Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
HS: Italialaisystävälläni on kaksi lasta, toimiva ura ja silti hyvä parisuhde, koska kotona odottaa aina ”pieni vipinä”
01.12.2017 |
”Ennen kuin mieheni tulee kotiin, yritän katsoa, että näytän hyvältä. Kun hän saapuu, istumme alas ja otamme puoli tuntia meille kahdelle. Puhumme siitä, miten kummankin päivä on mennyt.”
Mitä ajatuksia herättää?
Olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä. Parisuhteeseen on hyvä panostaa ja itsestään huolehtiminen (miehet tykkäävät katsella kivan näköisiä naisia) on myös toisen huomiointia. En usko, että "rakkaus voittaa kaiken" ja miehellä on hyvä mieli, kun kotona makaa nainen pieruverkkareissa, koska tarjolla on aina parempaa.
Se ei ole tietenkään 50-lukulaista. Jos nainen ei ole sitonut koko talouttaan mieheen, on tietysti naisellekin parempaa tarjolla, jos mies ei tee mitään.
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joissakin kulttuureissa taitaa ihan oikeasti olla tuo miehen miellyttämisasenne ulkonäön kautta.
Olin ulkomailla kampaamossa ja kerroin, etten aina jaksa laittautua. Meikittömänä oleminen on rentouttavaa.
Itä-eurooppalainen kampaaja (ja paikka oli siis Argentiina) silminnähden järkyttyi. Hän sanoi melkein pelästyneen oloisena, että jos en panosta ulkonäkööni, mieheni etsii ja löytää toisen naisen.
Totesin, että jos näin kävisi, niin tervemenoa vain miehelle. Mitä enää tuollaisella miehellä tekisin -parempi olla ilman.
Kampaaja pudisteli päätään ihan hiljaa. Ei tainnut tajuta mun ajattelutapaa.
Onnea on selvästikin olla saunapuhdas metsäsuomalainen. ;)
Suurin osa ei tajua, miten paljon onnellisempia te suomalaiset naiset olette suomalaisten miesten kanssa suomalaisessa kulttuurissa vaihtoehtoihin verrattuna.
Olen italialaisen miehen saunapuhdas metsäläisvaimo. Todella onnellinen. Miehen mielestä on mukavaa kun vaimo on konstailematon. Hänestä on hauska sanoa vanhemmilleen että "jossain se on metsässä" kun soittavat.
Mitäs sitten, kun italo kyllästyy pakkasiin?
En tiedä, parikymmentä vuotta kuitenkin jo pärjännyt. Ehdottomasti ei kannata alkaa parisuhteeseen jos toinen saattaa joskus kyllästyä säähän.
Sitten varmaan paljastat meille salaisuutesi, mistä tiedät, ettei toinen koskaan kyllästy säähän?
Siis tuota öh. Voihan sinunkin miehesi kyllästyä säähän tai vaikka sinuun. Eipä sitä elämässä koskaan tiedä. Parisuhteessa voi vaikka keskustella jos joku asia kovasti tuntuu kyllästyttävän ja sitten yhdessä miettiä mitä voisi tehdä. Vaikka muuttaa muualle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä arkena valitettavasti kyllä jaa aikaa parisuhteelle. Mies herää 5.30 ja painelee töihin seiskaksi, minä ja lapset hieman myöhemmin nuoremman vien hoitoon klo 8.00 ja siitä itse töihin 8.30, vanhempi lapsista käppäilee itse kouluun. Mies pääsee töistä 15.30 ja hakee lapsen hoidosta 16.30, ja menee kotiin tekeen ruokaa / kotihommia. Minä pääsen töistä 17.30 ja kotona 18.00.
Lapsilla on harrastuksia 4 iltana arkena ja jompikumpi on kuskaamassa. Kahtena iltana viikossa mies on jo lähtenyt lasten harrastuksiin ennen kun minä olen kotona, ja kahtena ilta a mimä syön kotona nopeaa ja lähden kuskaamaan. Lapset saadaan nukkumaan klo. 20.00 -21.00 aikaan, ja mies menee aina ennen yhdeksää.
Ei paljoa jää aikaa yhteiselle tissuttelulle arkisin, ja tätä on luvassa lähemmäs kymmenen vuotta vielä...
Ja yksikin hyvä syy, miksi se arki on ollut pakko tunkea noin täyteen? Mitään järkeä harrastaa 4 iltaa viikossa, kun 1 ilta riittää varsin hyvin. Ei ole mitään älyllistä syytä suorittaa ja vetää itseään sekä parisuhdettaan piippuun. Voit kuolla huomenna, joten olisi tärkeää, että vietätte rennosti aikaa yhdessä ja elämä olisi sellaista, että joka päivässä on nautittavaa ja rentouttavaa. Toki kaikkien elämäntilanne ei sitä mahdollista, mutta tiedän lukuisia perheitä, joissa on väkisin tehty siitä arjesta ihan järjetöntä tukkaputkella juoksua.
