Mulle ei järjestetty edes vauvakutsuja, mutta mies senkus vaan juhlii kaiken aikaa ja hehkuttaa kuinka hauskaa hänellä onkaan :(

Miehellä bileitä riittää, mutta mulle ei järkätty edes pienimuotoisiakaan vauvakutsuja. Tuntuu, että minut ja olemassa oloni on unohdettu kokonaan
:(

Nytkin mies hehkuttaa pikkujouluista, jo viikon saanut kuunnella kuinka on hauskaa luvassa.
Ei mieti yhtään miltä musta tuntuu jäädä yksin himaan -taas.
Ja seuraavana päivänä tehdä aivan kaiken yksin, kun toinen vaan makaa perse homeessa koko päivän.

Ehdotti, että aamulla lähtisin työpaikalle mukaan ja ajaisin auton pois aamulla ettei jäisi sinne, juu ei tule kauppoja.
Keksikööt keskenänsä miten sen sieltä viikonloppuna hakee, ei ole mun ongelma, koska tiedän ettei salettiin ole kykenevä mua vastavuoroisesti viemään taaskaan Ideaparkkiin ja ravintolaan syömään lukuisista lupauksista huolimatta, joten en odota poikkeusta tälläkään kertaa.

Monet viikonloput kuskina ollut ilman mitään vastapalvelusta, joten ei enää onnistu.

Kaiken huipennus on se, että on jotenkin siinä uskossa mun poistuvan kotoa vauvan synnyttyä varpajaisten tieltä jos esim käy niin että viikolla syntyy ja viikonlopuksi päästään kotiin.
Ja vitut tarvii mitää varpajaisia enää vietellä, kun tähänkin asti joka saamarin viikonloppu juhlinut jo aivan tarpeeksi. Tai menkööt muualle jos on pakko.

Jos sattus synnytys pikkujoulujen aikaan käynnistymään, en ilmoita siitä miehelle millään tapaa.
Siinäpähän ihmettelee minne olen hävinnyt aamulla, kun joskus sattuu kotiin tulemaan. Eipähän herralta hauskanpito keskeydy vaikka haluaisi tulla synnytykseen mukaan mitä tässä ollaan siitä puhuttu.
Mies on muksua toivonut ja halunnut itsekin.

Teki hyvin selväksi, ettei tarvi viestitellä, kun herra tahtoo pitää hauskaa. En itsekään aio vastata vaikka olisi itse pää halki jossain ja yrittäisi tavoitella.

Olen jo lukenut miten käynnistää synnytys kotikonstein ja päätin, että kokeillaan perhana, olisipahan itsellä jotain muuta tekemistä, kun kotona kökkiä ja nähdä miehen reaktio, kun jääkin tällä kertaa paljosta paitsi itse ja joutuisi koiran hoitamaan vuorostaan, sekin, kun on jäänyt kokonaan mun kontolleni kokonaan.

Turha sanoa, että anna miehelle aikaa, silläkin on ollut aikaa jo 9 kuukautta sopeutua muutokseen ja sen pitää riittää sillekin, kun se on riittänyt mullekin, koska pakkohan se on ollut riittää.