Tyttöystävä kertoi 5 kk:n seurustelun jälkeen olleensa naimisissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hieman kulunut fraasi, mutta katsopa ap peiliin, sieltä löytyy aika iso osa selitykseen, miksi tieto tuli vasta tässä vaiheessa. Tyttöystävä ei ole luottanut sinuun ja tiesi, että nostat karmean möläkän asiasta niin kuin nyt ilmeisesti teitkin. Itsesi nostat kyllä hänen yläpuolelleen, kun olet ollut vain tunteettomassa avoliitossa, mutta se, että toinen on ollut avioliitossa, onkin jo ihan kamala asia olevinaan. Teillä on kuitenkin aika samanlaiset historiat, mutta sinä et asiaa huomaa, vaan lillut itsesäälissä sen takia, että nainen on kerran jo vihitty.

Ehkä et sittenkään ollut naisen luottamuksen arvoinen, kun ilmeisesti viilensit välinne kertomisen jälkeen. Ehkä et ole naiselle koskaan se ystävä ja luotettu henkilö, koska sinusta ei voi koskaan tietää miten reagoit. Mitä teet esimerkiksi jos tämä entinen aviomies tulee teitä vastaan? Tai otatko tämän avioliittoasian esiin taisteluaseeksi joka ikisessä riidassanne tästä eteenpäin? Naisena olisin nyt tarkkaillut sinun reagoimista hyvin tarkkaan ja tehnyt siitä omat päätelmäni. Ja ne päätelmät voisivat hyvin kaataa koko suhteen.

Minulle avoliitto on matalan kynnyksen takana, mutta avioliitto tarkoittaa, että tässä ollaan loppuelämä. Ei minulle ole ongelma myöntää, että olen mustasukkainen. Myös tyttöystäväni on ja hän sanoikin, että häntä vituttaa aina kun hän miettii avoliittoani. En ole "nostanut karmeaa möläkkää" enkä "viilentänyt välejämme". Kerroin, että asia on shokki, kysyin joitakin kysymyksiä ja pidin synkimmät mölyt mahassani, koska shokissa yms. ei kannata mennä sanomaan ihan mitä sylki suuhun tuo. Olen keskustellut asian hänen kanssaan sillä tarkkuudella kuin haluan ja aion hoitaa loppuselvittelyt pääni ja vauvapalstan sisällä. Ap

Niillä oli varmaan ihana hääyö ja lasten nimet valmiiksi mietittyinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hieman kulunut fraasi, mutta katsopa ap peiliin, sieltä löytyy aika iso osa selitykseen, miksi tieto tuli vasta tässä vaiheessa. Tyttöystävä ei ole luottanut sinuun ja tiesi, että nostat karmean möläkän asiasta niin kuin nyt ilmeisesti teitkin. Itsesi nostat kyllä hänen yläpuolelleen, kun olet ollut vain tunteettomassa avoliitossa, mutta se, että toinen on ollut avioliitossa, onkin jo ihan kamala asia olevinaan. Teillä on kuitenkin aika samanlaiset historiat, mutta sinä et asiaa huomaa, vaan lillut itsesäälissä sen takia, että nainen on kerran jo vihitty.

Ehkä et sittenkään ollut naisen luottamuksen arvoinen, kun ilmeisesti viilensit välinne kertomisen jälkeen. Ehkä et ole naiselle koskaan se ystävä ja luotettu henkilö, koska sinusta ei voi koskaan tietää miten reagoit. Mitä teet esimerkiksi jos tämä entinen aviomies tulee teitä vastaan? Tai otatko tämän avioliittoasian esiin taisteluaseeksi joka ikisessä riidassanne tästä eteenpäin? Naisena olisin nyt tarkkaillut sinun reagoimista hyvin tarkkaan ja tehnyt siitä omat päätelmäni. Ja ne päätelmät voisivat hyvin kaataa koko suhteen.

Minulle avoliitto on matalan kynnyksen takana, mutta avioliitto tarkoittaa, että tässä ollaan loppuelämä. Ei minulle ole ongelma myöntää, että olen mustasukkainen. Myös tyttöystäväni on ja hän sanoikin, että häntä vituttaa aina kun hän miettii avoliittoani. En ole "nostanut karmeaa möläkkää" enkä "viilentänyt välejämme". Kerroin, että asia on shokki, kysyin joitakin kysymyksiä ja pidin synkimmät mölyt mahassani, koska shokissa yms. ei kannata mennä sanomaan ihan mitä sylki suuhun tuo. Olen keskustellut asian hänen kanssaan sillä tarkkuudella kuin haluan ja aion hoitaa loppuselvittelyt pääni ja vauvapalstan sisällä. Ap

Niillä oli varmaan ihana hääyö ja lasten nimet valmiiksi mietittyinä.

Aikookohan se käyttää niitä samoja nimiä edelleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hieman kulunut fraasi, mutta katsopa ap peiliin, sieltä löytyy aika iso osa selitykseen, miksi tieto tuli vasta tässä vaiheessa. Tyttöystävä ei ole luottanut sinuun ja tiesi, että nostat karmean möläkän asiasta niin kuin nyt ilmeisesti teitkin. Itsesi nostat kyllä hänen yläpuolelleen, kun olet ollut vain tunteettomassa avoliitossa, mutta se, että toinen on ollut avioliitossa, onkin jo ihan kamala asia olevinaan. Teillä on kuitenkin aika samanlaiset historiat, mutta sinä et asiaa huomaa, vaan lillut itsesäälissä sen takia, että nainen on kerran jo vihitty.

