Lue keskustelun säännöt.
Tyttöystävä kertoi 5 kk:n seurustelun jälkeen olleensa naimisissa
28.11.2017 |
pari vuotta sitten vajaan vuoden verran ja koko suhde kesti pari vuotta. Olemme alle kolmekymppisiä. Järkytyin tiedosta aika pahasti. Vieläkin on hiukan vaikea suhtautua koko asiaan, vaikka olemme keskustelleet siitä.
"Hauskaa" myös, että en usko, että asiasta olisi muodostunut minkäänlainen ongelma, jos hän olisi kertonut siitä jo tutustumisvaiheessa, koska tietysti ihmisillä on erilaisia historioita ja olisin kyllä ymmärtänyt asian. Nyt minua jotenkin vituttaa. Hän myös väittää, ettei kertonut, koska "asia ei koskaan tullut esiin ja olisi tuntunut kummalliselta vain kertoa siitä heti kättelyssä." Keskustelimme kuitenkin sujuvasti useampaan otteeseen hänen ystäviensä onnistuneista ja epäonnistuneista liitoista. Tällä hetkellä siis ehkä vituttaa eniten, ettei hänessä ole naista sanoa, ettei kertonut aiemmin, koska ei uskaltanut.
Pääsen kyllä asiasta yli ja olen edelleen hyvin rakastunut naiseen, mutta onhan se selvä, että tuossa käytettiin aika iso pooli luottamusvaraa ja perseilykiintiötä.
Miten tähän koko asiaan pitäisi suhtautua?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taisin mainita menneestä avioliitostani nykyiselle miehelleni vuoden seurustelun jälkeen. En edes muistanut koko asiaa ennen sitä, siitä on ikuisuus :D Mies tais tuumata että "Jaa". Mitä väliä, mennyt on mennyttä.
On ihmisiä, jotka eivät halua mennä naimiisiin jo eronneen kanssa, esim. vakaumuksensa takia. Joillekin siis HYVIN oleellinen tieto, ei mikään pieni fakta.
Mä veikkaan, että noin vahva vakaumus saattaisi tulla esille - ei kukaan ole niin tyhmä, että jättää kertomatta, jos toinen julistaa, ettei mene eronneen kanssa naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hieman kulunut fraasi, mutta katsopa ap peiliin, sieltä löytyy aika iso osa selitykseen, miksi tieto tuli vasta tässä vaiheessa. Tyttöystävä ei ole luottanut sinuun ja tiesi, että nostat karmean möläkän asiasta niin kuin nyt ilmeisesti teitkin. Itsesi nostat kyllä hänen yläpuolelleen, kun olet ollut vain tunteettomassa avoliitossa, mutta se, että toinen on ollut avioliitossa, onkin jo ihan kamala asia olevinaan. Teillä on kuitenkin aika samanlaiset historiat, mutta sinä et asiaa huomaa, vaan lillut itsesäälissä sen takia, että nainen on kerran jo vihitty.
Ehkä et sittenkään ollut naisen luottamuksen arvoinen, kun ilmeisesti viilensit välinne kertomisen jälkeen. Ehkä et ole naiselle koskaan se ystävä ja luotettu henkilö, koska sinusta ei voi koskaan tietää miten reagoit. Mitä teet esimerkiksi jos tämä entinen aviomies tulee teitä vastaan? Tai otatko tämän avioliittoasian esiin taisteluaseeksi joka ikisessä riidassanne tästä eteenpäin? Naisena olisin nyt tarkkaillut sinun reagoimista hyvin tarkkaan ja tehnyt siitä omat päätelmäni. Ja ne päätelmät voisivat hyvin kaataa koko suhteen.