No minä ymmärsin että lapsia on kaksi ja molemmilla kahtena iltana viikossa. Ei nyt mitenkään täyteen tungettu viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä millään jaksa ymmärtää tätä ”en millään ehdi pitämään itsestäni huolta” murinaa perheenäideiltä - meillä on kolme pientä lasta ja silti ehdin vallan hyvin käyttämään 10 minuuttia joka aamu itseni meikkaamiseen. Saan siitä itselleni hyvän olon ja päivän hyvin käyntiin, eikä mieskään ikinä valita jos otan sen pienen hetken omaa aikaa laittautumiseen. Ihme valitusta aina siitä ettei ruuhkavuosina ehdi mitenkään huolehtia itsestään. Jos oikeasti haluaa niin varmasti ehtii. Eri asia tietenkin jos itseensä panostaminen esim sen 10 minuutin verran päivässä ei kiinnosta. Se on jokaisen oma asia, mutta se ainainen valitus ettei ehdi, en ymmärrä.
Tuossahan sinä kerroit miten onnistuu. Vai lähteekö teillä mies aikaisin töihin ja sinä hoidat kaikki lasten aamutoimet yksin?
Mulla on pieni lapsi ja laittaudun joka aamu. Meikkaan ja laitan hiukset. Olen yh, eli miestä ei ole kuvioissa. En ymmärrä myöskään näitä, jotka eivät "ehdi" laittautua. Eihän siihen tarvitse tunteja tuhrata. Mulla menee joku 20 minuuttia.
Toki tähän varmaan tulee vastaus, että no sulla on vain yksi lapsi jne jne :D
Haluaisin mielipidettä siihen, että tarkoittaako laittautuminen samaa kuin meikkaaminen? Että onko naisen aina pakko meikata, jotta olisi laittautunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä millään jaksa ymmärtää tätä ”en millään ehdi pitämään itsestäni huolta” murinaa perheenäideiltä - meillä on kolme pientä lasta ja silti ehdin vallan hyvin käyttämään 10 minuuttia joka aamu itseni meikkaamiseen. Saan siitä itselleni hyvän olon ja päivän hyvin käyntiin, eikä mieskään ikinä valita jos otan sen pienen hetken omaa aikaa laittautumiseen. Ihme valitusta aina siitä ettei ruuhkavuosina ehdi mitenkään huolehtia itsestään. Jos oikeasti haluaa niin varmasti ehtii. Eri asia tietenkin jos itseensä panostaminen esim sen 10 minuutin verran päivässä ei kiinnosta. Se on jokaisen oma asia, mutta se ainainen valitus ettei ehdi, en ymmärrä.
Tuossahan sinä kerroit miten onnistuu. Vai lähteekö teillä mies aikaisin töihin ja sinä hoidat kaikki lasten aamutoimet yksin?
Mulla on pieni lapsi ja laittaudun joka aamu. Meikkaan ja laitan hiukset. Olen yh, eli miestä ei ole kuvioissa. En ymmärrä myöskään näitä, jotka eivät "ehdi" laittautua. Eihän siihen tarvitse tunteja tuhrata. Mulla menee joku 20 minuuttia.
Toki tähän varmaan tulee vastaus, että no sulla on vain yksi lapsi jne jne :D
Ehkä jotkut sanovat etteivät ehdi kun eivät viitsi alkaa kertomaan miten meikkaaminen on heistä vaan todella turhaa ja typerää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä millään jaksa ymmärtää tätä ”en millään ehdi pitämään itsestäni huolta” murinaa perheenäideiltä - meillä on kolme pientä lasta ja silti ehdin vallan hyvin käyttämään 10 minuuttia joka aamu itseni meikkaamiseen. Saan siitä itselleni hyvän olon ja päivän hyvin käyntiin, eikä mieskään ikinä valita jos otan sen pienen hetken omaa aikaa laittautumiseen. Ihme valitusta aina siitä ettei ruuhkavuosina ehdi mitenkään huolehtia itsestään. Jos oikeasti haluaa niin varmasti ehtii. Eri asia tietenkin jos itseensä panostaminen esim sen 10 minuutin verran päivässä ei kiinnosta. Se on jokaisen oma asia, mutta se ainainen valitus ettei ehdi, en ymmärrä.
Tuossahan sinä kerroit miten onnistuu. Vai lähteekö teillä mies aikaisin töihin ja sinä hoidat kaikki lasten aamutoimet yksin?
Mulla on pieni lapsi ja laittaudun joka aamu. Meikkaan ja laitan hiukset. Olen yh, eli miestä ei ole kuvioissa. En ymmärrä myöskään näitä, jotka eivät "ehdi" laittautua. Eihän siihen tarvitse tunteja tuhrata. Mulla menee joku 20 minuuttia.
