Kivuliain fyysinen kipu, mitä olet tuntenut?

Hampaiden välisen jänteen leikkaaminen suussani. Olin tuolloin lapsi ja mua ei varmaan puudutettu kunnolla. Itkin kaksi päivää ihan koko ajan sitä kipua. Se oli ihan kamala kokemus. Hampaan irtoaminen tapaturmassa toinen..

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksessä kudosten 2-asteen hidas repeytyminen ilman toimivaa kivunlievitystä. Jälkeenpäin sama repeämä vielä tulehtui, se oli kanssa aika "kiva" bonus.

Mä sain synnytyksess IV;n asteen repeämät. Molemmat sulkijalihakset repeytyivät. Itse en epiduraalin takia onneksi tuota edes huomannut ja tajunnutkaan, ennenkuin kätilö vauvan syntymän jälkeen siitä kertoi.

Tikkauksen hoiti leikkaussalissa kaksi kirurgia. Siinä vaiheessa olin saanut lisää eplduraalia ja rauhottavia niin paljon, että olin kuutamolla koko 1,5 tuntia kestäneen ompelun ajan.

Viisaudenhampaan poiston yhteydessä puudutuspiikki. En tiedä oliko hermo tai joku muu tulehtunut, mutta en ole ikinä kokenut sellaista kipua. Ja minulta on porattu ja paikattu aina ilman puudutusta eikä kipukynnys muutenkaan ole erityisen matala! Rupesin heti itkemään hysteerisesti ja hyperventiloimaan, ensin pelkäsin kuolevani ja sitten toivoin kuolevani. Lääkäri huusi, että "ei voi enää sattua kun on jo puudutettu", mutta niin se hampaan pilkkominen ja vetäminen vaan tuntui kahdenkin puudutuspiikin jälkeen. Tämän seurauksena en uskaltanut kahteen ja puoleen vuoteen hammaslääkärille (vaikka jo viisureita poistettaessa oli kaksi reiän alkua), ja kun viimein menin, meni koko puolituntinen aika hyperventiloidessa ja huutoitkiessä.

Pari sormea lähti irti.

Pari kertaa menkat olleet ihan käsittämättömät, synnytyskään ei tuntunut sen jälkeen missään. Jotain vikaa siellä kohdussa vissiin oli.

Synnytysten tietyt vaiheet, no2. käyminen ekan synnytyksen jälkeen, astuminen hermomyrkkyä riittävän piikkikalan päälle (tai siis se kipu mikä alkoi siitä), nieleminen nielurisaleikkauksen jälkeen. Kohtalaisen vähällä olen päässyt vaikka hetkellisesti no oli pahojaä.

Sappikivikohtaus oli pahempaa kuin synnytys.

Palovamma. Kiehuvaa vettä päälle, 5% ihon pinta-alasta vaurioitui.

Ekat viikot oli kamalia. Aamulla herätessä yön aikana hieman parantunut iho rätsähti rikki ekoista liikkeistä. Se kipu oli kaameaa ja parantuminen hidasta. Kuitenkaan ei tarvittu leikkausta ja ihonsiirtoa joten se kai plussaa. Synnytykset on olleet mulle kivuliaita mutta siis tää palovamma silti pahin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hormonikierukan asennus. Tai no, jos tarkkoja ollaan niin elämäni toisen kierukan asennus. 

Se kipu kun kohtua mitattiin oli aivan saatanallinen vaikka olin varautunut toimenpiteeseen ja ottanut buranaa ennen toimenpidettä hyvissä ajoin, kuten ohjeissa oli. Olin aivan valkoinen ja pelkäsin pyörtyväni.

Gyne sanoikin sen jälkeen, että nythän sinulle on jo värikin palannut kasvoihin. Huhhu. Kipua kesti asennuksen jälkeen muutama tunti, eli sinänsä ei paha. En pidä itseäni kuitenkaan esim. kipuherkkänä, joten yllätyin aivan, miten se itse asennus olikin nyt toisella kertaa aivan yhtä saatanaa.

En ole koskaan synnyttänyt, mutta asentavan lääkärin mukaan asennuksessa kohtu supistelee kuin synnytyksessä ja hänelle ovat monet synnyttäneet potilaat sanoneet, että muistuu oma synnytys asennuksesta mieleen (toki lyhytaikaisesti vain).

Mulla sama kokemus. Kohdun mittaaminen oli kivuliainta, mitä olen kokenut. Minäkin pelkäsin pyörtyväni ylös noustessa. Silmät vaan valuivat vettä.

En koe olevani mikään kipuherkkä, mutta hirveä kokemus oli. En ole saanut vielä lapsia, mutta synnytyspelon sain jo tuosta kierukan laittamisesta.

Tämä mullakin. Ihan hirveä kipu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyssalissa kun lääkäri tajusi että istukka ei tullut kokonaisena ulos ja siksi vuodan verta - survoi sen nyrkkinsä sisääni ja alkoi käsin kaapia istukan palasia - mulla ei ollut minkäänlaista kipulääkitystä.

Ei jumalau a mitä touhua! Mikset saanut särkylääkettä?

Normaalisti istukan käsinirrotuksessa potilas NUKUTETAAN.

Minun tapauksessa nukutus jäi kiireen vuoksi, kätilö odotteli jonkin aikaa mahan päältä painellen että istukka irtoaisi, pyysi minua myös laittamaan vauvan rinnalle sanoen että se yleensä auttaa kohtua supistelemaan niin että istukka irtoaa. Siinä kohtaa kun kätilö lopulta haki lääkärin paikalle, oli jo aikamoinen kiire verenhukan vuoksi.

