Onko väärin haluta elää kuin vanhan ajan kotirouva?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai saa, jos se sopii teille molemmille ja miehesi todella pystyy yksin elättämään perheen. Suosittelen, että sovitte myös siitä, että hän tallettaa tietyn summan kuukausittain sinulle vapaaehtoista eläkevakuutusta tai sijoitustilille tms.

Mielipiteitä riittää, mutta tässä tulikin se tärkein. Turvaa ja suojaa vanhuutesi.

Jokainen pariskunta päättää yhdessä miten hoitavat perheen työnjaon. Pääasia on, että molemmat voivat liitossa hyvin. Kannattaa kuitenkin pitää huoli, kuten joku jo muistutti, että palkkatyöstä luopuvan eläkeasia hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaudu vaan katkerien kommentteihin :D minä olen kuullut niitä jo mieheni antamista lahjoistakin.. Mies tienaa aika hyvin ja ostaa kalliita lahjoja esim yhtenä vuonna auton. Työpaikan naisen kommentti "ihan kiva, mutta minä en kyllä huolisi. Haluan itse ostaa oman autoni, vaikka sitten olisi huonompi auto, tiedänpähän että olen ansainnut sen itse." joo o.. Siksihän niitä lahjoja ostetaan, jotta on ansaittu ne itse.

Eli sinusta on väärin olla haluamastasi sitä että puoliso ostaa auton lahjaksi? Mitä väärää siinä on että työkaveri ei halua samoja asioita kuin sinä?

Huoh, se että ei kuulu hyviin tapoihin avoimesti sanoa jotain negatiivista toisen saamista lahjoista. Vrt. Kaveri on saanut lahjaksi punaisen mekon ja minä sanon "minä en kyllä ikinä käyttäisi tuollaista punaista mekkoa, punainen lihottaa ja onhan se nyt muutenkin kamala. Mutta kiva että sinä tykkäät." toisilla ei vaan ole käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole mitään väärää. Jokainen saa haaveilla ja tehdä elämästään sellaisen mistä itse nauttii. Kunhan miehesi on samaa mieltä, ja huolehditte siitä, että sinulla on myös eläketurva, ja muutenkin olette taloudellisesti samanarvoisia.

Just. Vanhan ajan kotirouvillahan olikin eläketurva ja olivat taloudellisesti samanarvoisia miehiensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?

Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.

Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?

Toinen tuo rahalla mitattavan panoksen ja toinen ei.

Eli sinusta kodin ja lastenhoito ei ole mitään? No sinullehan sitten ei sovi tietenkään tämä järjestely, mutta mitään epätasa-arvoista siinä ei ole jos molemmat haluavat juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?

Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.

Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?

Toinen tuo rahalla mitattavan panoksen ja toinen ei.

Jos miettii, mitä siivoaminen, ruuanlaitto ja pyykkäys maksaisivat ostopalveluina, myös kotona oleva antaa rahalla mitattavan panoksen.

Ei ole väärin, jos nautit siitä. Kukin elää mielensä mukaan.

Suomalaisen ihmisen melkeinpä täytyy olla myös tasa-arvoinen. Tämä on yhden totuuden maa, se totuus on, että kaikkia ihmisiä on kohdeltava samanarvoisina eikä etenkään nainen saa olla eriarvoinen kuin mies on.

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?

Onhan se ideologinen välttämättömyys.

Se nyt on vaan nykykäsityksen mukaan tyhmyyttä elellä ilman mitään takuita siitä, mitä tapahtuu, kun lapset ovat aikuisia ja mieskin on saanut kenkää töistä ja haluaa eron.

Älä hanki lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt on vaan nykykäsityksen mukaan tyhmyyttä elellä ilman mitään takuita siitä, mitä tapahtuu, kun lapset ovat aikuisia ja mieskin on saanut kenkää töistä ja haluaa eron.

Vapaaehtoinen eläketurva ja eron tullessa omaisuuden ositus antaa aika hyvän turvan. Töiden saaminen on tietysti haastavaa, mutta uudelleenkouluttautuminenkin on mahdollisuus työllistyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?

Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.

Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?

Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.

Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.

