Lue keskustelun säännöt.
Mulle ei järjestetty edes vauvakutsuja, mutta mies senkus vaan juhlii kaiken aikaa ja hehkuttaa kuinka hauskaa hänellä onkaan :(
30.11.2017 |
Miehellä bileitä riittää, mutta mulle ei järkätty edes pienimuotoisiakaan vauvakutsuja. Tuntuu, että minut ja olemassa oloni on unohdettu kokonaan
:(
Nytkin mies hehkuttaa pikkujouluista, jo viikon saanut kuunnella kuinka on hauskaa luvassa.
Ei mieti yhtään miltä musta tuntuu jäädä yksin himaan -taas.
Ja seuraavana päivänä tehdä aivan kaiken yksin, kun toinen vaan makaa perse homeessa koko päivän.
Ehdotti, että aamulla lähtisin työpaikalle mukaan ja ajaisin auton pois aamulla ettei jäisi sinne, juu ei tule kauppoja.
Keksikööt keskenänsä miten sen sieltä viikonloppuna hakee, ei ole mun ongelma, koska tiedän ettei salettiin ole kykenevä mua vastavuoroisesti viemään taaskaan Ideaparkkiin ja ravintolaan syömään lukuisista lupauksista huolimatta, joten en odota poikkeusta tälläkään kertaa.
Monet viikonloput kuskina ollut ilman mitään vastapalvelusta, joten ei enää onnistu.
Kaiken huipennus on se, että on jotenkin siinä uskossa mun poistuvan kotoa vauvan synnyttyä varpajaisten tieltä jos esim käy niin että viikolla syntyy ja viikonlopuksi päästään kotiin.
Ja vitut tarvii mitää varpajaisia enää vietellä, kun tähänkin asti joka saamarin viikonloppu juhlinut jo aivan tarpeeksi. Tai menkööt muualle jos on pakko.
Jos sattus synnytys pikkujoulujen aikaan käynnistymään, en ilmoita siitä miehelle millään tapaa.
Siinäpähän ihmettelee minne olen hävinnyt aamulla, kun joskus sattuu kotiin tulemaan. Eipähän herralta hauskanpito keskeydy vaikka haluaisi tulla synnytykseen mukaan mitä tässä ollaan siitä puhuttu.
Mies on muksua toivonut ja halunnut itsekin.
Teki hyvin selväksi, ettei tarvi viestitellä, kun herra tahtoo pitää hauskaa. En itsekään aio vastata vaikka olisi itse pää halki jossain ja yrittäisi tavoitella.
Olen jo lukenut miten käynnistää synnytys kotikonstein ja päätin, että kokeillaan perhana, olisipahan itsellä jotain muuta tekemistä, kun kotona kökkiä ja nähdä miehen reaktio, kun jääkin tällä kertaa paljosta paitsi itse ja joutuisi koiran hoitamaan vuorostaan, sekin, kun on jäänyt kokonaan mun kontolleni kokonaan.
Turha sanoa, että anna miehelle aikaa, silläkin on ollut aikaa jo 9 kuukautta sopeutua muutokseen ja sen pitää riittää sillekin, kun se on riittänyt mullekin, koska pakkohan se on ollut riittää.
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että kyllä miesten on kasvatettava munat ja laittaa se korkki kiinni.
Mitä valmistautumista tuo on isäksi tuloon kun on vedettävä nuppi sekaisin "vielä kun voi"?
Sama kun naisetkin valmistautuisivat äitiyteen että vedettävä pää täyteen "vielä kun voi".
Taitaa moni kommentoija itse olla alkolle persoja kun ap:ta syyllistävät ja vaativat miestään ymmärtämään.
Eikä se maata kaada miehiltäkään jos sanoo joskus ei juhlille.
Ei suinkaan. Tässä vaaditaan lähinnä ap:ta tekemään jotakin valittamisen sijasta ja ennen kaikkea lopettamaan tuon dokaamisen mahdollistamisen eli miehensä kuskaamiseen baariin.
Parisuhteessa ei voi toista henkisesti muuttaa. Ei vaan voi. Omaa käytöstään voi muuttaa ja omaa asennettaan.
Siksi on myös usutettu ap:ta miettimään, mikä hänen omassa käytöksessään on edesauttanut miehen alkoholisoitumista. Koska omaan käytökseensä hän voi vaikuttaa helposti, miehen käytökseen aika heikosti.
115
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Alkuun homma sujui hyvin ja oli kaikilla ultrakäynneillä mukana jne. Sekä ekalla neuvolakäynnilläkin.
Otti huomioon jne mutta kesän jälkeen alkoi hiipua.
Mitä enemmän viikkoja eteni, sitä enemmän kittaamista.
Kun koitin jakaa tuntojani, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään kuten alkuun.Vuosi sitten alettiin muksua yrittämään, joten en ole yksin asiaa päättänyt, mutta on vissiin tullut katumapäälle, tosin myöhästä se enää on.
Mua ei kaduta yhtään muksun tulo yhtään.Ap
Mä tarkoitinkin aikaa ennen raskauttasi. Aiemmin kerroit, että mies ei suostunut vuosi sitten (jolloin et ollut vielä raskaana) lähtemään sulle kuskiksi pikkujouluihisi eikä myöskään suostunut ehdotukseesi, että hän tulisi mukaan ja olisitte olleet yötä hotellissa. Lisäksi kerroit, että mies ei ole ennen raskauttasikaan ottanut sua mukaansa bileisiinsä, jos et ole lähtenyt juoppokuskiksi. Ja kerroit myös, että ennen raskauttasi olisit halunnut jäädä johonkin juhliin, mutta mies ei antanut sun jäädä. Minusta nuo nyt eivät kuulosta oikein siltä, että parisuhde on ollut sellaisessa vaiheessa, että on kannattanut jättää ehkäisy pois.
