Kivuliain fyysinen kipu, mitä olet tuntenut?

Vatsakipu kun olin ottanut eri särkylääkkeitä liian lyhyellä aikavälillä häntäluun kipuun. (Olin kaatunut pahasti jäällä persiilleni). Oksensin noin tunnin tyhjää ja se vatsakipu pisti polvilleen huutamaan.  Voin sanoa että häntäluu unohtui tuossa helvetissä.

Munasarja jumittui välillä ison kystan takia viereisten sisäelinten väliin. Kipu meni onneksi aina ohitse alle kahdessa tunnissa, mutta vaikka valitin kivusta monille lääkäreille, en saanut edes kipulääkkeitä ja jouduin jonottamaan kystaleikkaukseen puolisen vuotta, jona aikana tuli noin viisi kohtausta. (Vasta leikkauksen jälkeen lääkäri kävi kertomassa kipujen johtuneen väärään paikkaan jumiutuneesta kystasta.) Viimeisen kipukohtauksen aikana kipu vain yltyi entisestään tunnin jälkeen, ja olisin soittanut itselleni ambulanssin, ellei puhelin olisi ollut kahden metrin päässä. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, etten päässyt kipukohtauksen aikana ensiapuun, koska minut olisi varmaan leikattu heti auki, ja arpi olisi ollut ihan eri luokkaa. Mutta kipulääke olisi ollut silloin kiva, sellainen joka olisi tehonnut. Kipuun ei auttanut särkylääkkeet eikä mikään, ja se oli lamauttavaa. Olen myös kärsinyt välilevyn repeämästä, eikä se ollut tuohon verrattuna kuin epämukavaa.

Paras kommentti kivusta kertoessa tuli nuorelta naislääkäriltä, jonka mielestä se oli ovulaatio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hormonikierukan asennus. Tai no, jos tarkkoja ollaan niin elämäni toisen kierukan asennus. 

Se kipu kun kohtua mitattiin oli aivan saatanallinen vaikka olin varautunut toimenpiteeseen ja ottanut buranaa ennen toimenpidettä hyvissä ajoin, kuten ohjeissa oli. Olin aivan valkoinen ja pelkäsin pyörtyväni.

Gyne sanoikin sen jälkeen, että nythän sinulle on jo värikin palannut kasvoihin. Huhhu. Kipua kesti asennuksen jälkeen muutama tunti, eli sinänsä ei paha. En pidä itseäni kuitenkaan esim. kipuherkkänä, joten yllätyin aivan, miten se itse asennus olikin nyt toisella kertaa aivan yhtä saatanaa.

En ole koskaan synnyttänyt, mutta asentavan lääkärin mukaan asennuksessa kohtu supistelee kuin synnytyksessä ja hänelle ovat monet synnyttäneet potilaat sanoneet, että muistuu oma synnytys asennuksesta mieleen (toki lyhytaikaisesti vain).

Mulla sama kokemus. Kohdun mittaaminen oli kivuliainta, mitä olen kokenut. Minäkin pelkäsin pyörtyväni ylös noustessa. Silmät vaan valuivat vettä.

En koe olevani mikään kipuherkkä, mutta hirveä kokemus oli. En ole saanut vielä lapsia, mutta synnytyspelon sain jo tuosta kierukan laittamisesta.

Tämä mullakin. Ihan hirveä kipu.

Kierukan poisto/vaihtaminen alkaisi olla ajankohtaista ja kieltämättä pelottaa mennä toimenpiteeseen kokemuksen jälkeen.

Kaaduin anaalitapin päälle ja se luiskahti ilman liukkaria anukseen. Kipu oli jäätävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luumun kokoinen paise ihan hanurin pyhimmän paikan vieressä, lääkärin totaalisen väärä diagnoosi ja Immodium.

Oikeasti kun jouduin synnyttämään sitä ainakin työmiehen ranteenvahvuista betoniksi muuttunutta jöötiä, niin itku tuli mutta taju oli lähteä.

Aika hyvin on hermopisteitä sinne hanukan seudulle sijoitettu. Sen opin.

No nyt on kuultu täällä sitten miehenkin synnytyskertomus kipuineen:)

No, se betoniporsaan poikanen kun piti C:n muotoisesta aukosta O:n sijaan vapauttaa luontoon, niin kieltämättä olisi ollut kiva, kun olisi ollut epiduraali, ilokaasu ja pari auttajaa hyörimässä ympärillä ja tsemppaamassa! :D

Vierailija kirjoitti:

Kaaduin anaalitapin päälle ja se luiskahti ilman liukkaria anukseen. Kipu oli jäätävä.

Jotenkin kiinnostaa, miten tähän tilanteeseen on päädytty :D

Hartian väliin jäänyt hermo ja koko kehon hermokipu, oksentelin sen takia. Kädet puutuivat kokonaan. Ambulanssilla sairaalaan tutkimuksiin, kipupiikki persiiseen.  Kipu 8/10. Mitään ei tehdä vieläkään vaikka sama rumba pari kertaa vuodessa. Kela taksilla aina kotiin. :D 

Nämä ei nyt tule missään järjestyksessä:

Kierukan poisto, toki myös laitto oli kivualiasta

Pleuradreenin laitto ilman puudutusta

Käden leikkauksen jälkeinen kipu, kun johtopuudutus lakkasi. Itsin ja huusin kipulääkettä, kunnes sain kunnon cocktailit. Pikkurillin keskimmäinen luu oli siis murtunut neljään osaan ja viimeinen nivel oli lähes irti.

Niveltulehdus sormessa. Ilman jäätä kipu palasi sekunneissa.

