Lue keskustelun säännöt.
Mulle ei järjestetty edes vauvakutsuja, mutta mies senkus vaan juhlii kaiken aikaa ja hehkuttaa kuinka hauskaa hänellä onkaan :(
30.11.2017 |
Miehellä bileitä riittää, mutta mulle ei järkätty edes pienimuotoisiakaan vauvakutsuja. Tuntuu, että minut ja olemassa oloni on unohdettu kokonaan
:(
Nytkin mies hehkuttaa pikkujouluista, jo viikon saanut kuunnella kuinka on hauskaa luvassa.
Ei mieti yhtään miltä musta tuntuu jäädä yksin himaan -taas.
Ja seuraavana päivänä tehdä aivan kaiken yksin, kun toinen vaan makaa perse homeessa koko päivän.
Ehdotti, että aamulla lähtisin työpaikalle mukaan ja ajaisin auton pois aamulla ettei jäisi sinne, juu ei tule kauppoja.
Keksikööt keskenänsä miten sen sieltä viikonloppuna hakee, ei ole mun ongelma, koska tiedän ettei salettiin ole kykenevä mua vastavuoroisesti viemään taaskaan Ideaparkkiin ja ravintolaan syömään lukuisista lupauksista huolimatta, joten en odota poikkeusta tälläkään kertaa.
Monet viikonloput kuskina ollut ilman mitään vastapalvelusta, joten ei enää onnistu.
Kaiken huipennus on se, että on jotenkin siinä uskossa mun poistuvan kotoa vauvan synnyttyä varpajaisten tieltä jos esim käy niin että viikolla syntyy ja viikonlopuksi päästään kotiin.
Ja vitut tarvii mitää varpajaisia enää vietellä, kun tähänkin asti joka saamarin viikonloppu juhlinut jo aivan tarpeeksi. Tai menkööt muualle jos on pakko.
Jos sattus synnytys pikkujoulujen aikaan käynnistymään, en ilmoita siitä miehelle millään tapaa.
Siinäpähän ihmettelee minne olen hävinnyt aamulla, kun joskus sattuu kotiin tulemaan. Eipähän herralta hauskanpito keskeydy vaikka haluaisi tulla synnytykseen mukaan mitä tässä ollaan siitä puhuttu.
Mies on muksua toivonut ja halunnut itsekin.
Teki hyvin selväksi, ettei tarvi viestitellä, kun herra tahtoo pitää hauskaa. En itsekään aio vastata vaikka olisi itse pää halki jossain ja yrittäisi tavoitella.
Olen jo lukenut miten käynnistää synnytys kotikonstein ja päätin, että kokeillaan perhana, olisipahan itsellä jotain muuta tekemistä, kun kotona kökkiä ja nähdä miehen reaktio, kun jääkin tällä kertaa paljosta paitsi itse ja joutuisi koiran hoitamaan vuorostaan, sekin, kun on jäänyt kokonaan mun kontolleni kokonaan.
Turha sanoa, että anna miehelle aikaa, silläkin on ollut aikaa jo 9 kuukautta sopeutua muutokseen ja sen pitää riittää sillekin, kun se on riittänyt mullekin, koska pakkohan se on ollut riittää.
Kommentit (365)
43 v kirjoitti:
En kestä lukea tätä ketjua. Miten tyhmiä, itsekkäitä ja lapsellisia ihmisiä voikaan olla... Ja vielä hankkivat lapsia :(
Aloittaja, koita nyt hyvä ihminen keskittyä muuhun kuin siihen mieheesi, anna sen olla. Kuka jaksaa viestistä toiseen vinkua, mitä mies milloinkin haluaa tai ei halua, 'antaa' sun tehdä tai ei 'annaä, voi jeesus. Ja sinulla ei edes ole vauvaa, ja nyt jo suurin murheesi on miten pääset siitä säännöllisesti eroon??
Keskity siihen mitä haluat tehdä ja tee sitä, mies ei ole sinun onnellisuudestasi vastuussa. Kotona jokainen viettää sellaista elämää kuin haluaa, sinä et määrää kotitöistä tai muustakaan. Toivoa voi, pakottaa ei. Pakkoko niitä just krapulapäivänä on tehdä, haluat vaan kiusata miestä. Se ei kuule paranna suhdetta tasan yhtään.