Minulle avoliitto on matalan kynnyksen takana, mutta avioliitto tarkoittaa, että tässä ollaan loppuelämä. Ei minulle ole ongelma myöntää, että olen mustasukkainen. Myös tyttöystäväni on ja hän sanoikin, että häntä vituttaa aina kun hän miettii avoliittoani. En ole "nostanut karmeaa möläkkää" enkä "viilentänyt välejämme". Kerroin, että asia on shokki, kysyin joitakin kysymyksiä ja pidin synkimmät mölyt mahassani, koska shokissa yms. ei kannata mennä sanomaan ihan mitä sylki suuhun tuo. Olen keskustellut asian hänen kanssaan sillä tarkkuudella kuin haluan ja aion hoitaa loppuselvittelyt pääni ja vauvapalstan sisällä. Ap
Itse pitäisin aika raskauttavana vikana miehessä sitä että solmii avoliiton kevyesti mutta avioliittoon korkea kynnys. Olennaisin asia eli arki on molemmissa sama eli tuollainen mies kuulostaa hyväksikäyttäjätyypiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hieman kulunut fraasi, mutta katsopa ap peiliin, sieltä löytyy aika iso osa selitykseen, miksi tieto tuli vasta tässä vaiheessa. Tyttöystävä ei ole luottanut sinuun ja tiesi, että nostat karmean möläkän asiasta niin kuin nyt ilmeisesti teitkin. Itsesi nostat kyllä hänen yläpuolelleen, kun olet ollut vain tunteettomassa avoliitossa, mutta se, että toinen on ollut avioliitossa, onkin jo ihan kamala asia olevinaan. Teillä on kuitenkin aika samanlaiset historiat, mutta sinä et asiaa huomaa, vaan lillut itsesäälissä sen takia, että nainen on kerran jo vihitty.
Ehkä et sittenkään ollut naisen luottamuksen arvoinen, kun ilmeisesti viilensit välinne kertomisen jälkeen. Ehkä et ole naiselle koskaan se ystävä ja luotettu henkilö, koska sinusta ei voi koskaan tietää miten reagoit. Mitä teet esimerkiksi jos tämä entinen aviomies tulee teitä vastaan? Tai otatko tämän avioliittoasian esiin taisteluaseeksi joka ikisessä riidassanne tästä eteenpäin? Naisena olisin nyt tarkkaillut sinun reagoimista hyvin tarkkaan ja tehnyt siitä omat päätelmäni. Ja ne päätelmät voisivat hyvin kaataa koko suhteen.
Minulle avoliitto on matalan kynnyksen takana, mutta avioliitto tarkoittaa, että tässä ollaan loppuelämä. Ei minulle ole ongelma myöntää, että olen mustasukkainen. Myös tyttöystäväni on ja hän sanoikin, että häntä vituttaa aina kun hän miettii avoliittoani. En ole "nostanut karmeaa möläkkää" enkä "viilentänyt välejämme". Kerroin, että asia on shokki, kysyin joitakin kysymyksiä ja pidin synkimmät mölyt mahassani, koska shokissa yms. ei kannata mennä sanomaan ihan mitä sylki suuhun tuo. Olen keskustellut asian hänen kanssaan sillä tarkkuudella kuin haluan ja aion hoitaa loppuselvittelyt pääni ja vauvapalstan sisällä. Ap
Itse pitäisin aika raskauttavana vikana miehessä sitä että solmii avoliiton kevyesti mutta avioliittoon korkea kynnys. Olennaisin asia eli arki on molemmissa sama eli tuollainen mies kuulostaa hyväksikäyttäjätyypiltä.
Ajattelen avoliitosta siten, että se on välttämätön ennen avioliittoon menoa juuri tuon arjen selvittämiseksi. Avoliitto on kuitenkin tila, jossa ei ole välttämättä tehty ikuisen rakkauden lupauksia ja josta pääsee ulos uuden kämpän hankkimisella. Avioliitossa ollaan varmoja, että tämä on tässä ja rakkaus on syvää.
Näin minä asian näen, mutta tässä joutuu ehkä muuttamaan käsityksiään, kun elämänkokemus lisääntyy. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taisin mainita menneestä avioliitostani nykyiselle miehelleni vuoden seurustelun jälkeen. En edes muistanut koko asiaa ennen sitä, siitä on ikuisuus :D Mies tais tuumata että "Jaa". Mitä väliä, mennyt on mennyttä.
On ihmisiä, jotka eivät halua mennä naimiisiin jo eronneen kanssa, esim. vakaumuksensa takia. Joillekin siis HYVIN oleellinen tieto, ei mikään pieni fakta.
