Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?

Sieppari ruispellossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun mietin, niin klassikoista Hemingwayn kirjat ovat olleet vaikeita. Hänen karu ja eleetön tyylinsä jättää minut kylmäksi ja tyhjäksi. En pidä siitä.

Toinen, jonka kielestä en jotenkin pidä, se jotenkin tökkii, on Kaari Utrio, vaikka on ihan erilainen kuin Hemingway...

Mä taas tykkään Utriosta, mutta en voi sietää Remestä. Töks, töks, töks.

Minäkin pidän Utriosta. Tajusin juuri, että hänen tapansa kirjoittaa dialogia ja kuvata ihmisten ajatuksia ja rektioita muistuttaa todella paljon Frans G. Bengtssonia! Sellaista hyväntahtoista huumoria ja yritystä ymmärtää entisajan ihmisten ajatusmalleja.  

Mikä Siepparissa ruispellossa oli niin vaikeaa? Hieno, selkeä romaani.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kesäloma on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Minut raahattiin väkisin vanhempieni vuokraamaan mökkiin keskelle ei-mitään 15-vuotiaana. 

Oli pari omaa kirjaa mukana, mutta ne oli luettu jo parissa päivässä. 

Vintti oli pullollaan Apu-lehtiä 70-luvulta sekä Harlekin-sarjan pokkareita 223 kpl. 

Kyllä... laskin ne kaikki ja luinkin. Mitään muuta tekemistä ei yksinkertaisesti ollut. Tuntui, että sekoan tähän: jykeväleukainen Dan painoi lämpimän, jäntevän vartalonsa vasten sykkivää poveani... jne. Ja joka kirja tasan samanlainen. Erona vain oliko sankaritar vaalea vain tumma. 

Argh, tuli muistoja teinivuosista. Harlequin sarjaan myös maalla sukuloidessa tutustuttu! "Alexin tummat silmät nauliutuivat Ursulan pitkään katseeseen, ja han tunsi kihelmöivän aallon..." Vieläkin tunnen kihelmöivät adrenaliiniaallot kropassani😀 Avun ja Alibin lisäksi löytyi myös uskonnollista kirjallisuutta.

Tämä siis ennen älypuhelimia :)

Vierailija kirjoitti:

Mikä Siepparissa ruispellossa oli niin vaikeaa? Hieno, selkeä romaani.

Jos se johtuu Saarikosken suomennoksesta? Minunkin piti katsoa kirjan takaosan stadi-suomi- sanastosta, mitä monet hänen käyttämänsä sanat (esim. varvi) tarkoittivat kun luin kirjan ekan kerran 15-vuotiaana. Mutta olen samaa mieltä arviostasi + se on mahtavan hauskakin kirja. Muistan koulusta, että ainakin joku puritaanisempi koulukaverini ei pitänyt kirjasta. 

Melvillen Moby Dickin olen jättänyt kesken. Teoksen alku oli uskomattoman puuduttava ja epäkiinnostava kuvaillessaan Nantucketia ja valaanpyyntiä, ja minua alkoi nukuttaa sen parissa. Uusi yritys sen kanssa seuraa ensi kesänä mökillä, onhan teos sentään klassikko. Dostojevskin Idiootin ensimmäisen päivän tapahtumia kuvaillaan yli 200 sivua; senkin sain luettua vasta toisella yrittämällä ja lopulta pidin kovasti romaanista. Pidin myös Karamazovin veljeksistä, Tolstoin Sodasta ja rauhasta ja Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -teoksesta. Romaanit saan usein luettua loppuun, mutta oman alan kirjallisuudesta löytyy sellaisia tympeyden tiiliskiviä, joita en millään jaksa kahlata läpi.

Nietzschen Näin puhui Zarathustra. En edes tajua miksi luin sen loppuun, kun  oli niin puuduttuva

Vierailija kirjoitti:

Jose Saramago - Jeesuksen Kristuksen evankeliumi

Tuntui että yksi lause kesti monta sivua.

Todennäköisesti kestikin, kun kyseessä on Saramago.

