Kivuliain fyysinen kipu, mitä olet tuntenut?

Vierailija kirjoitti:

Luumun kokoinen paise ihan hanurin pyhimmän paikan vieressä, lääkärin totaalisen väärä diagnoosi ja Immodium.

Oikeasti kun jouduin synnyttämään sitä ainakin työmiehen ranteenvahvuista betoniksi muuttunutta jöötiä, niin itku tuli mutta taju oli lähteä.

Aika hyvin on hermopisteitä sinne hanukan seudulle sijoitettu. Sen opin.

No nyt on kuultu täällä sitten miehenkin synnytyskertomus kipuineen:)

Tekee ihan pahaa lukea näitä...varsinkin noi synnytyskomplikaatiot. Jatkossa harjaan hampaat kyllä hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Varmaan myöskin mulla toi verinen virtsatietulehdus joskus 16-vuotiaana. Oli lauantai tai sunnuntai enkä sillon vielä tajunnut että yksityiselle lääkärille pääsee viikonloppuisinkin joten menin sitten päivystykseen jonottamaan. En pystynyt istumaan yhtään paikollani enkä tiedä kauanko jouduin odottamaan koska se aika tuntui ikuisuudelta. Istuin siellä päivystyksen vessassa itkemässä kun tuntui siltä kuin pissais lasinsiruja. Muistan myös kun jouduin sitten menemään kotiin taksilla ja se taksikuski koitti heittää jotakin läppää ja keskustella, itse kiemurtelin siinä penkillä ja tuskanhiki valui pitkin koko kroppaa kun lääke ei ollut vielä vaikuttanut. Olen kiltti ja rauhallinen ihminen mutta silloin teki mieli huutaa että voisitko pitää sen turpasi nyt kiinni.

Toinen on varmaan kun kaikki viisaudenhampaat poistettiin samalla kertaa. (Jälkeenpäin olen kuullut ettei niin edes ilmeisesti saisi tehdä.) Ensinnäkin se puudutuspiikkien määrä oli hurja koska piti puuduttaa koko suu, oikein tunsi kun ne osu aina johonkin hermoon, hyi että. Viimeisen hampaan kohdalla puudutus oli jo lähtenyt osittain pois joten se tunne kun sitä hammasta koitettiin vetää pois siitä huolimatta... Lisäksi jälkeenpäin kivut oli aika mielenkiintoiset kun tosiaan neljää viisaudenhampaan paikkaa särki. Olin melkoisissa särkylääke pöllyissä ainakin viikon. :D

Itsellänikin kaikki viisaudenhampaat kiskottu kerralla. Lääkäri sanoi vain että ei kato sitten tarvii jatkossa ravata, hoidetaan kerralla pois :D operaation jälkeen näytin kun koko naama olisi jäänyt jyrän alle ja verta valui suupielistä kuin Draculalla. En kyllä muista loppupäivästä mitään, niin vahva lääkitys oli. Yhden kuvan löysin seuraava päivänä puhelimesta jonka olin ottanut itsestäni auton kyydissä matkalla kotiin ja on kyllä aika karua katsottavaa :D

1. Synnytyksen avautumisvaihe ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Tuntui kuin halkeaisin kahtia ja se paine erityisesti peräsuolessa oli niin valtava, että tuntui kuin olisin työntämässä vesimelonia ulos perseestäni. Jotain aivan järkyttävää ja pahinta oli se epätietoisuus siitä, kuinka kauan tuota kipua joutuu vielä kestämään. Ja mitään taukoja kivussa ei todellakaan ollut vaan se oli jatkuvaa tykistystä.

2. Keskeytyneen keskenmenon jälkimainingit, kun kiinni jääneitä istukan roippeita imettiin jollain laitteella kerta toisensa jälkeen eikä tässäkään oikein tiennyt, kuinka kauan pitää vielä kärsiä. Tässä oli esilääkityksenä joku rauhoittava kipupilleri, mutta kipu oli silti ihan hirveetä ja tässä tapauksessa päälle vielä henkiset kivut.

vatsakrampit , hirvee tunne kun olin 30 päivää vesipaastolla ja soin heti sen jälkeen kalakeittoo

kohta kauheet krampit kesti ainakin 30 minsaa

mielisairaus eli psyskoosi, pahinta mitä voi kokea, ei fyysiiset kivut mitään ole verrattuna siihen että persoonasi hajoaa etkä koe eläväsi enää elämääsi ja luulet ttä tää kestää iakaikkisesti helvetissä saakka

Kuukautiskivut. Paskalla käyminen anaaliseksin jälkeisenä päivänä.