Krapula ei ole sairaus eikä este sille etteikö mitään voi tehdä kotona seuraavana päivänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen ihmetteli sitten viestien vähyyttä. Ensin ei haluta viestejä, sitten ihmetellään, kun ei juuri mitään anna itsestään kuulua.
Sama linja tänäänkin jatkuu.
Eilen vastailin lyhyesti, en ehkä sitäkään vähää jaksa vaivautua tänään.Mutta tämä mikään hotelli ole, että voipi maata koko perkeleen lauantain. Ei mua sen krapulat liikuta yhtään eikä kiinnosta.
Ap
Nyt en ihan käsitä. Kyllä kodin pitäisi olla paikka, jossa voi vaikka maata ihan vapaasti koko launtain tekemättä mitään! En tiedä mitä siitä tulisi, jos mies alkaisi määräämään nyt siivotaan, nyt mennään sinne ja tänne, nyt harrastetaan seksiä. En usko, että jäisin tuollaiseen suhteeseen. En minä enää äitini kanssa asu. Kyllä parisuhteessa sentää itsemääräämisoikeus on tallella vaikka ryypätä itsensä hengiltä.
Krapula ei ole sairaus jonka vuoksi pitää koko päivän maata
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin:
- Tämä ei ole mikään hotelli.
- Jos jaksaa juhlia, niin jaksaa myös kotihommiakin tehdä, oli krapula tai ei.
(Niin tekee muuten moni nainenkin, joten mieskin siihen pystyy)- Minä en ole hänen äitinsä enkä palvelijansa.
- Yhtälailla tämä on miehenkin koti, joten kotihommat kuuluu myös hälle. En minä täällä yksin asu kummimkaan.
Ap
Niin minä teen kyllä kotihommat ihan omaan tahtiini, enkä sillloin kun mies käskee. Vai antaako jalkojen levittäminen miehelle jonkun oikeuden määritellä milloin teillä niitä kotitöitä tehdään? Niin ja meillä on yhdessä määrilty kumpi tekee mitänkin omia vahvuuksia käyttäen. En itse esim. pidä ruuanlaitosta ja kaupassa käymisestä, joten mies hoitaa ne ja minä sitten vastaavasti pesen enemmän pyykkiä, kun se oikein ole miehen juttu. Eli rintarinnan, eikä niin että toinen piiska kourassa määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noi pikkujoulut olleet kautta aikain hyvä syy isien vetää päät täyteen kun firmat maksaa. Sitten tullaan kotiin ja herätetään koko perhe. Etsitään jemmapullo ja jatketaan ryyppäämistä.
Sitten hakataan äiti ja pelotellaan lapset puolikuoliaiksi.T. Alkoholistin lapsi, joka ei omilleen samaa koskaan halua
Isien?! Kyllä pahimpia ovat äidit, jotka vapautuu sieltä vankilasta kerran vuodessa :D
T. tyttö baaritiskin takaa
Et taida olla alkkisperheestä ja taidat olla vielä liian nuori ymmärtämään millainen sairaus alkoholismi on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen ihmetteli sitten viestien vähyyttä. Ensin ei haluta viestejä, sitten ihmetellään, kun ei juuri mitään anna itsestään kuulua.
Sama linja tänäänkin jatkuu.
Eilen vastailin lyhyesti, en ehkä sitäkään vähää jaksa vaivautua tänään.Mutta tämä mikään hotelli ole, että voipi maata koko perkeleen lauantain. Ei mua sen krapulat liikuta yhtään eikä kiinnosta.
Ap
Nyt en ihan käsitä. Kyllä kodin pitäisi olla paikka, jossa voi vaikka maata ihan vapaasti koko launtain tekemättä mitään! En tiedä mitä siitä tulisi, jos mies alkaisi määräämään nyt siivotaan, nyt mennään sinne ja tänne, nyt harrastetaan seksiä. En usko, että jäisin tuollaiseen suhteeseen. En minä enää äitini kanssa asu. Kyllä parisuhteessa sentää itsemääräämisoikeus on tallella vaikka ryypätä itsensä hengiltä.