Esikoista synnyttäessä piti kääntää häntäluu tieltä ja siinä synnytyksessä repesi myös väliha. Meni viikkoja ennen kuin pystyin kunnolla istumaan saati kävelemään. Vaikka mulle tehtiin kyllä varuilta jo eppari, niin siitä huolimatta repesin ja jouduin alapäästäni tikattavaksi.

Siinä paikkoja parannellessa meni kuukausia ennekuin uskalsin kokeilla tuntuisko yhtä hyvälle kuin ennen, olla miehen kanssa taas sisäkkäin. Etukäteis pelostani poiketen, se itse asiassa se tuntui sitte synnyttäneenä naisena jopa paremalle kuin ennen tuota kamalaa ensimmäisen lapsen synnytystä.  Nyt lapsia on jo kolme ja kaikki nuo myöhemmät synnytykset on olleet todella helppoja, vaikka pelkäsin etenkin sitä toisen lapsen synnytystä todella paljon.

Fillarin etujarru juuttui, voltti 180 astetta, keuhko puhki. Töölössä pleuradreenin laitto teki teppanajänistä.

Näitä kierukanpoisto -kommentteja en voi ymmärtää. Ihmettelin kyllä ennen poistoa, miksi huoneeseen ennen poistoa tuli lisävoimia pitämään jaloista kiinni. Itse poistoa en edes huomannut, en tuntenut yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käynnistetty synnytys oksitosiinitipalla, ponnistusvaihe kesti tunnin. Puudutettiin vain kohdunkaula.

Hampaan juurihoito. Olin hammaslääkärin tuolissa selkä kaarella naama valkoisena. Lääkäri sanoi että pidetään tauko kun potilas on niin huonovointisen näköinen.

Pissasin verta kun oli virtsatulehdus, meinasin pyörtyä wc-istuimelle.

Yhden juurihoidon kokenut ja olen päättänyt, että seuraavaa ei tule. Mieluummin hammas pois. Lääkäri poisti hermokudosta puuduttamatta, koska kuulemma hän ei muuten tiedä tuliko kaikki hermokudos pois.

Kyseinen lääkäri teki muutenkin hoidon väärin, niin jälkikäteen toiselta hammaslääkäriltä kuultuna.

Mulla on tehty useampaan hampaaseen juurihoito, kaikki täysin kivuttomia toimenpiteitä.

Nääkin riippuu hirveästi siitä, että kuinka pahasti hammas on päässy tulehtumaan.  Jos on tosi paha tilanne, niin en yhtään ihmettele, että naama valkoisena on saanut maata tuolissa. Itselläni kävi siinä mielessä hyvä tuuri, ettei hammas ollut ehtinyt tulehtua syvälle saakka vaan juurihoito pystyttiin tekemään kivuttomasti.

Kyynärpään sijoiltaanmeno.

Vierailija kirjoitti:

Kivuliain on ehdottomasti ollut virtsatietulehdus, joka äityi jo veriseksi. Istuin vain pöntöllä ja odotin koska antibiootti alkaa puremaan (muutaman tunnin sisällä) lirutin vaan menemään, paruin ääneen ja teki mieli repiä hiukset päästä. Helvetillinen tauti. Luojan kiitos karpalokapseleiden keksijälle en kärsi taudeista enää.

Mulla on tästä taudista parantumaton versio eli interstitielli kystiitti . Elämä ollut jatkuvaa taistelua viimeiset 10 vuotta .

1. Sappikohtaukset jotka eskaloituivat raskauden loppuvaiheessa. Kivet tukkivat tiehyet ja maksa arvot nousi. Saatanallinen kipu. Olin varma että kuolen ja vannotin miehelleni että pitää huolen lapsista kun kuolen. Lääkärin mukaan ei ollut kuolema kaukana kun raskaanakin olin.

Leikkauksen jälkeen heräämössä synnytys käynnistyi ja ne supistuskivut kun tuntuu että repeää kun vasta puoli vatsaa avattu ja suljettu niiteillä... onneksi on huono muisti niin en pysty enää onneksi muistamaan sitä kipua konkreettisesti.

2. Supistuskipu

3. Paise ikenessä. Järkyttävä kipu, googletin mitä tehdä ja avasin paiseen itse neulalla. Kipu loppui kuin seinään.

Sappikivikohtaus. Teki niin kipeää, että ei pystynyt hengittämään kunnolla. Luulin kuolevani hapen puutteeseen.

Niin ja tietysti salamasynnytys ilman kivunlievitysta. Toivoin vain että taju lähtisi, niin olisi päässyt tuskista pois.

Munuaisaltaan tulehdus oli saatanasta. Kova kuume nousi ja tulehdusarvot taivaissa. Niin kova kipu selän ja kyljen alueella, etten ole sellaista kipua tuntenut aikaisemmin. Kesti melkein viikon. Lääkäri sanoi että mulla oli tuuri matkassa, kun en joutunut sairaalaan.

Myös epämääräinen ylävatsakipu vaivasi putkeen pari viikkoa. Ylävatsaa poltti taukoomatta ja en pystynyt syömään. Oksentelin ruuat ulos ja makasin vessan lattialla sikiöasennossa. Lääkärissä ei tehty mitään. Paranemisen jälkeen olin pitkään puolikuntoinen.

Kyllä se on endometrioosin aiheuttamat kivut. Ja joo, olen myös synnyttänyt. Mutta se ei todellakaan ollutpahin kipukokemukseni.

Synnytyskipu.

Nuo teidän synnytys- ja keskenmenotarinat ovat niin kamalia, etten varmaan koskaan tule edes yrittämään raskautumista. Taidan päätyä steriin.