Synnytys ilman epiduraalia pitkän käynnistyksen (3vrk) jälkeen. Siinä kun kphtu supistellut ensin lääkkeillä, sittem ballongilla, ilman lapsivettä ja lopulta vielä oksitosiinitipan kanssa niin alkoi usko elämään loppua. En muista mitä kätilö on kysynyt, en pystynyt vastaamaan enkä edes liikkumaan kun toivoin vain että kipu menisi ohi. Sitten laitettiin epiduraali ja elämä voitti. Epparin leikkaus ei tuntunut mutta ponnistus oli kivuliasta ja myös jälkisupistukset, jotka veti uuteen tärinähorkkaan ja lamaannutti sairaalan vuoteeseen yöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sydänleikkaus ilman että olin kunnolla nukutettu. En vieläkään tykkää siitä, jos joku esim. vahingossa huitasee kädellään lähelle rintakehääni. Kakkosena hammaslääkärin puudutuspiikki yläetuhampaiden yläpuolelle, käsittääkseni sen alueen puudutuksen voi muutenkin tehdä? Kolmosena yksi virtsatietulehdus niistä monista, en tiedä miksi juuri se sattui niin että teki mieli hypätä ja upota vieressä olevaan järveen.

Tätä sydänleikkausasiaa en kyllä usko. Milloin tuo leikkauksesi on tehty ja missä? Nykyisin ainakin nukutuksen syvyyttä pystytään tarkasti valvomaan, joten ei tuo ole mahdollista.

Tästä on aikaa vuosikymmeniä. Et vaikuta erityisen sympaattiselta ihmiseltä, joten en jaksa selostaa enempää.

On ollut hampaan paikkausta ilman puudutetta, murtunut luu, migreeniä, iskiasta, salmonella, märkäpaisetta, rajua virtsateiden tulehdusta ja vaikka mitä. Mikään ei vedä vertoja silti synnytykselle. Ai saatana.

https://edsinfo.files.wordpress.com/2015/03/stanford-painscale.png Tämä on mielestäni hyvin valaiseva kipuasteikko. Useimmilla ihmisillä ei tosiaan ole kokemusta tuosta vakavimmasta mahdollisesta kivusta, tai edes konseptia siitä että niin kovaa kipua voi ollakaan ja saattavat ensiavussa/päivystyksessä jutella rauhallisesti puhelimeen samalla kun kuvailevat kipunsa asteikolla 1-10 kympiksi (päivystyksessä työskennelleen ihmisen havaintoja).

Itselläni se kovin kipu on ollut poikkeuksellinen mahakramppi, oksensin ja vääntelehdin kuumassa suihkussa. Ei pystynyt hetkeäkään olemaan paikoillaan eikä ajatus luistanut, itsemurha tuntui käyvältä vaihtoehdolta. Eli jonnekin asteikolle 8-9 sijoittuu. Murtuneet luut ei olleet mitään siihen verrattuna, kovin kokemani migreeni kyllä liippaa läheltä.

Kohdunulkoinen raskaus ehdottomasti. Kolme kuukautta hirveitä kipuja eikä yksikään lääkäri tehnyt sisätutkimusta. Hormonipillereitä reseptillä joka aiheutti vain ns, epämääräisen lokerikon huiman kasvun. Lopulta lanssilla puolitajuttomana sairaalaan hätäleikkaukseen.  Toinen munasarja oli repeytynyt, toinen vahingoittunut ja lääkärin tuomio oli että toivottavasti lapset on jo tehty sillä nyt ei ole enää mahdollista. No, puolen vuoden päästä olin raskaana ja synnytin terveen tytön. 

Synnytykset luomuna, eipä sellaista tuskaa osaa edes kuvitella, niinkuin revittäisiin jossain keskiaikaisessa kidutusvehkessä kahtia.

