Kertokaa mikä vaivaa. Töissä on yksi mies, joka ei tervehdi juuri ketään. Jos tulee käytävällä vastaan katsoo vain suoraan eteensä

Peehoo kirjoitti:

Asperger tai vastaava. Ei ole kiinnostunut muista. Syy voi olla niin jotain muuta, mitä me ns. normit ei vaan tulla ajatelleeksi.

Mun työkaveri, joka on aspergerilta vaikuttava mies, tekee just tätä; tervehtii vain kun itse sattuu viitsimään. Kammottava tyyppi muutenkin.

Ihan samanlainen oli entinen kollegani. Syynä oli lähinnä hänen oma todella sisäänpäinkääntynyt luonteensa ja jonkin asteinen narsismi siihen liitettynä.

Joutui lopettamaan työnsä siirryttyämme avokonttoriin. Otti liian koville.

Tervehtiminen on hyvää käytöstä ja sitä pitää edellyttää.

Se on helsinkiläinen?

Arkuus, ujous.

Mä jatkan sinnikkäästi noin käyttäytyvien ihmisten tervehtimistä. Ei se ole multa pois, jos joku ei mua tervehdi.

Aika usein on käynyt niin, että jossain vaiheessa olen alkanut saamaan nyökkäystä tai jotain vastineeksi. Tai sitten en.

Jospa hän on tullut tekemään töihin sitä mitä sinne kuuluu tulla tekemään -- töitä. Minäkin pyrin minimoimaan töissä kaikenlaisen kanssakäymisen.

Olen ollut parissa suomalaisessa tunnetussa firmassa töissä.

Yhdistävänä tekijänä niissä oli ettei vastaantulijoita tervehditty. 

Tuli huono fiilis ja lähdin pois. Kummassakin alkoi mittavat YT neuvottelut puolen vuoden sisällä lähdöstäni.

Voin samaistua. Monesti olen niin ajatuksissani, kiire on ja työt pitää saada tehtyä. Siinä sivussa moikkaaminen yksinkertaisesti unohtuu välillä. Ihmisiä vilisee niin kuin kusiaisia muurahaispesässä, siihen lakkaa kiinnittämästä huomiota.

Toisekseen olin kouluaikoina kiusattu, ja olen tottunut olemaan yksin. Aikuisenakin ihan hämmästyn joka kerta, kun jotain random tyyppiä kiinnostaa juuri minä ja minun moikkaaminen. En pidä itsestäni juurikaan melua, olen töissä lähinnä töiden takia, en seurustelua varten.

Meilläkin on työpaikalla pari luuseria, jotka eivät tervehdi takaisin kun tulevat vastaan vaikka käytävällä. Järkyttäviä jätkiä.

Rituaalinomainen tervehtiminen on teeskentelyä. Kaiken maailman narsistitkin tervehtii tekopirteästi, vaikka ajattelee toisesta kaikkea negatiivista. Sellaisille pelleille tekisi mieli sanoa lähinnä, että "syö paskaa", lainaten erästä meritoitunutta poliitikkoa. Taidanpa sanoakin jollekin kyttääjänaapurille seuraavalla kerralla niin.

Kaikki päälle 4-kymppiset naiset on miehille ilmaa.

'I don't go to work to make friends. '

Vierailija kirjoitti:

?.... kirjoitti:

Itse en aina tervehdi enkä katso kohti, jos joku tulee käytävällä vastaan. Syy, olen todella ujo.... joten voi johtua pelkästään siitä.

Ujous on tekosyy käytöstapojen puutteelle. Miten helvetissä olet saanut edes työpaikan, jos et edes tervehdi?

Minusta tuollainen on ainoastaan ja vain erittäin epäkohteliasta ja loukkaavaa muita ihmisiä kohtaan - tuosta kannattaisi huomauttaa ukkelin pomolle, josko kurinpalautus muuttaisi juntin tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki päälle 4-kymppiset naiset on miehille ilmaa.

Pitihän se arvata - naisvihaaja.

Vierailija kirjoitti:

Rituaalinomainen tervehtiminen on teeskentelyä. Kaiken maailman narsistitkin tervehtii tekopirteästi, vaikka ajattelee toisesta kaikkea negatiivista. Sellaisille pelleille tekisi mieli sanoa lähinnä, että "syö paskaa", lainaten erästä meritoitunutta poliitikkoa. Taidanpa sanoakin jollekin kyttääjänaapurille seuraavalla kerralla niin.

Tervehtiminen kuuluu yleissivistykseen ja hyviin tapoihin ja tervehtimisen voi sanoa ilman jotain naurettavaa teeskentelyä.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on työpaikalla pari luuseria, jotka eivät tervehdi takaisin kun tulevat vastaan vaikka käytävällä. Järkyttäviä jätkiä.

Antakaa heidän muhia omassa paskassaan - olkoot hekin teille pelkkää ilmaa.

