Kivuliain fyysinen kipu, mitä olet tuntenut?

Minulla on myös piinaava kokemus virtsatietulehduksesta, joka laajeni munuaisiin. Ensin tulehdus ei näkynyt testeissä, mutta sitten iski karmeat poltot. Synnytyskivut eivät ole mitään verrattuna munuaissärkyyn.

Se kun sain työkkäristä paperin jossa sanottiin että työttömyyskorvaus lopetetaan työstäkieltäytymisen takia. Millä mä nyt ostan uuden iPhonen jouluksi!

Umpisuolileikkaushaava oli tulehtunu ja makasin lasareetissa. Kierrolla lekuri tuli kattomaan ja sano: avataan! Steriili hanska! -sitte se poras sormensa haavaan ja repäs osittain umpeen kasvaneen haavan uudelleen auki 1/100 sekunnissa. (varmaan koko osasto luuli että sikaa tapetaan)

Pari kertaa on tullu niin kova kipu että on lähteny taju. Ekalla kerralla olin sairaalassa kun poistettiin leikkaushaavan päältä siteitä suihkussa. Tokalla kerralla olin kauppakeskuksen aulassa, muistan että maha oli kipeä ja ajattelin lähteä ovelle päin. Seuraava mitä tajuan: makaan lattialla ja 2 vartijaa herättelee ja sanoo että ambulanssi on tulossa...

Anaaliseksi ensimmäisen kerran ilman liukkuria.

Ilman naista oleminen on mun kivuliain kipu koska se on ikuista.

Migreenit on olleet pahoja, oksentelua jne. Kuopuksen käynnistetyn synnytyksen räjähtämällä alkaneet supistuskivut, nollasta sataan ilman turhia aikailuja kiputaulukossa.

Mutta silti pahin oli skolioosileikkauksen jälkeinen ensimmäinen kipulääkkeetön päivä. Selkäranka oli suoristettu 65 asteen mutkasta vain 15 asteen mutkaan neljässä tunnissa, sen "parempaan" ei ortopedit pystyneet. Ensimmäiset kolme päivää olin morfiinitipassa ja kaikenlaisissa kipulääkkeissä, sen jälkeen lääkkeet pois kun olin niin tokkurainen. Ja kun lääketokkura meni ohi, kipu oli kammottava. Tuossa vaiheessa en saanut kääntyä kyljelleni kuin istumaan noustessa, ainoa nukkumisasento oli selällään, leikkaushaavan ja tuetun selkärangan päällä.

SE kipu oli järkyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivuliain on ehdottomasti ollut virtsatietulehdus, joka äityi jo veriseksi. Istuin vain pöntöllä ja odotin koska antibiootti alkaa puremaan (muutaman tunnin sisällä) lirutin vaan menemään, paruin ääneen ja teki mieli repiä hiukset päästä. Helvetillinen tauti. Luojan kiitos karpalokapseleiden keksijälle en kärsi taudeista enää.

Mulla on tästä taudista parantumaton versio eli interstitielli kystiitti . Elämä ollut jatkuvaa taistelua viimeiset 10 vuotta .

Täällä samasta vaivasta kärsivä. Kyllähän se elämänilon ja jaksamisen vie vähän vähiin kun on ollut mulla viimeiset 8 vuotta jatkuvat virtsisoireet, eikä apua ole tiedossa. Nytkin parhaillaan tulin palstalle kesken työpäivän, koska rakkoa ja virtsaputkea kouristaa ja viiltää niin kovaa etten pysty keskittymään koodaamiseen. Odottelen että pronaxen alkaa vaikuttaa kipuun...

No, ei kai sentään!

Ekat supistukset käynnistyksen jälkeen, sekä ylipäätään pitkittynyt isokokoisen ja isopäisen esikoisen synnytys (imukuppi).

Munuais/virtsakivet. Koskaan en oo kokenut kovempaa kipua vaikka olen synnyttänytkin kaksi kertaa. Hyvänä kakkosena tulee se kun olkapää lähti sijoiltaan.

