Kertokaa mikä vaivaa. Töissä on yksi mies, joka ei tervehdi juuri ketään. Jos tulee käytävällä vastaan katsoo vain suoraan eteensä

Kuinka monen ihmisen toimisto teillä on? Itse kun olen töissä kurssiohjaajana liikunta-alalla, niin asiakkaita on niin hemmetillinen määrä että saisi 200 kertaa olla joka päivä moikkaamassa.. Alkaa käydä hermoille kun aina pitäisi olla niin sosiaalinen, minkä takia?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen ihmisen toimisto teillä on? Itse kun olen töissä kurssiohjaajana liikunta-alalla, niin asiakkaita on niin hemmetillinen määrä että saisi 200 kertaa olla joka päivä moikkaamassa.. Alkaa käydä hermoille kun aina pitäisi olla niin sosiaalinen, minkä takia?

Koska ihmisllä ei ole tarpeeksi isoja asioita murehdittavana niin pitää murehtia sitten tuommoisista pienistä asioista. Itse olen ihminen joka väsyy jos joutuu olemaan liian sosiaalinen ja täällä moikkailu johtaa luonnollisesti sitten keskusteluun. Mietin että taitaa olla aivan järkyttävän rankkaa ihmisillä joilla on useampi asiakas ja joutuvat kokoajan moikkaamaan ja jutustelemaan ettei joku pahota mieltään, vaikka itse käyttäytyisivät ihan samalla tavalla muitakohtaan. Huokaisen helpotuksesta, etten alkanut työskentelemään palvelualalla koska palaisin loppuun aivan liian nopeasti ja tiedän että masentuisin ja saattaisin harkita itsemurhaa kun pitää huolehtia liian monesta ihmisestä. Ensin töissä ihmiset koettelee hermoja viimiseen asti, sitten vapaa ajalla pitäisi jaksaa vielä huolehtia asiakkaista. Ei luoja

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen ihmisen toimisto teillä on? Itse kun olen töissä kurssiohjaajana liikunta-alalla, niin asiakkaita on niin hemmetillinen määrä että saisi 200 kertaa olla joka päivä moikkaamassa.. Alkaa käydä hermoille kun aina pitäisi olla niin sosiaalinen, minkä takia?

Ootko käytöstavoista kuullut?

Vaihda alaa, jos et kykene olemaan sosiaalinen tuollaisella alalla.

Miten tällaset ihmiset edes hakeutuu alalle, joka ei ilmiselvästi sovi heille, kun simppeli tervehtiminenkin on niin raskasta ja kuluttavaa?

Ei meilläkään kaikki tervehdi. Toiset tervehtii kaikkia, toiset vain sellaisia joiden kans ovat enemmän tekemisissä, toiset ei tervehdi ketään.

Ihmisillä vaan on erilaisia tapoja.

Kaikille meistä ei ole tärkeää tuo muodon vuoksi tervehtiminen.  Jos henkilö hoitaa työnsä, osaa ottaa rakentavan roolin ryhmässä ja on hyväntahtoinen, niin ei pitäisi liikaa tuijottaa siihen osaako small-talkia ja osaako pitää yllä seurapiiri-ilmettä ja tervehtiä niin, että se riittäisi kaikille. Jos tervehtiminen on sinulle tärkeää, tervehdi itse sitä jalkoihin tuijottajaa.

Toiset meistä näyttävät vihaisilta silloin, kun ovat keskittyneitä. Ei ihmisessä tarvitse olla mitään vikaa, jos ei tervehdi käytävillä. Joku toinen tervehtii yllinkyllin ja monta kertaa. Suvaitsevaisuus ja erilaisuuden ymmärtäminen on tärkeä asia työpaikalla. Kaikki eivät ole luonnostaan ekstroverttejä.  Joku ei vain osaa ja jaksa huomioida  alati kanssaihmisiään puhumalla ja tervehtimällä, vaan keskittyy ajatuksiinsa. 

