Lue keskustelun säännöt.
Mulle ei järjestetty edes vauvakutsuja, mutta mies senkus vaan juhlii kaiken aikaa ja hehkuttaa kuinka hauskaa hänellä onkaan :(
30.11.2017 |
Miehellä bileitä riittää, mutta mulle ei järkätty edes pienimuotoisiakaan vauvakutsuja. Tuntuu, että minut ja olemassa oloni on unohdettu kokonaan
:(
Nytkin mies hehkuttaa pikkujouluista, jo viikon saanut kuunnella kuinka on hauskaa luvassa.
Ei mieti yhtään miltä musta tuntuu jäädä yksin himaan -taas.
Ja seuraavana päivänä tehdä aivan kaiken yksin, kun toinen vaan makaa perse homeessa koko päivän.
Ehdotti, että aamulla lähtisin työpaikalle mukaan ja ajaisin auton pois aamulla ettei jäisi sinne, juu ei tule kauppoja.
Keksikööt keskenänsä miten sen sieltä viikonloppuna hakee, ei ole mun ongelma, koska tiedän ettei salettiin ole kykenevä mua vastavuoroisesti viemään taaskaan Ideaparkkiin ja ravintolaan syömään lukuisista lupauksista huolimatta, joten en odota poikkeusta tälläkään kertaa.
Monet viikonloput kuskina ollut ilman mitään vastapalvelusta, joten ei enää onnistu.
Kaiken huipennus on se, että on jotenkin siinä uskossa mun poistuvan kotoa vauvan synnyttyä varpajaisten tieltä jos esim käy niin että viikolla syntyy ja viikonlopuksi päästään kotiin.
Ja vitut tarvii mitää varpajaisia enää vietellä, kun tähänkin asti joka saamarin viikonloppu juhlinut jo aivan tarpeeksi. Tai menkööt muualle jos on pakko.
Jos sattus synnytys pikkujoulujen aikaan käynnistymään, en ilmoita siitä miehelle millään tapaa.
Siinäpähän ihmettelee minne olen hävinnyt aamulla, kun joskus sattuu kotiin tulemaan. Eipähän herralta hauskanpito keskeydy vaikka haluaisi tulla synnytykseen mukaan mitä tässä ollaan siitä puhuttu.
Mies on muksua toivonut ja halunnut itsekin.
Teki hyvin selväksi, ettei tarvi viestitellä, kun herra tahtoo pitää hauskaa. En itsekään aio vastata vaikka olisi itse pää halki jossain ja yrittäisi tavoitella.
Olen jo lukenut miten käynnistää synnytys kotikonstein ja päätin, että kokeillaan perhana, olisipahan itsellä jotain muuta tekemistä, kun kotona kökkiä ja nähdä miehen reaktio, kun jääkin tällä kertaa paljosta paitsi itse ja joutuisi koiran hoitamaan vuorostaan, sekin, kun on jäänyt kokonaan mun kontolleni kokonaan.
Turha sanoa, että anna miehelle aikaa, silläkin on ollut aikaa jo 9 kuukautta sopeutua muutokseen ja sen pitää riittää sillekin, kun se on riittänyt mullekin, koska pakkohan se on ollut riittää.
Kommentit (365)
101/365
|
30.11.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Alkuun homma sujui hyvin ja oli kaikilla ultrakäynneillä mukana jne. Sekä ekalla neuvolakäynnilläkin.
Otti huomioon jne mutta kesän jälkeen alkoi hiipua.
Mitä enemmän viikkoja eteni, sitä enemmän kittaamista.
Kun koitin jakaa tuntojani, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään kuten alkuun.
Vuosi sitten alettiin muksua yrittämään, joten en ole yksin asiaa päättänyt, mutta on vissiin tullut katumapäälle, tosin myöhästä se enää on.
Mua ei kaduta yhtään muksun tulo yhtään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen on oman onnensa seppä. Järkkää itse omat bilees. Kuulostat ihan mun emännältä, kun oli raskaana. Oli se raskasta aikaa perhana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Lapsihan muuttaa kaiken paremmaksi :D
Ja sitä edeltävä raskaus, jossa hormonit muuttavat naisen suorastaan auringonpaisteeksi :D
Ja mies panikoi menemällä bileistä bileisiin. :D Ja hormoni huuruissa uhriudutaan toisen huonoa vanhemmuutta, oman ja parisuhde ajan puutetta jo ennen syntymää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosin en lähde autoa hakemaan. Ei ole mun ongelma jos ei taxilla mene töihin. Tai työkaverin kyydillä aamulla.