Suoliston "kramppaaminen" jonkun sopimattoman ruoan syömisen jälkeen. Siinä kun vessanpöntöllä istuu ja toivoo kuolemaa, tuskanhiki otsalta valuen ja on lopulta niin heikkona, että on pakko jäädä makaa lattialle keräilee voimia. Lääkkeetön synnytys oli pientä tuohon kipuun verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Joskus oli ongelmia alaselän kanssa. Ilmeisesti noidannuoli tai ylirasittunut. Tilanne äityi niin, että pelkkä parin kilon painoisen sangon kantaminen kädessä sai melkein itkemään..autolla ajaminen lähes mahdotonta. Helpotti oloa,kun makasi lattialla selällään ja jalat tuolilla koukussa. Fyssarilla kävin ja antoi treeniohjeita.Lääkäriä ei kiinnostanut laittaa kuvauksiin.. "katsotaan tilannetta kk päästä". Noh oireet parin kuukauden sisään alkoi helpottamaan. Olen hieman notkoselkäinen, joten silläkin osuutta asiaan varmasti kipuiluun oli.

No, huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Keisarinleikkauksessa jäi verisuonia vuotamaan. Veri hyytyi kohtuun, vatsa turposi. Hoitajat alkoivat painelemaan vatsaa, jotta hyytymät saadaan ulos eikä tarvitsisi uudelleen leikkaushaavaa avata lääkärin toimesta. Huutamatta en kestänyt.

Oi, muistan saman tilanteen omalla kohdallani. Verenvuoto oli niin runsasta, että sain monta pussia korvaavaa verta, kun menetin ensin tajuntani.  Mutta se vatsan painelu, huh. Erittäin suuri, lähes invalidisoiva ja pahasti hermoa painava välilevyn pullistuma oli huomattavasti kevyempi juttu.

Ja minulla on kuulemma harvinaisen korkea kipukynnys...

Hih hih!

Vierailija kirjoitti:

Virtsakivet, tähän mennessä 3 kertaa. Kipu jotain aivan käsittämätöntä. Pystyin vain konttaamaan vessaan jossa tärisin ja oksensin niin kauan että ambulanssi tuli. Ekalla kerralla sentään suoneen saatu kipulääke auttoi, toisella kerralla huusin ambulanssissa ääneen kivusta ja sanottiin että mulle oli laitettu jo maksimimäärä morfiinia.

Todennäköisesti näitä tulee uudelleen. Lääkäreillä ei tietoa miten pystyisi estämään/välttämään, todettiin vaan että tod näk tuun kärsimään näistä aika ajoin koko elämäni.

Mulle sanottiin samalla tavalla, että hyvin todennäköisesti joudun kärsimään munuaiskivistä lopun elämäni. Mulla oli vuoden sisällä kolme järkyttävää munuaiskivikohtausta, virtsa oli pelkkää verta, morfiini ei auttanut, verenpaine pilvissä. En pystynyt liikahtamaankaan ilman että tuntuu taju lähtevän. Kolmannen kohtauksen jälkeen ei ole tullut ainuttakaan ja siitä on nyt yli 10 vuotta aikaa. Kauhulla kyllä odotan, miloin seuraava tulee. Mutta siis todellakin kipu oli kovinta, mitä mulla on koskaan ollut.

Varmaan polvilumpion sijoiltaan meneminen. 3 kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Virtsakivet, tähän mennessä 3 kertaa. Kipu jotain aivan käsittämätöntä. Pystyin vain konttaamaan vessaan jossa tärisin ja oksensin niin kauan että ambulanssi tuli. Ekalla kerralla sentään suoneen saatu kipulääke auttoi, toisella kerralla huusin ambulanssissa ääneen kivusta ja sanottiin että mulle oli laitettu jo maksimimäärä morfiinia.

Todennäköisesti näitä tulee uudelleen. Lääkäreillä ei tietoa miten pystyisi estämään/välttämään, todettiin vaan että tod näk tuun kärsimään näistä aika ajoin koko elämäni.

Syötkö jotain lääkkeitä? Minulla oli 6 kertaa kivet putkessa ennenkuin huomattiin yhden lääkkeistäni aiheutavan sen. Kipu on jotain aivan uskomatonta, eikä aina edes morffiini auta. Ja jos kivet leikataan/ohitetaan niin seuraavan viikon pelottaa käydä vessassa, kun virtsaat verta ja hyytymiä. Se tuntuu aivan yhtä ihanalta kuin puukolla viiltely navasta alaspäin. 

Kolonoskopia

Luuydinnäytteen ottaminen.