Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin haluta elää kuin vanhan ajan kotirouva?
01.12.2017 |
Haluaisin hoitaa lapset kotona, huolehtia kodinhoidosta yms. Mies siis toisi leivän pöytään ja minä hoitaisin kaiken muun. En ole uskaltanut edes kertoa miehelle tällaisesta haaveesta, vaikka lasten hankkimista ollaan jo hieman mietittykin.
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Suuren katraan hoidin kotona, olin kotirouva vai olinko kuitenkin kotiäiti.
Työni tulokset ovat nyt näkyvissä. Kaikki kouluttautuivat yliopistossa ja pärjäävät nyt hyvin maailmalla.
Kotihoito, on varmasti yksi syy, mielestäni.
Meillä taas isäni ja äitini töissä. Sama lopputulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko se oikein vai väärin, mutta puhdasta typeryyttä se ainakin on pidemmällä tähtäimellä. Mitä teet, jos ukkosi kuolee tai lähtee nuoremman matkaan. Sinä istut tyhjän päällä eikä eläkettäkään ole juuri muuta kuin vaivainen kansaneläke tulossa. Sillä ei pitkälle pötkitä. Kai sinä sen verran tiedät, että eläke karttuu vain työtä tekemällä.
Oisko laiskuus syynä? Itse olen laiskahko ja mukavuudenhaluinen ja mikään ei ollut niin helppoa kuin kotiäitivuodet vaikka lapsia oli kolme ja päiväkotiin ei kukaan mennyt ennen kun menin töihin takaisin. Ahkerasti kyllä ulkoiltiin ja käytiin kaikki muskarit ja kerhot, laiskuudesta ei voinut minua silloin syyttää mutta onhan kotiäitinä olo maailman helpoimpia ammatteja (ainakin minun normiduuniini verrattuna)
Toki mulla oli terveet lapset ketkä aina innostuivat kaikesta mitä heille nyt keksinkään esittää päiväohjelmaksi tai toisaalta leikkivät kivasti yhdessä. Sekä nukkuivat kaikki piiitkiä päikkäreitä viisivuotiaiksi. Ja minä myös.
Miksiköhän kotirouvien lapset menestyvät? Älykäs ja varakas isä joka on mahdollistanut kotirouvansa. Oisko isän geenit ennemmin kuin se että äiti on kytännyt että läksyt on tehty?
Vierailija kirjoitti:
Oisko laiskuus syynä? Itse olen laiskahko ja mukavuudenhaluinen ja mikään ei ollut niin helppoa kuin kotiäitivuodet vaikka lapsia oli kolme ja päiväkotiin ei kukaan mennyt ennen kun menin töihin takaisin. Ahkerasti kyllä ulkoiltiin ja käytiin kaikki muskarit ja kerhot, laiskuudesta ei voinut minua silloin syyttää mutta onhan kotiäitinä olo maailman helpoimpia ammatteja (ainakin minun normiduuniini verrattuna)
Toki mulla oli terveet lapset ketkä aina innostuivat kaikesta mitä heille nyt keksinkään esittää päiväohjelmaksi tai toisaalta leikkivät kivasti yhdessä. Sekä nukkuivat kaikki piiitkiä päikkäreitä viisivuotiaiksi. Ja minä myös.
Laiskoja äitejä löytyy aina. Sehän on selvää, ettei lapsesi tule menestymäön jos luokittelet itsesi tai lasten äidin laiskaksi. Laiskojen ihmisten lapsista tulee laiskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän kotirouvien lapset menestyvät? Älykäs ja varakas isä joka on mahdollistanut kotirouvansa. Oisko isän geenit ennemmin kuin se että äiti on kytännyt että läksyt on tehty?