Nuo kaikki ilmaantui vasta sitten kun ehkäisyn jätin pois ja asia oli jo kummankin osalta ok ja kuskiksi päädyin heti plussattuani. Alkuun ok mutta sitten alkoi jo lähinnä ärsyttämään kun se olin minä joka kaikkialle joutui yhtenään ajamaan, viikot ja viikonloput.
Jos en suostunut, niin sitten suututtiin.
Aiemmin teki niin että ajoi paikkaan x ja nopeaan tahtiin veti pään täyteen ja laittoi minut ajamaan pois. Tätä tapahtui useastikin. Se miksi vihaan ajamista on se että vielä vittuillaan päälle ajamisestani.Ap
Siis ennen raskauttasi vai vasta tultuasi raskaaksi?
Mutta noin muutoin, niin kerroit aiemmin, että nuo aiemmassa mainitsemani asiat tapahtuivat ennen raskauttasi. Nytkö siis ne tapahtuivatkin vasta raskautesi aikana? Vuosi sitten tähän aikaan et ollut vielä raskaana eli ainakaan tuo pikkujoulujuttu ei ole tapahtunut raskausaikanasi. Ja siis juhlat, joihin olisit halunnut vielä jäädä, olivatkin nyt raskausaikanasi eikä ennen sitä? Ja ennen raskauttasi kävitte yhdessä juhlimassa silloinkin, kun et ollut juoppokuskina? Anteeksi, että kyselen, mutta kun kirjoituksistasi sain aivan päinvastaisen kuvan.
Mitä tuosta jälkikäteisviisastelustasi on nyt hyötyä? Ap imaisee syntymäisillään olevan vauvansa takaisin kudoksiin, kun av-palstalla hänelle niin sanottiin ja osoitettiin hänen tehneen elämänsä virheen?
Mitä sinä saat tuollaisesta tyhjästä inttämisestä, kerropa? Tunnet oman olosi paremmaksi, kun löydät syntipukin tyhmästi valinneesta naisesta? Saat tunteen, että samaa EI VOI KOSKAAN TAPAHTUA SINULLE, koska olet niin "viisas ja harkitseva"?
Kaikkea ei voi ennakoida. Jokainen joskus on itsekäs valinnoissaan, sinunkin siippasi. Ap:n mieskin on noin jälkikäteen ajatellen ollut, mutta ei vielä siinä määrin, että se olisi soittanut hälytyskelloja SILLOIN. Vasta jälkikäteen, kun vastaavia tilanteita on paljon paljon useammin, ap on tajunnut, että joo, niinhän se jo vuosi sitten....
Minusta tuo on täysin hedelmätöntä. Olennaisempaa on keskittyä tähän ja tulevaan hetkeen. Mitä on NYT tehtävissä sille, että miehen alkoholisoituminen pysähtyy ja hän havahtuu huomamaan, että häntä tarvitaan enemmän kotona kuin baarissa.
115
Mä saan tuosta inttämisestä sen, että jos miehen muuttuminen aivan päinvastaiseksi kuin mitä hän on aiemmin ollut, on todellakin tapahtunut vasta nyt raskauden aikana, niin muuttumiseen on jokin syy. Ja jotta tulevaisuus lapsiperheenä olisi parempi, se syy pitää selvittää ja asiat hoitaa niin, ettei miehen enää tarvitse käyttäytyä kuin keskenkasvuinen kakara. Jos taas kyse onkin siitä, että mies on jo ennen raskauttakin ollut tuollainen ja raskausaika on vain lisännyt miehen keskenkasvuista käyttäytymistä, niin silloin on paljon vaikeampaa saada miestä muuttumaan toivotunlaiseksi vastuulliseksi perheenisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Alkuun homma sujui hyvin ja oli kaikilla ultrakäynneillä mukana jne. Sekä ekalla neuvolakäynnilläkin.
Otti huomioon jne mutta kesän jälkeen alkoi hiipua.
Mitä enemmän viikkoja eteni, sitä enemmän kittaamista.
Kun koitin jakaa tuntojani, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään kuten alkuun.Vuosi sitten alettiin muksua yrittämään, joten en ole yksin asiaa päättänyt, mutta on vissiin tullut katumapäälle, tosin myöhästä se enää on.
Mua ei kaduta yhtään muksun tulo yhtään.Ap
Mä tarkoitinkin aikaa ennen raskauttasi. Aiemmin kerroit, että mies ei suostunut vuosi sitten (jolloin et ollut vielä raskaana) lähtemään sulle kuskiksi pikkujouluihisi eikä myöskään suostunut ehdotukseesi, että hän tulisi mukaan ja olisitte olleet yötä hotellissa. Lisäksi kerroit, että mies ei ole ennen raskauttasikaan ottanut sua mukaansa bileisiinsä, jos et ole lähtenyt juoppokuskiksi. Ja kerroit myös, että ennen raskauttasi olisit halunnut jäädä johonkin juhliin, mutta mies ei antanut sun jäädä. Minusta nuo nyt eivät kuulosta oikein siltä, että parisuhde on ollut sellaisessa vaiheessa, että on kannattanut jättää ehkäisy pois.
Nuo kaikki ilmaantui vasta sitten kun ehkäisyn jätin pois ja asia oli jo kummankin osalta ok ja kuskiksi päädyin heti plussattuani. Alkuun ok mutta sitten alkoi jo lähinnä ärsyttämään kun se olin minä joka kaikkialle joutui yhtenään ajamaan, viikot ja viikonloput.
Jos en suostunut, niin sitten suututtiin.
Aiemmin teki niin että ajoi paikkaan x ja nopeaan tahtiin veti pään täyteen ja laittoi minut ajamaan pois. Tätä tapahtui useastikin. Se miksi vihaan ajamista on se että vielä vittuillaan päälle ajamisestani.Ap
Siis ennen raskauttasi vai vasta tultuasi raskaaksi?