Jos on niin kova hinku mennä, niin on sotkematta mua koko hommaan millään tavalla. Ei ole mun pikkujoulut, joten ei ole myöskään mun ongelma miten asiat hoitaa tai jääkö auto työpaikalle vai ei.
Ap
Mies menee pikkujouluihinsa ja sinä kiukuttelet yksinäsi kotona ja näin he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti.
Ja viimeistään sunnuntaina kuuntelen kiukuttelua mieheltä kun auto on työpaikan pihassa enkä laita tikkua ristiin sen hakemiseksi pois sieltä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Alkuun homma sujui hyvin ja oli kaikilla ultrakäynneillä mukana jne. Sekä ekalla neuvolakäynnilläkin.
Otti huomioon jne mutta kesän jälkeen alkoi hiipua.
Mitä enemmän viikkoja eteni, sitä enemmän kittaamista.
Kun koitin jakaa tuntojani, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään kuten alkuun.Vuosi sitten alettiin muksua yrittämään, joten en ole yksin asiaa päättänyt, mutta on vissiin tullut katumapäälle, tosin myöhästä se enää on.
Mua ei kaduta yhtään muksun tulo yhtään.Ap
Oletko yhtään ottanut selvää miten miehet siihen isäksi tulemiseen suhtautuu? Tuolla on tavaton määrä miesten kertomuksia aiheesta ja on täysin luonnoilista, että miehenkin tunteet vaihtelee. Ei raskauskaan voi edetä niin, että vain sinä jaat tuntojasi. TEILLE on tulossa se lapsi ei vain sinulle. Yritä edes ymmärtää sitä miestäsi ja siltä kantilta lähestyä näitä asioita, eikä vain niin miltä sinusta nyt tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosin en lähde autoa hakemaan. Ei ole mun ongelma jos ei taxilla mene töihin. Tai työkaverin kyydillä aamulla.
Jos on niin kova hinku mennä, niin on sotkematta mua koko hommaan millään tavalla. Ei ole mun pikkujoulut, joten ei ole myöskään mun ongelma miten asiat hoitaa tai jääkö auto työpaikalle vai ei.
Ap
Mies menee pikkujouluihinsa ja sinä kiukuttelet yksinäsi kotona ja näin he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti.
Ja viimeistään sunnuntaina kuuntelen kiukuttelua mieheltä kun auto on työpaikan pihassa enkä laita tikkua ristiin sen hakemiseksi pois sieltä.
Ap
Niinhän sinä sanot :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosin en lähde autoa hakemaan. Ei ole mun ongelma jos ei taxilla mene töihin. Tai työkaverin kyydillä aamulla.
Jos on niin kova hinku mennä, niin on sotkematta mua koko hommaan millään tavalla. Ei ole mun pikkujoulut, joten ei ole myöskään mun ongelma miten asiat hoitaa tai jääkö auto työpaikalle vai ei.
Ap
Mies menee pikkujouluihinsa ja sinä kiukuttelet yksinäsi kotona ja näin he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti.
Ja viimeistään sunnuntaina kuuntelen kiukuttelua mieheltä kun auto on työpaikan pihassa enkä laita tikkua ristiin sen hakemiseksi pois sieltä.
Ap
Ja näin saamme aihe vapalle jatko osan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Alkuun homma sujui hyvin ja oli kaikilla ultrakäynneillä mukana jne. Sekä ekalla neuvolakäynnilläkin.
Otti huomioon jne mutta kesän jälkeen alkoi hiipua.
Mitä enemmän viikkoja eteni, sitä enemmän kittaamista.
Kun koitin jakaa tuntojani, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään kuten alkuun.Vuosi sitten alettiin muksua yrittämään, joten en ole yksin asiaa päättänyt, mutta on vissiin tullut katumapäälle, tosin myöhästä se enää on.
