Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kommentit (878)
Vaikein kirja on ehdottomasti Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. 70 sivua taistelin, mutta ei vaan pysty lukemaan sitä tekotaiteellista p*skaa. Luen monipuolisesti kymmeniä kirjoja per vuosi enkä yleensä jätä kesken, mutta tässä meni raja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marcia Angell
Truth about drug business.
Liikaa hyväuskoiselle hölmölle yhtäkkiä, eikai siinä muuta:-X
Vierailija kirjoitti:
Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikki. Näin seitsemän vuotta myöhemmin en voi kuin ihmetellä, mihin kaikkeen sitä silloin taipuikaan, jotta pystyi pätemään filosofianopiskelijakavereille (itse AMK-opiskelijana).
LOL tämä on kyllä aika kova ehdokas. Näitten läpilukemisessa ymmärtämättä juuri mitään ei ole paljoa järkeä. Ja suomennetuina kuka tietää mitä väärinkäsityksiä niissä on, alkukieli taas ei taivu.
Aika höpöhommaa näiden lukeminen on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeimpia on olleet Stephen Hawkingin ja Esko Valtaojan kirjat. Minä yritän todella hahmottaa päässäni kaiken näiden kirjojen sisällöstä. En ole ihan täysin onnistunut. Hyvää aivojumppaa!
En lue näitä kirjoja kirjailijoiden takia vaan olen kiinnostunut suhteellisuusteoriasta ja kvanttifysiikasta. Luen aiheista myös eri tiedelehdistä. Fysiikaa ja kemiaa olen opiskellut viimeksi peruskoulussa n. 30 vuotta sitten joten pohjaa ei juuri ole, mutta yritystä ymmärtää on. Ajattelen että näin pidän sen kamalan demetiakin pois kun jumppaan aivojani näiden aiheiden kanssa.
Älä tyydy pelkkään lukemiseen vaan pohdi. Miksi ainetta voi puristaa kokoon ilmeisen loputtomasti? Mitä aine on? Miksi aine on suurimmalta osalta täysin tyhjää? MIksi aineen ja energian välillä on ekvivalenssi ja mitä tekemistä valon nopeudella on sen kanssa? Onko mustalla aukolla jokin koko? Voiko jokin olla äärettömän pientä, entä äärettömän suurta? Onko kaikkeus ääretön vaiko vain rajaton? Oliko ennen alkua mitään? Voiko kaikki todellakin syntyä tyhjästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
John Fowlesin Jumalten naamiot oli aika vaikea, kun aivot ei meinanneet pysyä mukana kun kaikki kääntyi päälaelleen.
Ranskalaisen luutnantin nainen oli myös vaikeahko. Muistan, etten kertakaikkiaan ymmärtänyt Sarahin käytöstä. Olisi mielenkiintoista lukea tuo uudelleen, mutta en ehkä jaksa.
Itselleni hankalimpana on jäänyt mieleen Christa Wolfin Kassandra, josta en tajunnut yhtään mitään. Myös Grassin Peltirumpu oli vaikea ja suorastaan ärsyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Shakespearea pitää lukea englanniksi ja selitykset rinnalla, sillä lailla se on viihdyttävin. Selityksistä aukeaa, miksi jossain kohtaa puhutaan maksasta, kun 1500- luvun Englannissa uskoivat että jotkut asiat tapahtuu maksassa jne. Muuten siitä ei saa mitään irti. Lisäksi se englanti on hauskaa, jotenkin kuuluu siinä viikinkien puheenparsi vielä, eikä niin paljon sotkettu ranskaa sekaan. Italia on muodikasta, kas renessanssi juuri kukkeimmillaan, aika kiva.
Oikeastihan puolet niistä vitseistä viittaavat seksiin, minkä kouluselitykset sopivasti sivuuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nancy. En ymmärrä miten sitä nakkua ei saatu kuriin. Järkyttävä ihminen!
Kuka Nancy? Spunger?