Lähelle pääsee kuitenkin päivän aikana hyvin nopeasti kehittynyt paise takahampaan taakse ikeneen. Valvoin koko yön järkyttävässä tuskassa, soitin päivystykseenkin jossa laskeskeltiin paljonko särkylääkettä voi ottaa. Ei auttanut, jääpussi naamalla kärvistelin aamuun asti ja hammaslääkäripäivystykseen. Lekuri oli että mikäs se nyt muka niin sattuu mutta katsoi sitten suuhun että okei, on varmaan kipeä. Siitä sitten imettiin märkää pois vaikka millä mitalla, suuhun jäi sellainen tyhjä pussi. Mitään syytä sen muodostumiselle ei keksitty, hampaat ja ikenet muuten hyvässä kunnossa.

haljenneen kielen tikkaaminen!

Nopea synnytys ilman mitään kivunlievitystä. Supistuksia vaan tuli ja tuli enkä pystynyt liikkumaan tai puhumaan. Ilmeisesti vauva painoi jotain hermoa, koska tuntui ihan kaameena hermokipuna yhdistettynä kokovartalo kramppiin. Minut piti siirtää sängyllä osastolta toiselle, koska en kyennyt istumaan pyörätuoliin, saati kävelemään. Kivunlievityksetkin jäi saamatta, koska en kyennyt ajattelemaan tai puhumaan. Kun vauva syntyi, olisin halunnut vain työntää sen pois, mutta en edelleenkään kyennyt oikein ilmaisemaan itseäni. Olin ihan shokissa ja oli vielä kamalia jälkisupistuksiakin. Niihin lopulta onneksi tehosi särkylääkkeet. Tämä oli kolmas synnytykseni. Kahdessa ekassa siedin kipua ihan hyvin.

psykoosi kirjoitti:

mielisairaus eli psyskoosi, pahinta mitä voi kokea, ei fyysiiset kivut mitään ole verrattuna siihen että persoonasi hajoaa etkä koe eläväsi enää elämääsi ja luulet ttä tää kestää iakaikkisesti helvetissä saakka

Ketjun aiheena oli fyysinen kipu, jos saan huomauttaa. Psykoosiasi mitenkään väheksymättä.

Välilevynpullistuman repeäminen...ei olis edes vessaan päässyt ilman Panacodia....

Akuutti korvatulehdus aikuisiällä, jossa viiltävä kipu, nuorempana virtsatietulehdukset. Pahin kipu lienee pieleen menneen juurihoidon 1. hoitokerta,  burana ja panacod ei siihen kipuun auttanut. Viimeisin synnytys oli ilman kivunlievitystä, ambulanssissa ensihoidon mieshenkilön kysellessä asioita hoin vain sekavia, kipu löi yli niin ettei ajatus kulkenut. Tästä seurauksena synnytyspelko, ei enää uudestaan. Toisaalta esim. lihaskivut ja ns. tylppä kipuilu on helpompi kestää kuin pirulliset hermosäryt. 

Sairaalassa lapsena kun iho rikki joka puolelta, ja piti suihkuttaa 2 krt päivässä siinä sängyllä. Välillä selkä kiinni lakanoissa. Kerran pissin sänkyyn ja se kirveli helvetisti..eikä varmaan ollut ihan ideaalista. Kurkussa hengitysputki, joten en voinut kirkua, mutta vääntelin suutani niin kuin kirkuisin ilman ääntä. Mutta toisaalta...senkin fyysisen kivun voitti se henkinen kipu kaiken sen jälkeen kun ihmiset osoittivat vittumaisuutensa. Mutta tää on vaan elämää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena kun vauhdissa putosin pyörän satulalta sen tangon päälle joka poikien pyörissä on. Kivekset rusentuivat ikävästi. Nyt aikuisena lähtisi taju.

Sama täällä., tosin olen nainen. Tuli muisto mieleen nuoruudesta, teininä kokeilin ajaa kaveripojan pyörällä jossa on tuo tanko keskellä. Poljin "seisoen" ja jalat lipsahti vauhdissa polkimilta ja putosin täysillä siihen tankoon. Enpä olisi uskonut että tyttönäkin tuo sattuu valtavasti! (ei tosin varmaan iin paljon kuin pojilla). Näin kuitenkin tähtiä ja kävely oli hankalaa sinä päivänä. Lisäksi tuli valtava mustelma alapäähän, oli ihan mustana koko jalkoväli! Jos äiti ois nähnyt niin ois varmasti ajatellut pahinta ja soittanut poliiseille jostain raiskauksestayms .. :D