Lue keskustelun säännöt.
Mulle ei järjestetty edes vauvakutsuja, mutta mies senkus vaan juhlii kaiken aikaa ja hehkuttaa kuinka hauskaa hänellä onkaan :(
30.11.2017 |
Miehellä bileitä riittää, mutta mulle ei järkätty edes pienimuotoisiakaan vauvakutsuja. Tuntuu, että minut ja olemassa oloni on unohdettu kokonaan
:(
Nytkin mies hehkuttaa pikkujouluista, jo viikon saanut kuunnella kuinka on hauskaa luvassa.
Ei mieti yhtään miltä musta tuntuu jäädä yksin himaan -taas.
Ja seuraavana päivänä tehdä aivan kaiken yksin, kun toinen vaan makaa perse homeessa koko päivän.
Ehdotti, että aamulla lähtisin työpaikalle mukaan ja ajaisin auton pois aamulla ettei jäisi sinne, juu ei tule kauppoja.
Keksikööt keskenänsä miten sen sieltä viikonloppuna hakee, ei ole mun ongelma, koska tiedän ettei salettiin ole kykenevä mua vastavuoroisesti viemään taaskaan Ideaparkkiin ja ravintolaan syömään lukuisista lupauksista huolimatta, joten en odota poikkeusta tälläkään kertaa.
Monet viikonloput kuskina ollut ilman mitään vastapalvelusta, joten ei enää onnistu.
Kaiken huipennus on se, että on jotenkin siinä uskossa mun poistuvan kotoa vauvan synnyttyä varpajaisten tieltä jos esim käy niin että viikolla syntyy ja viikonlopuksi päästään kotiin.
Ja vitut tarvii mitää varpajaisia enää vietellä, kun tähänkin asti joka saamarin viikonloppu juhlinut jo aivan tarpeeksi. Tai menkööt muualle jos on pakko.
Jos sattus synnytys pikkujoulujen aikaan käynnistymään, en ilmoita siitä miehelle millään tapaa.
Siinäpähän ihmettelee minne olen hävinnyt aamulla, kun joskus sattuu kotiin tulemaan. Eipähän herralta hauskanpito keskeydy vaikka haluaisi tulla synnytykseen mukaan mitä tässä ollaan siitä puhuttu.
Mies on muksua toivonut ja halunnut itsekin.
Teki hyvin selväksi, ettei tarvi viestitellä, kun herra tahtoo pitää hauskaa. En itsekään aio vastata vaikka olisi itse pää halki jossain ja yrittäisi tavoitella.
Olen jo lukenut miten käynnistää synnytys kotikonstein ja päätin, että kokeillaan perhana, olisipahan itsellä jotain muuta tekemistä, kun kotona kökkiä ja nähdä miehen reaktio, kun jääkin tällä kertaa paljosta paitsi itse ja joutuisi koiran hoitamaan vuorostaan, sekin, kun on jäänyt kokonaan mun kontolleni kokonaan.
Turha sanoa, että anna miehelle aikaa, silläkin on ollut aikaa jo 9 kuukautta sopeutua muutokseen ja sen pitää riittää sillekin, kun se on riittänyt mullekin, koska pakkohan se on ollut riittää.
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olet, ap, saanut järkeviäkin kommentteja kun sitä paskaakin tästä ketjusta aika paljon löytyy.
Sun täytyy ensin kysyä itseltäsi, mitä sinä ET halua. Samalla selviää myös, mitä sitten haluat.
Mies vaikuttaa melkoisen keskenkasvuiselta. Sekin on kai asia, jolle et voi mitään. Puhumista voi kokeilla, esimerkiksi kysymällä, miten mies ajatteli synnytykseen tulemisen hoitaa mikäli hänelle ei saa lähetellä viestejä kun on juhlimassa ja kun ei tosiaan voi tässä vaiheessa olla juhlimaan lähtemättä. Jos hyvin käy, keskustelu voi olla rakentava, mutta kirjoitustesi perusteella hän vaikuttaa (ikävä kyllä) lapselta, jolta ollaan kieltämässä lauantaipussi.