Mutta noin muutoin, niin kerroit aiemmin, että nuo aiemmassa mainitsemani asiat tapahtuivat ennen raskauttasi. Nytkö siis ne tapahtuivatkin vasta raskautesi aikana? Vuosi sitten tähän aikaan et ollut vielä raskaana eli ainakaan tuo pikkujoulujuttu ei ole tapahtunut raskausaikanasi. Ja siis juhlat, joihin olisit halunnut vielä jäädä, olivatkin nyt raskausaikanasi eikä ennen sitä? Ja ennen raskauttasi kävitte yhdessä juhlimassa silloinkin, kun et ollut juoppokuskina? Anteeksi, että kyselen, mutta kun kirjoituksistasi sain aivan päinvastaisen kuvan.
Mitä tuosta jälkikäteisviisastelustasi on nyt hyötyä? Ap imaisee syntymäisillään olevan vauvansa takaisin kudoksiin, kun av-palstalla hänelle niin sanottiin ja osoitettiin hänen tehneen elämänsä virheen?
Mitä sinä saat tuollaisesta tyhjästä inttämisestä, kerropa? Tunnet oman olosi paremmaksi, kun löydät syntipukin tyhmästi valinneesta naisesta? Saat tunteen, että samaa EI VOI KOSKAAN TAPAHTUA SINULLE, koska olet niin "viisas ja harkitseva"?
Kaikkea ei voi ennakoida. Jokainen joskus on itsekäs valinnoissaan, sinunkin siippasi. Ap:n mieskin on noin jälkikäteen ajatellen ollut, mutta ei vielä siinä määrin, että se olisi soittanut hälytyskelloja SILLOIN. Vasta jälkikäteen, kun vastaavia tilanteita on paljon paljon useammin, ap on tajunnut, että joo, niinhän se jo vuosi sitten....
Minusta tuo on täysin hedelmätöntä. Olennaisempaa on keskittyä tähän ja tulevaan hetkeen. Mitä on NYT tehtävissä sille, että miehen alkoholisoituminen pysähtyy ja hän havahtuu huomamaan, että häntä tarvitaan enemmän kotona kuin baarissa.
115
Mä saan tuosta inttämisestä sen, että jos miehen muuttuminen aivan päinvastaiseksi kuin mitä hän on aiemmin ollut, on todellakin tapahtunut vasta nyt raskauden aikana, niin muuttumiseen on jokin syy. Ja jotta tulevaisuus lapsiperheenä olisi parempi, se syy pitää selvittää ja asiat hoitaa niin, ettei miehen enää tarvitse käyttäytyä kuin keskenkasvuinen kakara. Jos taas kyse onkin siitä, että mies on jo ennen raskauttakin ollut tuollainen ja raskausaika on vain lisännyt miehen keskenkasvuista käyttäytymistä, niin silloin on paljon vaikeampaa saada miestä muuttumaan toivotunlaiseksi vastuulliseksi perheenisäksi.
Ok, sulla on pointti toki tuossa.
Joka tapauksessa "salapoliisin" leikkiminen ei tuossa oikeastaan auta, siis kaiken ap:n kertoman epäileminen ja vääntäminen uuteen asentoon.
Jotta hän ymmärtäisi muuttaa omaa käytöstään, joka mahdollistaa miehen sikailun (tai jopa ajaa siihen, mitä en kyllä usko, koska dokaaminen on aina oma valinta eikä sitä viinaa kukaan ap:n miehen kurkkuun väkisin kaada), hänen on itse mietittävä asiaa ja varsinkin sitä, jääkö miehelle mielekäs rooli kotona, onko miehellä vääränlaisia kavereita (itsekin alkoholisoituneita), mahdollistaako hän miehen touhut, ilmaiseeko miehelle selvästi, mitä toivoo jnejne.
Ei siinä ihan hirveästi ole apua siitä, jos sinä kyselet yhä uudestaan tapahtumien ajankohtia. Muutos on selkeästi ap:n mukaan tapahtunut alkuraskauden jälkeen, ja sitä ei nyt kauheasti kannata inttää vastaan, kun mehän EMME MITÄÄN ASIASTA TIEDÄ, on pakko joka tapauksessa kommentoida asiaa ap:n kertomien tietojen perusteella, eikö niin?
115
Koetas ap piirtää aikajana vaikka vuodesta ja merkkaa sille kaikki miehen ei-toivotut tekemiset, pallona ja päivämäärän ja lyhyellä selityksellä vaikka että "mies halusi minut juoppokuskiksi ja haukkui tapani käyttää vilkkua".
Pane siihen myös eri värillä aikajanan toiselle puolelle hyvät jutut. Tyyliin "mies lähti kanssani sukujuhlaan/lenkille, kuskasi kaverilleni"
Jos siinä oikeasti on käynyt niin, että miehen juopottelut on lisääntyneet selvästi ja sinun kanssasi yhdessä olemiser vähentyneet dramaattisesti (eikä kyse ole siitä, että hormonihuuruissasi ylitulkitset), niin nåytät sitten valmiin kaavakuvan miehllesi
Että katso, millaiseksi meidän suhde on mennyt. Tähän on nyt tultava muutos, tai sä olet vuoden sisällä alkoholisoitunut ja menettänyt työpaikkasi ja minut, vaimosi.
Jos se ei miestä herätä, niin peli on menetetty.
Selkeyttää kummasti sinunkin ajatteluasi, näet missä vaiheessa muutos tapahtui ja miten se johti sinut siihen, missä nyt olet. Juu, voi olla vaikeaa tarkasti muistaa asioita, mutta selaa kalenteriasi ja kännykkääsi ja muistele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Alkuun homma sujui hyvin ja oli kaikilla ultrakäynneillä mukana jne. Sekä ekalla neuvolakäynnilläkin.
Otti huomioon jne mutta kesän jälkeen alkoi hiipua.
Mitä enemmän viikkoja eteni, sitä enemmän kittaamista.
Kun koitin jakaa tuntojani, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään kuten alkuun.Vuosi sitten alettiin muksua yrittämään, joten en ole yksin asiaa päättänyt, mutta on vissiin tullut katumapäälle, tosin myöhästä se enää on.