Toki tähän varmaan tulee vastaus, että no sulla on vain yksi lapsi jne jne :D
Ehkä jotkut sanovat etteivät ehdi kun eivät viitsi alkaa kertomaan miten meikkaaminen on heistä vaan todella turhaa ja typerää...
20 minuuttia aamulla on pitkä aika. Mieluummin käytän sen nukkumiseen mitä meikkaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää muistaa että italialaisessa ja ranskalaisessa kulttuurissa nainen ei ole yhtä tasa-arvoisessa asemassa miehen kanssa kuin pohjoismaissa. Ja on normaalia että miehellä on rakastajatar niin vaimon on pakko esittää tiettyä roolia vaikka huvittaisi lösähtää verkkareissa soffalle.
Itse nautin juuri siitä että olemme yhdessä "tiimi" ja suhteessa saa olla oma itsensä. Vähän mustaa huumoria vielä lisäksi ja arki ja juhla toimii ilman turhia venkuroita.
Miltä vuosituhannelta nämä käsitykset oikein ovat? Tunnetko yhtään italiaiasta tai ranskalaista paria? Työskentelen Ranskassa ja en kyllä voi mitenkään allekirjoittaa tätä. Väittäisin jopa, että Suomessa on vähemmän tasa-arvoa, koska kaikki arjen pyörittäminen kaatuu usein naisen harteille. Ystäväpariskunnissa tuntuu jakaantuvan tasaisemmin. Suhtautuminen ykisvioisuuteen ei ole yhtä tiukka kuin Suomessa, mutta samalla tavalla sekä miehillä että naisilla voi olla suhteita - ihan tilastollisestikin.
Jotenkin huvittaa välillä, kun tällaisia kuulopuheita kerrotaan totisena totena täällä, vaikka ihan oikeasti ei olisi asiasta mitään käsitystä.
Ei suomi ole oikeasti mitenkään erityisen tasa-arvoinen.
No josko kuitenkin Suomi olisi vielä suhteellisen tasa-arvoinen, ainakin jos katsoo tilastoja: eurotilastoissa Ruotsin jälkeen kakkonen, Ranska ja Italia pitkällä perässä. Noissa maissakin kulttuuri muuttuu mutta keskimäärin vielä noin.
Odotukset parisuhteelta voivat vaihdella maittain ihan kulttuurien mukaan. Suomi on nuori sivistysmaa, agraariyhteiskunnassa tehtiin töitä vierekkäin, jaettiin taakkaa. Porvariyhteiskunnissa rouvan paikka oli kotona kodinhengettärenä lasten kanssa, sinne palattiin monissa maissa sodan jälkeen. Ehkä jostain tuollaisesta peräisin erilainen ajatus parisuhteesta. Suomessa arvostetaan kumppanuutta, taakkojen jakamista, jossain muualla kulttuurissa suuremmassa roolissa sukupuolten välinen peli? Ainakin tuolta joskus työreissuilla tuntuu Italiassa ja Ranskassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Ennen kuin mieheni tulee kotiin, yritän katsoa, että näytän hyvältä. Kun hän saapuu, istumme alas ja otamme puoli tuntia meille kahdelle. Puhumme siitä, miten kummankin päivä on mennyt.”
Mitä ajatuksia herättää?
Olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä. Parisuhteeseen on hyvä panostaa ja itsestään huolehtiminen (miehet tykkäävät katsella kivan näköisiä naisia) on myös toisen huomiointia. En usko, että "rakkaus voittaa kaiken" ja miehellä on hyvä mieli, kun kotona makaa nainen pieruverkkareissa, koska tarjolla on aina parempaa.
Se ei ole tietenkään 50-lukulaista. Jos nainen ei ole sitonut koko talouttaan mieheen, on tietysti naisellekin parempaa tarjolla, jos mies ei tee mitään.
No kun kysyit, niin ottaa päähän noi anglismit.
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos tämä aihe on otettu esiin! Suomitantoille, mauttomuuden perikuvalle, opin paikka.
Itsekin katson peilistä ennen kuin näemme mieheni kanssa. Yleensä sutaisen myös väriä huulille ja varmistan, että näytän yleisilmeeltäni muutenkin hyvältä. Ilman muuta seksikkyys hömssyisen lookin voittaa. Silmänilo kuuluu parisuhteeseen jatkuvasti, ei minään alkuhuuman herkkuna. Sehän olisi huijausta ja väärin kumppania kohtaan.
Mahtava artikkeli!
Luojan kiitos! Tekoäly, antibioottiresistenssit bakteerit, aavikoituminen ja demokratian kapeneminen, ken niistä, mutta luojan kiitos meikkaaminen on otettu esiin!
