Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mikä vaivaa. Töissä on yksi mies, joka ei tervehdi juuri ketään. Jos tulee käytävällä vastaan katsoo vain suoraan eteensä
29.11.2017 |
Tämän huomanneet useampi muukin työntekijä. Joitakin harvoja valittuja tervehtii. Muut on ilmaa. Tämä käyttäytyminen tuntuu ihan käsittämättömältä, koska aikuisiahan tässä ollaan kaikki. Minkä ihmeen takia joku onnistuu porskuttamaan vuodesta toiseen työelämässä tervehtimättä suurinta osaa työkavereista?
Mikä on tän miehen motiivi?
Kommentit (87)
Onko käynyt mielessä, että hän ei tervehdi ihmisiä joiden kanssa ei ole tekemissä? Eli ei muuta yhteistä kuin että sattuu olemaan samassa paikassa töissä. En itsekkään tervehdi työpaikalla randomeita tyyppejä, vaan ainoastaan ihmisiä, joiden kanssa olen jossakin tekemissä ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska hänellä on diagnoosi: junttius.
Vierailija kirjoitti:
Onko käynyt mielessä, että hän ei tervehdi ihmisiä joiden kanssa ei ole tekemissä? Eli ei muuta yhteistä kuin että sattuu olemaan samassa paikassa töissä. En itsekkään tervehdi työpaikalla randomeita tyyppejä, vaan ainoastaan ihmisiä, joiden kanssa olen jossakin tekemissä ollut
mutta kun on töissä tekemisissä koko ajan
Vierailija kirjoitti:
Tämän huomanneet useampi muukin työntekijä. Joitakin harvoja valittuja tervehtii. Muut on ilmaa. Tämä käyttäytyminen tuntuu ihan käsittämättömältä, koska aikuisiahan tässä ollaan kaikki. Minkä ihmeen takia joku onnistuu porskuttamaan vuodesta toiseen työelämässä tervehtimättä suurinta osaa työkavereista?
Mikä on tän miehen motiivi?
Miksi pitäisi moikata ihmisiä joita halveksii?
Ei tervehdi oma-aloitteisesti vai ei myöskään vastaa tervehdykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavalla kerralla kuuluvalla äänellä PÄIVÄÄ!
Vierailija kirjoitti:
Se pyrkii välttämään ahdistelusyytteet.
Miehen EI kannata puhua naiselle työpaikalla ilman kolmannen osapuolen paikalla olemista. Saa vielä syytteen ahdistelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en aina tervehdi enkä katso kohti, jos joku tulee käytävällä vastaan. Syy, olen todella ujo.... joten voi johtua pelkästään siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän huomanneet useampi muukin työntekijä. Joitakin harvoja valittuja tervehtii. Muut on ilmaa. Tämä käyttäytyminen tuntuu ihan käsittämättömältä, koska aikuisiahan tässä ollaan kaikki. Minkä ihmeen takia joku onnistuu porskuttamaan vuodesta toiseen työelämässä tervehtimättä suurinta osaa työkavereista?
Mikä on tän miehen motiivi?Miksi pitäisi moikata ihmisiä joita halveksii?
Miksi pitää halveksia muita ihmisiä, jotka moikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden tällaisen ukkelin.Myös polki pyörällä n.90km päivässä ja sen lisäksi juoksi.Riippuvuus+psyykeongelmia.
No en tajua, en todellakaan. Itse laitoin avauksen kerran vanhemmista, jotka ei moikkaa päiväkodin pihassa ja paskamyrskyhän joidenkin mielestä oli paikallaan tämän vuoksi. Musta aivan selkee juttu, että muita tervehditään ja tervehdyksiin vastataan. Olin hieman hämmentynyt...
Mut mitäs jos se on ujo? Itse haluan uskoa enemmin ujouteen tai sosiaalisiin kanssakäymisvaikeuksiin kuin ilkeyteen tai pahansuopaisuuteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
?.... kirjoitti:
Itse en aina tervehdi enkä katso kohti, jos joku tulee käytävällä vastaan. Syy, olen todella ujo.... joten voi johtua pelkästään siitä.
Ujous on tekosyy käytöstapojen puutteelle. Miten helvetissä olet saanut edes työpaikan, jos et edes tervehdi?
Sitä vaivaa krooninen suomalaisuus.
Ihan normaalia suomalaista juroa käytöstä. Minua oudoksuttaa ne ihmiset, jotka joskus tervehtivät ja joskus taas eivät ole näkevinäänkään. Olisivat nyt edes johdonmukaisia.
En minäkään moikkaa läheskään kaikkia..varmaankaan.
Mä oon aina niin omissa ajatuksissani.
Voisiko kyseisellä miehellä olla jonkinlainen kasvosokeus? Lukiokaverillani oli sellainen (ja hän siitä avoimesti kertoi minulle kun oltiin vähän paremmin tutustuttu). Hänellä oli vaikeuksia tunnistaa ihmisiä jotenkin. Välillä hän käveli vierestäni moikkaamatta, vaikka näki ihan selvästi eikä käytävillä ollut ruuhkaa. Tietysti itse moikkailin häntä aina ja äänen kuullessaan hän tunnisti. Kaupungilla vastaantullessa hän ei ikinä huomannut minua itse (silloinkin siis itse menin juttelemaan). Hän ei siis ollut mitenkään ilkeä tai ylimielinen kun jätti tervehtimättä, vaan oli aidosti aina yllättynyt kun tavattiin ja uskon että ihan oikeasta häiriöstä hänen kohdallaan oli kyse.
Se pyrkii välttämään ahdistelusyytteet.