Onko tässä nyt kysessä mies, joka olisi toivonut voivansa mahdollistaa vaimolleen kotiäitiyden vaan ero tuli kun mies ei kykene? Tai sitten nainen joka on susi muille naisille? Meillä asia on niin, että me vanhemmat lähdimme yhdessä tulevaisuuttamme rakentamaan. Mies on äärimmäisen kiitollinen siitä, että vaimo jäi kotiäidiksi koulutuksestaan huolimatta. Valintamme hedelmistä nautimme nyt ja tulevaisuudessa. Lämpimät ja läheiset välit lapsiin. Ovat perineet vanhempiensa älykkyyden ja tytöt äitinsä kauneuden. Kaikki lapset parhaissa kouluissa ja mies ylpeä vaimostaan ja lapsistaan. Ai niin, meillä molemmat vanhemmat pyykkää ja laittaa ruokaa, kun kiireiltään ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?
Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.
Olen kuullut kaltaistesi kommentteja riittävästi, joten sivistän sinua. Älä yhtään huoli siitä minkälaisen "mallin" lapset saavat. Olemme asuneet niin ulkomailla kuin Suomessakin. Mies ansaitsee mukavasti, joten olen voinut keskittyä lastenkasvatukseen. Vanhin eliittilukiossa ja nuorin englanninkielisellä luokalla Suomessa eikä lasten menestys ole sattumaa. Lapset onnellisia ja tasapainoisia, meillä ei onneksi tiedetä minkälaista arki päiväkodintätien kanssa onkaan. Lapset, niin tytöt kuin pojat, ovat hyvin motivoituneita opiskelemaan. He arvostavat kovasti sitä miten vanhemmat ovat valinneet elämässä, jotta heidän olisi hyvä olla. Molemmat vanhemmat korkeasti kouluttautuneet ja sosioekonominen tausta. Samoin eläketurva kunnossa.
Millä tavoin eliittilukiossa on hyvä olla?
Etkö ole kuullut, että yliopistoihin haetaan kohta kirjoitusten perusteella ja pääsykokeet poistuvat? Tämä tarkoittaa sitä, että kympin oppilaat eliittilukioista saavat halutuimmat opiskelupaikat halutuimmista yliopistoista. Toisekseen he verkostoituvat jo kaltaistensa kanssa. Siitä on suuresti hyötyä tulevaisuudessa.
Niinkö?
Duunaritaustaiselle nämä ovat ihan liian vaikeita asioita ymmärtää. Työnnä pää pensaaseen, kyllä se sinulle riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuren katraan hoidin kotona, olin kotirouva vai olinko kuitenkin kotiäiti.
Työni tulokset ovat nyt näkyvissä. Kaikki kouluttautuivat yliopistossa ja pärjäävät nyt hyvin maailmalla.
Kotihoito, on varmasti yksi syy, mielestäni.Meillä taas isäni ja äitini töissä. Sama lopputulos.
Vanhempasi eivät ole siis ydinfyysikkoja. Jos molemmat tekevät uraa niin kukaan ei ehdi olla lasten kanssa. Lapset tietysti haluavat suojella vanhempiaan siltä tiedolta, että jäivät heitteille. Mikä olikaan koulutuksesi? Turha tietty kysyä, kun feikkaat. Pelkkä provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?
Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.
Olen kuullut kaltaistesi kommentteja riittävästi, joten sivistän sinua. Älä yhtään huoli siitä minkälaisen "mallin" lapset saavat. Olemme asuneet niin ulkomailla kuin Suomessakin. Mies ansaitsee mukavasti, joten olen voinut keskittyä lastenkasvatukseen. Vanhin eliittilukiossa ja nuorin englanninkielisellä luokalla Suomessa eikä lasten menestys ole sattumaa. Lapset onnellisia ja tasapainoisia, meillä ei onneksi tiedetä minkälaista arki päiväkodintätien kanssa onkaan. Lapset, niin tytöt kuin pojat, ovat hyvin motivoituneita opiskelemaan. He arvostavat kovasti sitä miten vanhemmat ovat valinneet elämässä, jotta heidän olisi hyvä olla. Molemmat vanhemmat korkeasti kouluttautuneet ja sosioekonominen tausta. Samoin eläketurva kunnossa.
Tämä on niin totta! Mutta tietysti sitä on vaikea ymmärtää, kun sitä ei itse ole kokenut. Meidänkin lapset kaikki kävivät kansainvälistä koulua useammassa maassa ja sen jälkeen opiskelivat ulkomailla tutkintonsa. Kaikki nykyään hyvissä ammateissa ja tienaavat todella hyvin. Vaikka siis ovat kotiäidin kasvattamia. Tai ehkä juuri siitä syystä...