Mä koen että sellainen vakaumus on HYVIN oleellinen tieto, ja odotan että sellaisesta kerrotaan jo ekoilla treffeillä että osaan skipata toiset. En ole itse ollut naimisissa, mutta itse en haluaisi mennä naimisiin ihmisen kanssa kenellä on tuollaisia vakaumuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hieman kulunut fraasi, mutta katsopa ap peiliin, sieltä löytyy aika iso osa selitykseen, miksi tieto tuli vasta tässä vaiheessa. Tyttöystävä ei ole luottanut sinuun ja tiesi, että nostat karmean möläkän asiasta niin kuin nyt ilmeisesti teitkin. Itsesi nostat kyllä hänen yläpuolelleen, kun olet ollut vain tunteettomassa avoliitossa, mutta se, että toinen on ollut avioliitossa, onkin jo ihan kamala asia olevinaan. Teillä on kuitenkin aika samanlaiset historiat, mutta sinä et asiaa huomaa, vaan lillut itsesäälissä sen takia, että nainen on kerran jo vihitty.
Ehkä et sittenkään ollut naisen luottamuksen arvoinen, kun ilmeisesti viilensit välinne kertomisen jälkeen. Ehkä et ole naiselle koskaan se ystävä ja luotettu henkilö, koska sinusta ei voi koskaan tietää miten reagoit. Mitä teet esimerkiksi jos tämä entinen aviomies tulee teitä vastaan? Tai otatko tämän avioliittoasian esiin taisteluaseeksi joka ikisessä riidassanne tästä eteenpäin? Naisena olisin nyt tarkkaillut sinun reagoimista hyvin tarkkaan ja tehnyt siitä omat päätelmäni. Ja ne päätelmät voisivat hyvin kaataa koko suhteen.
Minulle avoliitto on matalan kynnyksen takana, mutta avioliitto tarkoittaa, että tässä ollaan loppuelämä. Ei minulle ole ongelma myöntää, että olen mustasukkainen. Myös tyttöystäväni on ja hän sanoikin, että häntä vituttaa aina kun hän miettii avoliittoani. En ole "nostanut karmeaa möläkkää" enkä "viilentänyt välejämme". Kerroin, että asia on shokki, kysyin joitakin kysymyksiä ja pidin synkimmät mölyt mahassani, koska shokissa yms. ei kannata mennä sanomaan ihan mitä sylki suuhun tuo. Olen keskustellut asian hänen kanssaan sillä tarkkuudella kuin haluan ja aion hoitaa loppuselvittelyt pääni ja vauvapalstan sisällä. Ap
Itse pitäisin aika raskauttavana vikana miehessä sitä että solmii avoliiton kevyesti mutta avioliittoon korkea kynnys. Olennaisin asia eli arki on molemmissa sama eli tuollainen mies kuulostaa hyväksikäyttäjätyypiltä.
Ajattelen avoliitosta siten, että se on välttämätön ennen avioliittoon menoa juuri tuon arjen selvittämiseksi. Avoliitto on kuitenkin tila, jossa ei ole välttämättä tehty ikuisen rakkauden lupauksia ja josta pääsee ulos uuden kämpän hankkimisella. Avioliitossa ollaan varmoja, että tämä on tässä ja rakkaus on syvää.
Näin minä asian näen, mutta tässä joutuu ehkä muuttamaan käsityksiään, kun elämänkokemus lisääntyy. Ap
Mä olen jo aika vanha, joten takana on parikin liittoa. Kertaakaan en ole mennyt yhteen asumaan (eli avoliittoon) ilman, että rakkaus olisi ollut syvää. Saati että "pääsehän tästä pois" -ajatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se! Jos pimittää tuollaista puoli vuotta, ei ole vaimomateriaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hieman kulunut fraasi, mutta katsopa ap peiliin, sieltä löytyy aika iso osa selitykseen, miksi tieto tuli vasta tässä vaiheessa. Tyttöystävä ei ole luottanut sinuun ja tiesi, että nostat karmean möläkän asiasta niin kuin nyt ilmeisesti teitkin. Itsesi nostat kyllä hänen yläpuolelleen, kun olet ollut vain tunteettomassa avoliitossa, mutta se, että toinen on ollut avioliitossa, onkin jo ihan kamala asia olevinaan. Teillä on kuitenkin aika samanlaiset historiat, mutta sinä et asiaa huomaa, vaan lillut itsesäälissä sen takia, että nainen on kerran jo vihitty.
