HS: Italialaisystävälläni on kaksi lasta, toimiva ura ja silti hyvä parisuhde, koska kotona odottaa aina ”pieni vipinä”

Olen asiasta tavallaan samaa mieltä. Elämän rakkaimpaan suhteesen pitää antaa aikaa ja nähdä vaivaa.

Mutta syyllistyn tuosta naislähtöisyydestä: NAISEN pitää laittautua ja NAINEN tekee jotakin, mies ottaa ja nauttii.

Asia on OK niin kauan kuin se on täysin molemminpuolista eikä lapsia hylätä pädin ääreen liian usein tai pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan laittautua. Siitä tulee hyvä olo ja se kohottaa itsetuntoa, kun peilistä katsoo meikatut kivat kasvot (en ole mikään missi, joten ihmeitä ei saa meikillä aikaan, mutta kuitenkin). Kotona pukeudun aina mahdollisimman mukavasti, joten olen ostanut ihan intersportista pari laadukasta ja yhteensopivaa oloasua. Maksoi vähän enemmän, mutta toisaalta yksikin asu on 2 vuotta ollut TODELLA paljon käytössä, jatkuvasti pesussa ja edelleen todella siisti ja hyväkuntoinen. 

Vapaapäivänä laitan hiukset, meikkaan ja pukeudun tällaiseen istuvaan laadukkaaseen oloasuun. En omista mitään rimppa-alusvaatteita muutenkaan, koska ostan mieluummin laadukasta, joka kestää. Ennen ostin halpaa HM ja Lindex kamaa, mutta käytin silti vaatteisiin enemmän rahaa, koska ne eivät kestäneet. Siihenhän se Fast fashion liiketoimintamalli nimenomaan perustuu - ihmiset kuluttavat enemmän, koska vaatteet ovat niin laaduttomia. 

Sehän on tietysti ihan itsestä kiinni, jos ulkonäkö ei vaikuta ollenkaan omaan hyvinvointiin niin mikäs siinä. On vain kiva näyttää nätiltä omiinkin silmiin. Kampaajalla käyn 2 kertaa vuodessa - enempää ei tarvita, kun ei koske kotiväreihin ja hommaa värikypärää eikä pidä hiuksia liian lyhyinä. 

Oivoi, sana oloasu jo paljastaa, että verkkarimammoihin sinäkin kuulut. Sinulla pitäisi olla minihame tai vähintään kotelomekko, mitkään urheilukaupan vaatteet nyt eivät käy. Urheiluvaatteet kuuluvat urheiluun, ei kotiin.

En ole tuo kirjoittaja, mutta pakko kommentoida. Et taida olla ihan kartalla muodista? Kannattaa tutustua esimerkiksi stella mccartneyn Adidas mallistoon, vaikka se onkin jo vanha juttu. Urheilullista muotia - joissa ei kuulu urheilla - myydään kyllä erittäin laajasti ja juuri esimerkiksi intersportissa. Urheiluvaatteet ja verkkarit nyt on täysin eri asia.

Nuoko muka tyylikkäitä? Pitkiä ja tiukkoja kalsareita, painijan toppeja, löysiä ja lyhyitä shortseja ja kaikkien värimaailma suoraan 80-luvulta. Muotia voi olla, mutta tyyli on yhtä kaukana kuin aidoista 80-luvun vaatteista.

Tosi rasittavaa selittää miten päivä on mennyt.Millainen autisti kysyy joka päivä saman kysymyksen samasta asiasta kun saa aina saman vastauksen?

Vierailija kirjoitti:

Kuten tämä ketju todistaa, suomalaisämmä keksi tuhat tekosyytä miksi ei laittautuisi, olisi tavallista nätimpi tai edes jättäisi pukeutumatta niihin kusiverskoihin ja haiseviin, rumiin, nyppyisiin villasukkiin!