Krapula ei ole sairaus jonka vuoksi pitää koko päivän maata
Sehän se poitti tässä olikin...Ei toki pidä, mutta saa jos haluaa. Mieti nyt vähän itsekin, että olet päättänyt että tänään juhlin ja huomenna lepään, mutta mies sitten sanookin, että nyt lähdetään tekemään niitä polttopuita. Lähtisitkö? Minä en. Minä olen jo ihan iso tyttö ja saan ihan itse päättää milloin teen mitäkin, jos se ei miehelle sovi hän tietää missä ovi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin:
- Tämä ei ole mikään hotelli.
- Jos jaksaa juhlia, niin jaksaa myös kotihommiakin tehdä, oli krapula tai ei.
(Niin tekee muuten moni nainenkin, joten mieskin siihen pystyy)- Minä en ole hänen äitinsä enkä palvelijansa.
- Yhtälailla tämä on miehenkin koti, joten kotihommat kuuluu myös hälle. En minä täällä yksin asu kummimkaan.
Ap
Niin minä teen kyllä kotihommat ihan omaan tahtiini, enkä sillloin kun mies käskee. Vai antaako jalkojen levittäminen miehelle jonkun oikeuden määritellä milloin teillä niitä kotitöitä tehdään? Niin ja meillä on yhdessä määrilty kumpi tekee mitänkin omia vahvuuksia käyttäen. En itse esim. pidä ruuanlaitosta ja kaupassa käymisestä, joten mies hoitaa ne ja minä sitten vastaavasti pesen enemmän pyykkiä, kun se oikein ole miehen juttu. Eli rintarinnan, eikä niin että toinen piiska kourassa määrää.
Otin loparit kokonaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noi pikkujoulut olleet kautta aikain hyvä syy isien vetää päät täyteen kun firmat maksaa. Sitten tullaan kotiin ja herätetään koko perhe. Etsitään jemmapullo ja jatketaan ryyppäämistä.
Sitten hakataan äiti ja pelotellaan lapset puolikuoliaiksi.T. Alkoholistin lapsi, joka ei omilleen samaa koskaan halua
Isien?! Kyllä pahimpia ovat äidit, jotka vapautuu sieltä vankilasta kerran vuodessa :D
T. tyttö baaritiskin takaa
Et taida olla alkkisperheestä ja taidat olla vielä liian nuori ymmärtämään millainen sairaus alkoholismi on
:D
Eihän tuolla alalla kohtaa alkoholisteja, eihän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noi pikkujoulut olleet kautta aikain hyvä syy isien vetää päät täyteen kun firmat maksaa. Sitten tullaan kotiin ja herätetään koko perhe. Etsitään jemmapullo ja jatketaan ryyppäämistä.
Sitten hakataan äiti ja pelotellaan lapset puolikuoliaiksi.T. Alkoholistin lapsi, joka ei omilleen samaa koskaan halua
Isien?! Kyllä pahimpia ovat äidit, jotka vapautuu sieltä vankilasta kerran vuodessa :D
T. tyttö baaritiskin takaa
Et taida olla alkkisperheestä ja taidat olla vielä liian nuori ymmärtämään millainen sairaus alkoholismi on
Pitäsikö sinun jo antaa anteeski se lapsuutesi? Kerro joku toinen ammatti, jossa kohtaa enemmän alkoholisteja kuin ravintola-ala.
Meillä oli aikalailla sama juttu, olimme kolmekymppisiä ja vauva oli suunniteltu ja toivottu mutta mies taantuikin odotusaikana teiniksi ja biletti kaikki viikonloput sekä muutenkin meni kavereidensa kanssa.
Minä siivosin, kokkasin ja ulkoilutin ison mahani kanssa kahta koiraa!
Lopulta katkesi kamelin selkä, otin koirat ja ajoin varhain lauantaiaamuna 50 km äitini luokse, kun mies heräsi krapuloistaan vastassa oli hiljainen asunto ja maitoa lukuunottamatta tyhjä jääkaappi.
Ensimmäinen viesti oli " tuo pitsaa kun tuut kotiin", vasta sunnuntain puolella alkoi soitella perään että missä ihmeessä olen? Taisi oikein hyppiä riemusta, kun olin pois jaloista häiritsemästä... " ai oot äitilläs , ok"
Olin viikolla 32 tuolloin, synnytys käynnistyi ehkä stressin vuoksi viikolla 36 ja äitini oli mukana sairaalassa. Miehelle en piruuttani laittanut mitään viestiä, ajattelin että lukekoot facebookista kuten muutkin !