Ehkä et sittenkään ollut naisen luottamuksen arvoinen, kun ilmeisesti viilensit välinne kertomisen jälkeen. Ehkä et ole naiselle koskaan se ystävä ja luotettu henkilö, koska sinusta ei voi koskaan tietää miten reagoit. Mitä teet esimerkiksi jos tämä entinen aviomies tulee teitä vastaan? Tai otatko tämän avioliittoasian esiin taisteluaseeksi joka ikisessä riidassanne tästä eteenpäin? Naisena olisin nyt tarkkaillut sinun reagoimista hyvin tarkkaan ja tehnyt siitä omat päätelmäni. Ja ne päätelmät voisivat hyvin kaataa koko suhteen.
Minulle avoliitto on matalan kynnyksen takana, mutta avioliitto tarkoittaa, että tässä ollaan loppuelämä. Ei minulle ole ongelma myöntää, että olen mustasukkainen. Myös tyttöystäväni on ja hän sanoikin, että häntä vituttaa aina kun hän miettii avoliittoani. En ole "nostanut karmeaa möläkkää" enkä "viilentänyt välejämme". Kerroin, että asia on shokki, kysyin joitakin kysymyksiä ja pidin synkimmät mölyt mahassani, koska shokissa yms. ei kannata mennä sanomaan ihan mitä sylki suuhun tuo. Olen keskustellut asian hänen kanssaan sillä tarkkuudella kuin haluan ja aion hoitaa loppuselvittelyt pääni ja vauvapalstan sisällä. Ap
Itse pitäisin aika raskauttavana vikana miehessä sitä että solmii avoliiton kevyesti mutta avioliittoon korkea kynnys. Olennaisin asia eli arki on molemmissa sama eli tuollainen mies kuulostaa hyväksikäyttäjätyypiltä.
Ajattelen avoliitosta siten, että se on välttämätön ennen avioliittoon menoa juuri tuon arjen selvittämiseksi. Avoliitto on kuitenkin tila, jossa ei ole välttämättä tehty ikuisen rakkauden lupauksia ja josta pääsee ulos uuden kämpän hankkimisella. Avioliitossa ollaan varmoja, että tämä on tässä ja rakkaus on syvää.
Näin minä asian näen, mutta tässä joutuu ehkä muuttamaan käsityksiään, kun elämänkokemus lisääntyy. Ap
Saako kysyä, minkä ikäinen olet? Siis elämänkokemuksen kannalta mietin:)
Minä olen N45 ja vanhan liiton immeisiä, eli ei avoliittoa, vaan suoraan naimisiin. En todellakaan voi sanoa että rakkaus oli mitenkään syvää minun ja miehen kesken kun menimme naimisiin, miten voisi ollakaan kun mentiin nopeasti (alle vuosi) naimisiin. Mutta ei tarvitse ollakaan, riittää että tietää et on loppuelämä aikaa tutustua toiseen ja syvennellä suhdetta. Nyt parin vuosikymmenen jälkeen voi jo sanoa että rakkaus on syvä.
Mutta tässä varmaan näkyy ikäpolvien kuilu, nykyihmiset ajattelee niin eri tavalla monista asioista että joskus pätä huimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taisin mainita menneestä avioliitostani nykyiselle miehelleni vuoden seurustelun jälkeen. En edes muistanut koko asiaa ennen sitä, siitä on ikuisuus :D Mies tais tuumata että "Jaa". Mitä väliä, mennyt on mennyttä.
On ihmisiä, jotka eivät halua mennä naimiisiin jo eronneen kanssa, esim. vakaumuksensa takia. Joillekin siis HYVIN oleellinen tieto, ei mikään pieni fakta.
Mä koen että sellainen vakaumus on HYVIN oleellinen tieto, ja odotan että sellaisesta kerrotaan jo ekoilla treffeillä että osaan skipata toiset. En ole itse ollut naimisissa, mutta itse en haluaisi mennä naimisiin ihmisen kanssa kenellä on tuollaisia vakaumuksia.
Taisit haluta olla vähän ilkeä, pientä piikkiä toisinajattelevia kohtaan? Mielestäni viestini ei ollut mitenkään tuomitseva, sanoin vain että erilaisia ihmisiä ja vakaumuksia on. Mutta sinä tuomitsit suorilta, reilu peli.
Mutta kyllä, samaa mieltä, että vakaumukset kerrotaan jos ei ekoilla niin tokilla treffeillä. Se on todellakin hyvin oleellinen tieto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taisin mainita menneestä avioliitostani nykyiselle miehelleni vuoden seurustelun jälkeen. En edes muistanut koko asiaa ennen sitä, siitä on ikuisuus :D Mies tais tuumata että "Jaa". Mitä väliä, mennyt on mennyttä.