Miestä, joka kutsuu naisia ämmiksi, pitäisi palvoa, miksi? Tuo kielenkäyttö jatkuu suhteessakin, oli vaimo miten kaunis, tyylikäs ja palvova.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä millään jaksa ymmärtää tätä ”en millään ehdi pitämään itsestäni huolta” murinaa perheenäideiltä - meillä on kolme pientä lasta ja silti ehdin vallan hyvin käyttämään 10 minuuttia joka aamu itseni meikkaamiseen. Saan siitä itselleni hyvän olon ja päivän hyvin käyntiin, eikä mieskään ikinä valita jos otan sen pienen hetken omaa aikaa laittautumiseen. Ihme valitusta aina siitä ettei ruuhkavuosina ehdi mitenkään huolehtia itsestään. Jos oikeasti haluaa niin varmasti ehtii. Eri asia tietenkin jos itseensä panostaminen esim sen 10 minuutin verran päivässä ei kiinnosta. Se on jokaisen oma asia, mutta se ainainen valitus ettei ehdi, en ymmärrä.

Siis tarkoittaako joidenkin mielestä laittautuminen/itsestä huolehtiminen meikkaamista? Eli ne naiset jotka  eivät halua meikata tai eivät jonkun syyn takia voi meikata, niin eivät huolehdi itsestään, niinkö? Mites miehet, he eivät yleensä meikkaa, niin hekään eivät laittaudu tai huolehdi itsestään koskaan, eikös?

Mielestäni se, että on puhdas ja on puhtaat, ehjät vaatteet päällä, on itsestään huolehtimista, ei se, että laitetaan meikki naamaan. Aika vanhanaikainen käsitys edellä olevalla kirjoittajalla.

Jännä, että aina kun puhutaan tästä "itsestä huolehtimisesta" ja toisen kunnioituksesta se tarkoittaa aina vain ja ainoastaan naista ja hänen laittautumistaan. Onhan sitä muuten automaattisesti ihan kauhea ja ruma akka, että miehellä on ihan oikeus lähteä muualle. Pitäisi myös aina tajuta tehdä toiselle asiat valmiiksi. Miehestä ja hänen panostuksestaan ei koskaan puhuta sanaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tosi rasittavaa selittää miten päivä on mennyt.Millainen autisti kysyy joka päivä saman kysymyksen samasta asiasta kun saa aina saman vastauksen?

Autistin päivät ovat varmasti aina samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että aina kun puhutaan tästä "itsestä huolehtimisesta" ja toisen kunnioituksesta se tarkoittaa aina vain ja ainoastaan naista ja hänen laittautumistaan. Onhan sitä muuten automaattisesti ihan kauhea ja ruma akka, että miehellä on ihan oikeus lähteä muualle. Pitäisi myös aina tajuta tehdä toiselle asiat valmiiksi. Miehestä ja hänen panostuksestaan ei koskaan puhuta sanaakaan.

So what? Naiset ovat ainoita, jotka haluavat itsekin näyttää hyvälle.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kohtelee myös minua kuin kuningatarta, olen hänen maailmassaan aina ensimmäisellä sijalla. 

Kuningatar on ikuinen kakkonen, joka tulee aina kuninkaan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme olleet yhdessä 26 vuotta ja ihan kauhealta kuullostaa tuollainen "palvominen".

Sehän tarkoittaa että toisen pitäisi olla joku jumalallinen ja täydellinen olento ja hänet nostetaan jaslustalle. Meillä hyväksytään toisemme sellaisena kuin olemme, kunnioitamme ja arvostamme toisiamme ja yhä rakastetaan.

Ei toisen palvominen edellytä kohteelta mitään jumalallisuutta. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pian 25 vuotta ja tunnen kyllä mieheni inhimilliset heikkoudet. Minä myös palvon häntä, sillä hän on ihmeellisin ihminen, jonka tunnen ja hänet on kuin luotu minun rinnalleni. Maailmassa on varmasti älykkäämpiä, komeampia jne. miehiä verrattuna häneen. Silti hän on omana itsenään äärettömän ihana ja erityislaatuinen ihminen. Yhä edelleen tulen hyvälle tuulelle kun vain näenkin hänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on lyhyt työpäivä, kun ehtii urapäivän jälkeen aina laittautua ja hoitaa kodin kuntoon ja odotella miestä lasillisen kerran vipinöimään pienesti. Niin ja lapsetkin ehtii hakea hoidosta ennen tätä vipinöintiä ja itsensä laittamista.

Luitko juttua? Siinä oli mies hakenut lapset, laittanut nukkumaan, sytyttänyt kynttilät ja kaatanut viinin. Kuka ihme sanoi, että nainen tekee senkin? 