Mua ei kaduta yhtään muksun tulo yhtään.Ap
Oletko yhtään ottanut selvää miten miehet siihen isäksi tulemiseen suhtautuu? Tuolla on tavaton määrä miesten kertomuksia aiheesta ja on täysin luonnoilista, että miehenkin tunteet vaihtelee. Ei raskauskaan voi edetä niin, että vain sinä jaat tuntojasi. TEILLE on tulossa se lapsi ei vain sinulle. Yritä edes ymmärtää sitä miestäsi ja siltä kantilta lähestyä näitä asioita, eikä vain niin miltä sinusta nyt tuntuu.
Voin kertoa miltä minusta tuntuu nyt, kun meidän laskettu aika lähenee. Kaikesta saan minä kuulla kunniani. Olen hyödytön ja teen kaiken väärin. Mikään ei passaa .Oon yrittäny olla kärsivällinen, mutta kärsivällisyys alkaa pikkuhiljaa loppua. Ymmärrän kyllä, et raskaanaolo ei varmaan oo ruusuilla tanssimista, mutta tämäkään ei tunnu reilulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Alkuun homma sujui hyvin ja oli kaikilla ultrakäynneillä mukana jne. Sekä ekalla neuvolakäynnilläkin.
Otti huomioon jne mutta kesän jälkeen alkoi hiipua.
Mitä enemmän viikkoja eteni, sitä enemmän kittaamista.
Kun koitin jakaa tuntojani, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään kuten alkuun.Vuosi sitten alettiin muksua yrittämään, joten en ole yksin asiaa päättänyt, mutta on vissiin tullut katumapäälle, tosin myöhästä se enää on.
Mua ei kaduta yhtään muksun tulo yhtään.Ap
Oletko yhtään ottanut selvää miten miehet siihen isäksi tulemiseen suhtautuu? Tuolla on tavaton määrä miesten kertomuksia aiheesta ja on täysin luonnoilista, että miehenkin tunteet vaihtelee. Ei raskauskaan voi edetä niin, että vain sinä jaat tuntojasi. TEILLE on tulossa se lapsi ei vain sinulle. Yritä edes ymmärtää sitä miestäsi ja siltä kantilta lähestyä näitä asioita, eikä vain niin miltä sinusta nyt tuntuu.
Tätä on turha yrittää selittää naisille. Mies on täysi statisti näissä hommissa, eikä heidän tuntemuksensa kiinnosta juuri ketään. Neuvolassa ja varsinkin synnytysosastolla on parempi vaan olla hiljaa ja tehdä niinkuin sanotaan. Ei siis ihme, että kavereiden kanssa meneminen yms. alkaa kiinnostaa jopa entistä enemmän.
Lapseni oli yhden päivän vanha, kun lähdin käymään lätkätreeneissä synnäriltä kahdeksi tunniksi. Olin ollut siellä edelliset viisi vuorokautta lähes kellon ympäri siinä kohtaa. Ja kätilöt kehtasivat vittuilla ja muljautella silmiään palattuani takaisin. Kertoo mielestäni siitä, mikä se meininki meitä isiä kohtaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Alkuun homma sujui hyvin ja oli kaikilla ultrakäynneillä mukana jne. Sekä ekalla neuvolakäynnilläkin.
Otti huomioon jne mutta kesän jälkeen alkoi hiipua.
Mitä enemmän viikkoja eteni, sitä enemmän kittaamista.
Kun koitin jakaa tuntojani, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään kuten alkuun.Vuosi sitten alettiin muksua yrittämään, joten en ole yksin asiaa päättänyt, mutta on vissiin tullut katumapäälle, tosin myöhästä se enää on.
Mua ei kaduta yhtään muksun tulo yhtään.Ap
Oletko yhtään ottanut selvää miten miehet siihen isäksi tulemiseen suhtautuu? Tuolla on tavaton määrä miesten kertomuksia aiheesta ja on täysin luonnoilista, että miehenkin tunteet vaihtelee. Ei raskauskaan voi edetä niin, että vain sinä jaat tuntojasi. TEILLE on tulossa se lapsi ei vain sinulle. Yritä edes ymmärtää sitä miestäsi ja siltä kantilta lähestyä näitä asioita, eikä vain niin miltä sinusta nyt tuntuu.
Voin kertoa miltä minusta tuntuu nyt, kun meidän laskettu aika lähenee. Kaikesta saan minä kuulla kunniani. Olen hyödytön ja teen kaiken väärin. Mikään ei passaa .Oon yrittäny olla kärsivällinen, mutta kärsivällisyys alkaa pikkuhiljaa loppua. Ymmärrän kyllä, et raskaanaolo ei varmaan oo ruusuilla tanssimista, mutta tämäkään ei tunnu reilulta.