On ihmisiä, jotka eivät halua mennä naimiisiin jo eronneen kanssa, esim. vakaumuksensa takia. Joillekin siis HYVIN oleellinen tieto, ei mikään pieni fakta.
Mä koen että sellainen vakaumus on HYVIN oleellinen tieto, ja odotan että sellaisesta kerrotaan jo ekoilla treffeillä että osaan skipata toiset. En ole itse ollut naimisissa, mutta itse en haluaisi mennä naimisiin ihmisen kanssa kenellä on tuollaisia vakaumuksia.
Taisit haluta olla vähän ilkeä, pientä piikkiä toisinajattelevia kohtaan? Mielestäni viestini ei ollut mitenkään tuomitseva, sanoin vain että erilaisia ihmisiä ja vakaumuksia on. Mutta sinä tuomitsit suorilta, reilu peli.
Ai sinun toisenlaiset ajatukset ovat ok, mutta minun ei? Päättelisin, että tuollaisen vakaumuksen takana ovat joko uskonnolliset syyt tai sitten muuten vaan jäykkä ja suvaitsematon maailmankuva ( kuka jättäisi potentiaalisen elämän rakkauden kokematta siksi että hän on ollut joskus aviossa ). Itse ateistina en voisi koskaan seurustella tai avioitua uskovaisen kanssa, enkä muuten vaan joustamatonta ihmistä haluaisi elämääni, sillä he eivät ole kovin mukavaa seuraa. Joten kyllä, haluaisin tietää kaikenlaisista tärkeistä vakaumuksista jotka voivat olla ristiriidassa omieni kanssa.
Mutta kyllä, samaa mieltä, että vakaumukset kerrotaan jos ei ekoilla niin tokilla treffeillä. Se on todellakin hyvin oleellinen tieto.
No niin pistä vaihtoon. Käytettyä puolisoa ei kandee ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, pakko sanoa mutta kuulostaa siltä että tyttöystäväsi ei ole yli tuosta avioerosta. Hän joko rakastaa edelleen eksäänsä tai sitten on jotenkin lukossa tai jumissa itsensä kanssa ja yrittää ohittaa tämän sen rakastumisen voimalla mitä olet hänelle tuonut. Sillä onhan toi nyt ihan käsittämätöntä ettei alle kolmekymppinen kerro olleensa naimisissa jos toinen on kertonut omasta avoliitostaan. Etenkin jos uusi suhde on vakava ja ollaan tosi rakastuneita.
Itse en pystynyt puhumaan petetyksi ja jätetyksi tulemisesta kunnolla kuin vasta 2v seurustelun jälkeen nykyiselle miehelleni. Olin jotenkin henkisesti vielä kiinni eksässä. Kerroin asiasta todella ylimalkaisesti ihan suhteen alussa ensimmäisen kuukauden aikana, mutta sitten olin tosiaan pari vuotta hiljaa. Vasta kun nykyinen kumppanini rupesi puhumaan vakavasti siitä että haluaa perustaa perheen kanssani, rupesin luottamaan häneen oikeasti ja päästämään irti eksästä ja lopulta kun tulin raskaaksi kävimme viimeisinä viikkoina ennen synnytystä paljon todella syvällisiä keskusteluita ja pystyin vihdoin ja viimein kertomaan "totuuden" rakkaushistoriastani. Enää en eksääni ajattele, mutta totuus on että rakastin häntä aikanaan todella paljon ja hän särki sydämeni aivan tuusan nuuskaksi, enkä sen vuoksi vain pystynyt puhumaan siitä uudelle kumppanille. Pelkäsin niin paljon että tämäkin mies tekee minulle samalla lailla tai että hän kuvittelee olevansa vain laastari ja ryhtyy epäilemään tunteitani.
Vierailija kirjoitti:
Mä taisin mainita menneestä avioliitostani nykyiselle miehelleni vuoden seurustelun jälkeen. En edes muistanut koko asiaa ennen sitä, siitä on ikuisuus :D Mies tais tuumata että "Jaa". Mitä väliä, mennyt on mennyttä.