En tiedä millaisten miesten kanssa te oikein olette, mutta meillä ainakin mies hakee lapset ja hoitaa sen ns. työpäivän jälkeisen osuuden. 

Siis mies hakee lapset ja laittaa ne nukkumaan noin klo 17 ja sen jälkeen on pariskunnalla aikaa istua viinilasilliselle rupattelemaan päivästä?

Sano yksikin uraa tekevä ihminen Suomen ja Ruotsin ulkopuolelta, joka pääsee töistä klo 17? Oletko koskaan tutustunut työelämään Suomen ulkopuolella? Ihan naurettava ajatuskin.

Olen ulkosuomalainen. Mieheni pääsee ajoissa eli klo 18.00 kuten kaikki muutkin täällä, hakee lapset ja ruokkii. Itse pääsen lähtemään aikaisintaan klo 18.30 mutta yleensä klo 19.00. Olen yleensä ensimmäisten joukossa. Pienet lapset menevät monesti sänkyyn klo 21, jolloin olen tullut jo kotiin ja käynyt suihkussa sekä ehdin istahtamaan alas. Suomessa on äärimmäisen poikkeuksellisen aikainen aikataulu ja lyhyet päivät. 

Mieheni tekee lyhyempää viikkoa eli menee töihin 2 kertaa viikossa vasta lounaan jälkeen (lounas on klo 13 tai klo 14). 

Jotenkin typerää nyt katsoa tätä suomilasien läpi, kun jutussa kerran sanotaan suoraan, että kyse on Ranskasta. 

Ranskassa työviikko on 35 h, Saksassa samoin lyhyempi kuin Suomessa, ja useimmissa maissa lounastetaan pari tuntia, unohditko nämä pätiessäsi? Kuten unohdit kai kertoa senkin että menet klo 9 tai 10 töihin, kun Suomessa työpaikoilla täysi tohina jo klo 8.

Ihme tyyli länkyttää. Se ero ei myöskään ole aivan mitätön eteläisempään Eurooppaan verrattuna, että joudumme pärjäämään puolet vuodesta vähäisemmällä valolla. Kun ilmastonmuutos vaikuttaa etelä-Suomessa jo näin rajusti kuin se tekee eli valostuttavaa lumipeitettä ei enää saada koskaan pimeimpään aikaan avuksi, on asialla aivan oikea merkitys arjessa ja työssä jaksamiseen. Siinä vielä jos pitäisi jonain etoottisina viihdytysjoukkoina olla...tsiisus. sellainen puoliso saakin mennä joja ei em.realiteetteja ymmärrä ja peilaa parisuhdetta niiden kautta, yhteispelinä.

Kun näitä juttuja lukee, on aina niin onnellinen omasta suhteesta. Takana on kohta 30 vuotta kestänyt avioliitto ja monet mutkat on käyty läpi. Se hirveä menettämisen pelkokin toisen sairastaessa. Siinä ei mieti sukkiksia ja itsensä laittamista ja viinilasia ja vipinää, vaan oli onnellinen, kun sai miehen terveenä kotiin ja sai illalla käpertyä hänen selkänsä taakse ja painaa kämmenen selkään. Niin tuttu ja niin rakas ihminen.

Meillä on ollut aina jollain tavalla kaverisuhde, koska ollaan aina puhuttu paljon. Mies kerran sanoikin, että hän rakastui minussa juuri siihen, että minun kanssa saattoi puhua tuntikausia kaikista asioista. Päivänpolitiikasta tunteisiin ja hömpästä vakavampiin asioihin. Meidän juttelut ovat vain olleet aina kyllä toisenlaisia, kuin viinilasi ja sohva ja puoli tuntia töiden jälkeen kyselyä toisen päivästä. Ollaan lojuttu lapset kainalossa sängyssä ja pohdittu maailman menoa, jauhettu suhdettamme ja tunteitamme toisiin sohvalla lojuen tai iltalenkillä, saunassa saatettu viivähtää pitkäänkin, kun on jääty miettimään jotain muuta asiaa ja sitä pohtimaan.

En ole pahemmin meikkiä käyttänyt pariinkymmeneen vuoteen. En ole vain jaksanut ja ei ole kiinnostanut. Verkkarit jalassa ja villasukissa tassuttelen nytkin. 