Mua ei kaduta yhtään muksun tulo yhtään.Ap
Mä tarkoitinkin aikaa ennen raskauttasi. Aiemmin kerroit, että mies ei suostunut vuosi sitten (jolloin et ollut vielä raskaana) lähtemään sulle kuskiksi pikkujouluihisi eikä myöskään suostunut ehdotukseesi, että hän tulisi mukaan ja olisitte olleet yötä hotellissa. Lisäksi kerroit, että mies ei ole ennen raskauttasikaan ottanut sua mukaansa bileisiinsä, jos et ole lähtenyt juoppokuskiksi. Ja kerroit myös, että ennen raskauttasi olisit halunnut jäädä johonkin juhliin, mutta mies ei antanut sun jäädä. Minusta nuo nyt eivät kuulosta oikein siltä, että parisuhde on ollut sellaisessa vaiheessa, että on kannattanut jättää ehkäisy pois.
Nuo kaikki ilmaantui vasta sitten kun ehkäisyn jätin pois ja asia oli jo kummankin osalta ok ja kuskiksi päädyin heti plussattuani. Alkuun ok mutta sitten alkoi jo lähinnä ärsyttämään kun se olin minä joka kaikkialle joutui yhtenään ajamaan, viikot ja viikonloput.
Jos en suostunut, niin sitten suututtiin.
Aiemmin teki niin että ajoi paikkaan x ja nopeaan tahtiin veti pään täyteen ja laittoi minut ajamaan pois. Tätä tapahtui useastikin. Se miksi vihaan ajamista on se että vielä vittuillaan päälle ajamisestani.Ap
Siis ennen raskauttasi vai vasta tultuasi raskaaksi?
Mutta noin muutoin, niin kerroit aiemmin, että nuo aiemmassa mainitsemani asiat tapahtuivat ennen raskauttasi. Nytkö siis ne tapahtuivatkin vasta raskautesi aikana? Vuosi sitten tähän aikaan et ollut vielä raskaana eli ainakaan tuo pikkujoulujuttu ei ole tapahtunut raskausaikanasi. Ja siis juhlat, joihin olisit halunnut vielä jäädä, olivatkin nyt raskausaikanasi eikä ennen sitä? Ja ennen raskauttasi kävitte yhdessä juhlimassa silloinkin, kun et ollut juoppokuskina? Anteeksi, että kyselen, mutta kun kirjoituksistasi sain aivan päinvastaisen kuvan.
Mitä tuosta jälkikäteisviisastelustasi on nyt hyötyä? Ap imaisee syntymäisillään olevan vauvansa takaisin kudoksiin, kun av-palstalla hänelle niin sanottiin ja osoitettiin hänen tehneen elämänsä virheen?
Mitä sinä saat tuollaisesta tyhjästä inttämisestä, kerropa? Tunnet oman olosi paremmaksi, kun löydät syntipukin tyhmästi valinneesta naisesta? Saat tunteen, että samaa EI VOI KOSKAAN TAPAHTUA SINULLE, koska olet niin "viisas ja harkitseva"?
Kaikkea ei voi ennakoida. Jokainen joskus on itsekäs valinnoissaan, sinunkin siippasi. Ap:n mieskin on noin jälkikäteen ajatellen ollut, mutta ei vielä siinä määrin, että se olisi soittanut hälytyskelloja SILLOIN. Vasta jälkikäteen, kun vastaavia tilanteita on paljon paljon useammin, ap on tajunnut, että joo, niinhän se jo vuosi sitten....
Minusta tuo on täysin hedelmätöntä. Olennaisempaa on keskittyä tähän ja tulevaan hetkeen. Mitä on NYT tehtävissä sille, että miehen alkoholisoituminen pysähtyy ja hän havahtuu huomamaan, että häntä tarvitaan enemmän kotona kuin baarissa.
115
Mä saan tuosta inttämisestä sen, että jos miehen muuttuminen aivan päinvastaiseksi kuin mitä hän on aiemmin ollut, on todellakin tapahtunut vasta nyt raskauden aikana, niin muuttumiseen on jokin syy. Ja jotta tulevaisuus lapsiperheenä olisi parempi, se syy pitää selvittää ja asiat hoitaa niin, ettei miehen enää tarvitse käyttäytyä kuin keskenkasvuinen kakara. Jos taas kyse onkin siitä, että mies on jo ennen raskauttakin ollut tuollainen ja raskausaika on vain lisännyt miehen keskenkasvuista käyttäytymistä, niin silloin on paljon vaikeampaa saada miestä muuttumaan toivotunlaiseksi vastuulliseksi perheenisäksi.
Ok, sulla on pointti toki tuossa.
Joka tapauksessa "salapoliisin" leikkiminen ei tuossa oikeastaan auta, siis kaiken ap:n kertoman epäileminen ja vääntäminen uuteen asentoon.
Jotta hän ymmärtäisi muuttaa omaa käytöstään, joka mahdollistaa miehen sikailun (tai jopa ajaa siihen, mitä en kyllä usko, koska dokaaminen on aina oma valinta eikä sitä viinaa kukaan ap:n miehen kurkkuun väkisin kaada), hänen on itse mietittävä asiaa ja varsinkin sitä, jääkö miehelle mielekäs rooli kotona, onko miehellä vääränlaisia kavereita (itsekin alkoholisoituneita), mahdollistaako hän miehen touhut, ilmaiseeko miehelle selvästi, mitä toivoo jnejne.
Ei siinä ihan hirveästi ole apua siitä, jos sinä kyselet yhä uudestaan tapahtumien ajankohtia. Muutos on selkeästi ap:n mukaan tapahtunut alkuraskauden jälkeen, ja sitä ei nyt kauheasti kannata inttää vastaan, kun mehän EMME MITÄÄN ASIASTA TIEDÄ, on pakko joka tapauksessa kommentoida asiaa ap:n kertomien tietojen perusteella, eikö niin?
