Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?

Gunter Grass, The Flounder

Volter Kilven Alastalon salissa- yritys lukea,

ei sujunut pitkäveteisyyden takia.

Rasittavin kirja lukea, kielikuviensa ja hankalan kielen takia oli Veijo Meren Peiliin Piirretty Nainen. Hirveä määrä metaforia ja ylitsepursuavaa kuvailua, enkä oikein saanut kiinni mitä tapahtui oikeasti ja mikä oli päähenkilön tajunnanvirtaa. Varmasti upeita kielikuvia jne runollisemmalle sielulle, mutta itseä tämä ei viihdyttänyt.

Inhottavin kirja lukea oli George Orwellin 1984. Ekan kerran onnistui, vaikkakin kuvotti. Tokalla kerralla yritin lukea alkuperäiskielellä, mutta avatessani kirjan tuli ihan hirveä ahdistus päälle joten en pystynyt lukemaan. Jollain lailla turhan rankka siis...

Huonoudessa on vaikea voittaa joitakin Dan Brownin kirjoja. Kirjailijan "nerous" piilee lähinnä mielenkiintoisissa kirjojen aiheissa, mutta kirjoittaa heppu ei osaa! Ihan surkeaa poukkoilevaa tekstiä, rytmi on täysin pielessä ja sanavalinnat huonoja. Kirjoitustyyli on niin puuduttava että jotain vähemmän tunnettua romaania puursin läpi sivu sivulta kunnes jätin lopulta kesken johonkin sivulle 100 tms...

Silmarillion oli haastava, mutta lähinnä pitkäveteisyytensä ja poukkoilevaisuutensa takia, tulipahan luettua...

Sen sijaan olen eri mieltä seuraavista:

Hemingwayn kirjat - rakastan hänen tapaansa kuvata ihmisiä, siinä on jotain hirveän kaunista

Varekset - näissä on semmoista junttimaista neroutta ja piilotettua huumoria, mutta toki vaihtelua eri kirjojen välillä: tosi helppolukuisia muttei lainkaan niin roskakirjallisuutta kuin haukutaan

Saatana Saapuu Moskovaan - helppolukuinen kun asettaa sen oikeaan kontekstiin (neuvostoliitto jossa hallituksen kritiikistä saattoi menettää henkikultansa)

 

Lohikäärmeen lääketiede

Aapinen. Opin nimittäin lukemaan vasta toisella luokalla.

Tsingis Aitmatov ”Eikä päivä pääty”

Joskus yläasteella 80-luvulla. Piti tehdä essee / tutkielma jostain kirjasta.

Eri tavalla vaikea: se Tervon kirja joka on kirjoitettu yhteen putkeen ilman välimerkkejä. En vaan jaksanut.

Ludwig Wittgenstein: Tractatus logico philosophicus

just ja just pääsin tentistä läpi

University Physics. Vaikeus alkaa kun klassinen fysiikka loppuu ja kvanttifysiikka astuu kuvaan. Kaikki ihailuni oikeille fyysikoille jotka oikeasti nuo asiat käsittävät eivätkä pelkästään osaa soveltaa kaavoja.

Kaunokirjallisuudesta varmaankin fifty shades of grey. Pakkohan se oli lukea koska hype. Tylsästi kirjoitettu tylsä tarina tylsääkin tylsemmällä fetissien kuvauksella. Luin kuitenkin loppuun. Vaikeus siis tuli huonoudesta.

Vierailija kirjoitti:

William Gibsonin Neurovelho.

Yksi omia top10 kirjoja, genrensä klassikko ja erittäin hyvin kirjoitettu kirja! Kiinnostaa että mikä tässä oli vaikeata?