Lisäksi: huulipuna on kireän näköistä ja melkoisen epäseksikästä, jos huulilla ei väriä ole, kannattaa tarkistaa verenkierto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo toimisi muuten kyllä Suomessakin, mutta meidän leidit katsovat itseään niin aniharvoin peilistä, että kun sinne vilkaisevat, pääsee säikkypieru ja menee taas fiilikset laittautua miestään varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä millään jaksa ymmärtää tätä ”en millään ehdi pitämään itsestäni huolta” murinaa perheenäideiltä - meillä on kolme pientä lasta ja silti ehdin vallan hyvin käyttämään 10 minuuttia joka aamu itseni meikkaamiseen. Saan siitä itselleni hyvän olon ja päivän hyvin käyntiin, eikä mieskään ikinä valita jos otan sen pienen hetken omaa aikaa laittautumiseen. Ihme valitusta aina siitä ettei ruuhkavuosina ehdi mitenkään huolehtia itsestään. Jos oikeasti haluaa niin varmasti ehtii. Eri asia tietenkin jos itseensä panostaminen esim sen 10 minuutin verran päivässä ei kiinnosta. Se on jokaisen oma asia, mutta se ainainen valitus ettei ehdi, en ymmärrä.
Tuossahan sinä kerroit miten onnistuu. Vai lähteekö teillä mies aikaisin töihin ja sinä hoidat kaikki lasten aamutoimet yksin?
Mulla on pieni lapsi ja laittaudun joka aamu. Meikkaan ja laitan hiukset. Olen yh, eli miestä ei ole kuvioissa. En ymmärrä myöskään näitä, jotka eivät "ehdi" laittautua. Eihän siihen tarvitse tunteja tuhrata. Mulla menee joku 20 minuuttia.
Toki tähän varmaan tulee vastaus, että no sulla on vain yksi lapsi jne jne :D
Sekä riittää itsensä huolehtimiseen, jos käyttää meikkaukseen 20min. Ja elämä ja parisuhde on pelastettu.
Missä on riittävä lepo ja yöunet, liikunta, itsensä sivistäminen - kulttuuri, taidenäyttelyt, elokuvat, konsertit, lukeminen jne. Ystävyys- ja sukusuhteiden ylläpito, vierailut jne. Ainakin meillä molemmat arvostavat ja pidämme tärkeänä, paljon enemmän, josta riittää keskusteltavaa ja lähentävät parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä millään jaksa ymmärtää tätä ”en millään ehdi pitämään itsestäni huolta” murinaa perheenäideiltä - meillä on kolme pientä lasta ja silti ehdin vallan hyvin käyttämään 10 minuuttia joka aamu itseni meikkaamiseen. Saan siitä itselleni hyvän olon ja päivän hyvin käyntiin, eikä mieskään ikinä valita jos otan sen pienen hetken omaa aikaa laittautumiseen. Ihme valitusta aina siitä ettei ruuhkavuosina ehdi mitenkään huolehtia itsestään. Jos oikeasti haluaa niin varmasti ehtii. Eri asia tietenkin jos itseensä panostaminen esim sen 10 minuutin verran päivässä ei kiinnosta. Se on jokaisen oma asia, mutta se ainainen valitus ettei ehdi, en ymmärrä.
Tuossahan sinä kerroit miten onnistuu. Vai lähteekö teillä mies aikaisin töihin ja sinä hoidat kaikki lasten aamutoimet yksin?
Mulla on pieni lapsi ja laittaudun joka aamu. Meikkaan ja laitan hiukset. Olen yh, eli miestä ei ole kuvioissa. En ymmärrä myöskään näitä, jotka eivät "ehdi" laittautua. Eihän siihen tarvitse tunteja tuhrata. Mulla menee joku 20 minuuttia.
Toki tähän varmaan tulee vastaus, että no sulla on vain yksi lapsi jne jne :D
Ehkä jotkut sanovat etteivät ehdi kun eivät viitsi alkaa kertomaan miten meikkaaminen on heistä vaan todella turhaa ja typerää...
20 minuuttia aamulla on pitkä aika. Mieluummin käytän sen nukkumiseen mitä meikkaamiseen.
Eikä rakastelukaan ole yhtään hullumpi vaihtoehto, kun jotkut rakastelevat alasti, ilman sen kummempaa laittautumista. Onneksi Suomessa on pimeää, eikä näe millaisen pelättimen kanssa on sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on lyhyt työpäivä, kun ehtii urapäivän jälkeen aina laittautua ja hoitaa kodin kuntoon ja odotella miestä lasillisen kerran vipinöimään pienesti. Niin ja lapsetkin ehtii hakea hoidosta ennen tätä vipinöintiä ja itsensä laittamista.
Luitko juttua? Siinä oli mies hakenut lapset, laittanut nukkumaan, sytyttänyt kynttilät ja kaatanut viinin. Kuka ihme sanoi, että nainen tekee senkin?