Eipä taida miehesi sinuun muutenkaan paljoa panostaa. Kyllähän tuollaisten kertomatta jättäminen tekee heti toiseen ihmiseen luottamusvajeen. Senjälkeen näkee toisen vain tavallisena pulliaisena eikä minään itselleen erityislaatuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei järin syvää vakaumusta ole, mutta jotenkin sitä vielä suht nuorena ei haluaisi naimisissa ollutta ja avioeron läpikäynyttä kumppania. Tai ainakin siitä olisi kiva tietää. Ymmärrän aloittajaa. Nuori tyttöystävä paljastuikin eronneeksi rouvashenkilöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taisin mainita menneestä avioliitostani nykyiselle miehelleni vuoden seurustelun jälkeen. En edes muistanut koko asiaa ennen sitä, siitä on ikuisuus :D Mies tais tuumata että "Jaa". Mitä väliä, mennyt on mennyttä.
On ihmisiä, jotka eivät halua mennä naimiisiin jo eronneen kanssa, esim. vakaumuksensa takia. Joillekin siis HYVIN oleellinen tieto, ei mikään pieni fakta.
Mä koen että sellainen vakaumus on HYVIN oleellinen tieto, ja odotan että sellaisesta kerrotaan jo ekoilla treffeillä että osaan skipata toiset. En ole itse ollut naimisissa, mutta itse en haluaisi mennä naimisiin ihmisen kanssa kenellä on tuollaisia vakaumuksia.
Taisit haluta olla vähän ilkeä, pientä piikkiä toisinajattelevia kohtaan? Mielestäni viestini ei ollut mitenkään tuomitseva, sanoin vain että erilaisia ihmisiä ja vakaumuksia on. Mutta sinä tuomitsit suorilta,
reilu peli.
Ai sinun toisenlaiset ajatukset ovat ok, mutta minun ei? Päättelisin, että tuollaisen vakaumuksen takana ovat joko uskonnolliset syyt tai sitten muuten vaan jäykkä ja suvaitsematon maailmankuva ( kuka jättäisi potentiaalisen elämän rakkauden kokematta siksi että hän on ollut joskus aviossa ). Itse ateistina en voisi koskaan seurustella tai avioitua uskovaisen kanssa, enkä muuten vaan joustamatonta ihmistä haluaisi elämääni, sillä he eivät ole kovin mukavaa seuraa. Joten kyllä, haluaisin tietää kaikenlaisista tärkeistä vakaumuksista jotka voivat olla ristiriidassa omieni kanssa.
Mutta kyllä, samaa mieltä, että vakaumukset kerrotaan jos ei ekoilla niin tokilla treffeillä. Se on todellakin hyvin oleellinen tieto.
Eikun molempien mielipiteet ok, minusta sun viesti vain oli tarkoitettu piikiksi, sorry jos tulkitsin väärin.
Mehän ollaan samaa mieltä, todellakin vakaumukset on tärkeitä tietää, puolin ja toisin!
Mutta jännä että koet itsesi joustavaksi samassa lauseessa kun sanot: "en voisi koskaan", huomaatko ettei kuulostanut maailman joustavimmalta tuo lause :D Mutta näinhän se on, sinä et kokisi minua mukavana, ja mitä taas koen minut mukavana, ja sinut taas ainakin viestisi perusteella joustamattonana ja negatiivisena tosikkona <3
No, jos olet itse täydellinen ihminen, on tietysti oikeus harmitella.
Mutta eikös toisaalta ole kiva, että hän hylkäsi suhteen, joka ei ollut hyvä ja näin sinä sait tilaisuuden tavata hänet, saada omaksesi. Vaan saatko pidettyä, kun nyt tuollaiset muotoseikat ahistaa? Eikö itselläsi ole takana kariutuneita suhteita?
Tunnen ihmisen, jonka ekat häät olivat ihanat, mutta aviosuhde hirveä.
Toiset häät olivat myös hanat ja aivan erilaiset - tämä suhde ja siitä syntynyt perhe kukoistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taisin mainita menneestä avioliitostani nykyiselle miehelleni vuoden seurustelun jälkeen. En edes muistanut koko asiaa ennen sitä, siitä on ikuisuus :D Mies tais tuumata että "Jaa". Mitä väliä, mennyt on mennyttä.
On ihmisiä, jotka eivät halua mennä naimiisiin jo eronneen kanssa, esim. vakaumuksensa takia. Joillekin siis HYVIN oleellinen tieto, ei mikään pieni fakta.