Työpaikalla huomaa eroja varsinkin atk-nörttien ja myynti-ihmisten välillä, mikä on luonteva asia.

introvertti-Pertti kirjoitti:

Kaikille meistä ei ole tärkeää tuo muodon vuoksi tervehtiminen.  Jos henkilö hoitaa työnsä, osaa ottaa rakentavan roolin ryhmässä ja on hyväntahtoinen, niin ei pitäisi liikaa tuijottaa siihen osaako small-talkia ja osaako pitää yllä seurapiiri-ilmettä ja tervehtiä niin, että se riittäisi kaikille. Jos tervehtiminen on sinulle tärkeää, tervehdi itse sitä jalkoihin tuijottajaa.

Toiset meistä näyttävät vihaisilta silloin, kun ovat keskittyneitä. Ei ihmisessä tarvitse olla mitään vikaa, jos ei tervehdi käytävillä. Joku toinen tervehtii yllinkyllin ja monta kertaa. Suvaitsevaisuus ja erilaisuuden ymmärtäminen on tärkeä asia työpaikalla. Kaikki eivät ole luonnostaan ekstroverttejä.  Joku ei vain osaa ja jaksa huomioida  alati kanssaihmisiään puhumalla ja tervehtimällä, vaan keskittyy ajatuksiinsa. 

Työpaikalla huomaa eroja varsinkin atk-nörttien ja myynti-ihmisten välillä, mikä on luonteva asia.

Tämä! Ihmisten on vain vaikea hyväksyä massasta poikkeavia ihmisiä. Nykyään kaikki tahtoo keskittyä vain itseensä tai massaan, eivätkä ymmärrä poikkeavia tai erilaisia ihmisiä. Olen kyllä törmännyt ihmisiin jotka alussa vaikuttavat oikein mukavilta, moikkaavat, jutustelevat ja ovat todella ystävällisiä viimisen päälle. Myöhemmin saan kuulla useamman suun kautta pelkkää ilkeilyä. Lopussa sitten saankin selville että ihmiset tykkäävät tapella keskenään ja puhua vain oman edun mukaisesti tarinat vaikka kolikossa on kaksi puolta.  Tämmöisille ihmisille on aivansama onko peruskohtelias vai ei kun samaa kuraa sitä niskaan tulee kuitenkin. Helpommalla pääsis kun moikkais vain niitä ihmisiä, jotka ovat sen oikeasti ansainneet tai ymmärtävät ettei ihminen vain aina jaksa olla sosiaalinen.

Mistään kasvosokeudesta ei voi olla kyse. Aikaisemmassa viestissä tätä mahdollisuutta pohdittu. Jos itse ei tervehdi epävarmana siitä keitä jo on tervehtinyt, niin kyllä luulisi silloin kuitenkin vastaavaan tervehdykseen.

Väittäisin täällä jo ehdotettuja eli junttius ja sosiopaatti.

Epäkohteliaalta tuo kuulostaa.

Jättäisi jatkossa tervehtimättä, kun sellaisen linjan on ihan itse valinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen ihmisen toimisto teillä on? Itse kun olen töissä kurssiohjaajana liikunta-alalla, niin asiakkaita on niin hemmetillinen määrä että saisi 200 kertaa olla joka päivä moikkaamassa.. Alkaa käydä hermoille kun aina pitäisi olla niin sosiaalinen, minkä takia?

Ootko käytöstavoista kuullut?

Vaihda alaa, jos et kykene olemaan sosiaalinen tuollaisella alalla.

Miten tällaset ihmiset edes hakeutuu alalle, joka ei ilmiselvästi sovi heille, kun simppeli tervehtiminenkin on niin raskasta ja kuluttavaa?

Ihan oikeasti on noin suuri ongelma ettei joku tervehdi sinua? 

Eiköhän se ole tärkeämpää että on hyvä työssään, kuin se että pitää olla maailmanparas-tervehtijä. 

