Lue keskustelun säännöt.
Mulle ei järjestetty edes vauvakutsuja, mutta mies senkus vaan juhlii kaiken aikaa ja hehkuttaa kuinka hauskaa hänellä onkaan :(
30.11.2017 |
Miehellä bileitä riittää, mutta mulle ei järkätty edes pienimuotoisiakaan vauvakutsuja. Tuntuu, että minut ja olemassa oloni on unohdettu kokonaan
:(
Nytkin mies hehkuttaa pikkujouluista, jo viikon saanut kuunnella kuinka on hauskaa luvassa.
Ei mieti yhtään miltä musta tuntuu jäädä yksin himaan -taas.
Ja seuraavana päivänä tehdä aivan kaiken yksin, kun toinen vaan makaa perse homeessa koko päivän.
Ehdotti, että aamulla lähtisin työpaikalle mukaan ja ajaisin auton pois aamulla ettei jäisi sinne, juu ei tule kauppoja.
Keksikööt keskenänsä miten sen sieltä viikonloppuna hakee, ei ole mun ongelma, koska tiedän ettei salettiin ole kykenevä mua vastavuoroisesti viemään taaskaan Ideaparkkiin ja ravintolaan syömään lukuisista lupauksista huolimatta, joten en odota poikkeusta tälläkään kertaa.
Monet viikonloput kuskina ollut ilman mitään vastapalvelusta, joten ei enää onnistu.
Kaiken huipennus on se, että on jotenkin siinä uskossa mun poistuvan kotoa vauvan synnyttyä varpajaisten tieltä jos esim käy niin että viikolla syntyy ja viikonlopuksi päästään kotiin.
Ja vitut tarvii mitää varpajaisia enää vietellä, kun tähänkin asti joka saamarin viikonloppu juhlinut jo aivan tarpeeksi. Tai menkööt muualle jos on pakko.
Jos sattus synnytys pikkujoulujen aikaan käynnistymään, en ilmoita siitä miehelle millään tapaa.
Siinäpähän ihmettelee minne olen hävinnyt aamulla, kun joskus sattuu kotiin tulemaan. Eipähän herralta hauskanpito keskeydy vaikka haluaisi tulla synnytykseen mukaan mitä tässä ollaan siitä puhuttu.
Mies on muksua toivonut ja halunnut itsekin.
Teki hyvin selväksi, ettei tarvi viestitellä, kun herra tahtoo pitää hauskaa. En itsekään aio vastata vaikka olisi itse pää halki jossain ja yrittäisi tavoitella.
Olen jo lukenut miten käynnistää synnytys kotikonstein ja päätin, että kokeillaan perhana, olisipahan itsellä jotain muuta tekemistä, kun kotona kökkiä ja nähdä miehen reaktio, kun jääkin tällä kertaa paljosta paitsi itse ja joutuisi koiran hoitamaan vuorostaan, sekin, kun on jäänyt kokonaan mun kontolleni kokonaan.
Turha sanoa, että anna miehelle aikaa, silläkin on ollut aikaa jo 9 kuukautta sopeutua muutokseen ja sen pitää riittää sillekin, kun se on riittänyt mullekin, koska pakkohan se on ollut riittää.
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
On toki. Olen päässyt kauppaan, lenkille yms yms ihan niin paljon kun olen halunnut. Mutta olen imettänyt kaikkia, joten en voi lorvia poissa kotoa koko päivää, ei sillä että olisin halunnutkaan. Pointtina, että jatkossa kaikki tehdään vauvan mukaan, ei silloin kun itseä huvittaa. Äiti lähtee siinä vaiheessa kun vauva on syötetty ja tyytyväinen, ihan sillä että homma olisi kaikille kolmelle mahdollisimman helppoa.
Pumppaa maito pulloon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On toki. Olen päässyt kauppaan, lenkille yms yms ihan niin paljon kun olen halunnut. Mutta olen imettänyt kaikkia, joten en voi lorvia poissa kotoa koko päivää, ei sillä että olisin halunnutkaan. Pointtina, että jatkossa kaikki tehdään vauvan mukaan, ei silloin kun itseä huvittaa. Äiti lähtee siinä vaiheessa kun vauva on syötetty ja tyytyväinen, ihan sillä että homma olisi kaikille kolmelle mahdollisimman helppoa.
Toisin sanoen miehelle helppoa, kun äiti hoitaa ensin vauvan ja nukuttaa sen. Isän ei tarvitse tehdä mitään tässäkään vaiheessa :D
"Eikös se koske myös miestä tuo vauvan mukaan meneminen jossain määrin?"