En olisi ikinä alkanut suhteeseen miehen kanssa, kenen kanssa oltaisiin eletty kolumnin kaltaista elämää. Vakka kantensa löytää ja toivottavasti jokainen löytäisi haluamansa. Me rönttäeemelit löysimme toisemme ja silittelemme toisiamme iltaisin villasukkien peittämillä jalkaterillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä vaan, että ei kaikille miehille ole todellakaan "aina tarjolla jotain parempaa" vaikka minkälainen rohjake olisi vaimo. Tai jos onkin, niin siinäpähän lähtee sitten omine pieruverkkareineen ja röllykkämahoineen sen "paremman" luokse.

Ei pitäisi olla pelkästään naisen velvollisuus yrittää näyttää hyvältä.

Asuttiin kaupungissa: oltiin siistejä ja aina valmiina astumaan ovesta trendikkään näköisenä katukuvaan.

Nyt asutaan maalla: kukaan ei ole katsomassa -> homma repsahti täysin -> riekaleiset kamppeet päälle heti kun töistä kotiin pääsee, koska aina pitää tehdä takapihalla jotain paskaduunia.

Ihanaa rehellisyyttä.  :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä vaan, että ei kaikille miehille ole todellakaan "aina tarjolla jotain parempaa" vaikka minkälainen rohjake olisi vaimo. Tai jos onkin, niin siinäpähän lähtee sitten omine pieruverkkareineen ja röllykkämahoineen sen "paremman" luokse.

Ei pitäisi olla pelkästään naisen velvollisuus yrittää näyttää hyvältä.

Asuttiin kaupungissa: oltiin siistejä ja aina valmiina astumaan ovesta trendikkään näköisenä katukuvaan.

Nyt asutaan maalla: kukaan ei ole katsomassa -> homma repsahti täysin -> riekaleiset kamppeet päälle heti kun töistä kotiin pääsee, koska aina pitää tehdä takapihalla jotain paskaduunia.

Tää on niin totta. Mun kaupungissa asuvat työkaverit ei millään ymmärrä, missä tamineissa mä samoan metsiä koirien kanssa. Eihän ne edes ymmärrä sitä, että ne koirat pitää viedä ulos monta kertaa päivässä ja joka päivä! Ja että omakotitalossa riittää loputtomasti hommia, joista heillä ei ole hajuakaan, ja joista pitää selvitä ilman isännöitsijää ja talkkaria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on lyhyt työpäivä, kun ehtii urapäivän jälkeen aina laittautua ja hoitaa kodin kuntoon ja odotella miestä lasillisen kerran vipinöimään pienesti. Niin ja lapsetkin ehtii hakea hoidosta ennen tätä vipinöintiä ja itsensä laittamista.

Luitko juttua? Siinä oli mies hakenut lapset, laittanut nukkumaan, sytyttänyt kynttilät ja kaatanut viinin. Kuka ihme sanoi, että nainen tekee senkin? 

En tiedä millaisten miesten kanssa te oikein olette, mutta meillä ainakin mies hakee lapset ja hoitaa sen ns. työpäivän jälkeisen osuuden. 

Siis mies hakee lapset ja laittaa ne nukkumaan noin klo 17 ja sen jälkeen on pariskunnalla aikaa istua viinilasilliselle rupattelemaan päivästä?

Sano yksikin uraa tekevä ihminen Suomen ja Ruotsin ulkopuolelta, joka pääsee töistä klo 17? Oletko koskaan tutustunut työelämään Suomen ulkopuolella? Ihan naurettava ajatuskin.

Olen ulkosuomalainen. Mieheni pääsee ajoissa eli klo 18.00 kuten kaikki muutkin täällä, hakee lapset ja ruokkii. Itse pääsen lähtemään aikaisintaan klo 18.30 mutta yleensä klo 19.00. Olen yleensä ensimmäisten joukossa. Pienet lapset menevät monesti sänkyyn klo 21, jolloin olen tullut jo kotiin ja käynyt suihkussa sekä ehdin istahtamaan alas. Suomessa on äärimmäisen poikkeuksellisen aikainen aikataulu ja lyhyet päivät. 

Mieheni tekee lyhyempää viikkoa eli menee töihin 2 kertaa viikossa vasta lounaan jälkeen (lounas on klo 13 tai klo 14). 