Heti synnytyksen jälkeen aloin etsiä omaa asuntoa ja kerroin miehelle, että haluan asumuseron, tässä vaiheessa sitten tuli herralle hätä ja paniikki mutta liian myöhään.
Poika on nyt eskarissa ja vauvasta asti kulkenut kahden kodin väliä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Krapula ei ole sairaus jonka vuoksi pitää koko päivän maata"
Ei, mutta saa jos huvittaa. Minä voin joskus maata koko päivän sängyssä ilman krapulaakin, jos siltä tuntuu. Samoin mies. Se jonka mielestä tarvii tehdä kotitöitä, tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen ihmetteli sitten viestien vähyyttä. Ensin ei haluta viestejä, sitten ihmetellään, kun ei juuri mitään anna itsestään kuulua.
Sama linja tänäänkin jatkuu.
Eilen vastailin lyhyesti, en ehkä sitäkään vähää jaksa vaivautua tänään.Mutta tämä mikään hotelli ole, että voipi maata koko perkeleen lauantain. Ei mua sen krapulat liikuta yhtään eikä kiinnosta.
Ap
Nyt en ihan käsitä. Kyllä kodin pitäisi olla paikka, jossa voi vaikka maata ihan vapaasti koko launtain tekemättä mitään! En tiedä mitä siitä tulisi, jos mies alkaisi määräämään nyt siivotaan, nyt mennään sinne ja tänne, nyt harrastetaan seksiä. En usko, että jäisin tuollaiseen suhteeseen. En minä enää äitini kanssa asu. Kyllä parisuhteessa sentää itsemääräämisoikeus on tallella vaikka ryypätä itsensä hengiltä.
Krapula ei ole sairaus jonka vuoksi pitää koko päivän maata
Sehän se poitti tässä olikin...Ei toki pidä, mutta saa jos haluaa. Mieti nyt vähän itsekin, että olet päättänyt että tänään juhlin ja huomenna lepään, mutta mies sitten sanookin, että nyt lähdetään tekemään niitä polttopuita. Lähtisitkö? Minä en. Minä olen jo ihan iso tyttö ja saan ihan itse päättää milloin teen mitäkin, jos se ei miehelle sovi hän tietää missä ovi on.
Tässä ei enää kysellä mitä kukin haluaa, mua ei kenenkään haluamiset kiinnosta pätkääkään.
Ei tässä ole minultakaan mitään kyselty haluamisista joten miksi mun pitäisi?
Johan on tässä jo monet viikonloput maannutkin joten nyt riittää makaaminen.
Ei mies siihen kuole jos ei krapuloissaan maata saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noi pikkujoulut olleet kautta aikain hyvä syy isien vetää päät täyteen kun firmat maksaa. Sitten tullaan kotiin ja herätetään koko perhe. Etsitään jemmapullo ja jatketaan ryyppäämistä.
Sitten hakataan äiti ja pelotellaan lapset puolikuoliaiksi.T. Alkoholistin lapsi, joka ei omilleen samaa koskaan halua
Isien?! Kyllä pahimpia ovat äidit, jotka vapautuu sieltä vankilasta kerran vuodessa :D
T. tyttö baaritiskin takaa
Et taida olla alkkisperheestä ja taidat olla vielä liian nuori ymmärtämään millainen sairaus alkoholismi on
Voi voi kuule, kun et tiedä kuinka monta tarinaa olen kuullut kuinka vaimo ja lapset ajaa miehen juomaan(ja se vaimon ja lapsien lähtö) . Eikä tämä ole sukupuolisidonnainen asia. Sinulla se juova oli isä, mutta tavattoman monella lapsella se on äiti, sekä isä ja äiti.
Ei tarvi miehen krapuloissaan maata seuraavaa päivää.
Yhtälailla koira on hänenkin, ei yksin minun.
Joten jos jaksaa juhlia yöt läpeensä, jaksaa myös tehdä seuraavana päivänä omat velvoitteensa.
Sama pätee, kun vauva herättää öisin, onhan minunkin jaksettava seuraavana päivänä tehdä ja touhuta ties mitä sekä vauvaa hoitaa päivälläkin. Sekä vietävä koira ulos päivälläkin siinä sivussa.
Kysymys kuuluukin;
Missä vaiheessa minä saan maata silloin, kun haluan tekemättä mitään?