Reilua ei ole sekään että eka jotain luvataan ja sitten ei voikaan toteuttaa koska krapula. Ja taas pitäisi vaan ymmärtää ja ymmärtää.
Reilua ei ole sekään, että passuuttaa kaiken toisella koko ajan, kun itsekin voi perseensä sohvalta nostaa.
Eikä ole reilua vaatia toista kuskiksi jatkuvasti kun taxillakin varmaan pääsisi kulkemaan.
Ap
Miksi te naiset menette kimppaan tuollaisten keskenkasvuisten pellejen kanssa? Onko ne komeita, rikkaita vai onko niillä bemari? Vai onko vaan pakko saada joku, vaikka vähän hölmömpikin? Kun näitä onnettomia bilettäjäukkoja, joilla ei ole mitään vastuuntuntoa näkyy riittävän vähän joka taloon. Huh huh ja järki käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Alkuun homma sujui hyvin ja oli kaikilla ultrakäynneillä mukana jne. Sekä ekalla neuvolakäynnilläkin.
Otti huomioon jne mutta kesän jälkeen alkoi hiipua.
Mitä enemmän viikkoja eteni, sitä enemmän kittaamista.
Kun koitin jakaa tuntojani, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään kuten alkuun.Vuosi sitten alettiin muksua yrittämään, joten en ole yksin asiaa päättänyt, mutta on vissiin tullut katumapäälle, tosin myöhästä se enää on.
Mua ei kaduta yhtään muksun tulo yhtään.Ap
Mä tarkoitinkin aikaa ennen raskauttasi. Aiemmin kerroit, että mies ei suostunut vuosi sitten (jolloin et ollut vielä raskaana) lähtemään sulle kuskiksi pikkujouluihisi eikä myöskään suostunut ehdotukseesi, että hän tulisi mukaan ja olisitte olleet yötä hotellissa. Lisäksi kerroit, että mies ei ole ennen raskauttasikaan ottanut sua mukaansa bileisiinsä, jos et ole lähtenyt juoppokuskiksi. Ja kerroit myös, että ennen raskauttasi olisit halunnut jäädä johonkin juhliin, mutta mies ei antanut sun jäädä. Minusta nuo nyt eivät kuulosta oikein siltä, että parisuhde on ollut sellaisessa vaiheessa, että on kannattanut jättää ehkäisy pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Alkuun homma sujui hyvin ja oli kaikilla ultrakäynneillä mukana jne. Sekä ekalla neuvolakäynnilläkin.
Otti huomioon jne mutta kesän jälkeen alkoi hiipua.
Mitä enemmän viikkoja eteni, sitä enemmän kittaamista.
Kun koitin jakaa tuntojani, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään kuten alkuun.Vuosi sitten alettiin muksua yrittämään, joten en ole yksin asiaa päättänyt, mutta on vissiin tullut katumapäälle, tosin myöhästä se enää on.
Mua ei kaduta yhtään muksun tulo yhtään.Ap
Oletko yhtään ottanut selvää miten miehet siihen isäksi tulemiseen suhtautuu? Tuolla on tavaton määrä miesten kertomuksia aiheesta ja on täysin luonnoilista, että miehenkin tunteet vaihtelee. Ei raskauskaan voi edetä niin, että vain sinä jaat tuntojasi. TEILLE on tulossa se lapsi ei vain sinulle. Yritä edes ymmärtää sitä miestäsi ja siltä kantilta lähestyä näitä asioita, eikä vain niin miltä sinusta nyt tuntuu.
Näköjään suurella tarpeella ostaa joka toinen päivä kaljaa, vetämällä perseet joka viikonloppu, makaamalla vaan sängyssä koska krapula, sivuuttamalla sillä keinolla lupaamansa asiat ja "unohtamalla" mitä piti yhdessä tehdä mistä oli viikolla puhetta, lykkäämällä kotihommat kokonaan toisen harteille, ei edes lenkille lähde seuraksi kun pyydetään, passuuttamalla joka ilta kun oma perse ei sohvalta nouse mihinkään.
Ymmärrän. On se rankkaa olla mies.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehsi kuulostaa itsekeskeiseltä kakaralta.