..ja ovat ylpeitä äitinsä valinnoista, haluavat niitä jatkaa, eiku. Kyllä tuo kotirouvakulttuuri on väistyvää tasa-arvoisissa länsimaissa, kaikki tuntemani uraorientoituneet miehet ovat valinneet vaimoikseen uraa tekeviä ihmisiä. Mutta olkoon jokainen ylpeä omista valinnoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikana vanhan ajan kotirouvana olo on ongelmallista, koska ei ole kotiapulaisia, piikoja ja muuta halpaa työvoimaa tekemään töitä. Ennen vanhaan pärjäsi, vaikka mies ei osannut laitaa ruokaa, siivota tai hoitaa lapsia, koska aina löytyi tekijä tarvittaessa. Nyt jos kotirouva sairastuu tai on muuten esteellinen, niin mies ei pärjää mitenkään, jos hän on ollut aina täysin palveltuna kotona.
Nykyaikana ei ole myöskään millään tapaa suotavaa jättää miestä ulkopuoliseksi kodin asioista. Miehet haluavat olla osallisena kodin-ja lastenhoidossa. Perheen suhteet on vaikea pitää tasapainossa, mikäli jompikumpi alkaa kokea itsensä toista vähempiarvoiseksi. On se tietenkin mahdollista, mutta se on normaalia nykyaikaista mallia haastavampi tilanne.
Meillä tämä asia on ratkaistu niin, että kun johtaja-isä saapuu viikonlopuksi kotiin niin hän pyykkää ja laittaa ruokaa ihan siinä missä kotirouva-äitikin. Mitä ihmettä ajattelit? Kyllä se on kotirouvalla viikonloppu siinä missä johtajamiehelläkin.
Ajttelin VANHANAJAN kotirouvaa, en nykyajan. Vanhanajan kotirouvan mies ei tartu kotitöihin. Tiedän tämän, koska vanhempani edustavat tuota aikaa. Jos isäni olisi pitänyt esimerkiksi puistella matot, niin se olisi jäänyt tekemättä. Kun äitini oli sairaalassa, niin meillä oli Helena tekemässä kotityöt. Hän laittoi ruuat ja teki kotityöt. Sukua hän ei ollut, joten hänen täytyi olla palkattu työntekijä. Tämä oli 1960-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuren katraan hoidin kotona, olin kotirouva vai olinko kuitenkin kotiäiti.
Työni tulokset ovat nyt näkyvissä. Kaikki kouluttautuivat yliopistossa ja pärjäävät nyt hyvin maailmalla.
Kotihoito, on varmasti yksi syy, mielestäni.Meillä taas isäni ja äitini töissä. Sama lopputulos.
Vanhempasi eivät ole siis ydinfyysikkoja. Jos molemmat tekevät uraa niin kukaan ei ehdi olla lasten kanssa. Lapset tietysti haluavat suojella vanhempiaan siltä tiedolta, että jäivät heitteille. Mikä olikaan koulutuksesi? Turha tietty kysyä, kun feikkaat. Pelkkä provo.
Olen toinen. No meillä molemmat vanhemmat tehtiin uraa, ollaan väitelleitä ja palkat ylimmässä desiilissä. Lapset molemmat opiskelevat korkeakoulussa, käyvät säännöllisesti kotona vaikka omillaan asuvat ja soittelevat ilonsa ja murheensa. Akateeminen uraihminen kykenee ottamaan huomioon lasten vaateet, töitä voi tehdä kotoa etänä, lapsia voi ottaa ulkomaan komennuksille mukaan, aur pair hoitaa päivät ja vanhemmat pitävät kotikoulua jne. Lapset ovat saaneet paljon huomiota, varakkuus on mahdollistanut kaiken tuen, harrastuksen, ulkomaan matkat, opintojen rahoituksen jne mitä ovat tarvinneet. Lapsia on tuettu, mutta kun kumpikin vanhempi on saanut toteuttaa omia kunnianhimojaan ja energiaansa töissä ei lapsista myöskään ole tehty projekteja vanhempien kunnianhimon toteutukseen. Ovat saaneet valita omat uransa, on kannustettu ja pidetty hyvinä sellaisina kuin ovat, eivät ole tulleet hyväksytyiksi vain suoritukseinsa kautta.