Mä en ole ollut tuollaisessa tilanteessa, mutta itselläni on sellainen ongelma, ettei mies vaikuta kiinnostuneelta raskaudesta tai vauvasta. Toki asia varmaan konkretisoituu hänelle hitaammin, näin kävi aiemminkin (viides lapsi tulossa). Kuitenkin tuntuu pahalta, että toinen ei muista tulla ultriin, vaikka jääkaapin ovessa on muistilaput, asia on merkitty kalentereihin ja siitä on puhuttu. Mä tein nyt niin, etten sitten enää muistuttanut miestä asiasta edellisenä päivänä. Eikä mies sitten tullut ultraan. Ajattelin, että jos ei kerran kiinnosta tarpeeksi, niin pysyköön sitten poissa. Myöhemminkään en kyllä draamaillut asiasta, mieheltähän se on pois, eikä minulta.
Kaippa sitten rauhottuu tai ei.
Kiitos viestistäsi.Olen jo valmistaunut siihen, että menen ja hoidan synnytyksen ilman miehen mukana oloa.
Omapahan on menetyksensä, jos ei ole paikalla.
Jokseenkin on sellainen tunne ollut koko päivän ettei kauaa tarvitse enää odotella. Lenkillä vihloi siihen malliin että oli pakko pysähtyä, laittaa jalat ristiin ja hieman kyykistyä. Aamuyöllä vihlaisi myöskin.Ap
Ja sen lapsen...
Lapsi syntyy, oli isä paikalla tai ei.....
Syntyy toki, mutta ei se ole helppoa lapsen käsitellä miksei hänellä ole läsnäolevaa isää.
Ei varmaan olekaan eikä äidin helppo löytää sanoja miten kertoa kuinka isää kiinnostaa enemmän juhliminen ja kaverit :(
Tähän vaaditaankin sitä aidoisti psyykkisesti saatavilla olevaa äitiä, joka osaa käsitellä tämän isä asian mahdollisemman neutraalisti. Kautta aikojen terveistä lapsia on kasvanut yhdenkin vanhemman perheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kaunisnainen- kirjoitti:
En ymmärrä teitä jotka raskaana luulee että mies on joku teidän hoitaja. Eikö passattava olo nosta kilojakin. Itse raskausaikana opiskelin illalla aikuisryhmässä ja kävin jumpilla ja siivosin ja tein opiskelujuttuja. Lähtöpaino oli 162cm/47kg ja loppupaino joku 56kg. Kun elää omaa elämää ei oo aikaa kokoajan miettiä et passaako joku minua tai tekeekö joku minut onnelliseksi.
Tässä tapauksessa mies passuuttaa itseään, en minä. Olin töissäkin vielä reilu kuukausi sitten ja nyt äitiyslomalla. Lenkkeilen kolmesti päivässä. Siivoan, kokkaan jne.
Ehkä se synnytyskin tällä menolla kohta käynnistyy.Ap
Kuka passaa? Äitisikö?
kaunisnainen- kirjoitti:
En ymmärrä teitä jotka raskaana luulee että mies on joku teidän hoitaja. Eikö passattava olo nosta kilojakin. Itse raskausaikana opiskelin illalla aikuisryhmässä ja kävin jumpilla ja siivosin ja tein opiskelujuttuja. Lähtöpaino oli 162cm/47kg ja loppupaino joku 56kg. Kun elää omaa elämää ei oo aikaa kokoajan miettiä et passaako joku minua tai tekeekö joku minut onnelliseksi.
Miten on mammat askarrellaanko mitalit ja laitetaan postiin??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös noi pikkujoulut ala olla jo vanhanaikainen ja kulunut juttu?
Miten ihmeessä Suomessa jaksetaan vuodesta toiseen järjestää moisia ryyppäjäisiä joista ei mitään seuraa monillekaan?