En tiedä millaisten miesten kanssa te oikein olette, mutta meillä ainakin mies hakee lapset ja hoitaa sen ns. työpäivän jälkeisen osuuden.
Siis mies hakee lapset ja laittaa ne nukkumaan noin klo 17 ja sen jälkeen on pariskunnalla aikaa istua viinilasilliselle rupattelemaan päivästä?
Sano yksikin uraa tekevä ihminen Suomen ja Ruotsin ulkopuolelta, joka pääsee töistä klo 17? Oletko koskaan tutustunut työelämään Suomen ulkopuolella? Ihan naurettava ajatuskin.
Olen ulkosuomalainen. Mieheni pääsee ajoissa eli klo 18.00 kuten kaikki muutkin täällä, hakee lapset ja ruokkii. Itse pääsen lähtemään aikaisintaan klo 18.30 mutta yleensä klo 19.00. Olen yleensä ensimmäisten joukossa. Pienet lapset menevät monesti sänkyyn klo 21, jolloin olen tullut jo kotiin ja käynyt suihkussa sekä ehdin istahtamaan alas. Suomessa on äärimmäisen poikkeuksellisen aikainen aikataulu ja lyhyet päivät.
Mieheni tekee lyhyempää viikkoa eli menee töihin 2 kertaa viikossa vasta lounaan jälkeen (lounas on klo 13 tai klo 14).
Jotenkin typerää nyt katsoa tätä suomilasien läpi, kun jutussa kerran sanotaan suoraan, että kyse on Ranskasta.
Ranskassa työviikko on 35 h, Saksassa samoin lyhyempi kuin Suomessa, ja useimmissa maissa lounastetaan pari tuntia, unohditko nämä pätiessäsi? Kuten unohdit kai kertoa senkin että menet klo 9 tai 10 töihin, kun Suomessa työpaikoilla täysi tohina jo klo 8.
Ihme tyyli länkyttää. Se ero ei myöskään ole aivan mitätön eteläisempään Eurooppaan verrattuna, että joudumme pärjäämään puolet vuodesta vähäisemmällä valolla. Kun ilmastonmuutos vaikuttaa etelä-Suomessa jo näin rajusti kuin se tekee eli valostuttavaa lumipeitettä ei enää saada koskaan pimeimpään aikaan avuksi, on asialla aivan oikea merkitys arjessa ja työssä jaksamiseen. Siinä vielä jos pitäisi jonain etoottisina viihdytysjoukkoina olla...tsiisus. sellainen puoliso saakin mennä joja ei em.realiteetteja ymmärrä ja peilaa parisuhdetta niiden kautta, yhteispelinä.
Itse teen asiantuntijatyötä ja meidän työpaikalla on käytössä liukuva työaika. Liukuma alkaa klo 6.30 ja hyvin monet tulevat töihin siihen aikaan, myös perheelliset. Itse aamu-unisena menen töihin kahdeksaksi ja olen viimeisten joukossa. Onhan se selvä, että kun aamusta menee aikaisin, pääsee töistä myös aikaisin.
Hienoa kun sinun firmassasi tuo on mahdollista, mutta kyllä suurin osa noista ranskalaisista ja italialaisista on ihan duunareita, kunnalla tai kaupassa töissä. Ilman mitään liukuma mahdollisuuksia. Tehtaassa töissä, jossa monesti saatetaan vaatia jopa lauantaisin työpanosta. Nämä suurkaupungeissa asuvat kuvittelevat jotenkin kuinka ympäri Italiaa tai Ranskaa on vaikka kuinka paljon asiantuntijatöitä kaikille halukkaille. Ei ole. Ruoka, auto, metalli ja vaateutusala ovat suurimmat työllistäjät. Ellei ehkä opettajia, sairaanhoitajia ja myyjiä lasketa. Noissa ei yhdessäkään tunneta liukumia ja ruokatauko on jopa se pari tuntia.
Olen tilitoimistossa töissä rivikirjanpitäjänä eli sen tason asiantuntija olen. Nykyään Suomessa ihan perustoimistyöt ovat jo asiantuntijatöitä. Onko liukuva työaika niin suomalainen asia, että sellaista ei ulkomailla tunneta? Täällä se on arkipäivää useissa duunarihommissakin. Naapuri työskentelee isossa marketissa ja jopa hän on sanonut, että heillä on käytössä liukumaa.