No ei kyllä käytännössä, ei ole tasa-arvoa imetysaikana valitetavasti :D. Mutta ei mitään järkeä tässä 'jos en minä pääse niin ei kukaan muukaan' -vinkumisessa. Ei tee parisuhteelle hyvää se :(
Toki hyvä isä tekee parhaansa, että äidillä on kaikki hyvin, äiti jaksaa ja on tyytyväinen elämäänsä. Aloittajan parisuhteessa tuntuu molemmat vaan haluavan *ttuilla toiselle :(
"Toisin sanoen miehelle helppoa, kun äiti hoitaa ensin vauvan ja nukuttaa sen. Isän ei tarvitse tehdä mitään tässäkään vaiheessa :D"
No minä tykkään lapsistani sen verran, etten halua jättää itkemään, kun tiedän että tissiä kaipaavat. Nukuttaa osaa kyllä isäkin jos tarvii, tai muuten seurustella hereillä olevan vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
"Eikös se koske myös miestä tuo vauvan mukaan meneminen jossain määrin?"
No ei kyllä käytännössä, ei ole tasa-arvoa imetysaikana valitetavasti :D. Mutta ei mitään järkeä tässä 'jos en minä pääse niin ei kukaan muukaan' -vinkumisessa. Ei tee parisuhteelle hyvää se :(
Toki hyvä isä tekee parhaansa, että äidillä on kaikki hyvin, äiti jaksaa ja on tyytyväinen elämäänsä. Aloittajan parisuhteessa tuntuu molemmat vaan haluavan *ttuilla toiselle :(
On. Kun pumppaa maidon pulloon ja lykkää miehen hoidettavaksi.
Tässä onkin ollut kyse apn kohdalla siitä kun synnytys voi tapahtua koska tahansa ja mies jättää hänet yksin. Vielä toteaa ettei viestiäkään tarvi laittaa.
Mietis nyt. Mies on ryyppäämässä, haluaa synnytykseen, mutta sitä ei saa kumminkaan häiritä kesken juhlinnan, joten ei viestejä ja soittoja, synnytys voi käynnistyä koska tahansa. Ei ne vauvat aikaa ja paikkaa katso milloin on sopiva hetki vanhemille syntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on itsekin niin sanonko mikä, etten ihmettele että heillä on välit täysin solmussa :(. Olisiko joku pariterapia tarpeen?
Jos kävisi niin että synnytys käynnistyisikin huomenna. Raahaan krapulaisen miehen sinne vaikka väkisin.
Vitut siitä onko krapula vai ei ja väsyttääkö vai ei >:(
Itse valitsi lähteä vielä juhlimaan tässä vaiheessa joten syytön minä sen olotiloihin olen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko tilanne parempi, jos sinulle olisi järjestetty vauvakutsut? :D
Onko sulla ap ketään läheisiäsi ajelumatkan päässä? Vanhempia tai sisaruksia, tai kavereita? Kun mies lähtee illalla ryyppäämään ja makaa seuraavana päivänä krapulassa, mikä estää sinua touhuamasta omiasi? Käy kylässä, ostoksilla, kirjastossa. Vai vaatiiko mies sinua pysymään kotona tekemässä kotihommat ja hoitamassa koiran? Jos mulla olis vastaava tilanne, niin tekisin nitä omia juttujani kun mieskin tekee omiaan. Eikä todellakaan miehellä olisi mitään asiaa sanoa etten minä saisi mennä vaikka yöksi vanhempieni luokse tai kavereille. Jos itse olet ollut töissä ennen äitiyslomaa, eikö sulla ole sieltä ketään kaveria, jonka kanssa lähtisit vaikka syömään joku perjantai- tai lauantai-ilta? Ilmoittaisit miehelle, että olet yön poissa ja hän voi hoitaa koiran. Ota sitä omaa aikaasi nyt, kun ei ole vielä vauvaa, älä jää kotiin harmittelemaan miehen menoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kävisi niin että synnytys käynnistyisikin huomenna. Raahaan krapulaisen miehen sinne vaikka väkisin.
Vitut siitä onko krapula vai ei ja väsyttääkö vai ei >:(
Itse valitsi lähteä vielä juhlimaan tässä vaiheessa joten syytön minä sen olotiloihin olen.Ap
Ap sä olet kovin katkera eikä se ole hyväksi vauvalle. Nainen on näissä asioissa hyvin huonossa asemassa kun hän joutuu lapsen kantamaan eikä esim voi ryypätä ja pitää samalla lailla hauskaa kuin mies. Ajattelitko näitä asioita ennenkuin tulit raskaaksi?