Niin, miksiköhän työnantajat haluavat tällä tavoin muistaa työtekijöitään pitkän vuoden jälkeen? Anstaisi hyasintin ja toivottaisi hyvää joulua!
Eikö muita tapoja mukamas ole kun vetää pää täyteen firman piikkiin ja kutsua niitä "pikkujouluiksi"?
Voihan ne ryyppäjäiset noinkin naamioida tietenkin.
Onhan noi pikkujoulut olleet kautta aikain hyvä syy isien vetää päät täyteen kun firmat maksaa. Sitten tullaan kotiin ja herätetään koko perhe. Etsitään jemmapullo ja jatketaan ryyppäämistä.
Sitten hakataan äiti ja pelotellaan lapset puolikuoliaiksi.
T. Alkoholistin lapsi, joka ei omilleen samaa koskaan halua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenelläkään ole velvollisuutta viihdyttää sinua. Viihdytä keskenäsi.
Eikä minun velvollisuuteni ole miestä viihdyttää millään tapaa. Viihdyttäkööt itseään.
Ap
Eipä tuollaisesta vinkunaamaasta viihdyttämään olekaan. Etkö tajua sitä jo siitä, että miehesi on kaiken aikaa baanalla? Ihmettelen miten hän ylipäätään on sinut huolinut.
Tämä on sitä kuuluisaa juopon logiikkaa. "Minä ryyppään, koska en jaksa kuunnella puolison napinaa ryyppäyksestä." Jos viina on tärkeämpi kuin perhe niin sanottaisi se edes suoraan, eikä kaadettaisi niitä omia päihdeongelmia sen kumppanin syyksi. Juominen on aina, ihan aina omalla vastuulla.
En jaksa lukea ketjua, mutta ap:lle neuvoksi, että lähde vaan bailaamaan, jos mieli tekee, jos sua ei ole lukittu kotiin. Järjestä itse itsellesi bileitä, äläkä uhriudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenelläkään ole velvollisuutta viihdyttää sinua. Viihdytä keskenäsi.
Eikä minun velvollisuuteni ole miestä viihdyttää millään tapaa. Viihdyttäkööt itseään.
Ap
Eipä tuollaisesta vinkunaamaasta viihdyttämään olekaan. Etkö tajua sitä jo siitä, että miehesi on kaiken aikaa baanalla? Ihmettelen miten hän ylipäätään on sinut huolinut.
Tämä on sitä kuuluisaa juopon logiikkaa. "Minä ryyppään, koska en jaksa kuunnella puolison napinaa ryyppäyksestä." Jos viina on tärkeämpi kuin perhe niin sanottaisi se edes suoraan, eikä kaadettaisi niitä omia päihdeongelmia sen kumppanin syyksi. Juominen on aina, ihan aina omalla vastuulla.
Kuin myös se, onko yhdessä juopon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noi pikkujoulut olleet kautta aikain hyvä syy isien vetää päät täyteen kun firmat maksaa. Sitten tullaan kotiin ja herätetään koko perhe. Etsitään jemmapullo ja jatketaan ryyppäämistä.
Sitten hakataan äiti ja pelotellaan lapset puolikuoliaiksi.T. Alkoholistin lapsi, joka ei omilleen samaa koskaan halua
Pikkujoulu ei ole syy vetää päätä täyteen, mutta oiva tekosyy toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olet, ap, saanut järkeviäkin kommentteja kun sitä paskaakin tästä ketjusta aika paljon löytyy.
Sun täytyy ensin kysyä itseltäsi, mitä sinä ET halua. Samalla selviää myös, mitä sitten haluat.
Mies vaikuttaa melkoisen keskenkasvuiselta. Sekin on kai asia, jolle et voi mitään. Puhumista voi kokeilla, esimerkiksi kysymällä, miten mies ajatteli synnytykseen tulemisen hoitaa mikäli hänelle ei saa lähetellä viestejä kun on juhlimassa ja kun ei tosiaan voi tässä vaiheessa olla juhlimaan lähtemättä. Jos hyvin käy, keskustelu voi olla rakentava, mutta kirjoitustesi perusteella hän vaikuttaa (ikävä kyllä) lapselta, jolta ollaan kieltämässä lauantaipussi.