Mutta ei kuulosta hyvältä tuo kostomentaliteettikaan, jota ap vaalii.
Etkö saa suoraan sanottua miehelle? Et uskalla riidellä asiaa selväksi?
Aika tyypillistä naisille. Mitä tahansa paskaa siedetään hammasta purren ja kostetaan sitten selän takana, puukotetaan kylkeen mennen tullen.
Minä kutsuisin miehen asennetta paskamaiseksi, ap:n asennetta raukkamaiseksi.
Ja tekisin jo nyt viimeistään selväksi, että vastavuoroisuuden on pelitettävä joko hyvällä tai pahalla. Mies valitkoon, kummalla. Joko katsotte kalenterista molemmille huvitteluaikaa tasapuolisesti niin, että toinen on vuorotellen kuskina tai eroatte.
Ja varmistatte myös, että teille jää yhteistä aikaa, koska kodin ei ole tarkoitus olla mikään hotelli, jossa käydään vain kääntymässä. Jos lapsia hankkii, on myös viihdyttävä kotona ainakin jossakin määrin, lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan!
Ja koska synnytys lähenee, soittoihin on vastattava tai synnytykseen ei vaan pääse mukaan.
Tahallinen jättäminen synnytyksestä pois tietoa pimittämällä (jota ap harkitsee kostoksi) ei kyllä kasvata miestä isäksi tai lähennä häntä vauvaan. Tyhmin kosto ikinä ja kolahtaa ap:n omille kintuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Alkuun homma sujui hyvin ja oli kaikilla ultrakäynneillä mukana jne. Sekä ekalla neuvolakäynnilläkin.
Otti huomioon jne mutta kesän jälkeen alkoi hiipua.
Mitä enemmän viikkoja eteni, sitä enemmän kittaamista.
Kun koitin jakaa tuntojani, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään kuten alkuun.Vuosi sitten alettiin muksua yrittämään, joten en ole yksin asiaa päättänyt, mutta on vissiin tullut katumapäälle, tosin myöhästä se enää on.
Mua ei kaduta yhtään muksun tulo yhtään.Ap
Oletko yhtään ottanut selvää miten miehet siihen isäksi tulemiseen suhtautuu? Tuolla on tavaton määrä miesten kertomuksia aiheesta ja on täysin luonnoilista, että miehenkin tunteet vaihtelee. Ei raskauskaan voi edetä niin, että vain sinä jaat tuntojasi. TEILLE on tulossa se lapsi ei vain sinulle. Yritä edes ymmärtää sitä miestäsi ja siltä kantilta lähestyä näitä asioita, eikä vain niin miltä sinusta nyt tuntuu.
Näköjään suurella tarpeella ostaa joka toinen päivä kaljaa, vetämällä perseet joka viikonloppu, makaamalla vaan sängyssä koska krapula, sivuuttamalla sillä keinolla lupaamansa asiat ja "unohtamalla" mitä piti yhdessä tehdä mistä oli viikolla puhetta, lykkäämällä kotihommat kokonaan toisen harteille, ei edes lenkille lähde seuraksi kun pyydetään, passuuttamalla joka ilta kun oma perse ei sohvalta nouse mihinkään.
Ymmärrän. On se rankkaa olla mies.
Ap
Ja tuo kaikki alkoi vasta, kun tulit raskaaksi? Sitä ennen mies ei ostanut kaljaa, ei vetänyt perseitä joka viikonloppu, ei maannut krapulassa sängussä, ei sivuuttanut lupauksiaan eikä unohtanut, mitä piti tehdä yhdessä, ei lykännyt kotihommia sun harteille, lähti aina pyytäessäsi seuraksesi lenkille jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Alkuun homma sujui hyvin ja oli kaikilla ultrakäynneillä mukana jne. Sekä ekalla neuvolakäynnilläkin.
Otti huomioon jne mutta kesän jälkeen alkoi hiipua.
Mitä enemmän viikkoja eteni, sitä enemmän kittaamista.
Kun koitin jakaa tuntojani, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään kuten alkuun.Vuosi sitten alettiin muksua yrittämään, joten en ole yksin asiaa päättänyt, mutta on vissiin tullut katumapäälle, tosin myöhästä se enää on.