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ap ketään läheisiäsi ajelumatkan päässä? Vanhempia tai sisaruksia, tai kavereita? Kun mies lähtee illalla ryyppäämään ja makaa seuraavana päivänä krapulassa, mikä estää sinua touhuamasta omiasi? Käy kylässä, ostoksilla, kirjastossa. Vai vaatiiko mies sinua pysymään kotona tekemässä kotihommat ja hoitamassa koiran? Jos mulla olis vastaava tilanne, niin tekisin nitä omia juttujani kun mieskin tekee omiaan. Eikä todellakaan miehellä olisi mitään asiaa sanoa etten minä saisi mennä vaikka yöksi vanhempieni luokse tai kavereille. Jos itse olet ollut töissä ennen äitiyslomaa, eikö sulla ole sieltä ketään kaveria, jonka kanssa lähtisit vaikka syömään joku perjantai- tai lauantai-ilta? Ilmoittaisit miehelle, että olet yön poissa ja hän voi hoitaa koiran. Ota sitä omaa aikaasi nyt, kun ei ole vielä vauvaa, älä jää kotiin harmittelemaan miehen menoja.
Perheeni asuu muualla.
Töistä ei ole ketään.
Ja kaikki likkakaverit juhlivat hekin joka viikonloppu.
Vanhat kaveritkin asuvat kaukana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän molempien kaikki kaverit vaan ryyppäävät kaiket viikonloput? Miksi olet tuollaiseen elämään päättänyt hankkia vauvan? Äläkä sano että kun mies halusi, päätös oli myös sinun...
Vierailija kirjoitti:
Jos kävisi niin että synnytys käynnistyisikin huomenna. Raahaan krapulaisen miehen sinne vaikka väkisin.
Vitut siitä onko krapula vai ei ja väsyttääkö vai ei >:(
Itse valitsi lähteä vielä juhlimaan tässä vaiheessa joten syytön minä sen olotiloihin olen.Ap
Mä en todellakaan huolisi krapulaista miestä mukaan synnytykseen, en vaikka itse haluaisi tulla. Ties vaikka kätilö sais päähänsä kutsua jonkun sosiaalityöntekijän haastattelemaan meitä, kun miettisi että millaistahan se noidenkin elämä on kun mieskin on tuon kuntoinen. Mies saisi jäädä kotiin, ja tulla vasta kun ei olisi krapulassa. Ja ensimmäisenä vauvan synnyttyä soittaisin miehen vanhemmille, ja kertoisin syntymästä sekä pyytäisin sairaalaan tapaamaan lapsenlastaan. Pahoittelisin, että kun se teidän poika ei nyt tähän päässyt osallistumaan eikä näkemään lastaan, kun on niin krapulainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka vielä lisää kaipaa yksin oloa jos viikollakin on päivät pitkät itsekseen?
Kaikki töissä, kiireisiä ja viikonloppuisinkin kiireisiä, on ties mitä kissanristiäisiä.
Jossain kohtaa ideatkin loppuu mitä sitä tekisi ja miten saisi ajan kulumaan jouhevammin. Sitten kun joillakin perhekin asuu kaukana.
Odotusaikana sitä voi olla hyvinkin yksinäistä ja se johtaa siihen ettei sitten jaksa innostua mistään eikä mikään enää kiinnosta. Kaikki tuntuu vastenmieliseltä, vituttaa ja ärsyttää.
Sitten tekisi siippakin palastella palasiksi joinakin päivinä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi miehen krapuloissaan maata seuraavaa päivää.
Yhtälailla koira on hänenkin, ei yksin minun.
Joten jos jaksaa juhlia yöt läpeensä, jaksaa myös tehdä seuraavana päivänä omat velvoitteensa.Sama pätee, kun vauva herättää öisin, onhan minunkin jaksettava seuraavana päivänä tehdä ja touhuta ties mitä sekä vauvaa hoitaa päivälläkin. Sekä vietävä koira ulos päivälläkin siinä sivussa.
Kysymys kuuluukin;
Missä vaiheessa minä saan maata silloin, kun haluan tekemättä mitään?Niinpä.
Ap
Esim. nyt voisit maata ja olla tekemättä mitään.
Jos koira tuntuu raskaalta juuri nyt siitä voi hankkiutua eroon. Lapsenkin voi antaa adoptioon, jos se on vain uhritumisen välikappale. Yksinhuolaja olet sitten oikeasti sen lapsen kanssa yksin.
Teil-lä ei o-le si-tä vau-vaa vie-lä, joten et voi tietää miten kaikki tulee menemään. Eikä muuten ole mitään järkeä polttaa molempia loppuun molempia valvottamalla. Jonkun on teistä siellä töissäkin käytävä joten sinä hoidat arjet ja otat sen oman ajan viikonloppuisin.