115
No sepä se, kun ap:n ketjussa kertomat tiedot ovat ristiriitaisia. Jos miestä ei ennen raskautta ole bilettäminen ja ryyppääminen pahemmin kiinnostanut, mutta nyt raskauden aikana on, niin miehen kannattaisi käydä perheneuvolassa tai jossain puhumassa asiasta. Syynä kun voi olla yksinkertaisesti se, että vanhemmuus on alkanut pelottaa, mitä lähemmäksi laskettu aika tulee. Lisäksi ap:n pitäisi puhua tästä miehensä kanssa. Heidän pitäisi tukea toisiaan, kun kummankin elämä muuttuu aika merkittävällä tavalla: heistä tulee ensimmäistä kertaa isä ja äiti. Olisi hyvä, jos ap:kin kertoisi miehelleen, jos hänellä on jotain pelkoja tai epävarmuuksia tulevan äitiytensä suhteen. Tällä tavalla on toiveita siitä, että mies lapsen syntymän jälkeen palautuisi omaksi mukavaksi itsekseen.
Jos taas tilanne on, että mies on ennenkin ollut bilettäjä ja kaljaa kittaava, mutta ennen raskautta se ei ole ap:tä samassa määrin häirinnyt, pitää tehdä paljon enemmän, jotta mies muuttuisi sellaiseksi, jollainen hän ei ole koskaan ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koetas ap piirtää aikajana vaikka vuodesta ja merkkaa sille kaikki miehen ei-toivotut tekemiset, pallona ja päivämäärän ja lyhyellä selityksellä vaikka että "mies halusi minut juoppokuskiksi ja haukkui tapani käyttää vilkkua".
Pane siihen myös eri värillä aikajanan toiselle puolelle hyvät jutut. Tyyliin "mies lähti kanssani sukujuhlaan/lenkille, kuskasi kaverilleni"
Jos siinä oikeasti on käynyt niin, että miehen juopottelut on lisääntyneet selvästi ja sinun kanssasi yhdessä olemiser vähentyneet dramaattisesti (eikä kyse ole siitä, että hormonihuuruissasi ylitulkitset), niin nåytät sitten valmiin kaavakuvan miehllesi
Että katso, millaiseksi meidän suhde on mennyt. Tähän on nyt tultava muutos, tai sä olet vuoden sisällä alkoholisoitunut ja menettänyt työpaikkasi ja minut, vaimosi.
Jos se ei miestä herätä, niin peli on menetetty.
Selkeyttää kummasti sinunkin ajatteluasi, näet missä vaiheessa muutos tapahtui ja miten se johti sinut siihen, missä nyt olet. Juu, voi olla vaikeaa tarkasti muistaa asioita, mutta selaa kalenteriasi ja kännykkääsi ja muistele.
Katso rakkaani kuinka yksin olet pilannut suhteemme.
Ihme tyyppien kanssa sitä mammat keksiikin lapsia väsätä. Missä ennakointikyky?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olet, ap, saanut järkeviäkin kommentteja kun sitä paskaakin tästä ketjusta aika paljon löytyy.
Sun täytyy ensin kysyä itseltäsi, mitä sinä ET halua. Samalla selviää myös, mitä sitten haluat.
Mies vaikuttaa melkoisen keskenkasvuiselta. Sekin on kai asia, jolle et voi mitään. Puhumista voi kokeilla, esimerkiksi kysymällä, miten mies ajatteli synnytykseen tulemisen hoitaa mikäli hänelle ei saa lähetellä viestejä kun on juhlimassa ja kun ei tosiaan voi tässä vaiheessa olla juhlimaan lähtemättä. Jos hyvin käy, keskustelu voi olla rakentava, mutta kirjoitustesi perusteella hän vaikuttaa (ikävä kyllä) lapselta, jolta ollaan kieltämässä lauantaipussi.
Mä en ole ollut tuollaisessa tilanteessa, mutta itselläni on sellainen ongelma, ettei mies vaikuta kiinnostuneelta raskaudesta tai vauvasta. Toki asia varmaan konkretisoituu hänelle hitaammin, näin kävi aiemminkin (viides lapsi tulossa). Kuitenkin tuntuu pahalta, että toinen ei muista tulla ultriin, vaikka jääkaapin ovessa on muistilaput, asia on merkitty kalentereihin ja siitä on puhuttu. Mä tein nyt niin, etten sitten enää muistuttanut miestä asiasta edellisenä päivänä. Eikä mies sitten tullut ultraan. Ajattelin, että jos ei kerran kiinnosta tarpeeksi, niin pysyköön sitten poissa. Myöhemminkään en kyllä draamaillut asiasta, mieheltähän se on pois, eikä minulta.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olet, ap, saanut järkeviäkin kommentteja kun sitä paskaakin tästä ketjusta aika paljon löytyy.
Sun täytyy ensin kysyä itseltäsi, mitä sinä ET halua. Samalla selviää myös, mitä sitten haluat.
Mies vaikuttaa melkoisen keskenkasvuiselta. Sekin on kai asia, jolle et voi mitään. Puhumista voi kokeilla, esimerkiksi kysymällä, miten mies ajatteli synnytykseen tulemisen hoitaa mikäli hänelle ei saa lähetellä viestejä kun on juhlimassa ja kun ei tosiaan voi tässä vaiheessa olla juhlimaan lähtemättä. Jos hyvin käy, keskustelu voi olla rakentava, mutta kirjoitustesi perusteella hän vaikuttaa (ikävä kyllä) lapselta, jolta ollaan kieltämässä lauantaipussi.