Mä en ole ollut tuollaisessa tilanteessa, mutta itselläni on sellainen ongelma, ettei mies vaikuta kiinnostuneelta raskaudesta tai vauvasta. Toki asia varmaan konkretisoituu hänelle hitaammin, näin kävi aiemminkin (viides lapsi tulossa). Kuitenkin tuntuu pahalta, että toinen ei muista tulla ultriin, vaikka jääkaapin ovessa on muistilaput, asia on merkitty kalentereihin ja siitä on puhuttu. Mä tein nyt niin, etten sitten enää muistuttanut miestä asiasta edellisenä päivänä. Eikä mies sitten tullut ultraan. Ajattelin, että jos ei kerran kiinnosta tarpeeksi, niin pysyköön sitten poissa. Myöhemminkään en kyllä draamaillut asiasta, mieheltähän se on pois, eikä minulta.
Kaippa sitten rauhottuu tai ei.
Kiitos viestistäsi.Olen jo valmistaunut siihen, että menen ja hoidan synnytyksen ilman miehen mukana oloa.
Omapahan on menetyksensä, jos ei ole paikalla.
Jokseenkin on sellainen tunne ollut koko päivän ettei kauaa tarvitse enää odotella. Lenkillä vihloi siihen malliin että oli pakko pysähtyä, laittaa jalat ristiin ja hieman kyykistyä. Aamuyöllä vihlaisi myöskin.Ap
Ja sen lapsen...
Lapsi syntyy, oli isä paikalla tai ei.....
Syntyy toki, mutta ei se ole helppoa lapsen käsitellä miksei hänellä ole läsnäolevaa isää.
Aikuisen pitääkin auttaa lasta käsittelemään sitä asiaa, eikä jättää lasta oman päänsä sisällä miettimään, että miksi. Neuvoja ja apuja saa ammattilaisilta. Synnytyssalissa lapsi ei vielä ehkä huomaa, jos isä ei olekaan läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Alkuun homma sujui hyvin ja oli kaikilla ultrakäynneillä mukana jne. Sekä ekalla neuvolakäynnilläkin.
Otti huomioon jne mutta kesän jälkeen alkoi hiipua.
Mitä enemmän viikkoja eteni, sitä enemmän kittaamista.
Kun koitin jakaa tuntojani, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään kuten alkuun.Vuosi sitten alettiin muksua yrittämään, joten en ole yksin asiaa päättänyt, mutta on vissiin tullut katumapäälle, tosin myöhästä se enää on.
Mua ei kaduta yhtään muksun tulo yhtään.Ap
Mä tarkoitinkin aikaa ennen raskauttasi. Aiemmin kerroit, että mies ei suostunut vuosi sitten (jolloin et ollut vielä raskaana) lähtemään sulle kuskiksi pikkujouluihisi eikä myöskään suostunut ehdotukseesi, että hän tulisi mukaan ja olisitte olleet yötä hotellissa. Lisäksi kerroit, että mies ei ole ennen raskauttasikaan ottanut sua mukaansa bileisiinsä, jos et ole lähtenyt juoppokuskiksi. Ja kerroit myös, että ennen raskauttasi olisit halunnut jäädä johonkin juhliin, mutta mies ei antanut sun jäädä. Minusta nuo nyt eivät kuulosta oikein siltä, että parisuhde on ollut sellaisessa vaiheessa, että on kannattanut jättää ehkäisy pois.
Nuo kaikki ilmaantui vasta sitten kun ehkäisyn jätin pois ja asia oli jo kummankin osalta ok ja kuskiksi päädyin heti plussattuani. Alkuun ok mutta sitten alkoi jo lähinnä ärsyttämään kun se olin minä joka kaikkialle joutui yhtenään ajamaan, viikot ja viikonloput.
