HS: Italialaisystävälläni on kaksi lasta, toimiva ura ja silti hyvä parisuhde, koska kotona odottaa aina ”pieni vipinä”
”Ennen kuin mieheni tulee kotiin, yritän katsoa, että näytän hyvältä. Kun hän saapuu, istumme alas ja otamme puoli tuntia meille kahdelle. Puhumme siitä, miten kummankin päivä on mennyt.”
Mitä ajatuksia herättää?
Olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä. Parisuhteeseen on hyvä panostaa ja itsestään huolehtiminen (miehet tykkäävät katsella kivan näköisiä naisia) on myös toisen huomiointia. En usko, että "rakkaus voittaa kaiken" ja miehellä on hyvä mieli, kun kotona makaa nainen pieruverkkareissa, koska tarjolla on aina parempaa.
Se ei ole tietenkään 50-lukulaista. Jos nainen ei ole sitonut koko talouttaan mieheen, on tietysti naisellekin parempaa tarjolla, jos mies ei tee mitään.
Kommentit (163)
Hassua muuten, että jostain syystä oletetaan kaikkien miesten toivovan naisen olevan kotona rimpsut päällään hemaisevan seksikkääksi pukeutuneena. Mun mies ainakin lähinnä vaivaantuisi sellaisesta. Suhteen alussakin jo aina "käski" (toivoi) vaihtamaan mieluummin verkkarit päälle kotona. Ihan koska tykkää itse olla kotona pitkissä kalsareissa tai vanhoissa collareissa ja olettaa naiselle samaa vapautta. Miehestä se oli liian outoa, jos en vaihtanut rennompaa päälle, eikä hän osannut edes kuvitella esimerkiksi hameen tai farkkujen olevan tarpeeksi rennot. Sama mies on kyllä tarkka siitä että ulos ihmisten ilmoille mennessä pitää olla siistit kuteet, joten ei se siitä kiinni ole että "et vaan osaa pukeutua". Mutta meillä koti onkin se paikka jossa rentoudutaan ja saa ollakin just niin väsynyt kuin on oikeasti, ei tarvi esittää kumppanin edessä.
Mutta kyllähän tuo ajatus on ihan oikein, että se pieni vipinä kannattais arjessa olla. SEn ymmärtää et on lapsivuodeaika tai joku ruuhkahuippu töissä tms, mutta jos koko elämä on ilotonta puurtamista niin kyllä se parisuhde siitä hajoaa. Ja Suomessa tosiaan on poikkeuksellisen säädellyt työajat. Kllä ne ongelmat on korvien välissä. Pimeä talvi, sukupolvelta toiselle siirtyvä häpeä, läheisriippuvuus, masennus- ja mitä näitä nyt on. Itseensä käpertyminen, huonon kommunikointitaidot ja ulkokultainen suorittaminen. Noihin kaikkiin voi itse vaikuttaa. Toki valtiommekin on tuota samaa kaliiperia, ei täällä paljon ihmistä tai yhdessä tekemistä ja olemista arvosteta. Mut ainoa joka voi vaikuttaa asiaan on ihminen itse, mihin sitä suostuu. Yksi keskeinen ongelma lienee myös suorittavat superäidit, jotka keskittyvät pätemään jollain soseilla ja kasvatusmetodeilla ja ties millä, sen sijaan että relais ja luottais siihen et siinä yhdessä elämisen ilmapiirissa lapset kasvavat ilman passiivisaggressiivisen äitinsä hysteeristä pätemistä. Ja kauhulla luen näitä kun mammuliinit käyvät kaupaa sillä, avaavatko sille ukolle jalkansa vai eivät. Luulisi itselläänkin olevan kivampaa, jos pitäis huolta seksuaalisesta halustaan, eikä kävis sillä kauppaa.
Se värähtely on pitkälti itsestä ja omista valinnoista kiinni ja myös lasten parhaaksi, saavat pitää kaksi hyvinvoivaa vanhempaa saman katon alla.
Kaikissa tuntemissani (pohjois)italialaisperheissä on kaksi tai kolme lasta. En tiedä yhtäkään yksilapsista perhettä, toisaalta myös kolmilapsiset ovat aika harvinaisia. Olen ollut italialaisen mieheni kanssa 15 vuotta, joten aika monta perhettä tunnen...
Mitä tulee itse artikkeliin niin sehän on vain yhden pariskunnan tarina. Mutta yleisesti ottaen nykymiehet (30-45 v) tekevät paljon kotitöitä. Eivät ole kavereiden kanssa kaljalla. Ehtiihän siinä nainenkin sitten vähän laittautua ja rentoutua.