Mä en ole ollut tuollaisessa tilanteessa, mutta itselläni on sellainen ongelma, ettei mies vaikuta kiinnostuneelta raskaudesta tai vauvasta. Toki asia varmaan konkretisoituu hänelle hitaammin, näin kävi aiemminkin (viides lapsi tulossa). Kuitenkin tuntuu pahalta, että toinen ei muista tulla ultriin, vaikka jääkaapin ovessa on muistilaput, asia on merkitty kalentereihin ja siitä on puhuttu. Mä tein nyt niin, etten sitten enää muistuttanut miestä asiasta edellisenä päivänä. Eikä mies sitten tullut ultraan. Ajattelin, että jos ei kerran kiinnosta tarpeeksi, niin pysyköön sitten poissa. Myöhemminkään en kyllä draamaillut asiasta, mieheltähän se on pois, eikä minulta.
Kaippa sitten rauhottuu tai ei.
Kiitos viestistäsi.
Olen jo valmistaunut siihen, että menen ja hoidan synnytyksen ilman miehen mukana oloa.
Omapahan on menetyksensä, jos ei ole paikalla.
Jokseenkin on sellainen tunne ollut koko päivän ettei kauaa tarvitse enää odotella. Lenkillä vihloi siihen malliin että oli pakko pysähtyä, laittaa jalat ristiin ja hieman kyykistyä. Aamuyöllä vihlaisi myöskin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olet, ap, saanut järkeviäkin kommentteja kun sitä paskaakin tästä ketjusta aika paljon löytyy.
Sun täytyy ensin kysyä itseltäsi, mitä sinä ET halua. Samalla selviää myös, mitä sitten haluat.
Mies vaikuttaa melkoisen keskenkasvuiselta. Sekin on kai asia, jolle et voi mitään. Puhumista voi kokeilla, esimerkiksi kysymällä, miten mies ajatteli synnytykseen tulemisen hoitaa mikäli hänelle ei saa lähetellä viestejä kun on juhlimassa ja kun ei tosiaan voi tässä vaiheessa olla juhlimaan lähtemättä. Jos hyvin käy, keskustelu voi olla rakentava, mutta kirjoitustesi perusteella hän vaikuttaa (ikävä kyllä) lapselta, jolta ollaan kieltämässä lauantaipussi.
Mä en ole ollut tuollaisessa tilanteessa, mutta itselläni on sellainen ongelma, ettei mies vaikuta kiinnostuneelta raskaudesta tai vauvasta. Toki asia varmaan konkretisoituu hänelle hitaammin, näin kävi aiemminkin (viides lapsi tulossa). Kuitenkin tuntuu pahalta, että toinen ei muista tulla ultriin, vaikka jääkaapin ovessa on muistilaput, asia on merkitty kalentereihin ja siitä on puhuttu. Mä tein nyt niin, etten sitten enää muistuttanut miestä asiasta edellisenä päivänä. Eikä mies sitten tullut ultraan. Ajattelin, että jos ei kerran kiinnosta tarpeeksi, niin pysyköön sitten poissa. Myöhemminkään en kyllä draamaillut asiasta, mieheltähän se on pois, eikä minulta.
Kaippa sitten rauhottuu tai ei.
Kiitos viestistäsi.Olen jo valmistaunut siihen, että menen ja hoidan synnytyksen ilman miehen mukana oloa.
Omapahan on menetyksensä, jos ei ole paikalla.
Jokseenkin on sellainen tunne ollut koko päivän ettei kauaa tarvitse enää odotella. Lenkillä vihloi siihen malliin että oli pakko pysähtyä, laittaa jalat ristiin ja hieman kyykistyä. Aamuyöllä vihlaisi myöskin.Ap
Ja sen lapsen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olet, ap, saanut järkeviäkin kommentteja kun sitä paskaakin tästä ketjusta aika paljon löytyy.
Sun täytyy ensin kysyä itseltäsi, mitä sinä ET halua. Samalla selviää myös, mitä sitten haluat.
Mies vaikuttaa melkoisen keskenkasvuiselta. Sekin on kai asia, jolle et voi mitään. Puhumista voi kokeilla, esimerkiksi kysymällä, miten mies ajatteli synnytykseen tulemisen hoitaa mikäli hänelle ei saa lähetellä viestejä kun on juhlimassa ja kun ei tosiaan voi tässä vaiheessa olla juhlimaan lähtemättä. Jos hyvin käy, keskustelu voi olla rakentava, mutta kirjoitustesi perusteella hän vaikuttaa (ikävä kyllä) lapselta, jolta ollaan kieltämässä lauantaipussi.
Mä en ole ollut tuollaisessa tilanteessa, mutta itselläni on sellainen ongelma, ettei mies vaikuta kiinnostuneelta raskaudesta tai vauvasta. Toki asia varmaan konkretisoituu hänelle hitaammin, näin kävi aiemminkin (viides lapsi tulossa). Kuitenkin tuntuu pahalta, että toinen ei muista tulla ultriin, vaikka jääkaapin ovessa on muistilaput, asia on merkitty kalentereihin ja siitä on puhuttu. Mä tein nyt niin, etten sitten enää muistuttanut miestä asiasta edellisenä päivänä. Eikä mies sitten tullut ultraan. Ajattelin, että jos ei kerran kiinnosta tarpeeksi, niin pysyköön sitten poissa. Myöhemminkään en kyllä draamaillut asiasta, mieheltähän se on pois, eikä minulta.
Kaippa sitten rauhottuu tai ei.
Kiitos viestistäsi.Olen jo valmistaunut siihen, että menen ja hoidan synnytyksen ilman miehen mukana oloa.
Omapahan on menetyksensä, jos ei ole paikalla.
Jokseenkin on sellainen tunne ollut koko päivän ettei kauaa tarvitse enää odotella. Lenkillä vihloi siihen malliin että oli pakko pysähtyä, laittaa jalat ristiin ja hieman kyykistyä. Aamuyöllä vihlaisi myöskin.Ap
Ja sen lapsen...
Lapsi syntyy, oli isä paikalla tai ei.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olet, ap, saanut järkeviäkin kommentteja kun sitä paskaakin tästä ketjusta aika paljon löytyy.
Sun täytyy ensin kysyä itseltäsi, mitä sinä ET halua. Samalla selviää myös, mitä sitten haluat.