Jotenkin typerää nyt katsoa tätä suomilasien läpi, kun jutussa kerran sanotaan suoraan, että kyse on Ranskasta. 

Ranskassa työviikko on 35 h, Saksassa samoin lyhyempi kuin Suomessa, ja useimmissa maissa lounastetaan pari tuntia, unohditko nämä pätiessäsi? Kuten unohdit kai kertoa senkin että menet klo 9 tai 10 töihin, kun Suomessa työpaikoilla täysi tohina jo klo 8.

Ihme tyyli länkyttää. Se ero ei myöskään ole aivan mitätön eteläisempään Eurooppaan verrattuna, että joudumme pärjäämään puolet vuodesta vähäisemmällä valolla. Kun ilmastonmuutos vaikuttaa etelä-Suomessa jo näin rajusti kuin se tekee eli valostuttavaa lumipeitettä ei enää saada koskaan pimeimpään aikaan avuksi, on asialla aivan oikea merkitys arjessa ja työssä jaksamiseen. Siinä vielä jos pitäisi jonain etoottisina viihdytysjoukkoina olla...tsiisus. sellainen puoliso saakin mennä joja ei em.realiteetteja ymmärrä ja peilaa parisuhdetta niiden kautta, yhteispelinä.

Itse teen asiantuntijatyötä ja meidän työpaikalla on käytössä liukuva työaika. Liukuma alkaa klo 6.30 ja hyvin monet tulevat töihin siihen aikaan, myös perheelliset. Itse aamu-unisena menen töihin kahdeksaksi ja olen viimeisten joukossa. Onhan se selvä, että kun aamusta menee aikaisin, pääsee töistä myös aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä millään jaksa ymmärtää tätä ”en millään ehdi pitämään itsestäni huolta” murinaa perheenäideiltä - meillä on kolme pientä lasta ja silti ehdin vallan hyvin käyttämään 10 minuuttia joka aamu itseni meikkaamiseen. Saan siitä itselleni hyvän olon ja päivän hyvin käyntiin, eikä mieskään ikinä valita jos otan sen pienen hetken omaa aikaa laittautumiseen. Ihme valitusta aina siitä ettei ruuhkavuosina ehdi mitenkään huolehtia itsestään. Jos oikeasti haluaa niin varmasti ehtii. Eri asia tietenkin jos itseensä panostaminen esim sen 10 minuutin verran päivässä ei kiinnosta. Se on jokaisen oma asia, mutta se ainainen valitus ettei ehdi, en ymmärrä.

Kukin tavallaan. Itseensä panostamisen voi mieltää niin monella lailla. Ei riitä kymmenen minuuttia päivässä siihen, että nukun ja liikun riittävästi (vie 9 h aikaa vuorokaudestani). Ne teen, meikkaukseen ei aikaa jää, mutta olkoon niin. Jostain on tingittävä jos haluaa toimeentulon, perheen, kodin, ystävät, terveyden.

Vierailija kirjoitti:

Tuon Helenan jutut on lähinnä myötähäpeää herättäviä. Siitäkin on kuoriutunut ranskalainen kotirouva jonka elämän tarkoitus on miellyttää miestä ettei se vaihda nuorempaan.

Myötähäpeää voi aiheuttaa myös oman vaimon käytös, joka tehtyään lyhennettyä työpäivää, oman pitkän työpäivän päätteeksi odottaa kotona sohvalla maaten ja kertoo ettet saatana todellakaan lähde lenkille ennen kuin oot tehnyt lapsille ruoan. Vielä tänä päivänä ihmettelee kun mulla on jäänyt asioita käsittelemättä ja hampaankoloon. Niin, olin idiootti kun suostuin kaikkeen, jotta perheellä olisi ollut kaikki hyvin.

Mielestäni tuo puolison huomioiminen on parisuhteessa pääasia. Sen avulla vaikeistakin hetkistä selviytyy ja huomaa kun kaikki muuttuu vastavuoroiseksi. Sellaisen avioliiton myös minä olisin halunnut ja varmaan myös ansainnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on lyhyt työpäivä, kun ehtii urapäivän jälkeen aina laittautua ja hoitaa kodin kuntoon ja odotella miestä lasillisen kerran vipinöimään pienesti. Niin ja lapsetkin ehtii hakea hoidosta ennen tätä vipinöintiä ja itsensä laittamista.