Mä koen että sellainen vakaumus on HYVIN oleellinen tieto, ja odotan että sellaisesta kerrotaan jo ekoilla treffeillä että osaan skipata toiset. En ole itse ollut naimisissa, mutta itse en haluaisi mennä naimisiin ihmisen kanssa kenellä on tuollaisia vakaumuksia.
Taisit haluta olla vähän ilkeä, pientä piikkiä toisinajattelevia kohtaan? Mielestäni viestini ei ollut mitenkään tuomitseva, sanoin vain että erilaisia ihmisiä ja vakaumuksia on. Mutta sinä tuomitsit suorilta,
reilu peli.
Ai sinun toisenlaiset ajatukset ovat ok, mutta minun ei? Päättelisin, että tuollaisen vakaumuksen takana ovat joko uskonnolliset syyt tai sitten muuten vaan jäykkä ja suvaitsematon maailmankuva ( kuka jättäisi potentiaalisen elämän rakkauden kokematta siksi että hän on ollut joskus aviossa ). Itse ateistina en voisi koskaan seurustella tai avioitua uskovaisen kanssa, enkä muuten vaan joustamatonta ihmistä haluaisi elämääni, sillä he eivät ole kovin mukavaa seuraa. Joten kyllä, haluaisin tietää kaikenlaisista tärkeistä vakaumuksista jotka voivat olla ristiriidassa omieni kanssa.
Mutta kyllä, samaa mieltä, että vakaumukset kerrotaan jos ei ekoilla niin tokilla treffeillä. Se on todellakin hyvin oleellinen tieto.
Eikun molempien mielipiteet ok, minusta sun viesti vain oli tarkoitettu piikiksi, sorry jos tulkitsin väärin.
Mehän ollaan samaa mieltä, todellakin vakaumukset on tärkeitä tietää, puolin ja toisin!
Mutta jännä että koet itsesi joustavaksi samassa lauseessa kun sanot: "en voisi koskaan", huomaatko ettei kuulostanut maailman joustavimmalta tuo lause :D Mutta näinhän se on, sinä et kokisi minua mukavana, ja mitä taas koen minut mukavana, ja sinut taas ainakin viestisi perusteella joustamattonana ja negatiivisena tosikkona <3
En mä väitä olevani joustava. Voin olla hyvinkin jyrkkä mielipiteissäni, etenkin mitä tulee arvoihini jotka ovat minulle tärkeitä. Uskovaisen kanssa en voisi olla, koska arvomaailmamme olisivat ihan erilaiset, eikä siitä tulisi mitään kummallekkaan. En varmaan voisi koskaan (enää) seurustella miehen kanssa jolla on lapsia, sillä en tule lasten kanssa toimeen ja ne ovat tärkein osa vanhemman elämää. Mitä tulee ihmiseen joka arvottaa ja väheksyy ihmistä jonkun sellaisen ominaisuuden perusteella, joka ei konkreettisesti vaikuta muuten potentiaaliseen suhteeseen, antakaa mennä. Jos on niin paljon valinnan varaa, ja omaa kyvyn valita kehen rakastuu, niin siitä vaan. Tuntuu vain minusta aika kylmältä ja laskelmoivalta. Ilmeisesti avioliitosta haaveilu on sinustakin ymmärrettävää (käsitin että siihen pyrit itsekin). Sen suhteen ei sinun mielestäsi kuitenkaan saa erehtyä ilman että se leimaa ihmisen loppuiäkseen. Toivottavasti itse osut oikeaan ensimmäisellä kerralla, ettei sinun tarvitse olla muiden silmissä sekundaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taisin mainita menneestä avioliitostani nykyiselle miehelleni vuoden seurustelun jälkeen. En edes muistanut koko asiaa ennen sitä, siitä on ikuisuus :D Mies tais tuumata että "Jaa". Mitä väliä, mennyt on mennyttä.
On ihmisiä, jotka eivät halua mennä naimiisiin jo eronneen kanssa, esim. vakaumuksensa takia. Joillekin siis HYVIN oleellinen tieto, ei mikään pieni fakta.
Mä koen että sellainen vakaumus on HYVIN oleellinen tieto, ja odotan että sellaisesta kerrotaan jo ekoilla treffeillä että osaan skipata toiset. En ole itse ollut naimisissa, mutta itse en haluaisi mennä naimisiin ihmisen kanssa kenellä on tuollaisia vakaumuksia.