Mies vaikuttaa melkoisen keskenkasvuiselta. Sekin on kai asia, jolle et voi mitään. Puhumista voi kokeilla, esimerkiksi kysymällä, miten mies ajatteli synnytykseen tulemisen hoitaa mikäli hänelle ei saa lähetellä viestejä kun on juhlimassa ja kun ei tosiaan voi tässä vaiheessa olla juhlimaan lähtemättä. Jos hyvin käy, keskustelu voi olla rakentava, mutta kirjoitustesi perusteella hän vaikuttaa (ikävä kyllä) lapselta, jolta ollaan kieltämässä lauantaipussi.
Mä en ole ollut tuollaisessa tilanteessa, mutta itselläni on sellainen ongelma, ettei mies vaikuta kiinnostuneelta raskaudesta tai vauvasta. Toki asia varmaan konkretisoituu hänelle hitaammin, näin kävi aiemminkin (viides lapsi tulossa). Kuitenkin tuntuu pahalta, että toinen ei muista tulla ultriin, vaikka jääkaapin ovessa on muistilaput, asia on merkitty kalentereihin ja siitä on puhuttu. Mä tein nyt niin, etten sitten enää muistuttanut miestä asiasta edellisenä päivänä. Eikä mies sitten tullut ultraan. Ajattelin, että jos ei kerran kiinnosta tarpeeksi, niin pysyköön sitten poissa. Myöhemminkään en kyllä draamaillut asiasta, mieheltähän se on pois, eikä minulta.
Kaippa sitten rauhottuu tai ei.
Kiitos viestistäsi.Olen jo valmistaunut siihen, että menen ja hoidan synnytyksen ilman miehen mukana oloa.
Omapahan on menetyksensä, jos ei ole paikalla.
Jokseenkin on sellainen tunne ollut koko päivän ettei kauaa tarvitse enää odotella. Lenkillä vihloi siihen malliin että oli pakko pysähtyä, laittaa jalat ristiin ja hieman kyykistyä. Aamuyöllä vihlaisi myöskin.Ap
Ja sen lapsen...
Lapsi syntyy, oli isä paikalla tai ei.....
Syntyy toki, mutta ei se ole helppoa lapsen käsitellä miksei hänellä ole läsnäolevaa isää.
Eikös noi pikkujoulut ala olla jo vanhanaikainen ja kulunut juttu?
Miten ihmeessä Suomessa jaksetaan vuodesta toiseen järjestää moisia ryyppäjäisiä joista ei mitään seuraa monillekaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä teitä jotka raskaana luulee että mies on joku teidän hoitaja. Eikö passattava olo nosta kilojakin. Itse raskausaikana opiskelin illalla aikuisryhmässä ja kävin jumpilla ja siivosin ja tein opiskelujuttuja. Lähtöpaino oli 162cm/47kg ja loppupaino joku 56kg. Kun elää omaa elämää ei oo aikaa kokoajan miettiä et passaako joku minua tai tekeekö joku minut onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olet, ap, saanut järkeviäkin kommentteja kun sitä paskaakin tästä ketjusta aika paljon löytyy.
Sun täytyy ensin kysyä itseltäsi, mitä sinä ET halua. Samalla selviää myös, mitä sitten haluat.
Mies vaikuttaa melkoisen keskenkasvuiselta. Sekin on kai asia, jolle et voi mitään. Puhumista voi kokeilla, esimerkiksi kysymällä, miten mies ajatteli synnytykseen tulemisen hoitaa mikäli hänelle ei saa lähetellä viestejä kun on juhlimassa ja kun ei tosiaan voi tässä vaiheessa olla juhlimaan lähtemättä. Jos hyvin käy, keskustelu voi olla rakentava, mutta kirjoitustesi perusteella hän vaikuttaa (ikävä kyllä) lapselta, jolta ollaan kieltämässä lauantaipussi.
Mä en ole ollut tuollaisessa tilanteessa, mutta itselläni on sellainen ongelma, ettei mies vaikuta kiinnostuneelta raskaudesta tai vauvasta. Toki asia varmaan konkretisoituu hänelle hitaammin, näin kävi aiemminkin (viides lapsi tulossa). Kuitenkin tuntuu pahalta, että toinen ei muista tulla ultriin, vaikka jääkaapin ovessa on muistilaput, asia on merkitty kalentereihin ja siitä on puhuttu. Mä tein nyt niin, etten sitten enää muistuttanut miestä asiasta edellisenä päivänä. Eikä mies sitten tullut ultraan. Ajattelin, että jos ei kerran kiinnosta tarpeeksi, niin pysyköön sitten poissa. Myöhemminkään en kyllä draamaillut asiasta, mieheltähän se on pois, eikä minulta.
Kaippa sitten rauhottuu tai ei.
Kiitos viestistäsi.Olen jo valmistaunut siihen, että menen ja hoidan synnytyksen ilman miehen mukana oloa.
Omapahan on menetyksensä, jos ei ole paikalla.
Jokseenkin on sellainen tunne ollut koko päivän ettei kauaa tarvitse enää odotella. Lenkillä vihloi siihen malliin että oli pakko pysähtyä, laittaa jalat ristiin ja hieman kyykistyä. Aamuyöllä vihlaisi myöskin.Ap
Ja sen lapsen...
Lapsi syntyy, oli isä paikalla tai ei.....
Syntyy toki, mutta ei se ole helppoa lapsen käsitellä miksei hänellä ole läsnäolevaa isää.
Ei varmaan olekaan eikä äidin helppo löytää sanoja miten kertoa kuinka isää kiinnostaa enemmän juhliminen ja kaverit :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olet, ap, saanut järkeviäkin kommentteja kun sitä paskaakin tästä ketjusta aika paljon löytyy.
Sun täytyy ensin kysyä itseltäsi, mitä sinä ET halua. Samalla selviää myös, mitä sitten haluat.