Mua ei kaduta yhtään muksun tulo yhtään.Ap
Oletko yhtään ottanut selvää miten miehet siihen isäksi tulemiseen suhtautuu? Tuolla on tavaton määrä miesten kertomuksia aiheesta ja on täysin luonnoilista, että miehenkin tunteet vaihtelee. Ei raskauskaan voi edetä niin, että vain sinä jaat tuntojasi. TEILLE on tulossa se lapsi ei vain sinulle. Yritä edes ymmärtää sitä miestäsi ja siltä kantilta lähestyä näitä asioita, eikä vain niin miltä sinusta nyt tuntuu.
Voin kertoa miltä minusta tuntuu nyt, kun meidän laskettu aika lähenee. Kaikesta saan minä kuulla kunniani. Olen hyödytön ja teen kaiken väärin. Mikään ei passaa .Oon yrittäny olla kärsivällinen, mutta kärsivällisyys alkaa pikkuhiljaa loppua. Ymmärrän kyllä, et raskaanaolo ei varmaan oo ruusuilla tanssimista, mutta tämäkään ei tunnu reilulta.
Reilua ei ole sekään että eka jotain luvataan ja sitten ei voikaan toteuttaa koska krapula. Ja taas pitäisi vaan ymmärtää ja ymmärtää.
Reilua ei ole sekään, että passuuttaa kaiken toisella koko ajan, kun itsekin voi perseensä sohvalta nostaa.
Eikä ole reilua vaatia toista kuskiksi jatkuvasti kun taxillakin varmaan pääsisi kulkemaan.
Ap
Tiedätkö miksi koirat nuolevat pallejaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Alkuun homma sujui hyvin ja oli kaikilla ultrakäynneillä mukana jne. Sekä ekalla neuvolakäynnilläkin.
Otti huomioon jne mutta kesän jälkeen alkoi hiipua.
Mitä enemmän viikkoja eteni, sitä enemmän kittaamista.
Kun koitin jakaa tuntojani, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään kuten alkuun.Vuosi sitten alettiin muksua yrittämään, joten en ole yksin asiaa päättänyt, mutta on vissiin tullut katumapäälle, tosin myöhästä se enää on.
Mua ei kaduta yhtään muksun tulo yhtään.Ap
Oletko yhtään ottanut selvää miten miehet siihen isäksi tulemiseen suhtautuu? Tuolla on tavaton määrä miesten kertomuksia aiheesta ja on täysin luonnoilista, että miehenkin tunteet vaihtelee. Ei raskauskaan voi edetä niin, että vain sinä jaat tuntojasi. TEILLE on tulossa se lapsi ei vain sinulle. Yritä edes ymmärtää sitä miestäsi ja siltä kantilta lähestyä näitä asioita, eikä vain niin miltä sinusta nyt tuntuu.
Näköjään suurella tarpeella ostaa joka toinen päivä kaljaa, vetämällä perseet joka viikonloppu, makaamalla vaan sängyssä koska krapula, sivuuttamalla sillä keinolla lupaamansa asiat ja "unohtamalla" mitä piti yhdessä tehdä mistä oli viikolla puhetta, lykkäämällä kotihommat kokonaan toisen harteille, ei edes lenkille lähde seuraksi kun pyydetään, passuuttamalla joka ilta kun oma perse ei sohvalta nouse mihinkään.
Ymmärrän. On se rankkaa olla mies.
Ap
Ap, sinä mahdollistat tuon. Älä mahdollista. Simple as that. Mies ulkoruokintaan nyt, jos ei selvää suomea ymmärrä.
Vai annas kun arvaan: et ole sanonut tarpeeksi suorana, että kittailu loppuu nyt. Tai annat aina periksi, että mökötys/kiukuttelu loppuisi?
Sulta vaaditaan nyt suoraselkäisyyttä sen sijaan, että kiillottelet siellä marttyyrin kruunuasi ja suunnitelet lapsellisia kostotoimenpiteitä.
115 ohiksena
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Alkuun homma sujui hyvin ja oli kaikilla ultrakäynneillä mukana jne. Sekä ekalla neuvolakäynnilläkin.
Otti huomioon jne mutta kesän jälkeen alkoi hiipua.
Mitä enemmän viikkoja eteni, sitä enemmän kittaamista.
Kun koitin jakaa tuntojani, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään kuten alkuun.Vuosi sitten alettiin muksua yrittämään, joten en ole yksin asiaa päättänyt, mutta on vissiin tullut katumapäälle, tosin myöhästä se enää on.
