Lue keskustelun säännöt.
Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?
Kommentit (878)
age is just a number kirjoitti:
Karamazovin Veljekset (Dostojevski). Meinasi aina akuutti narkolepsia iskeä kun kirjan avasin, sinnillä luin loppuun. (Olin 16-vuotias.)
Olen lukenut sen kaksi kertaa. Asuin sillä hetkellä toisessa maassa ja jollain paikkakunnalla oli tylsää, kun ei ollut vielä löytynyt hyviä tuttavia. Teos vei hyvin ajatukset pois karusta todellisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikos ja rangaistus sekä Don Quijote. Ensimmäistä en saanut loppuun, toisen muistaakseni luin.
Vierailija kirjoitti:
Norman Mailer Alaston Lounas
Tommy Taberman joku runokirja en muista nimeä. hyviä runoja rakkaudesta, en ymmätänyt mitään, vaikka rakkaudesta ymmärränkin, no ei kai se mikään vaikee ollut.
Vielä sellainen kirja kun nälkä, en muista kirjailijaa, mutta tarina on jäänyt mieleeni.
voi olla että oli Norjalainen, siis se kirjalija.
Knut Hamsun.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut paljon (Alastalon salissa puuttuu, se pitää jossain vaiheessa lukea), mutta ainoa kirja, jonka olen jättänyt kesken, oli Jack Londonin Merisusi. Jostain syystä sain liki raivokohtauksen jo ensimmäisten sivujen aikana, muista vieläkin parinkymmenen vuoden takaisen puristavan ahdistavan vihan tunteen. En tiedä, en kyennyt jatkamaan, ja muistaakseni teksti sinällään ei ollut mitään kummallista.
Mulla Alastalon salissa työn alla jo kahdeksatta vuotta! 1/4 osa vielä jäljellä. Kuvaa kyllä humoristisestikin varsinais-suomalaista luonnetta, mutta kun kyse on kuitenkin yhdessä iltapäivästä, niin onhan siinä tarinoitu seikkaperäisesti tiiliskiven paksuiseen opukseen. Kun kirjan on lukaissut, Kustavista voi hankkia todisteeksi paidan jossa selässä lukee "Olen lukenut Alastalon salissa" ; )
M36 ja latino kirjoitti:
Kalevala! Vanha kieli on todella vaikeaa ymmärtää (varsinkin kun suomi ei ole edes äidinkieleni). Tarina on myös epäselvä (voi toki johtua myös kielitaidostani). Olen todella ylpeä, että sain luettua sen kannesta kanteen ja uskon myös ymmärtäväni, mitä siinä sanottiin.
On olemassa ihan painettu Kalevalan sanakirja. Siinä on selitykset vanhahtaville ja vieraille sanoille. Nykyaikana toki tietoa löytyy netistä. Ja jos lukee maatalousaiheista kirjaa nykykielellä, niin sielläkin on kaupunkilaiselle täysin vieraita termejä, koska aihe on niin etäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että Anna Kareninaa pidettiin sovinistisena. Mielestäni kirja on aikaansa nähden feministinen, ja ottaa kantaa siihen, ettei nainen koskaan ollut vapaa vaan sivilisäätynsä vanki. Anna kärsi kohtuuttomasti valinnoistaan, kun Vytosvki ei menettänyt asemaansa. Hän ei voinut ymmärtää miltä se tuntui Annasta, joka oli valintansa vuoksi menettänyt lapsensa ja asemansa yhteiskunnassa ja sosiaalisessa elämässä. Tämä ajoi Annan äärimmäiseen ratkaisuun.
Muutenkin kirja otti kantaa sen aikaiseen yhteiskuntajärjestykseen.
Kuka Vytosvki??
Siinä varmaan meni sekaisin Vronski ja laulaja Vysotski.
Vierailija kirjoitti:
Kalevala. Mielenkiintoinen tarina mutta teksti niin vaikea ymmärtää. Luin ensimmäisen kerran yläasteella jolloin puursin sen sisulla läpi. N. 20 v myöhemmin luin uudestaan lyhennetyn version, se meni jo paremmin ja juoneen pääsi paremmin sisälle mutta silti haastavaa.
Suosittelen avuksi aiheesta tehtyä sanakirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppuun asti?
15-vuotiaana minulla oli Herman Hesse-kausi ja muistelen Lasihelmipelin olleen vaikeimmiten ymmärrettävä minun elämänkokemuksellani. Pitäisi lukea se uudestaan.