Luitko juttua? Siinä oli mies hakenut lapset, laittanut nukkumaan, sytyttänyt kynttilät ja kaatanut viinin. Kuka ihme sanoi, että nainen tekee senkin? 

En tiedä millaisten miesten kanssa te oikein olette, mutta meillä ainakin mies hakee lapset ja hoitaa sen ns. työpäivän jälkeisen osuuden. 

Siis mies hakee lapset ja laittaa ne nukkumaan noin klo 17 ja sen jälkeen on pariskunnalla aikaa istua viinilasilliselle rupattelemaan päivästä?

Sano yksikin uraa tekevä ihminen Suomen ja Ruotsin ulkopuolelta, joka pääsee töistä klo 17? Oletko koskaan tutustunut työelämään Suomen ulkopuolella? Ihan naurettava ajatuskin.

Olen ulkosuomalainen. Mieheni pääsee ajoissa eli klo 18.00 kuten kaikki muutkin täällä, hakee lapset ja ruokkii. Itse pääsen lähtemään aikaisintaan klo 18.30 mutta yleensä klo 19.00. Olen yleensä ensimmäisten joukossa. Pienet lapset menevät monesti sänkyyn klo 21, jolloin olen tullut jo kotiin ja käynyt suihkussa sekä ehdin istahtamaan alas. Suomessa on äärimmäisen poikkeuksellisen aikainen aikataulu ja lyhyet päivät. 

Mieheni tekee lyhyempää viikkoa eli menee töihin 2 kertaa viikossa vasta lounaan jälkeen (lounas on klo 13 tai klo 14). 

Jotenkin typerää nyt katsoa tätä suomilasien läpi, kun jutussa kerran sanotaan suoraan, että kyse on Ranskasta. 

Ranskassa työviikko on 35 h, Saksassa samoin lyhyempi kuin Suomessa, ja useimmissa maissa lounastetaan pari tuntia, unohditko nämä pätiessäsi? Kuten unohdit kai kertoa senkin että menet klo 9 tai 10 töihin, kun Suomessa työpaikoilla täysi tohina jo klo 8.

Ihme tyyli länkyttää. Se ero ei myöskään ole aivan mitätön eteläisempään Eurooppaan verrattuna, että joudumme pärjäämään puolet vuodesta vähäisemmällä valolla. Kun ilmastonmuutos vaikuttaa etelä-Suomessa jo näin rajusti kuin se tekee eli valostuttavaa lumipeitettä ei enää saada koskaan pimeimpään aikaan avuksi, on asialla aivan oikea merkitys arjessa ja työssä jaksamiseen. Siinä vielä jos pitäisi jonain etoottisina viihdytysjoukkoina olla...tsiisus. sellainen puoliso saakin mennä joja ei em.realiteetteja ymmärrä ja peilaa parisuhdetta niiden kautta, yhteispelinä.

Itse teen asiantuntijatyötä ja meidän työpaikalla on käytössä liukuva työaika. Liukuma alkaa klo 6.30 ja hyvin monet tulevat töihin siihen aikaan, myös perheelliset. Itse aamu-unisena menen töihin kahdeksaksi ja olen viimeisten joukossa. Onhan se selvä, että kun aamusta menee aikaisin, pääsee töistä myös aikaisin.

Hienoa kun sinun firmassasi tuo on mahdollista, mutta kyllä suurin osa noista ranskalaisista ja italialaisista on ihan duunareita, kunnalla tai kaupassa töissä. Ilman mitään liukuma mahdollisuuksia. Tehtaassa töissä, jossa monesti saatetaan vaatia jopa lauantaisin työpanosta. Nämä suurkaupungeissa asuvat kuvittelevat jotenkin kuinka ympäri Italiaa tai Ranskaa on vaikka kuinka paljon asiantuntijatöitä kaikille halukkaille. Ei ole. Ruoka, auto, metalli ja vaateutusala ovat suurimmat työllistäjät. Ellei ehkä opettajia, sairaanhoitajia ja myyjiä lasketa. Noissa ei yhdessäkään tunneta liukumia ja ruokatauko on jopa se pari tuntia. 

Suomessa nainen lynkataan joukolla, jos on äiti ja suo ajatuksenkin itselleen, saati ulkonäölleen.

Itselläni on kaksi parisuhdetta ja toimiva lapsi.