Nuo harvat kotirouvat joita tunnen ovat eläneet turhankin paljon lastensa kautta: lasten kouluun on panostettu, lapsia painostettu, suunniteltu näyttävät urat. Ja aikuistettuaan lapset ovatkin vaihtaneet suuntaa, yksi ajaa taksia, yksi vaihtoi lääkiksestä OKL:ään, halusi tavalliseksi opeksi äitinsä suruksi. Jos nainen (tai mies) on onnellinen kotona puuhastelusta ja kotirouva/kotiherrakerhoista niin OK, saahan sitä kotiin jäädä mutta jos purkaa kunnianhimojaan lasten kautta olisi parempi panostaa omaan menestymiseen eikä sälyttää paineita lasten niskaan. Tuntemani kotiin jääneet miehet tuossa paljon parempia: heillä joku oma juttu (esim valokuvaus) jonka kautta toteuttavat itseään eivätkä siksi rasita lapsiaan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan et sitten tule tänne itkemään sitä, että nyt mies jätti ja joudun hoitamaan lapset ykdin, eikä mulla ole työpaikkaa. Etkä sitä ettei mies anna rahaa vaikka liitto pysyisikin koossa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko se oikein vai väärin, mutta puhdasta typeryyttä se ainakin on pidemmällä tähtäimellä. Mitä teet, jos ukkosi kuolee tai lähtee nuoremman matkaan. Sinä istut tyhjän päällä eikä eläkettäkään ole juuri muuta kuin vaivainen kansaneläke tulossa. Sillä ei pitkälle pötkitä. Kai sinä sen verran tiedät, että eläke karttuu vain työtä tekemällä.
Kuulitko jo, että yli 65-vuotiaita ei Turussa hoideta? Hyvä, että tästäkin asiasta vihdoin viimein puhutaan. Samoin saattohoidossa olevat ihmiset katuvat eniten sitä, etteivät olleet perheensä kanssa vaan töissä. Mieti siis mihin aikasi käytät. Kotiäitien työtä arvostetaan aivan liian vähän. Heidän lapsensa ovat onnellisia, kun äiti on läsnä ja puhaltamassa pipin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuren katraan hoidin kotona, olin kotirouva vai olinko kuitenkin kotiäiti.
Työni tulokset ovat nyt näkyvissä. Kaikki kouluttautuivat yliopistossa ja pärjäävät nyt hyvin maailmalla.
Kotihoito, on varmasti yksi syy, mielestäni.Meillä taas isäni ja äitini töissä. Sama lopputulos.
Vanhempasi eivät ole siis ydinfyysikkoja. Jos molemmat tekevät uraa niin kukaan ei ehdi olla lasten kanssa. Lapset tietysti haluavat suojella vanhempiaan siltä tiedolta, että jäivät heitteille. Mikä olikaan koulutuksesi? Turha tietty kysyä, kun feikkaat. Pelkkä provo.
Olen toinen. No meillä molemmat vanhemmat tehtiin uraa, ollaan väitelleitä ja palkat ylimmässä desiilissä. Lapset molemmat opiskelevat korkeakoulussa, käyvät säännöllisesti kotona vaikka omillaan asuvat ja soittelevat ilonsa ja murheensa. Akateeminen uraihminen kykenee ottamaan huomioon lasten vaateet, töitä voi tehdä kotoa etänä, lapsia voi ottaa ulkomaan komennuksille mukaan, aur pair hoitaa päivät ja vanhemmat pitävät kotikoulua jne. Lapset ovat saaneet paljon huomiota, varakkuus on mahdollistanut kaiken tuen, harrastuksen, ulkomaan matkat, opintojen rahoituksen jne mitä ovat tarvinneet. Lapsia on tuettu, mutta kun kumpikin vanhempi on saanut toteuttaa omia kunnianhimojaan ja energiaansa töissä ei lapsista myöskään ole tehty projekteja vanhempien kunnianhimon toteutukseen. Ovat saaneet valita omat uransa, on kannustettu ja pidetty hyvinä sellaisina kuin ovat, eivät ole tulleet hyväksytyiksi vain suoritukseinsa kautta.