En tunne oikein ketään jolla olisi kovinkaan suuria liukuma mahdollisuuksia. Eniten ehkä lääkäriystävälläni ja sekin on tyyliin lähdenkö ajoissa vai jäänkö ylitöihin. Kyllä nuo kaikki tehtaissa töissä olevat menevät juuri tasan tarkkaan siihen vuoroonsa, kun se alkaa. Kaupat kun ovat aika pieniä ja paikalla on omistaja tai korkeintaan muutama myyjä niin kyllä siellä pitää olla paikalla kun kauppa aukeaa. Veturinkuljettajat, sairaanhoitajat, opettajat, roskakuskit, virastovirkailijat, leipurit, kokit, putkimiehet jne. Kaikilla on ihan tasan tarkkaan määrätty töiden alkamisaika. Ja tuontyyppisiä ne suurin osa niistä töistä on vähänkin pienemmissä kaupungeissa. Monet kaupat aukeavat klo 9.30 ja menevät kiinni 12.30 ja avaavat taas 15.00 - 19.30 ei siihen paljon liukumia mahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä arkena valitettavasti kyllä jaa aikaa parisuhteelle. Mies herää 5.30 ja painelee töihin seiskaksi, minä ja lapset hieman myöhemmin nuoremman vien hoitoon klo 8.00 ja siitä itse töihin 8.30, vanhempi lapsista käppäilee itse kouluun. Mies pääsee töistä 15.30 ja hakee lapsen hoidosta 16.30, ja menee kotiin tekeen ruokaa / kotihommia. Minä pääsen töistä 17.30 ja kotona 18.00.
Lapsilla on harrastuksia 4 iltana arkena ja jompikumpi on kuskaamassa. Kahtena iltana viikossa mies on jo lähtenyt lasten harrastuksiin ennen kun minä olen kotona, ja kahtena ilta a mimä syön kotona nopeaa ja lähden kuskaamaan. Lapset saadaan nukkumaan klo. 20.00 -21.00 aikaan, ja mies menee aina ennen yhdeksää.
Ei paljoa jää aikaa yhteiselle tissuttelulle arkisin, ja tätä on luvassa lähemmäs kymmenen vuotta vielä...
Ja yksikin hyvä syy, miksi se arki on ollut pakko tunkea noin täyteen? Mitään järkeä harrastaa 4 iltaa viikossa, kun 1 ilta riittää varsin hyvin.
Äly hoi! Jos on useampi lapsi, niin aika harvoin se yksikään harrastus osuu kaikilla samalle illalle. Ja esim. joku musiikkiharrastus voi viedä monta iltaa, kun on soittotunti, teoria ja yhteissoitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää muistaa että italialaisessa ja ranskalaisessa kulttuurissa nainen ei ole yhtä tasa-arvoisessa asemassa miehen kanssa kuin pohjoismaissa. Ja on normaalia että miehellä on rakastajatar niin vaimon on pakko esittää tiettyä roolia vaikka huvittaisi lösähtää verkkareissa soffalle.
Itse nautin juuri siitä että olemme yhdessä "tiimi" ja suhteessa saa olla oma itsensä. Vähän mustaa huumoria vielä lisäksi ja arki ja juhla toimii ilman turhia venkuroita.
Miltä vuosituhannelta nämä käsitykset oikein ovat? Tunnetko yhtään italiaiasta tai ranskalaista paria? Työskentelen Ranskassa ja en kyllä voi mitenkään allekirjoittaa tätä. Väittäisin jopa, että Suomessa on vähemmän tasa-arvoa, koska kaikki arjen pyörittäminen kaatuu usein naisen harteille. Ystäväpariskunnissa tuntuu jakaantuvan tasaisemmin. Suhtautuminen ykisvioisuuteen ei ole yhtä tiukka kuin Suomessa, mutta samalla tavalla sekä miehillä että naisilla voi olla suhteita - ihan tilastollisestikin.
Jotenkin huvittaa välillä, kun tällaisia kuulopuheita kerrotaan totisena totena täällä, vaikka ihan oikeasti ei olisi asiasta mitään käsitystä.
Ei suomi ole oikeasti mitenkään erityisen tasa-arvoinen.
No josko kuitenkin Suomi olisi vielä suhteellisen tasa-arvoinen, ainakin jos katsoo tilastoja: eurotilastoissa Ruotsin jälkeen kakkonen, Ranska ja Italia pitkällä perässä. Noissa maissakin kulttuuri muuttuu mutta keskimäärin vielä noin.
Odotukset parisuhteelta voivat vaihdella maittain ihan kulttuurien mukaan. Suomi on nuori sivistysmaa, agraariyhteiskunnassa tehtiin töitä vierekkäin, jaettiin taakkaa. Porvariyhteiskunnissa rouvan paikka oli kotona kodinhengettärenä lasten kanssa, sinne palattiin monissa maissa sodan jälkeen. Ehkä jostain tuollaisesta peräisin erilainen ajatus parisuhteesta. Suomessa arvostetaan kumppanuutta, taakkojen jakamista, jossain muualla kulttuurissa suuremmassa roolissa sukupuolten välinen peli? Ainakin tuolta joskus työreissuilla tuntuu Italiassa ja Ranskassa.
