Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?

Raamattu

Se taisi olla Lilly Williamin "Mitäs jos hoitaisitkin vain omat asiasi".

Vierailija kirjoitti:

Lasi maitoa, kiitos. Kuvaus ihmiskaupan ja parituksen uhreista Euroopassa ja Pohjoismaissa.

Olen lukenut myös. Oli ahdistava, totta, mutta myös silmiä avaava!

Vierailija kirjoitti:

Runoilijat juhlivat öisin ( tjsp )

Sadan vuoden yksinäisyys

Paul Coelhon kirjat

Ennen yritin lukea ns. klassikoita, yritin varmaan olla fiksu :D. Nykyään lopetan lukemisen alkumetreille jos tuntuu, että ei kertakaikkiaan kiinnosta yhtään. Dekkarit lähinnä nykyään lukemistossa. Tosi vaikea enää löytää hyvää kaunokirjallisuutta. Tuntuu, että kaikki nykykirjailijatkin yrittää olla liian fiksuja. Eli tekotaiteellista paskaa.

Runoilijat juhlivat öisin eli Donna Tarttin Secret history jäi itsellänikin ensimmäisellä kerralla kesken 100 sivun jälkeen mutta vanhempana tartuin siihen uudestaan ja se oli todella koukuttava ja mielenkiintoinen juttu, luin sen parissa päivässä putkeen. Todella  erinomainen lukuelämys! Tikli oli myös ok muttei noin hyvä, keskimmäinen Tartt on vielä hyllyssä lukematta.

En keksi itseltäni mitään kovin vaikeita luettuja kirjoja. Olen kai jättänyt ne kaikkein vaikeimmat kesken tai yrittämättäkään. Olen tässä tehnyt itselleni lukulistaa muiden vaikeista kirjoista, joista monet löytyvät kirjahyllystänikin (mm. Alastalon salissa, Lolita, Saramago, Moby Dick). En kyllä suostu uskomaan että Lolita voisi olla vaikea, sehän alkaa todella upeasti!

“Lolita, light of my life, fire of my loins. My sin, my soul. Lo-lee-ta: the tip of the tongue taking a trip of three steps down the palate to tap, at three, on the teeth. Lo. Lee. Ta. She was Lo, plain Lo, in the morning, standing four feet ten in one sock. She was Lola in slacks. She was Dolly at school. She was Dolores on the dotted line. But in my arms she was always Lolita. Did she have a precursor? She did, indeed she did. In point of fact, there might have been no Lolita at all had I not loved, one summer, an initial girl-child. In a princedom by the sea. Oh when? About as many years before Lolita was born as my age was that summer. You can always count on a murderer for a fancy prose style. Ladies and gentlemen of the jury, exhibit number one is what the seraphs, the misinformed, simple, noble-winged seraphs, envied. Look at this tangle of thorns.”

Saatana saapuu Moskovaan olen lukenut joskus nuorena teininä enkä tajunnut siitä mitään, eikä kirja ollut millään tavalla viihdyttävä vaan turhauttava muistikuvani mukaan. Ehkä se pitäisi lukea uudestaan. Hemingwayn Vanhus ja meri oli kouluaikojen tylsin ja puuduttavin kirja, siitä olen samaa mieltä parin muun kanssa täällä. Ja Sadan vuoden yksinäisyyskään ei kovin hyvin auennut teinille, maaginen realismi ei taida olla minun heiniäni ollenkaan, mutta ehkä pitäisi kokeilla tuota nyt alkukielellä espanjaksi uusiksi kun sain kirjan kirjaston ilmaiskorista alkukielellä käsiini.

Raamattu. Niin uskomatonta paskaa etten koskaan pääse muutamaa sivua pidemmälle. Heitän tähän vaikka sitten Tom Clancyn Rainbow Sixin englanniksi. Kuumeessa tuli luettua.

Danten Jumalainen näytelmä. Itselle tuo runomuotoon kirjoitettu teksti on hankalaa lukea, keskittyminen herpaantuu herkästi. Toinen mielenkiintoinen mutta puuduttavasti kirjoitettu kirja on Peter C. Gøtschen Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus (näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon).

Italo Calvino - Koko kosmokomiikka. Tätä jaksaakseen pitäisi varmaan vetää samaa kamaa kuin kirjailija, mitä se sitten lieneekin. Selvänä tätä ei ole kirjoitettu, se on varma.

Vares-dekkari oli ajanhukkaa.Siinä vain juopotellaan niin että lukijakin tulee känniin.Eipä tarvitse toista sepustusta tältä Mäeltä tavailla.