Kalevala! Vanha kieli on todella vaikeaa ymmärtää (varsinkin kun suomi ei ole edes äidinkieleni). Tarina on myös epäselvä (voi toki johtua myös kielitaidostani). Olen todella ylpeä, että sain luettua sen kannesta kanteen ja uskon myös ymmärtäväni, mitä siinä sanottiin.

Luin juuri "Kissani Jugoslavia". Niin monisyinen kirja, että mun aivot meinas poksahtaa=). Mitä kissa edusti? Oliko väreillä joku merkitys? Entä käärme? Ja meni kauan ennenkö tajusin lukevani vuoroin äidin ja vuoroin pojan tarinaa. Käyttikö isä lapsia hyväkseen ja oliko tämä syy pitkään välirikkoon? Mun pienet aivot alkoi huutaa erroria jossain vaiheessa mutta luin silti loppuun ja pohdiskelen sitä näköjään vieläkin....

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus James Joycen Odysseuksen. En tykännyt enkä oikein ymmärtänyt mikä siinä on niin hienoa, mutta sisulla luin loppuun.

Samaa täällä. Sisua vaati,mutta oli lyönyt vetoa mieheni kanssa.

Thomas Mannin Doctor Faustus. Rasittava, en ymmärtänyt mitään.

Jumalainen näytelmä

Carlo Emilio Gaddan teokset yleensä, jopa se tunnetuin dekkari "Via Merulanan sotkuinen tapaus" on niin rönsyilevää barokkityylistä kieltä ja sekavaa kirjan henkilöiden tajunnanvirtaa että on todella vaikea seurata.

Mario Vargas Llosan tuotanto, esim. Vihreä talo. Samaa ongelmaa kuin Gaddassa, ylettömän rönsyilevää ja tajunnanvirtamaista kieltä.

Sinänsä kyllä ihailen ihmisiä jotka pystyvät pitämään koossa parin sivun mittaisia lauseita ja kertomaan tarinaa asiasta toiseen pomppivan tajunnanvirran kautta. Mutta silti tuntuu että mulla aivot ylikuumenee kun yritän lukea noita kirjoja, ja usein luovutan kesken.

M30 ja latino kirjoitti:

Kalevala! Vanha kieli on todella vaikeaa ymmärtää (varsinkin kun suomi ei ole edes äidinkieleni). Tarina on myös epäselvä (voi toki johtua myös kielitaidostani). Olen todella ylpeä, että sain luettua sen kannesta kanteen ja uskon myös ymmärtäväni, mitä siinä sanottiin.

Mä olen myös lukenut joskus Kalevalan kannesta kanteen, mutta eihän siinä varsinaista tarinaa ole, se on kokoelma kertomuksia. Kanteletar jäi kesken, samoin Raamattu.

Alastalon salissa oli hyvä!

Deveploping person through the life span ei tod ollu vaikee, mutta jenkkijaaritteleva.

Vaikein ja tuskaisin oli kadonnutta aikaa etsimässä 1. osa. Ainoo kirja jonka kanssa oli todella vaikeuksia

Vierailija kirjoitti:

Thomas Mannin Doctor Faustus. Rasittava, en ymmärtänyt mitään.

Luin ton joskus nuorena. Vaikeetahan siinä oli se musiikin teoria, sillä päähenkilö oli säveltäjä.

Hypin surutta niiden hankalimpien kohtien yli ja seurasin vain pääjuonta.

Pitäisikin lukea Faustus uudestaan, nyt kun on vähän enemmän tietoa(?) ja kärsivällisyyttä.

Alexander Smithin "Porno-opas", en tajunnut en niin mitään siitä.

Ian McEwan - sovitus. Niin hyvä juoni ja idea, mutta ei jumalautahahhtfhs. Jos kuvaillaan jotain uneliasta äidin migreenikohtausta jossain kuumassa, ahdistavassa huoneessa 39489230 sivua niin ei sitä ihan todella kauaa kyllä jaksa :D Luen tosi paljon, mutta tuo oli kyllä ponnistus saada loppuun, vaikkei ole edes kovin pitkä kirja.

Sadan vuoden yksinäisyys. Tämän kirjan symvolismistä oli väkillä todella hankala ottaa selvää.