No jos tilastollisesti katsotaan, niin ei Suomessa todellakaan arvosteta kumppanuutta puhumatta perheestä. Kyllä niitä eroja sen verran paljon on.
Ei Italiassa ole sen enempää ihmisillä tai miehillä rakastajattaria kuin Suomessakaan. Miksi luulet, että suurin osa sinkuista italialaisita naisista suostuisi toiseksi naiseksi, jonkun toisen naisen avioimiehelle? Vai meinaatko kuinka sekä miehet, että naiset pettävät minkä ehtivät? Vai meinaatko kuinka kaikki miehet vikittelevät siellä Riminin rantakadulla niitä skandinaaveja?
Ei italialainen nainen ole enää pitkiin aikoihin hiljaa hyväksynyt miehensä uskottomuutta muualla kuin amerikkalaisissa filmeissä. Avioeron tulessa mies maksaa sekä kotiäitinaiselle että lapsille elarit ja vaimo lapsineen jää vielä asumaan siihen vanhaan kotiinkin ja jos se on vuokralla maksaa mies sen vuokrankin. Toisille naisille tiedän jopa miehen joutuneen antamaan auton ja maksamaan bensat ja huollotkin. Mies muuttaa muualle, vaikka sitten omille vanhemmilleen. Kenenkään naisen ei ole enää pitkiin aikoihin tarvinnut katsoa pettävää puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on lyhyt työpäivä, kun ehtii urapäivän jälkeen aina laittautua ja hoitaa kodin kuntoon ja odotella miestä lasillisen kerran vipinöimään pienesti. Niin ja lapsetkin ehtii hakea hoidosta ennen tätä vipinöintiä ja itsensä laittamista.
Luitko juttua? Siinä oli mies hakenut lapset, laittanut nukkumaan, sytyttänyt kynttilät ja kaatanut viinin. Kuka ihme sanoi, että nainen tekee senkin?
En tiedä millaisten miesten kanssa te oikein olette, mutta meillä ainakin mies hakee lapset ja hoitaa sen ns. työpäivän jälkeisen osuuden.
Siis mies hakee lapset ja laittaa ne nukkumaan noin klo 17 ja sen jälkeen on pariskunnalla aikaa istua viinilasilliselle rupattelemaan päivästä?
Sano yksikin uraa tekevä ihminen Suomen ja Ruotsin ulkopuolelta, joka pääsee töistä klo 17? Oletko koskaan tutustunut työelämään Suomen ulkopuolella? Ihan naurettava ajatuskin.
Olen ulkosuomalainen. Mieheni pääsee ajoissa eli klo 18.00 kuten kaikki muutkin täällä, hakee lapset ja ruokkii. Itse pääsen lähtemään aikaisintaan klo 18.30 mutta yleensä klo 19.00. Olen yleensä ensimmäisten joukossa. Pienet lapset menevät monesti sänkyyn klo 21, jolloin olen tullut jo kotiin ja käynyt suihkussa sekä ehdin istahtamaan alas. Suomessa on äärimmäisen poikkeuksellisen aikainen aikataulu ja lyhyet päivät.
Mieheni tekee lyhyempää viikkoa eli menee töihin 2 kertaa viikossa vasta lounaan jälkeen (lounas on klo 13 tai klo 14).
Jotenkin typerää nyt katsoa tätä suomilasien läpi, kun jutussa kerran sanotaan suoraan, että kyse on Ranskasta.
Ranskassa työviikko on 35 h, Saksassa samoin lyhyempi kuin Suomessa, ja useimmissa maissa lounastetaan pari tuntia, unohditko nämä pätiessäsi? Kuten unohdit kai kertoa senkin että menet klo 9 tai 10 töihin, kun Suomessa työpaikoilla täysi tohina jo klo 8.
Ihme tyyli länkyttää. Se ero ei myöskään ole aivan mitätön eteläisempään Eurooppaan verrattuna, että joudumme pärjäämään puolet vuodesta vähäisemmällä valolla. Kun ilmastonmuutos vaikuttaa etelä-Suomessa jo näin rajusti kuin se tekee eli valostuttavaa lumipeitettä ei enää saada koskaan pimeimpään aikaan avuksi, on asialla aivan oikea merkitys arjessa ja työssä jaksamiseen. Siinä vielä jos pitäisi jonain etoottisina viihdytysjoukkoina olla...tsiisus. sellainen puoliso saakin mennä joja ei em.realiteetteja ymmärrä ja peilaa parisuhdetta niiden kautta, yhteispelinä.
Itse teen asiantuntijatyötä ja meidän työpaikalla on käytössä liukuva työaika. Liukuma alkaa klo 6.30 ja hyvin monet tulevat töihin siihen aikaan, myös perheelliset. Itse aamu-unisena menen töihin kahdeksaksi ja olen viimeisten joukossa. Onhan se selvä, että kun aamusta menee aikaisin, pääsee töistä myös aikaisin.