Toni Morrison: Sinisimmät silmät. Meinasin lopettaa aina kesken.

Vierailija kirjoitti:

Runoilijat juhlivat öisin eli Donna Tarttin Secret history jäi itsellänikin ensimmäisellä kerralla kesken 100 sivun jälkeen mutta vanhempana tartuin siihen uudestaan ja se oli todella koukuttava ja mielenkiintoinen juttu, luin sen parissa päivässä putkeen. Todella  erinomainen lukuelämys! Tikli oli myös ok muttei noin hyvä, keskimmäinen Tartt on vielä hyllyssä lukematta.

En keksi itseltäni mitään kovin vaikeita luettuja kirjoja. Olen kai jättänyt ne kaikkein vaikeimmat kesken tai yrittämättäkään. Olen tässä tehnyt itselleni lukulistaa muiden vaikeista kirjoista, joista monet löytyvät kirjahyllystänikin (mm. Alastalon salissa, Lolita, Saramago, Moby Dick). En kyllä suostu uskomaan että Lolita voisi olla vaikea, sehän alkaa todella upeasti!

*Jumalat juhlivat öisin

Väittäisin olevani lähellä natiivin tasoa englannissa, mutta kyllä Lolita silti oli haastava lukukokemus. Yli 10k uniikkia sanaa ja lukuisat usean sadan sanan mittaiset virkkeet tekivät siitä kielellisesti vaikeimman kirjan, jonka olen lukenut. Hieno kirja silti. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Kaarle Yrjänä Ylimattilan "Holhousta jo vuodesta 1868". Sinänsä mahtava lukukokemus, vaikkei mitenkään voi alleviivata.

Vierailija kirjoitti:

Nietzschen Näin puhui Zarathustra. En edes tajua miksi luin sen loppuun, kun  oli niin puuduttuva

Nietzsche on kieltämättä vähän yliarvostettu filosofi. Tykkään kyllä hänen teostensa kaunokirjallisesta tyylistä, mutta se sisältö noin muuten. Suurten henkien pitäisi omaksua Wille zur macht, luoda yli-ihminen ja hylätä orjamoraali jne. Länsimaisen kulttuurin kritiikissä Nietzsche on kyllä hyvä.

En muutenkaan välitä tuollaisesta epäkäytännöllisestä filosofiasta, joka lähinnä palvelee alkeistason ajattelua, mutta kun sitä aletaan soveltaa tosielämään, niin pulmia syntyy.

huomiokynä kirjoitti:

Kaarle Yrjänä Ylimattilan "Holhousta jo vuodesta 1868". Sinänsä mahtava lukukokemus, vaikkei mitenkään voi alleviivata.

Mistäköhän tuo löytyy kun ei Finnakaan tunne koko julkaisua?

Vierailija kirjoitti:

huomiokynä kirjoitti:

Kaarle Yrjänä Ylimattilan "Holhousta jo vuodesta 1868". Sinänsä mahtava lukukokemus, vaikkei mitenkään voi alleviivata.

Mistäköhän tuo löytyy kun ei Finnakaan tunne koko julkaisua?

Minä tuota kans etsin, aika erikoista

Terapeutti A.Kulla "Miten sinusta saadaan noheva" osa 1/10. Aika hankalaa, mut kuvalliset harjoitukset auttoi hieman. Sekä videokasetti.

Aapinen, no ihan loppuun en kyllä koskaan päässyt.

Silmarillionia puuduttavampaa on vaikea keksiä.

Victor Hugon Kurjat. Siis se mihinkään liittymätön (vai liittyykö?) Waterloon taisteluiden kuvaus *krooh pyyh*. Kuulemma myöhemmin tulee veilä paljon pidempi kuvaus Pariisin viemäriverkostoista, itse jäin Waterloohon.

Vaikein ja paras on ollut Georges Perec: Elämä Käyttöohje

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alastalon salissa.

Kun jaarittelevaan tajunnanvirtatyyliin tottui, niin oli yllättävän hauska.

Jep, tästä tulee pitkä kuin nälkävuosi, olen piippuhyllyllä =). Mutta tykkään. Luen aina välillä muita romaaneita.

Sitä kannatta välillä lukea ääneen niin kieli pääsee paremmin oikeuksiinsa. Sosiaalista komediaa on runsaasti ja Pukkilan isäntä on aika huikea, vaikka sydämeni toki kuuluu Malakias Afroditelle.

"Paulo Coelhon kirjat". Mitä vaikeaa noissa nyt on, paitsi niiden herättämä myötähäpeä?