Onhan se ihanteellista, mutta tulee miehelle kalliiksi. Ja kun haluat uudet kengät, laukun, hiuskiinnettä, kampaajakäynnin, tuleeko niistä neuvottelu?

Itse en kaupungissa jaksaisi olla kotiäiti, maalla kylläkin. Ihanteellista olisi että minulla olisi lehmä, lammas, ehkä hevonen, koira ja kissa, pari kanaa ja aamulla lähdettäis eväiden kanssa laitumelle ja lapset lähtisi taksikuljetuksella kouluun. Mies ois varmaan töissä tai jossain poissa jaloista. No, turhaa haaveilua ja todellisuus olisi varmaan ihan muuta.

Teemu Selänne pystyy pitämään kotirouvaa, mutta harvalla Suomessa on siihen varaa. Yleensä tarvitaan molempien tulot että pystytään harrastaan ja hankkimaan kaikki tarpeellinen ja päästään vielä sinne Thaimaahan ja laskettelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt on vaan nykykäsityksen mukaan tyhmyyttä elellä ilman mitään takuita siitä, mitä tapahtuu, kun lapset ovat aikuisia ja mieskin on saanut kenkää töistä ja haluaa eron.

Vapaaehtoinen eläketurva ja eron tullessa omaisuuden ositus antaa aika hyvän turvan. Töiden saaminen on tietysti haastavaa, mutta uudelleenkouluttautuminenkin on mahdollisuus työllistyä.

Monikaan vaan ei noita eläketurpia maksele, eikä ole vielä eläkeiässä lasten ollessa aikuisia. Kyse on myös siitä, että se on vaan aikamoinen shokki tippua sieltä merenranta-asunnosta elelemään yksiöön työttömyyskorvauksella tai opintotuella.

En suosittele. Niin kauan kuin kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, mutta jos tulee jotain kitkaa, sinä olet riippuvainen toisesta ihmisestä todella hankalalla tavalla. Naisen kannattaa vaalia itsenäisyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?

Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.

Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?

Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.

Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.

Puhuinkin nykypäivästä. Jos me päätämme nyt mieheni kanssa että minä jään kotiin ja hoidan täällä kaiken, mies käy töissä ja hänen palkkansa on yhteinen, niin miten tuo on epätasa-arvoista? Auto esimerkkiä en ymmärrä.. Juu yleensä lahja on yllätys eikä sitä välttämättä valita itse..?

Mun vaimo elaa pitkalle niin.

3x viikossa 6h tyopaiva. Muuten kotona.

Tienaan vuodessa 100k han 20k

Vierailija kirjoitti:

Itse en kaupungissa jaksaisi olla kotiäiti, maalla kylläkin. Ihanteellista olisi että minulla olisi lehmä, lammas, ehkä hevonen, koira ja kissa, pari kanaa ja aamulla lähdettäis eväiden kanssa laitumelle ja lapset lähtisi taksikuljetuksella kouluun. Mies ois varmaan töissä tai jossain poissa jaloista. No, turhaa haaveilua ja todellisuus olisi varmaan ihan muuta.

Visio oli kaunis! Ei kannata pilata sitä miettimällä, minkälaiset tilat ja hoidon isommat eläimet vaativat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt on vaan nykykäsityksen mukaan tyhmyyttä elellä ilman mitään takuita siitä, mitä tapahtuu, kun lapset ovat aikuisia ja mieskin on saanut kenkää töistä ja haluaa eron.

Vapaaehtoinen eläketurva ja eron tullessa omaisuuden ositus antaa aika hyvän turvan. Töiden saaminen on tietysti haastavaa, mutta uudelleenkouluttautuminenkin on mahdollisuus työllistyä.

Monikaan vaan ei noita eläketurpia maksele, eikä ole vielä eläkeiässä lasten ollessa aikuisia. Kyse on myös siitä, että se on vaan aikamoinen shokki tippua sieltä merenranta-asunnosta elelemään yksiöön työttömyyskorvauksella tai opintotuella.

Olisihan se ihan samanlainen shokki vaikka töissä olisi käynytkin? Toki jos omalla palkalla on varaa yksin asua siellä merenranta asunnossa mutta harvalla meistä on..