Hienoa kun sinun firmassasi tuo on mahdollista, mutta kyllä suurin osa noista ranskalaisista ja italialaisista on ihan duunareita, kunnalla tai kaupassa töissä. Ilman mitään liukuma mahdollisuuksia. Tehtaassa töissä, jossa monesti saatetaan vaatia jopa lauantaisin työpanosta. Nämä suurkaupungeissa asuvat kuvittelevat jotenkin kuinka ympäri Italiaa tai Ranskaa on vaikka kuinka paljon asiantuntijatöitä kaikille halukkaille. Ei ole. Ruoka, auto, metalli ja vaateutusala ovat suurimmat työllistäjät. Ellei ehkä opettajia, sairaanhoitajia ja myyjiä lasketa. Noissa ei yhdessäkään tunneta liukumia ja ruokatauko on jopa se pari tuntia.
Eikö siellä Keski-Euroopassa mikään työ ala aamukuudelta tai -seitsemältä vaan 9-10 aikoihin? Vai tehdäänkö tehtaissakin 14 tunnin työpäiviä? Suomessakin hyvin monet aloittavat työpäivän klo 7, siihen ruokatunti ja työt loppuvat klo 16. En tiennytkään, että seitsemäksi menevä ranskalainen duunari pääsee kotiin vasta puoli vuorokautta myöhemmin.
Jäämme odottamaan erouutista. Nämä jutut ovat läpinäkyvää julkisuusbrändäystä. Todellisuus voi olla muuta, tämä taitaa olla tulevan kirjan markkinointia.
Olen kotirouva (asumme ulkomailla), mutta mieheni puolelta ei ole mitään odotuksia millainen minun pitäisi olla ja miten pukeutua. Saan olla ihan oma itseni. Teen kotityöt mielelläni, olenhan tehnyt siitä asti kun lapsuuskodistani muutin itsekseni asumaan. Luonnollinen asia minulle, ja erityisesti nyt nautin kun on aikaa kaikkeen muuhun kuin työhön. Kun mieheni tulee kotiin työpäivän jälkeen, niin syömme aina illallisen kaikessa rauhassa. Joskus avataan viinipullokin, kun siltä tuntuu. Iltaisin en tee kotitöitä kuin pakolliset tai puoliso tekee, mutta puutarhaa hoidetaan yhdessä iltaisinkin, ja muutenkin ollaan yhdessä. Mennään, tullaan ja ollaan. Uskallan sanoa, että passaan puolisoani, enkä näytä hapanta naamaa, koska siihen ei yksinkertaisesti ole aihetta. Uskallan kuitenkin näyttää kielteiset tunteenikin aivan vapaasti, jos on jotakin mielen päällä. En ole koskaan tuntenut tarvetta tuoda itseäni seksuaalisesti esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
</p>
<p>Olen ulkosuomalainen. Mieheni pääsee ajoissa eli klo 18.00 kuten kaikki muutkin täällä, hakee lapset ja ruokkii. Itse pääsen lähtemään aikaisintaan klo 18.30 mutta yleensä klo 19.00. Olen yleensä ensimmäisten joukossa. Pienet lapset menevät monesti sänkyyn klo 21, jolloin olen tullut jo kotiin ja käynyt suihkussa sekä ehdin istahtamaan alas. Suomessa on äärimmäisen poikkeuksellisen aikainen aikataulu ja lyhyet päivät.
</p>
<p>Mieheni tekee lyhyempää viikkoa eli menee töihin 2 kertaa viikossa vasta lounaan jälkeen (lounas on klo 13 tai klo 14).
</p>
<p> [/quote kirjoitti:Mihin aikaan sinun työpäiväsi alkaa? Entä miehen niinä päivinä kun menee ennen lounasta töihin? Kuinka monta työpäivää teette viikossa?
En ole sama mutta eri ulkomailla asuva. Mun mies on aina vienyt lapset aamulla kouluun ja hoitaa heidän nukkumaanmenonsa. Minä lähden töihin aiemmin jotta voin hakea lapset koulusta ajoissa. Mitä olen kuullut suomalaisia naisia niin Suomessa nainen on kotiorjan roolissa oli sitten töissä tai ei ja joutuu pyytämään mieheltä erikseen apua asioiden hoitoon. Sekin vielä että Suomessa on ihmisillä vapaa-aikaa paljon enemmän kuin missään muualla mutta silti siellä ollaan jatkuvasti rasittuneita eikä mitään ehditä tekemään. Ei kannata arvostella jos ei oikeasti tiedä mitä Suomen ulkopuolella tapahtuu. Ensin omat jutut ruotuun ennen kuin aletaan opettamaan muita.
Alue: Aihe vapaa
Sitten varmaan paljastat meille salaisuutesi, mistä tiedät, ettei toinen koskaan kyllästy säähän?