Sid Viciousin tyttöystävä
Luin sen kirjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nabokovin Pale Fire. Kirjaa ei taida löytyä suomennettuna lainkaan, luin itse englanniksi. Juoni on ensiksikin aika haastava ja kertomus hyppii niin ajassa kuin paikassa kuin näkökulmasta toiseen ja jättää totuuden ja valheen rajan tarkoituksella epäselväksi. Kirjan kieli on todella kaunista, mutta erittäin haastavaa. Kirja on kuitenkin myös paras kirja jonka olen lukenut :)
Toni Morrisonin Sinisimmät silmät ja Coelhon Alkemisti. Toinen Nobel-kirjailijan teos ja toinen ylimaallisen hehkutettu. Kummankin kirjan lopussa oli olo, että turhaa ajankäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nancy. En ymmärrä miten sitä nakkua ei saatu kuriin. Järkyttävä ihminen!
Kuka Nancy? Spunger?
Sid Viciousin tyttöystävä
Luin sen kirjan.
Nancy Spungerista en ole kuullut, Sidin tyttis oli Nancy Spungen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikki. Näin seitsemän vuotta myöhemmin en voi kuin ihmetellä, mihin kaikkeen sitä silloin taipuikaan, jotta pystyi pätemään filosofianopiskelijakavereille (itse AMK-opiskelijana).
LOL tämä on kyllä aika kova ehdokas. Näitten läpilukemisessa ymmärtämättä juuri mitään ei ole paljoa järkeä. Ja suomennetuina kuka tietää mitä väärinkäsityksiä niissä on, alkukieli taas ei taivu.
Aika höpöhommaa näiden lukeminen on[/quote
=====
Kirjojen lukeminen ei ole koskaan höpöhommaa. Kirjojen ymmärtäminen on jatkumo, sen huomaa kun lukee saman kirjan uudestaan.
T. Anna Karenina 15-vuotiaana ja Anna Karenina 40-vuotiaana. Tieteellisissä kirjoissa pätee sama.
Joku matematiikan yliopistokurssiin liittyvä kirja. Aihepiiriin liittyi oma sanastonsa ja käsitteistönsä eli ensin piti opetella se että ymmärsi ollenkaan mitä siinä sanottiin. Samoin symbolit kun näemmä matematiikan kaavojen esityksessä käytetyt symbolitkin vähän vaihtelee kirjoittajasta ja erityisalueesta riippuen.
Sitten pääsi pureutumaan itse tekstiin eikä sekään ihan selkeää ollut. Noh, kurssi meni onneksi lopulta läpi mutta tuskaa se 700 sivua oli. Joo en ole matemaatikko.
Vierailija kirjoitti:
Joku matematiikan yliopistokurssiin liittyvä kirja. Aihepiiriin liittyi oma sanastonsa ja käsitteistönsä eli ensin piti opetella se että ymmärsi ollenkaan mitä siinä sanottiin. Samoin symbolit kun näemmä matematiikan kaavojen esityksessä käytetyt symbolitkin vähän vaihtelee kirjoittajasta ja erityisalueesta riippuen.
Sitten pääsi pureutumaan itse tekstiin eikä sekään ihan selkeää ollut. Noh, kurssi meni onneksi lopulta läpi mutta tuskaa se 700 sivua oli. Joo en ole matemaatikko.
Läpäisyperiaatteella ne muutkin "kiikkuu" asteikoissa:-D
William Faulklerin "Ääni ja vimma".
Jokainen hetki oli kidutus.
Dostojevski on raskasta myös.
Alue: Aihe vapaa
En lue näitä kirjoja kirjailijoiden takia vaan olen kiinnostunut suhteellisuusteoriasta ja kvanttifysiikasta. Luen aiheista myös eri tiedelehdistä. Fysiikaa ja kemiaa olen opiskellut viimeksi peruskoulussa n. 30 vuotta sitten joten pohjaa ei juuri ole, mutta yritystä ymmärtää on. Ajattelen että näin pidän sen kamalan demetiakin pois kun jumppaan aivojani näiden aiheiden kanssa.