Meillä on työyhteisössä tällainen henkilö, kävelee seinänvierustoja pitkin ja katselee maahan. Hän on äärettömän ujo ja on huono itsetunto. Kerran humalassa avautui asiasta. Ollaan tosin tervehditty sen jälkeen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mun naapuri on tuollainen

Mun seinänaapuri on myös tuollainen. Sellainen aran ja vähän syrjäytyneen näköinen hippinainen. Menin kerran valittamaan sille kun se melusi arkena puolen yön jälkeen. Blendasi ilmeisesti joitain juttua tehosekoittimella monia minuutteja putkeen ja muutenkin melusi silloin. Ei mielestäni mikään kohtuuton valitus kun hiljaisuus on säännöissä klo 22 alkaen...ja hoidin asian kasvotusten enkä ollut isännöitsijään yhteydessä. Nykyään kun näemme tai osumme samaan hissiin hän vain tuijottaa minua vihaisesti eikä sano yhtään mitään. Itse aina moikkaan häntä iloisesti ja se vaan tuntuu vituttuvan häntä entisestään. Jotenkin huvittava tapaus.

Ehkä mies on sellainen herkästi (ja aiheetta) loukkaantuva. Suuttunut jostain niin pienestä ettei muut töissä muista?

hah, tää mun mykkä naapuri on yhtä akward. en ole käsittääkseni tehnyt sille mitään, mutta tosiaan juoksi kerran samaan hissiin mun kanssa ja oletin että se ois ees nyökänny mutta ei :D katso vaan poispäin.. todella kummaa käytöstä. aika noloa joutua samaan hissiin mutta toinen ei voi sanoa mitään. sen poikaystäväkin on hiton akward, työtön pummi joka suhaa röökillä koko ajan ja koko rappu haisee.

Joo, hehehe. On ne vähän erilaiset aina vaan niin hauskoja. :DDD. Itsekkin naureskelen kaupungilla jos satun näkemään jonkun hieman huonosti kävelevän ihmisisen. Sit kerran multa tuli latet nenästä kun yks obeesi nainen istui viereiseen pöytään Starbucsissa. Siis enhän mä millään pahalla, mutta kyllähän noi lihavat voisivat vähän miettiä minne raahaavat hikisiä perseitään, ei niitä kukaan oikeasti halua katsella. Ihan sama pätee akwardeihin tyyppeihin, pysyisivät kotonaan meidän normaalien ilmaa pilaamasta. :D

Minua välistä ahdisti, kun oli asuttu tässä rivaritaloyhtiössä jonkun aikaa, jos tervehdin jotain naapuria ja tämä ei vastannut. Oli silloin hankala vaihe masennuksessani ja oikeasti saattoi mennä päivä pilalle sen takia.

Olen kohtalaisen introvertti ja en mitenkään innostu vieraiden moikkaamisesta vain siksi, että kuulutaan samaan yhteisöön - esim. ollaan samassa työpaikassa tai asutaan samassa taloyhtiössä. Eli se moikkaustilanne on minulle jokseenkin ahdistava jo lähtökohtaisesti, jossei kyseessä ole esim. naapuri, jonka kanssa olen oikeastikin jutellut yms. Silkkaa kohteliaisuuttani yritin silti aina moikata ohi mennessäni, jos tuli naapureita vastaan. Tämän jälkeen alkoikin ahdistaa, jos ei ponnistustani viitsitty huomioida sen vertaa, että moikataan takaisin.

Nykyään seuraan, jos joku naapuri tulee vastaan, että moikkaako hän tai ottaako esim. katsekontaktia, jolloin väännän hymyntapaisen naamalle (vaikka miten vituttaisi muu elämä sillä hetkellä) ja tervehdin ja jatkan matkaa. Naapurit, jotka kulkevat katsomatta minuun päin, ohitan moikkaamatta. Toisinaan pelkkä nyökkäys tms. riittää moikkaukseksi.

Olen yrittänyt suhtautua vähän rennommin, jossei joku moikkaakaan. Takonut päähäni, ettei se oikeasti ole niin vakava asia, moikkaako joku vai ei. Kunhan tiedän itse käyttäytyväni hyvin niitä kohtaan, jotka toivovat, että naapuri moikkaisi. Jos se pelastaa jonkun päivän, että sanon hänelle "Terve" niin ei se ole minulta pois.

Kauheasti saa kyllä teoretisoida, että saa tällaisen pikkuasian hoidettua oikein ja itse asiasta ahdistumatta. :D

Jep itse tein sen virheen että aloin moikkaamaan ja puhumaan naapureille. Nyt niistä on tullut vaivaa ja varsinaisia kiusankappaleita jotka tuovat minulle vain ongelmia. Alussa  ihmettelin, miksi nämä tekevät niin ison asian siitä yksi ei heitä moikkaile tai jututtele. Nyt kaduttaa etten ollut yhtä fiksu ja tehnyt samoin. Alan olemaan masentunut ja itsetuhoinen näiden seurass, etenkin sen jälkeen.

Itse lopetin tervehtimisen, kun muutamat tyypit eivät koskaan vastanneet.