Taisit haluta olla vähän ilkeä, pientä piikkiä toisinajattelevia kohtaan? Mielestäni viestini ei ollut mitenkään tuomitseva, sanoin vain että erilaisia ihmisiä ja vakaumuksia on. Mutta sinä tuomitsit suorilta,
reilu peli.
Ai sinun toisenlaiset ajatukset ovat ok, mutta minun ei? Päättelisin, että tuollaisen vakaumuksen takana ovat joko uskonnolliset syyt tai sitten muuten vaan jäykkä ja suvaitsematon maailmankuva ( kuka jättäisi potentiaalisen elämän rakkauden kokematta siksi että hän on ollut joskus aviossa ). Itse ateistina en voisi koskaan seurustella tai avioitua uskovaisen kanssa, enkä muuten vaan joustamatonta ihmistä haluaisi elämääni, sillä he eivät ole kovin mukavaa seuraa. Joten kyllä, haluaisin tietää kaikenlaisista tärkeistä vakaumuksista jotka voivat olla ristiriidassa omieni kanssa.
Mutta kyllä, samaa mieltä, että vakaumukset kerrotaan jos ei ekoilla niin tokilla treffeillä. Se on todellakin hyvin oleellinen tieto.
Eikun molempien mielipiteet ok, minusta sun viesti vain oli tarkoitettu piikiksi, sorry jos tulkitsin väärin.
Mehän ollaan samaa mieltä, todellakin vakaumukset on tärkeitä tietää, puolin ja toisin!
Mutta jännä että koet itsesi joustavaksi samassa lauseessa kun sanot: "en voisi koskaan", huomaatko ettei kuulostanut maailman joustavimmalta tuo lause :D Mutta näinhän se on, sinä et kokisi minua mukavana, ja mitä taas koen minut mukavana, ja sinut taas ainakin viestisi perusteella joustamattonana ja negatiivisena tosikkona <3
En mä väitä olevani joustava. Voin olla hyvinkin jyrkkä mielipiteissäni, etenkin mitä tulee arvoihini jotka ovat minulle tärkeitä. Uskovaisen kanssa en voisi olla, koska arvomaailmamme olisivat ihan erilaiset, eikä siitä tulisi mitään kummallekkaan. En varmaan voisi koskaan (enää) seurustella miehen kanssa jolla on lapsia, sillä en tule lasten kanssa toimeen ja ne ovat tärkein osa vanhemman elämää. Mitä tulee ihmiseen joka arvottaa ja väheksyy ihmistä jonkun sellaisen ominaisuuden perusteella, joka ei konkreettisesti vaikuta muuten potentiaaliseen suhteeseen, antakaa mennä. Jos on niin paljon valinnan varaa, ja omaa kyvyn valita kehen rakastuu, niin siitä vaan. Tuntuu vain minusta aika kylmältä ja laskelmoivalta. Ilmeisesti avioliitosta haaveilu on sinustakin ymmärrettävää (käsitin että siihen pyrit itsekin). Sen suhteen ei sinun mielestäsi kuitenkaan saa erehtyä ilman että se leimaa ihmisen loppuiäkseen. Toivottavasti itse osut oikeaan ensimmäisellä kerralla, ettei sinun tarvitse olla muiden silmissä sekundaa.
Kiitos selvennyksestä!
Jos tarkkoja ollaan, en missään vaiheessa sanonut, että minä ajattelen niin. Kerroin, että jotkut ajattelevat niin. Toki en nyt kauhean innoissani olisi itsekään vakaumukseniKAAN takia, että toinen on eronnut. Aina herää epäilys, onko toinen edes ollut tosissaan mennessään naimisiin, vai ottaako avioliiton kevyesti ym. Mutta tunnen kyllä ihmisiä jotka ovat nuorena eronneet, ja ihan ymmärrettävää ja "anteeksiannettavaahan" se on, jos on tullut lapsellisuuksissa tehtyä huono valinta.
Yleisesti sanon sinulle, että älä lue rivien välistä äläkä tuomitse, varsinkaan jos et täysin tiedä, mitä kirjoittaja on tarkoittanut.
On ihmisiä, jotka eivät halua mennä naimiisiin jo eronneen kanssa, esim. vakaumuksensa takia. Joillekin siis HYVIN oleellinen tieto, ei mikään pieni fakta.