Mua ei kaduta yhtään muksun tulo yhtään.Ap
Oletko yhtään ottanut selvää miten miehet siihen isäksi tulemiseen suhtautuu? Tuolla on tavaton määrä miesten kertomuksia aiheesta ja on täysin luonnoilista, että miehenkin tunteet vaihtelee. Ei raskauskaan voi edetä niin, että vain sinä jaat tuntojasi. TEILLE on tulossa se lapsi ei vain sinulle. Yritä edes ymmärtää sitä miestäsi ja siltä kantilta lähestyä näitä asioita, eikä vain niin miltä sinusta nyt tuntuu.
Voin kertoa miltä minusta tuntuu nyt, kun meidän laskettu aika lähenee. Kaikesta saan minä kuulla kunniani. Olen hyödytön ja teen kaiken väärin. Mikään ei passaa .Oon yrittäny olla kärsivällinen, mutta kärsivällisyys alkaa pikkuhiljaa loppua. Ymmärrän kyllä, et raskaanaolo ei varmaan oo ruusuilla tanssimista, mutta tämäkään ei tunnu reilulta.
Reilua ei ole sekään että eka jotain luvataan ja sitten ei voikaan toteuttaa koska krapula. Ja taas pitäisi vaan ymmärtää ja ymmärtää.
Reilua ei ole sekään, että passuuttaa kaiken toisella koko ajan, kun itsekin voi perseensä sohvalta nostaa.
Eikä ole reilua vaatia toista kuskiksi jatkuvasti kun taxillakin varmaan pääsisi kulkemaan.
Ap
Kerroit, että alussa meni hyvin mutta nyt... oletko yhtään peilannut omaa käytöstäsi? Parisuhde kuitenkin on kahden kauppa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
"Enkö saa tavata enää kavereita?"
"Enkö saa pitää enää hauskaa"?
"Enkö saa tehdä mitään enää?"
"Enkö saa.....?"
"Ollaan sitten kotona *kiukku*"Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.
Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.
Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?
Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.
Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?
Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.Ja sitten se "parisuhdeaika"?
Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?
Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?
Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".Ap
Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen.
Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.
Ap
Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?
Alkuun homma sujui hyvin ja oli kaikilla ultrakäynneillä mukana jne. Sekä ekalla neuvolakäynnilläkin.
Otti huomioon jne mutta kesän jälkeen alkoi hiipua.
Mitä enemmän viikkoja eteni, sitä enemmän kittaamista.
Kun koitin jakaa tuntojani, ei näyttänyt kiinnostavan yhtään kuten alkuun.Vuosi sitten alettiin muksua yrittämään, joten en ole yksin asiaa päättänyt, mutta on vissiin tullut katumapäälle, tosin myöhästä se enää on.
Mua ei kaduta yhtään muksun tulo yhtään.Ap
Oletko yhtään ottanut selvää miten miehet siihen isäksi tulemiseen suhtautuu? Tuolla on tavaton määrä miesten kertomuksia aiheesta ja on täysin luonnoilista, että miehenkin tunteet vaihtelee. Ei raskauskaan voi edetä niin, että vain sinä jaat tuntojasi. TEILLE on tulossa se lapsi ei vain sinulle. Yritä edes ymmärtää sitä miestäsi ja siltä kantilta lähestyä näitä asioita, eikä vain niin miltä sinusta nyt tuntuu.
Näköjään suurella tarpeella ostaa joka toinen päivä kaljaa, vetämällä perseet joka viikonloppu, makaamalla vaan sängyssä koska krapula, sivuuttamalla sillä keinolla lupaamansa asiat ja "unohtamalla" mitä piti yhdessä tehdä mistä oli viikolla puhetta, lykkäämällä kotihommat kokonaan toisen harteille, ei edes lenkille lähde seuraksi kun pyydetään, passuuttamalla joka ilta kun oma perse ei sohvalta nouse mihinkään.
Ymmärrän. On se rankkaa olla mies.
Ap
Se ei lapsi kulta vaan mene niin, että miehen pitäisi lähes toisena päivätyönään palvoa naistaan saamatta itse mitään. Jos päivästä toiseen saa vaan kuulla kuinka kelvoton on asuinkumppanina niin ei se mikään ihme olet mies heittää ne rukkaset nurkkaan. Todella toivon, että olet pirun huono provo.