Nuo harvat kotirouvat joita tunnen ovat eläneet turhankin paljon lastensa kautta: lasten kouluun on panostettu, lapsia painostettu, suunniteltu näyttävät urat. Ja aikuistettuaan lapset ovatkin vaihtaneet suuntaa, yksi ajaa taksia, yksi vaihtoi lääkiksestä OKL:ään, halusi tavalliseksi opeksi äitinsä suruksi. Jos nainen (tai mies) on onnellinen kotona puuhastelusta ja kotirouva/kotiherrakerhoista niin OK, saahan sitä kotiin jäädä mutta jos purkaa kunnianhimojaan lasten kautta olisi parempi panostaa omaan menestymiseen eikä sälyttää paineita lasten niskaan. Tuntemani kotiin jääneet miehet tuossa paljon parempia: heillä joku oma juttu (esim valokuvaus) jonka kautta toteuttavat itseään eivätkä siksi rasita lapsiaan liikaa.
Höpö höpö. Iänikuista jankutusta, että kotiäitien lapsista"tehdään jotain". Mokomat ajatuksesi joutavat romukoppaan. Ottaahan se tietty koville, että kotirouvien lapset pärjäävät, kun äiti on ollut läsnä elämässä eikä ole idiootti päikyntätien kanssa tarvinnut olla tekemisissä. Meillä mies ansaitsee niin paljon, että on joka vuosi "kateellisien verokalenterissa". Sieltä vaan bongailemaan paremmin ansaitsevia. Meillä myös on ollut au pair (tarkista vielä aur pair). Jos näillä kertomillasi eväillä lapsiasi kasvatat niin onnea! Tunnen montakin perhettä, joissa molemmat vanhemmat "tekee uraa", kukaan ei ehdi olla lasten kanssa. Lapset lähtee sitten Ouluun yliopistoon, kun eivät muualle pääse. Meillä vanhemmat nauttivat viikonlopuista teinien kanssa. Koskaan ei ole tarvinnut viettää "laatuaikaa" viikonloppuisin ruokakaupassa huomiota hakevien lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?
Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.
Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?
Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.
Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.Puhuinkin nykypäivästä. Jos me päätämme nyt mieheni kanssa että minä jään kotiin ja hoidan täällä kaiken, mies käy töissä ja hänen palkkansa on yhteinen, niin miten tuo on epätasa-arvoista? Auto esimerkkiä en ymmärrä.. Juu yleensä lahja on yllätys eikä sitä välttämättä valita itse..?
Epätasa-arvoista se on sen takia että olet riippuvainen miehestäsi, mutta miehesi ei ole riippuvainen sinusta. Tämä on maailman selkein ja yksinkertaisin asia, en ymmärrä miten joku voi edes väittää muuta. Kaikki saa tehdä mitä haluaa, mutta Suomessa ei ole olemassa tukia kotiäideille kolmen vuoden jälkeen, eikä muita tukia tule väärinkäyttää omien halujen mukaan.
Naisen on ehdottoman tärkeää pitää huoli siitä että voi tarvittaessa huolehtia itsestään ja lapsistaan yksin. Tämä tehdään hankkimalla ammatti tai koulutus ja turvaamalla oma taloudellinen itsenäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihanteellista, mutta tulee miehelle kalliiksi. Ja kun haluat uudet kengät, laukun, hiuskiinnettä, kampaajakäynnin, tuleeko niistä neuvottelu?
Itse en kaupungissa jaksaisi olla kotiäiti, maalla kylläkin. Ihanteellista olisi että minulla olisi lehmä, lammas, ehkä hevonen, koira ja kissa, pari kanaa ja aamulla lähdettäis eväiden kanssa laitumelle ja lapset lähtisi taksikuljetuksella kouluun. Mies ois varmaan töissä tai jossain poissa jaloista. No, turhaa haaveilua ja todellisuus olisi varmaan ihan muuta.