Mullakin oli teininä Herman Hesse kausi. Kuuluu varmaan ikään.
Täällä myös Hesse teini. Kaverit pitivät enemmän Camusta. Olimme tavallisia työväenluokan poikia ( ja tyttöjä ) kasarilla, mutta ehkä jonkinlainen ajankuva, että kirjallinen sivistys oli itseisarvo, cool ja tavoiteltavaa. Siinä kaljanjuonnin ja kitaran rämpyttämisen ohella. Nykyiset äikänopet kusisivat hunajaa, jos teinit lukisivat ylipäätään jotain.
Mutta asiaan. Anne Carsonin: Wrong Norman luin juuri ja onhan tämä hämmentävä kirjailija. Nautin suunnattomasti hänen koko tuotannostaan ja aina intertekstuaalisuus myös vähän lannistaa. Taas jouduin lukemaan oheen kirjastosta muutaman tietokirjan ja google sauhusi koko ajan, että tulkinta ja analyysi on ylipäätään mahdollinen. Hänen kirjallisen tuotantonsa lukeminen vaatii valtavaa yleissivistystä ja on siksi niin palkitsevaa.
Mainitaan nyt täydellisenä ohiksena muutama muukin ns. vaikea kirja, ehkä vinkiksi muille. Marja Kyllösen Vainajaiset. Huhhuh mitä tykitystä - Aino Kallas meets Bulgakov meets Poe meets Annika Idström - upeaa, lyyrista, arkaaista kamaa.
Laszlo Krasznahorkai: Vasrarinnan melankolia. Kirjoittiko Jose Saramago tai Volter Kilpi mielestäsi pitkiä virkkeitä ja kutoi niistä erikoisen maailman ja tunnelman? Tämä pesee kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Sodan ja rauhan olen lukenut yhdeksän kertaa, ihan lemppari.
Samoin. Tai no, en nyt yhdeksän kertaa, mutta kolme tai neljä kertaa. Olen katsonut monta kertaa pitkän vanhan elokuvan ja myöhemmin jonkun nykyversion. Naisihmistä vähän puuduttavat jotkut sotatanteren kuvaukset. Miten joukot ryhmittyivät maastoon jne. Muuten se on aivan mahtava kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalta kirjoitti:
Anna karenina, olisko ollut Tolstoi.
Klassikko, mutta 10 sivun jälkeen nukahdin, yritin uusiksi, mutta taas ensimmäiset 10 sivua alkoivat nukuttamaan. En siis ole saanut luettua loppuun asti.
Toinen on mullakin tuo James Joycen Odysseus, en tajunnut, mutta luin loppuun.
Sitten taas Joycen Dubliners oli ihan hyvä.
Kannattaa ehkä mieluummin katsoa vanha neukkuelokuva "Anna Karenina". Innostuin lukemaan kirjan vasta nähtyäni elokuvan pari kertaa TV:ssä,. Ehkä se meni myös leffateatterissa. Myöhemmin luin osan sitä jopa alkukielellä. Siinä auttoi se, että tunsin tarinan hyvin ennestään.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut paljon (Alastalon salissa puuttuu, se pitää jossain vaiheessa lukea), mutta ainoa kirja, jonka olen jättänyt kesken, oli Jack Londonin Merisusi. Jostain syystä sain liki raivokohtauksen jo ensimmäisten sivujen aikana, muista vieläkin parinkymmenen vuoden takaisen puristavan ahdistavan vihan tunteen. En tiedä, en kyennyt jatkamaan, ja muistaakseni teksti sinällään ei ollut mitään kummallista.