Mies vaikuttaa melkoisen keskenkasvuiselta. Sekin on kai asia, jolle et voi mitään. Puhumista voi kokeilla, esimerkiksi kysymällä, miten mies ajatteli synnytykseen tulemisen hoitaa mikäli hänelle ei saa lähetellä viestejä kun on juhlimassa ja kun ei tosiaan voi tässä vaiheessa olla juhlimaan lähtemättä. Jos hyvin käy, keskustelu voi olla rakentava, mutta kirjoitustesi perusteella hän vaikuttaa (ikävä kyllä) lapselta, jolta ollaan kieltämässä lauantaipussi.
Mä en ole ollut tuollaisessa tilanteessa, mutta itselläni on sellainen ongelma, ettei mies vaikuta kiinnostuneelta raskaudesta tai vauvasta. Toki asia varmaan konkretisoituu hänelle hitaammin, näin kävi aiemminkin (viides lapsi tulossa). Kuitenkin tuntuu pahalta, että toinen ei muista tulla ultriin, vaikka jääkaapin ovessa on muistilaput, asia on merkitty kalentereihin ja siitä on puhuttu. Mä tein nyt niin, etten sitten enää muistuttanut miestä asiasta edellisenä päivänä. Eikä mies sitten tullut ultraan. Ajattelin, että jos ei kerran kiinnosta tarpeeksi, niin pysyköön sitten poissa. Myöhemminkään en kyllä draamaillut asiasta, mieheltähän se on pois, eikä minulta.
Kaippa sitten rauhottuu tai ei.
Kiitos viestistäsi.Olen jo valmistaunut siihen, että menen ja hoidan synnytyksen ilman miehen mukana oloa.
Omapahan on menetyksensä, jos ei ole paikalla.
Jokseenkin on sellainen tunne ollut koko päivän ettei kauaa tarvitse enää odotella. Lenkillä vihloi siihen malliin että oli pakko pysähtyä, laittaa jalat ristiin ja hieman kyykistyä. Aamuyöllä vihlaisi myöskin.Ap
Ja sen lapsen...
Lapsi syntyy, oli isä paikalla tai ei.....
Syntyy toki, mutta ei se ole helppoa lapsen käsitellä miksei hänellä ole läsnäolevaa isää.
Ja se isäksi kasvaminen alkaa jo siellä laitoksella leikkaamalla se napanuora, kylvettäminen, vaippojen vaihto, jne. Jos se isä on mielummin viettämässä varpajaisia kun tutustumassa lapseensa tuskin se isää tulee kuvioihin myöhemminkään ja lapsi joutuu elämään ilman isää syntymästä kuolemaa se jättää jäljen siihen lapseen.
Lapsesi takia ap uskalla riidellä tämä asia läpi äläkä ole passiivisena tilanteen vietävissä ja ota tuota asennetta että ettet aio tehdä mitään. Kyse on lapsesi ainoasta isästä ja isättömiä lapsia ei saisi tehdä enää yhtään lisää.
kaunisnainen- kirjoitti:
En ymmärrä teitä jotka raskaana luulee että mies on joku teidän hoitaja. Eikö passattava olo nosta kilojakin. Itse raskausaikana opiskelin illalla aikuisryhmässä ja kävin jumpilla ja siivosin ja tein opiskelujuttuja. Lähtöpaino oli 162cm/47kg ja loppupaino joku 56kg. Kun elää omaa elämää ei oo aikaa kokoajan miettiä et passaako joku minua tai tekeekö joku minut onnelliseksi.
Tässä tapauksessa mies passuuttaa itseään, en minä. Olin töissäkin vielä reilu kuukausi sitten ja nyt äitiyslomalla. Lenkkeilen kolmesti päivässä. Siivoan, kokkaan jne.
Ehkä se synnytyskin tällä menolla kohta käynnistyy.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikös noi pikkujoulut ala olla jo vanhanaikainen ja kulunut juttu?
Miten ihmeessä Suomessa jaksetaan vuodesta toiseen järjestää moisia ryyppäjäisiä joista ei mitään seuraa monillekaan?
Niin, miksiköhän työnantajat haluavat tällä tavoin muistaa työtekijöitään pitkän vuoden jälkeen? Anstaisi hyasintin ja toivottaisi hyvää joulua!
Vierailija kirjoitti:
Eikös noi pikkujoulut ala olla jo vanhanaikainen ja kulunut juttu?
Miten ihmeessä Suomessa jaksetaan vuodesta toiseen järjestää moisia ryyppäjäisiä joista ei mitään seuraa monillekaan?
t. katkeroitunut työtön
Mitä tuosta jälkikäteisviisastelustasi on nyt hyötyä? Ap imaisee syntymäisillään olevan vauvansa takaisin kudoksiin, kun av-palstalla hänelle niin sanottiin ja osoitettiin hänen tehneen elämänsä virheen?
Mitä sinä saat tuollaisesta tyhjästä inttämisestä, kerropa? Tunnet oman olosi paremmaksi, kun löydät syntipukin tyhmästi valinneesta naisesta? Saat tunteen, että samaa EI VOI KOSKAAN TAPAHTUA SINULLE, koska olet niin "viisas ja harkitseva"?
Kaikkea ei voi ennakoida. Jokainen joskus on itsekäs valinnoissaan, sinunkin siippasi. Ap:n mieskin on noin jälkikäteen ajatellen ollut, mutta ei vielä siinä määrin, että se olisi soittanut hälytyskelloja SILLOIN. Vasta jälkikäteen, kun vastaavia tilanteita on paljon paljon useammin, ap on tajunnut, että joo, niinhän se jo vuosi sitten....
Minusta tuo on täysin hedelmätöntä. Olennaisempaa on keskittyä tähän ja tulevaan hetkeen. Mitä on NYT tehtävissä sille, että miehen alkoholisoituminen pysähtyy ja hän havahtuu huomamaan, että häntä tarvitaan enemmän kotona kuin baarissa.
115