Vierailija kirjoitti:

Ludwig Wittgenstein: Tractatus logico philosophicus

just ja just pääsin tentistä läpi

Mitä järkeä tällaista on tenttiä, siis kuinka voidaan sellaista edes yrittää? Jo pelkkä suomennos oli suuri työ jossa auttoi mm. Wittgensteinin oppilaana ollut von Wright. Jos Russell ei ymmärtänyt Wittgensteinin mukaan kirjaa niin kuinka joku filosofian opiskelijan planttu nyt voisi ymmärtää, tai edes joku pikkuyliopiston proffa? Samoin Wittgenstein tuomitsi Tractatuksen jälkeen syntyneen filosofiliikkeen, he olivat väärinymmärtäneet kirjan.

Ei ihan riitä se että toistelee sitä kuinka siitä mistä ei voi puhua on vaiettava. Tractatus vaatii vuosien työn jos siitä aikoo edes jotain ymmärtää

Vierailija kirjoitti:

Ajan lyhyt historia.

Liian kova pähkinä pienille humanistin aivoilleni. Silti olen lukenut sen kannesta kanteen kolmesti, sillä haluni sen ymmärtämiseen on suuri.

Samaistun, vaikka en humanisti olekaan ja aivotkin on pään koosta päätellen suuret. Luulen ymmärtäväni, mutta kun mietin lisää tajuan että en ymmärräkään mitään. Vois varmaan kouluttautua uudelleen jollekin humanistiselle alalle. Ihmiset ja niiden käyttäytyminen on niin selkeää ja arkijärjellä ymmärrettävissä olevaa. Aika-avaruus taas liian iso, kylmä, tyhjä ja pelottava.

Vierailija kirjoitti:

Jumalat juhlivat öisin kummittelee tuolla minunkin kirjahyllyssä...

Miten tää kummittelee niin monelle, kun mä muistan tuon varsin viihdyttävänä kirjana parin lukeman perusteella? Mä en yleensä sellaisia kovin puuduttavaksi...tai vaativaksi syytettyjä kirjoja jaksa lukea.

Hobitti-leffojen aikaan yritin kovasti lukea itse kirjan. Olen muuten aika nörtti mutta jostain syystä lotr ja hobitti eivät ole ikinä uponneet ainakaan kirjoina. Oma kaveripiiri kuitenkin sellainen että hävetti myöntää etten ollut lukenut kyseisiä kirjoja tai pahemmin välittänyt niistä. Minusta kyseiset tarinat ovat aika pitkästyttäviä kirjoina. Luin siis Hobitin väkisin läpi mutta sen jälkeen päätin etten lue mitään vain miellyttääkseni muita!

Farmakologia ja toksikologia, Koulu ja Mervaala

Vierailija kirjoitti:

Nancy. En ymmärrä miten sitä nakkua ei saatu kuriin. Järkyttävä ihminen!

Kuka Nancy? Spunger?

Vierailija kirjoitti:

Kafkan Oikeusjuttu. Oli ahdistava kokemus.

Kokeile seuraavaksi Kafkan Linnaa. Samanlainen, mutta pituutta nelinkertaisesti.

Vierailija kirjoitti:

University Physics. Vaikeus alkaa kun klassinen fysiikka loppuu ja kvanttifysiikka astuu kuvaan. Kaikki ihailuni oikeille fyysikoille jotka oikeasti nuo asiat käsittävät eivätkä pelkästään osaa soveltaa kaavoja.

Jonkun muun oppikirjan (oikeammin sarjan) mukaan opiskelin yliopistofysiikan perusteita, ja sama kokemus. Ja minun piti muka olla fysiikassa etevä, koulumenestykseni perusteella. Vaihdoin sitten matematiikkaan, joka sopii aivoilleni paremmin.

John Fowlesin Jumalten naamiot oli aika vaikea, kun aivot ei meinanneet pysyä mukana kun kaikki kääntyi päälaelleen.

Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikki. Näin seitsemän vuotta myöhemmin en voi kuin ihmetellä, mihin kaikkeen sitä silloin taipuikaan, jotta pystyi pätemään filosofianopiskelijakavereille (itse AMK-opiskelijana).