Vierailija kirjoitti:
Jos kävisi niin että synnytys käynnistyisikin huomenna. Raahaan krapulaisen miehen sinne vaikka väkisin.
Vitut siitä onko krapula vai ei ja väsyttääkö vai ei >:(
Itse valitsi lähteä vielä juhlimaan tässä vaiheessa joten syytön minä sen olotiloihin olen.Ap
Millä sinä sen sinne väkisin raahaat? :D Jos se ei lähde niin se ei lähde, etkä sinä voi sille mitään. Kuten et voi millekään muullekaan mitä mies tekee tai jättää tekemättä. Voit vaan päättä pidätkö hänen elämässi.
Surullista millaisen alun lapsi saa elämälleen. Katkeroitunut äiti ja täysin kelvoton isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ap ketään läheisiäsi ajelumatkan päässä? Vanhempia tai sisaruksia, tai kavereita? Kun mies lähtee illalla ryyppäämään ja makaa seuraavana päivänä krapulassa, mikä estää sinua touhuamasta omiasi? Käy kylässä, ostoksilla, kirjastossa. Vai vaatiiko mies sinua pysymään kotona tekemässä kotihommat ja hoitamassa koiran? Jos mulla olis vastaava tilanne, niin tekisin nitä omia juttujani kun mieskin tekee omiaan. Eikä todellakaan miehellä olisi mitään asiaa sanoa etten minä saisi mennä vaikka yöksi vanhempieni luokse tai kavereille. Jos itse olet ollut töissä ennen äitiyslomaa, eikö sulla ole sieltä ketään kaveria, jonka kanssa lähtisit vaikka syömään joku perjantai- tai lauantai-ilta? Ilmoittaisit miehelle, että olet yön poissa ja hän voi hoitaa koiran. Ota sitä omaa aikaasi nyt, kun ei ole vielä vauvaa, älä jää kotiin harmittelemaan miehen menoja.
Perheeni asuu muualla.
Töistä ei ole ketään.
Ja kaikki likkakaverit juhlivat hekin joka viikonloppu.
Vanhat kaveritkin asuvat kaukana.Ap
Yksinkin voi tehdä asiota, eikä vain uhriutua siellä kotona. Esim. lähteä kylpylään. Tampereelta varmasti löytyy koirahoitola.
Vierailija kirjoitti:
Kuka vielä lisää kaipaa yksin oloa jos viikollakin on päivät pitkät itsekseen?
Kaikki töissä, kiireisiä ja viikonloppuisinkin kiireisiä, on ties mitä kissanristiäisiä.
Jossain kohtaa ideatkin loppuu mitä sitä tekisi ja miten saisi ajan kulumaan jouhevammin. Sitten kun joillakin perhekin asuu kaukana.
Odotusaikana sitä voi olla hyvinkin yksinäistä ja se johtaa siihen ettei sitten jaksa innostua mistään eikä mikään enää kiinnosta. Kaikki tuntuu vastenmieliseltä, vituttaa ja ärsyttää.
Sitten tekisi siippakin palastella palasiksi joinakin päivinä.
Tavattoman moni ei ymmärrä miten yksinäistä se äitiys on. Jos ei ole oppinut taitoa olla yksin kannattaa tosiaan miettiä sitä lapsen tekoa, jos sitä tukiverkostoa ole ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kävisi niin että synnytys käynnistyisikin huomenna. Raahaan krapulaisen miehen sinne vaikka väkisin.
Vitut siitä onko krapula vai ei ja väsyttääkö vai ei >:(
Itse valitsi lähteä vielä juhlimaan tässä vaiheessa joten syytön minä sen olotiloihin olen.Ap
Mä en todellakaan huolisi krapulaista miestä mukaan synnytykseen, en vaikka itse haluaisi tulla. Ties vaikka kätilö sais päähänsä kutsua jonkun sosiaalityöntekijän haastattelemaan meitä, kun miettisi että millaistahan se noidenkin elämä on kun mieskin on tuon kuntoinen. Mies saisi jäädä kotiin, ja tulla vasta kun ei olisi krapulassa. Ja ensimmäisenä vauvan synnyttyä soittaisin miehen vanhemmille, ja kertoisin syntymästä sekä pyytäisin sairaalaan tapaamaan lapsenlastaan. Pahoittelisin, että kun se teidän poika ei nyt tähän päässyt osallistumaan eikä näkemään lastaan, kun on niin krapulainen...
Pikkujouluaikana, joku on krapulassa, hui...
Eikös se koske myös miestä tuo vauvan mukaan meneminen jossain määrin?