Teemu Selänne pystyy pitämään kotirouvaa, mutta harvalla Suomessa on siihen varaa. Yleensä tarvitaan molempien tulot että pystytään harrastaan ja hankkimaan kaikki tarpeellinen ja päästään vielä sinne Thaimaahan ja laskettelemaan.
Tämä kyllä riippuu ihan siitä missä päin Suomea asuu, siis että onko varaa.
Meillä mies kotona, hoitaa suurimman osan kotitöistä yms eli mieheni on "kotirouva" 😊Minä työskentelen lähihoitajana. Lapsia on 2 koululaista ja harrastavat laskettelua ja jääkiekkoa. Ulkomaillakin käydään joskus. Omassa talossa asutaan. Pohjoisessa maaseudulla näin pystyy elämään ihan hyvin.
Minä olen kotirouva. Oikeasti kyllä kuntoutustuella ja täten varmaan pysyvästi ulkona työelämästä, mutta joo, sanotaan mieluummin että kotirouva.
Olen paljon kotona, luen, katselen ohjelmia, teen käsitöitä, paijaan kissaa, keitän kahvia. Ikuinen, loputon sunnuntai. En kokkaa enkä hoida tai laita kotia, mutta ei se mitään. Lapsia ei ole eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika perinteissä on? Mä tykkään et mies käy töissä ja hoitaa tietyt jutut. Mä pidän kodin ja kersat kunnossa. Miksi pitäs ottaa tää nykyajan sukupuolittomuus liian vakavasti?
Kaikki saavat tehdä omat valintansa ja muilla ei ole oikeutta tuomita. Itseäni tuollaisessa perinteisessä järjestelyssä hieman mietityttäisi malli, jonka lapset saavat - lapset kasvavat kuitenkin tasa-arvoisempaan nykymaailmaan - sekä oma eläketurva.
Mitä epätasa-arvoista on siinä jos on yhdessä sovittu että toinen hoitaa rahat ja toinen kodin?
Puolisoiden taloudellinen asema yhteiskunnassa jossa kotirouvia oli melko suuri. Ehkä kannattaisi lukea historia vähä tarkemmin.
Taloudellinen asema taas tuo valtaa niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Jos saan auton puolisolta lahjana minulla harvemmin on valtaa päättää siitä millaisen auton haluan tai tarvitsen päätösvalta sen suhteen on puolisolla joka lahjan antaa.Puhuinkin nykypäivästä. Jos me päätämme nyt mieheni kanssa että minä jään kotiin ja hoidan täällä kaiken, mies käy töissä ja hänen palkkansa on yhteinen, niin miten tuo on epätasa-arvoista? Auto esimerkkiä en ymmärrä.. Juu yleensä lahja on yllätys eikä sitä välttämättä valita itse..?
Epätasa-arvoista se on sen takia että olet riippuvainen miehestäsi, mutta miehesi ei ole riippuvainen sinusta. Tämä on maailman selkein ja yksinkertaisin asia, en ymmärrä miten joku voi edes väittää muuta. Kaikki saa tehdä mitä haluaa, mutta Suomessa ei ole olemassa tukia kotiäideille kolmen vuoden jälkeen, eikä muita tukia tule väärinkäyttää omien halujen mukaan.
Naisen on ehdottoman tärkeää pitää huoli siitä että voi tarvittaessa huolehtia itsestään ja lapsistaan yksin. Tämä tehdään hankkimalla ammatti tai koulutus ja turvaamalla oma taloudellinen itsenäisyys.
Älykkäät naiset ottavat itseään rumemman miehen, tietäen ettei mies saa mistään samanlaista "ferraria" alleen. Kun eläkesäästöt kotirouvalla kunnossa ja miehellä ruhtinaallinen henkivakuutus niin eiköhän nainen ole melko hyvin elämässään valinnut.
Vähän epäoikeudenmukaista miehelle minusta. Nykyään on niin paljon arkea helpottavia koneita, että tuohan olisi silkkaa loisimista. Eihän se ole väärin haluta helppoa elämää, mutta ei ole oikein tasapuolista.
Niinkö?