Jos en suostunut, niin sitten suututtiin.
Aiemmin teki niin että ajoi paikkaan x ja nopeaan tahtiin veti pään täyteen ja laittoi minut ajamaan pois. Tätä tapahtui useastikin. Se miksi vihaan ajamista on se että vielä vittuillaan päälle ajamisestani.Ap
Siis ennen raskauttasi vai vasta tultuasi raskaaksi?
Mutta noin muutoin, niin kerroit aiemmin, että nuo aiemmassa mainitsemani asiat tapahtuivat ennen raskauttasi. Nytkö siis ne tapahtuivatkin vasta raskautesi aikana? Vuosi sitten tähän aikaan et ollut vielä raskaana eli ainakaan tuo pikkujoulujuttu ei ole tapahtunut raskausaikanasi. Ja siis juhlat, joihin olisit halunnut vielä jäädä, olivatkin nyt raskausaikanasi eikä ennen sitä? Ja ennen raskauttasi kävitte yhdessä juhlimassa silloinkin, kun et ollut juoppokuskina? Anteeksi, että kyselen, mutta kun kirjoituksistasi sain aivan päinvastaisen kuvan.
Mitä tuosta jälkikäteisviisastelustasi on nyt hyötyä? Ap imaisee syntymäisillään olevan vauvansa takaisin kudoksiin, kun av-palstalla hänelle niin sanottiin ja osoitettiin hänen tehneen elämänsä virheen?
Mitä sinä saat tuollaisesta tyhjästä inttämisestä, kerropa? Tunnet oman olosi paremmaksi, kun löydät syntipukin tyhmästi valinneesta naisesta? Saat tunteen, että samaa EI VOI KOSKAAN TAPAHTUA SINULLE, koska olet niin "viisas ja harkitseva"?
Kaikkea ei voi ennakoida. Jokainen joskus on itsekäs valinnoissaan, sinunkin siippasi. Ap:n mieskin on noin jälkikäteen ajatellen ollut, mutta ei vielä siinä määrin, että se olisi soittanut hälytyskelloja SILLOIN. Vasta jälkikäteen, kun vastaavia tilanteita on paljon paljon useammin, ap on tajunnut, että joo, niinhän se jo vuosi sitten....
Minusta tuo on täysin hedelmätöntä. Olennaisempaa on keskittyä tähän ja tulevaan hetkeen. Mitä on NYT tehtävissä sille, että miehen alkoholisoituminen pysähtyy ja hän havahtuu huomamaan, että häntä tarvitaan enemmän kotona kuin baarissa.
115
Kyllä siitä aika pitkälti tietää mitä on tulossa jos toisen käytös on tuollaista, itsekästä. Nuo ovat varoitusmerkkejä mistä tunnistaa mahdollisen kusipään; se tekee, mutta ei anna sinun tehdä samoja asioita tai valittaa niistä.
Mies on tuskin havahtumassa yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noi pikkujoulut olleet kautta aikain hyvä syy isien vetää päät täyteen kun firmat maksaa. Sitten tullaan kotiin ja herätetään koko perhe. Etsitään jemmapullo ja jatketaan ryyppäämistä.
Sitten hakataan äiti ja pelotellaan lapset puolikuoliaiksi.T. Alkoholistin lapsi, joka ei omilleen samaa koskaan halua
Pikkujoulu ei ole syy vetää päätä täyteen, mutta oiva tekosyy toki.
Mikäs muukaan niiden tarkoitus on kun ensin muodon vuoksi syöttää ja sitten juottaa työntekijät tukkihumalaan firman piikkiin?
Kunhan ei sitten ap:lle kiukuttele, kun ap lähtee juhlimaan aamuun saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan lopettaisi hehkuttamisen ilmaisesta juomatarjoilusta ja kuinka on vielä hauskaa luvassa.
Itseppä tuo sanoi, että mennään lauantaina Ideaparkkiin ja syömään, mutta en odota, että näin tapahtuisi kumminkaan.