Kierukan laittaminen. Lähti taju. En ymmärrä miksi niin paljon sattui. Olin synnyttänytkin. Se synnytys oli minulle 100% kivottomampi kokemus, vaikka ilokaasulla mentiin. Sääriluun katkeaminen kolmesta kohtaa ei sattunut samalla lailla. Eikä migreeni. Jne. Olen miettinyt, että gynekologi teki jotain vahingossa tai tahallaan väärin.

Virtsakivet, tähän mennessä 3 kertaa. Kipu jotain aivan käsittämätöntä. Pystyin vain konttaamaan vessaan jossa tärisin ja oksensin niin kauan että ambulanssi tuli. Ekalla kerralla sentään suoneen saatu kipulääke auttoi, toisella kerralla huusin ambulanssissa ääneen kivusta ja sanottiin että mulle oli laitettu jo maksimimäärä morfiinia.

Todennäköisesti näitä tulee uudelleen. Lääkäreillä ei tietoa miten pystyisi estämään/välttämään, todettiin vaan että tod näk tuun kärsimään näistä aika ajoin koko elämäni.

Olen kokenut montaakin erilaista täällä mainittua kipua. Lihastulehduksia, verta vuotava kohtutulehdus, verta vuotava virtsatietulehdus, pienen leikkauksen aloittaminen (iholla skalpellilla) ilman että puudutusaine on osunut siihen kohtaan, hampaiden poistoja ja hammasleikkaus (julkisella, 90-luvulla), gastroskopia ilman mitään puudutteita, joku murtunut luu jne. Monenlaista hyvin kivuliasta siis.

Kaikesta tämmöisestä olen selvinnyt naama kalpeana, mutta maksimissaan buranalla, ja rankka kiputilannekin on ollut jotenkin ”hallittu” kuitenkin. Kipu tulee yhdestä kohtaa, säteilee jonkun verran, mutta on kuitenkin selkeää ja paikallista.

Semmoinen särky, mihin olisin ottanut mitä tahansa huumettakin sillä sekunnilla, oli tulehtunut mätivä hampaan juuri ehjän (kiinni olevan) hampaan sisällä. Siitä tuli niin hirveä hermosärky, joka ei hellittänyt (paine vain kasvoi ja kasvoi), että olin valmis mihin vaan. Siinä tilassa ei voinut edes puhua, ei huutaa, ei muuta kuin kuolata ja vapista. Onneksi kotoa löytyi paketti hermosärkyyn tarkoitettua lääkettä, mikä paransi tilannetta sen verran että pystyin menemään hoitoon. Siellä hammas avattiin ja se yksinään jo helpotti merkittävästi.

Sormen ruuvien irrottaminen kun luutuminen oli valmis. Kesti ehkä minuutin mutta tuntui tunnilta.

Epäonnistunut poskiontelopunktio. Lääkäri ei ensin meinannut saada neulaa rustosta (vai mikä ohut luuseinämä se onkaan) läpi, käytti sitten vähän lisää voimaa - ja survaisi neulan liian syvälle. Kamalin kokemani kipu ikinä, onneksi lähti taju muutama sekuntia myöhemmin.

Tulehtunut korvan venytys AI HELVETTI.

Avoluumurtuma. Ei olllut mikään nätti näky kun verinen luu törrötti nilkasta pihalle.

Alaselässä tulehdus, ikään kuin olisi ollut pingispallon muotoinen kivi ihon alla. Antibioottikuuri päälle ja patti turposi 2-3 päivässä todella näkyvästi, tuntui päältä "kostealta". Nukahdin selälleni umpiväsyneenä kivusta huolimatta ja kun heräsin, niin en uskaltanut liikkua. Sattui niin paljon. Nousin ja tuska melkein vei tajunnan, kierähdin lattialle sikiöasentoon. Se venytti ihoa niin paljon, että patti puhkesi. Oli kuin annos morfiinia siinä kohtaa, kun vihreää limaa alkoi pursuamaan selän alueelle. Siitä sitten suihkuun ja puristin suuren osan nönjästä pois. Ikinä en halua moista kokea uudestaan, vaikka nautinto oli sanoinkuvaamaton pitkän kivun hellitettyä.

Kolmoishermosärky. On tullu kerran hampaan paikkauksen jälkeen & tietty tuli ekaa kertaa auton ratissa. Meinasin ajaa ojaan, kun se kipu alkoi yllättäen tuolla jossain naaman sisällä ja tuntui että taju lähtee. Oli ainakin mulla sellasta, kun joku puukolla tuikkisi kerta toisensa jälkeen. Toinen yllättävän kova kipu oli kohdun supistelukipu kohtunäytteen oton jälkeen, en siis ole synnyttänyt ja ne kivut oli lievästi sanottuna yllätys. Kyyneleet vaan valui ja hoin jotain " ai saatanaa " siinä tutkimuspöydällä. Vähänkö hävetti jälkikäteen !  

Kohdunulkoisesta raskaudesta johtunut sisäinen veren vuoto sai aikaan niin järkyttävän kivun oikeaan olkapäähän, että minut piti tainnuttaa jo käytävässä matkalla leikkaussaliin. Mitään vastaava en ole koskaan kokenut, enkä toivottavasti koskaan koekaan. Kahden ison (ja isopäisen) lapsen synnyttäminen alakautta ilman kivunlievitystä ei ollut mitään siihen verrattuna. Ei myöskään pahat migreenikohtaukset.

-Kohdun ulkopuolinen raskaus ja sen seurauksena revennyt munanjohdin

-Synnytykset kun vauvat OP-asennossa

-Haimatulehdus johtuen sappikivistä