan mutta näin keski-iässä alkaa todella tuntua se että miehellä on aina henkinen yliote taloudellisen epätasa-arvon takia. Miehessä ei sinänsä ole vikaa eli häntä ei voi syyttää mistään, päinvastoin, eikä hän yritä jyrätä, mutta kyllä se asetelma vain siellä on. Se joka maksaa ei ole tasa-arvoinen sen kanssa joka ei maksa, tämä on yksinertainen fakta.
Saattaa olla, ettei se sitten niiden asianajajien kanssa menekään se ositus ihan niin kuin on miettinyt. Ja se avioliitto voi mennä karille jo muutaman vuoden sisällä.