Kyllä tuo jatkuva hehkutus jo vittuilulta kuulostaa omiin korviin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Heh, esim. kumppanin valinta ja lasten teko täysin ikioma ja vapaaehtoinen valinta!! Sitä saa mitä tilaa.....
Vain idiootti voi sanoa näin. Parisuhteissa ei todellakaan aina saa mitä tilaa,toinen voi paljastua vaikka pettäjäksi. Valitettavasti lasten saaminen on myös asia johon sinäänsä fiksutkin ihmiset sekoaa. Puhutaan vaikka mitä ennen lastenhankintaa,muttakun on tosi kyseessä, ei yhtäkkiä ollakaan niin vastuuntuntoista isää/äitiä enää.
Tuohon että kun en saa häiritä herran hauskanpitoa niin lukekoot facebookista kuten moni muukin milloin olen poksahtanut. Aika karua mutta niin se menee.
Ap
Eniten kummastuttaa se, että miten ukkosi jaksaa pitää jotain jokaviikkoista ryyppäämistä sinua ja tulevaa lasta mielenkiintoisampana. En halua leikkiä mitään pikkuvanhaa, mutta itseäni alkaa tuo sama päätön "bilettäminen" (lue: rutiininomainen, humalahakuinen juominen niiden samojen tylsien ryyppykavereiden kanssa ) tulemaan jo korvista ulos ja tuntuu siltä että olisin valmis aloittamaan uuden vaiheen elämässä ja jättämään nuo porukat taakse. Oikeat kaverit ovat asia erikseen.
M21
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on lapsellinen. Kun lapsi on synytynyt, pidä huolta että otat omaa aikaa. Yleensä se onnistuu vain häipymällä ovesta ulos. Meillä mies lykkäsi vauvan heti minulle jos hän hiukkaakaan itki motolla "Jaahah, vauva tarvitsee äitiä". Sitten oli oma 5 minuutin hoitovuoro käytetty ja häipyi ovesta ulos.
Lähde vaikka vanhemmillesi, ystävän luo, kirjastoon, kauppakeskukseen, ajelemaan autolla, koiran kanssa jonnekin. Pääasia, että mies on oikeasti vastuussa vauvasta eikä voi luistaa hommasta. Omalla ajallasi sinun ei tarvitse vastata puheluihin eikä konsultoida viesteilläkään. Sano että keksi itse ratkaisu jos jotain sattuu. Miehen pitää tajuta, että teitä on kaksi tasavertaista vanhempaa ja hänen on PAKKO kasvaa siihen vastuuseen. Tsemppiä!
Mies ja nainen eivät koskaan ole olleet eivätkä mahdollisesti tule olemaan täysin tasavertaisia vanhempia. Tiettyyn pisteeseen asti kun onni parisuhteessa kukoistaa mutta esim. parisuhteen päättyessä mies on täysin kelvoton viranomaisten edessä kun huoltajuus yms asioita selvitetään. Hyviä ja vastuun kantavia isiä on sitten potkittu munille huoltajuuskiistojen yhteydessä oikein kunnolla.
Jotkut ihmiset (monet) nauttii marttyyrin osasta.
Tuntevat syvää nautintoa kuvailla mehukkaasti kuinka itse joutuu aina uhrautumaan, aina olemaan unohdettu. Kuinka aina joutuu hoitamaan lapsen ja kodin kun mies bilettää. Miten raskasta onkaan...... huokaus.....
Jos tällaisen ihmisen elämä yhtäkkiä muuttuisi, jos puoliso alkaisi osallistumaan kotona ja jättäisi juhlimisen - mitä tapahtuisi? Apua! mitä marttyyri nyt tekisi??!!
Nämä ihmiset elävät ja nauttivat syvästi marttyyrin osastaan. Se on heille elämän eliksiiri.
Suurin kauhuskenaario on asioitten muuttuminen.
Ja taisit mennä synnyttämään koulun jälkeen ja palasit kouluun synnytettyäsi etkä pitänyt äitiysvapaata ollenkaan