Niinpä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Krapula ei ole sairaus jonka vuoksi pitää koko päivän maata"
Ei, mutta saa jos huvittaa. Minä voin joskus maata koko päivän sängyssä ilman krapulaakin, jos siltä tuntuu. Samoin mies. Se jonka mielestä tarvii tehdä kotitöitä, tekee.
Voinko mäkin sitten jättää vauvan hoitamatta ja maata vaan tekemättä mitään koska huvittaa tehdä niin?
Ei. Ei taida ihan onnistua.
Ap
"Missä vaiheessa minä saan maata silloin, kun haluan tekemättä mitään?"
Sinun hommasi tulevan vuoden on hoitaa vauvaa. Nyt täytyy vaan hyväksyä se, ettet enää voi tehdä mitä haluat. Jos mies käy töissä, hän ei voi heräillä öisin. Sinun ei tarvi päivisin tehdä muuta kuin makoilla vauvan kanssa sohvalla ja katsella vaikka telkkaria, ei tarvi kovin skarppina olla. Näin neljän lapsen kokemuksella.
Niin, oikeastaan juuri nyt sinulla on se viimeinen aika, kun voit maata tekemättä mitään, nauti siitä! Ei töissä käyntiä mutta ei myöskään vielä vauvaa hoidettavana. Voit tehdä just sitä mitä haluat! Välillä kiva päästä haukkaamaan happea koiran kanssa kun ei ole kiire mihinkään.
Sen sijaan edelleen keskityt kyräilemään miehen tekemisiä :(
Vierailija kirjoitti:
"Missä vaiheessa minä saan maata silloin, kun haluan tekemättä mitään?"
Sinun hommasi tulevan vuoden on hoitaa vauvaa. Nyt täytyy vaan hyväksyä se, ettet enää voi tehdä mitä haluat. Jos mies käy töissä, hän ei voi heräillä öisin. Sinun ei tarvi päivisin tehdä muuta kuin makoilla vauvan kanssa sohvalla ja katsella vaikka telkkaria, ei tarvi kovin skarppina olla. Näin neljän lapsen kokemuksella.
Isän vastuu viikonloppuina? Tai iltaisin?
Vierailija kirjoitti:
"Missä vaiheessa minä saan maata silloin, kun haluan tekemättä mitään?"
Sinun hommasi tulevan vuoden on hoitaa vauvaa. Nyt täytyy vaan hyväksyä se, ettet enää voi tehdä mitä haluat. Jos mies käy töissä, hän ei voi heräillä öisin. Sinun ei tarvi päivisin tehdä muuta kuin makoilla vauvan kanssa sohvalla ja katsella vaikka telkkaria, ei tarvi kovin skarppina olla. Näin neljän lapsen kokemuksella.
Ei ole tainnut mies ottaa lastenhoidosta vastuuta ollenkaan?
On toki. Olen päässyt kauppaan, lenkille yms yms ihan niin paljon kun olen halunnut. Mutta olen imettänyt kaikkia, joten en voi lorvia poissa kotoa koko päivää, ei sillä että olisin halunnutkaan. Pointtina, että jatkossa kaikki tehdään vauvan mukaan, ei silloin kun itseä huvittaa. Äiti lähtee siinä vaiheessa kun vauva on syötetty ja tyytyväinen, ihan sillä että homma olisi kaikille kolmelle mahdollisimman helppoa.
En kestä lukea tätä ketjua. Miten tyhmiä, itsekkäitä ja lapsellisia ihmisiä voikaan olla... Ja vielä hankkivat lapsia :(
Aloittaja, koita nyt hyvä ihminen keskittyä muuhun kuin siihen mieheesi, anna sen olla. Kuka jaksaa viestistä toiseen vinkua, mitä mies milloinkin haluaa tai ei halua, 'antaa' sun tehdä tai ei 'annaä, voi jeesus. Ja sinulla ei edes ole vauvaa, ja nyt jo suurin murheesi on miten pääset siitä säännöllisesti eroon??
Keskity siihen mitä haluat tehdä ja tee sitä, mies ei ole sinun onnellisuudestasi vastuussa. Kotona jokainen viettää sellaista elämää kuin haluaa, sinä et määrää kotitöistä tai muustakaan. Toivoa voi, pakottaa ei. Pakkoko niitä just krapulapäivänä on tehdä, haluat vaan kiusata miestä. Se ei kuule paranna suhdetta tasan yhtään.