Mitä aktuaalista ihmettä :o Olen lukenut älyttömän paljon, mutta Merisusi on ainoa kirja, jonka kanssa on käynyt myös näin. Voisi olla kirjoittamani viesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vaikeita" kirjoa ei ole tullut vastaan, "huonoja" kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Siis täällä on niin paljon tuttuja kirjoja joita olen itsekin lukenut, monet jo teininä. Esim. Siepprarista tykkäsin ihan hirveesti, sadan vuoden yksinäisyys luin ekan kerran 13 vuotiana ja yli 20senä uudestaan piti oikein kirjoittaa paperille nimet ylös ja kuka on kuka, Sinuhe on aivan mieletön kirja, koko ajan tuntui että olin siellä itse mukana tai että kirjailija kävi noissa paikoissa ja tunsi Egyptin historian. Coelho Alkemistin luin 2 kertaa kun rakastuin siihen kirjaan 15 vuotiana ja hänen monia muita kirjoija olen lukenut todella helppo lukea. Pomakin my name is Red oikein ahmin kahdessä päivässä. Suurin osa kirjoista olen lukenut venäjän kielellä ja myös jotkut samat kirjat luin suomen kielellä ja kyllä siinä on aivan iso ero, koska venäjän kieli on niin rikas, että pystyy uppoutumaan siihen kirjaan syvemmin. Mutta vaikein kirja oli semmonen englannin kielellä kirjoitettu olikohän se Today i am Alice, päätin ekan kerran elämässä lukea engl
Anteeksi ohis, mutta nyt 2000-luvulla jossakin lehdessä oli juttu Waltarista. Siinä mm kerrottiin, että Sinuhen "seksikohtaukset" herättivät voimakasta pahennusta, kun kirja ilmestyi ensimmäisen kerran. Kuvitelkaa nyt! Kirjailija siis kertoi hyvin verhotusti miten ihmiset "iloitsivat toistensa kanssa" (fyysisesti) ja se oli lukijoiden mielestä liian törkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
RAAMATTU! Ei helvetti!
Niin, varsinkin v.m. paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe egyptiläinen. Tästä on jo monta vuotta aikaa, mutta taisin lukea ehkä puoleen väliin asti, sitten loppui kärsivällisyys :D
Kysyttiin kirjaa, jonka olet lukenut lippuun asti eikä kirjaa, jonka lopetit kesken
Ihmisille tulee väkisin mieleen myös kirjoja, joita ei jaksanut lukea kokonaan. Minusta se ei haittaa.
1.) Günter Grassin Kampela
2.) Adolf Hitlerin Taisteluni
3.) James Joycen Ulysses ( alkukielellä )
En muista jättäneeni mitään muita kirjoja kesken.
MIKSI KAPINOIMME?
Tällä sivulla käydään läpi ihmiskunnan aikaansaamia tuhoisia vaikutuksia maapallon ilmastoon ja ekosysteemeihin sekä ympäristökriisin vaikutuksia meihin ihmisiin. Lopussa tarkastellaan Suomen ilmastotavoitteiden riittävyyttä ilmasto- ja ympäristökatastrofin ehkäisemiseksi ja pohditaan mitä meidän pitäisi tehdä, jotta vältymme tuholta.
Sivu perustuu laajalti Tri. Emily Grossmanin ja XR Tutkijat -yhteisön laatimaan englanninkieliseen oppaaseen ja siinä esitettyihin vertaisarvioituihin tutkimuksiin, joihin voi linkkien avulla tutustua tarkemmin. Kaikki käännökset ovat Elokapinan omia.
Vierailija kirjoitti:
Nesbyn kirjat on vaan niin ahdistavia etten pysty lukemaan niitä.
Nesbøn uusimmat kirjat on niin ahdistavia ettei voi lukea. Verta lumella I oli sellainen lukukokemus, että lopetin Nesbøn kirjojen lukemisen siihen.
Vierailija kirjoitti:
Kouluajalta tulee mieleen Camusn Rutto ja Kafkan Oikeusjuttu. En ollut vielä kypsä lukemaan niitä. Jotkut Ahon Rautatiet ja Canthin Papinperheet painivat ihan eri sarjassa.
Venäläisiä klassikoita en ole jaksanut lukea, sillä henkilöitä on valtavat määrät ja kaikki asiat kuvataan niin kauhean perusteellisesti. Osa saksalaisista klassikoista on samanlaisia. Sinänsä minulla ei ole mitään tiiliskiviromaaneja vastaan, jos vain kerronta etene sutjakkaasti ja imaisee lukijansa mukaan tapahtumiin.
Ai niin, kaikkein vaikein kirja on varmaan ollut keskikoulun viimeisellä luokalla luettu Fysiikan oppikirja!
Mikä Kafkan Oikeujutussa tekee ahdstavan ja vaikean luettavan? En ole lukenut vielä, joten kiinnostaa.
Venäläisten klassikkojen henkilömäärä on kyllä hurja. Selvisin ongelmasta, kun pari kertaa palasin aivan kirjan alkuun ja kirjoitin itselleni listan "kuka on kuka". Kun siellä käytettiin yhdestä ja samasta henkilöstä useita eri nimityksiä, mikä oli hämäävää kieltä osaamattomalle.