Mulla on paha sos. ahdistus ja siitä on johtunut moikkaamattomuuteni. Myöskin jos joku on eka ignorannut mut niin koitan vaan olla kuin mua ei olisikaan, koska se tuntui pahalta ja ruokki ahdistusta. Oli tosi hankala olla pienessä työyhteisössä ton takia, kun ei voinut hukuttautua massaan :/

Pystyn samastumaan tuohon mieheen. Itse kyllä moikkailen töissä useimpina päivinä kaikki vähänkin tutut naamat, mutta olen pahasti introvertti ja joinain päivinä kommunikaatio on hyvin raskasta. Muutenkin puolet ajasta tuntuu että tervehdin jotenkin väärin. Käytän vääriä sanoja, intonaationi on jotenkin outo, tai ääni sattuu juuri silloin tulemaan ulos käheänä kihinänä. Joinain päivinä sosiaalinen ahdistus painaa päälle, silloin vältän kaikkea kommunikointia. Ruokalassa käyn aina hiljaiseen aikaan, koska ainoan vapaahetken käyttäminen jonkun puolitutun myyntimiehen tai keskijohdon hepun kanssa small talkia haastaen olisi sietämätön ajatus. Jotkut meillä jaksavat puhua tervehtimisen tärkeydestä, innokkaimpana heistä todella tekopyhä, juoruileva, epämiellyttävä ihminen esimiesasemassa, johon ei todellakaan sovi. Toisessa ääripäässä on esimerkiksi yksi introvertti mies, joka ei harrasta small talkia tai useinkaan edes tervehdi, mutta on kuitenkin todella aidosti ystävällinen. Selvästi vain tarvitsee oman tilansa.

Meillä on tapana sanoa aamulla huomenta (vieläpä tuolla sanalla, luoja kuinka muodollista) ja moikkailla, mutta eivät kaikki sitä kaikissa tilanteissa tee, minkä pitäisi minusta olla ihan OK. Sama juttu turhan säästä ym. juttelun kanssa, joskus jutustelu on mukavaa mutta ei sitä väkisin tarvitsisi vääntää vain puhumisen vuoksi. Sama koskee väkisin väännettyjä, vanhoja, typeriä vitsejä, joita minulle heittelevät kollegat, jotka tuskin edes tietävät nimeäni...ei oikeasti olisi pakko.

diagnoosi: Turkulainen

naapurissa on joku 45 vuotias pikku ukkeli, parta jesseksi sanon. se tulee aina ulos tupakile mutta kääntää päänsä niin toiseen talon päin ettei tarvitse tervehtiä ohi käveleviä eikä muka huomata ketään, usein tällainen ujous on puettu tällaiseen, ei uskalla tervehtiä ketän

ujous ja ylpeys kulkee käsi kädessä, mulla oli tuo neuroosi kans teininä, pelkäsin tervehtiä naapureita jotenkin ja käännyin aina maahan päin

Älä ainakaan valita miehen vanhemmille. Työskentelemme poikani kanssa samassa yrityksessä, kymmenet kerrat olen kysyttäessä yrittänyt selittää että jotkut eivät tervehdi ja että olen yrittänyt opettaa. Hän ei pienenäkään koskaan vastannut hyvän huomenen toivotuksiin, kerroin turhaan sadat kerrat miksi tervehdyksiin pitää vastata.

Vitsa tai vyö olisi voinut auttaa, joskus vastatessa tulee mieleen että olisi pitänyt kokeilla.

Tervehdin joka päivä jos satumme näkemään, ei tiedä vaikka joskus muuttuisi ja vastaisi. Älä sinäkään lopeta tervehtimistä muutaman änkyrän takia.

Yleensä nämä aina harrastaa joko hiihtoa tai pyöräilyä.

Kyl niin paljon nauraa saa, et ei mitään määrää...lisää näitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen ihmisen toimisto teillä on? Itse kun olen töissä kurssiohjaajana liikunta-alalla, niin asiakkaita on niin hemmetillinen määrä että saisi 200 kertaa olla joka päivä moikkaamassa.. Alkaa käydä hermoille kun aina pitäisi olla niin sosiaalinen, minkä takia?

Ootko käytöstavoista kuullut?

Vaihda alaa, jos et kykene olemaan sosiaalinen tuollaisella alalla.

Miten tällaset ihmiset edes hakeutuu alalle, joka ei ilmiselvästi sovi heille, kun simppeli tervehtiminenkin on niin raskasta ja kuluttavaa?

Ihan oikeasti on noin suuri ongelma ettei joku tervehdi sinua? 

Eiköhän se ole tärkeämpää että on hyvä työssään, kuin se että pitää olla maailmanparas-tervehtijä. 

No ihan yhtä lailla jollekin näyttää olevan suuri ongelma se, et joutuis omaamaan edes jonkinlaiset alkeellisen käytöstavat. Ja mikä nyt on "hyvä työssään".... Joskus siihen kuuluu ihmiskontaktit oleellisena osana.

Vierailija kirjoitti:

introvertti-Pertti kirjoitti:

Kaikille meistä ei ole tärkeää tuo muodon vuoksi tervehtiminen.  Jos henkilö hoitaa työnsä, osaa ottaa rakentavan roolin ryhmässä ja on hyväntahtoinen, niin ei pitäisi liikaa tuijottaa siihen osaako small-talkia ja osaako pitää yllä seurapiiri-ilmettä ja tervehtiä niin, että se riittäisi kaikille. Jos tervehtiminen on sinulle tärkeää, tervehdi itse sitä jalkoihin tuijottajaa.

Toiset meistä näyttävät vihaisilta silloin, kun ovat keskittyneitä. Ei ihmisessä tarvitse olla mitään vikaa, jos ei tervehdi käytävillä. Joku toinen tervehtii yllinkyllin ja monta kertaa. Suvaitsevaisuus ja erilaisuuden ymmärtäminen on tärkeä asia työpaikalla. Kaikki eivät ole luonnostaan ekstroverttejä.  Joku ei vain osaa ja jaksa huomioida  alati kanssaihmisiään puhumalla ja tervehtimällä, vaan keskittyy ajatuksiinsa. 

Työpaikalla huomaa eroja varsinkin atk-nörttien ja myynti-ihmisten välillä, mikä on luonteva asia.

Tämä! Ihmisten on vain vaikea hyväksyä massasta poikkeavia ihmisiä. Nykyään kaikki tahtoo keskittyä vain itseensä tai massaan, eivätkä ymmärrä poikkeavia tai erilaisia ihmisiä. Olen kyllä törmännyt ihmisiin jotka alussa vaikuttavat oikein mukavilta, moikkaavat, jutustelevat ja ovat todella ystävällisiä viimisen päälle. Myöhemmin saan kuulla useamman suun kautta pelkkää ilkeilyä. Lopussa sitten saankin selville että ihmiset tykkäävät tapella keskenään ja puhua vain oman edun mukaisesti tarinat vaikka kolikossa on kaksi puolta.  Tämmöisille ihmisille on aivansama onko peruskohtelias vai ei kun samaa kuraa sitä niskaan tulee kuitenkin. Helpommalla pääsis kun moikkais vain niitä ihmisiä, jotka ovat sen oikeasti ansainneet tai ymmärtävät ettei ihminen vain aina jaksa olla sosiaalinen.

Meinaatko että nämä ei-tervehtivät olis jotenkin suvaitsevaisempaa sakkia?! Ne vasta keskittyvätkin itseensä.

Tulee surullinen olo suomalaisista. Niin moni puolustaa silkkaa töykeyttä

Sivistymätön moukka. Luulee olevansa muiden yläpuolella

Kyllähän se vähän tympii seiniä tervehtiä, kun ei kuulu tervehdystä takaisin. Tulee sellainen idiootti olo, että yksikseenkö tässä puhelen. Aamuisin sen jotenkuten ymmärtää, kun kaikki ei ole aamuihmisiä (mm. minä).