Ehkä et sittenkään ollut naisen luottamuksen arvoinen, kun ilmeisesti viilensit välinne kertomisen jälkeen. Ehkä et ole naiselle koskaan se ystävä ja luotettu henkilö, koska sinusta ei voi koskaan tietää miten reagoit. Mitä teet esimerkiksi jos tämä entinen aviomies tulee teitä vastaan? Tai otatko tämän avioliittoasian esiin taisteluaseeksi joka ikisessä riidassanne tästä eteenpäin? Naisena olisin nyt tarkkaillut sinun reagoimista hyvin tarkkaan ja tehnyt siitä omat päätelmäni. Ja ne päätelmät voisivat hyvin kaataa koko suhteen.

Minulle avoliitto on matalan kynnyksen takana, mutta avioliitto tarkoittaa, että tässä ollaan loppuelämä. Ei minulle ole ongelma myöntää, että olen mustasukkainen. Myös tyttöystäväni on ja hän sanoikin, että häntä vituttaa aina kun hän miettii avoliittoani. En ole "nostanut karmeaa möläkkää" enkä "viilentänyt välejämme". Kerroin, että asia on shokki, kysyin joitakin kysymyksiä ja pidin synkimmät mölyt mahassani, koska shokissa yms. ei kannata mennä sanomaan ihan mitä sylki suuhun tuo. Olen keskustellut asian hänen kanssaan sillä tarkkuudella kuin haluan ja aion hoitaa loppuselvittelyt pääni ja vauvapalstan sisällä. Ap

No huhheijaa vaan... Voin vain kuvitella sinut ja jos olisin nainen, niin juoksisin. Jo aloituksessa käyttämäsi sanavalinnat ovat naurettavia ja mustasukkaisuus historiaa kohtaan on kuvottavaa. Et sinä mitään aikuista naista sinne nyrkin ja hellan väliin pysty ottamaan, vaan tarvitsisit jonkun nuoren immen, jolla ei ole minkäänlaista mieshistoriaa ja pystyisitkö muovaamaan hänestä itsellesi juuri mieleisen paketin. Tee naisellesi palvelus ja jätä hänet. Hän ei tarvitse sinun kaltaista pelleä elämäänsä. Älkää nyt hyvänen aika ainakaan tehkö lapsia.

Sanoisin, että osaan pitää mustasukkaisuuteni varsin hyvin kurissa ja itselläni, koska tiedän kyseessä olevan minun ongelmani, enkä halua rajoittaa puolisoni tekemisiä. Tyttöystäväni matkustelee hyvin paljon töissään ja hänellä on enemmän mies- kuin naispuolisia ystäviä. Minä en puutu näihin asioihin millään lailla, en puutu hänen pukeutumiseensa, en puutu jos hän haluaa lähteä juomaan. En aio olla enkä ole mikään kontrollifriikki, vaan kanssani pystyy elämään kuten kenen tahansa normaalin ihmisen kanssa.

Mitä tulee nyrkin ja hellan välissä olemiseen, niin ex-tyttöystäväni petti minua matkoillaan ja kun hän tuli sieltä kotiin soitettuaan jo matkan aikana minulle, että näin kävi, halasin häntä. Että sellainen väkivaltainen naistenhakkaaja täällä, kiitos vaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hieman kulunut fraasi, mutta katsopa ap peiliin, sieltä löytyy aika iso osa selitykseen, miksi tieto tuli vasta tässä vaiheessa. Tyttöystävä ei ole luottanut sinuun ja tiesi, että nostat karmean möläkän asiasta niin kuin nyt ilmeisesti teitkin. Itsesi nostat kyllä hänen yläpuolelleen, kun olet ollut vain tunteettomassa avoliitossa, mutta se, että toinen on ollut avioliitossa, onkin jo ihan kamala asia olevinaan. Teillä on kuitenkin aika samanlaiset historiat, mutta sinä et asiaa huomaa, vaan lillut itsesäälissä sen takia, että nainen on kerran jo vihitty.

Ehkä et sittenkään ollut naisen luottamuksen arvoinen, kun ilmeisesti viilensit välinne kertomisen jälkeen. Ehkä et ole naiselle koskaan se ystävä ja luotettu henkilö, koska sinusta ei voi koskaan tietää miten reagoit. Mitä teet esimerkiksi jos tämä entinen aviomies tulee teitä vastaan? Tai otatko tämän avioliittoasian esiin taisteluaseeksi joka ikisessä riidassanne tästä eteenpäin? Naisena olisin nyt tarkkaillut sinun reagoimista hyvin tarkkaan ja tehnyt siitä omat päätelmäni. Ja ne päätelmät voisivat hyvin kaataa koko suhteen.

Minulle avoliitto on matalan kynnyksen takana, mutta avioliitto tarkoittaa, että tässä ollaan loppuelämä. Ei minulle ole ongelma myöntää, että olen mustasukkainen. Myös tyttöystäväni on ja hän sanoikin, että häntä vituttaa aina kun hän miettii avoliittoani. En ole "nostanut karmeaa möläkkää" enkä "viilentänyt välejämme". Kerroin, että asia on shokki, kysyin joitakin kysymyksiä ja pidin synkimmät mölyt mahassani, koska shokissa yms. ei kannata mennä sanomaan ihan mitä sylki suuhun tuo. Olen keskustellut asian hänen kanssaan sillä tarkkuudella kuin haluan ja aion hoitaa loppuselvittelyt pääni ja vauvapalstan sisällä. Ap

Niillä oli varmaan ihana hääyö ja lasten nimet valmiiksi mietittyinä.

Haista vittu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei tainnut daami ottaa sua kovin vakavasti kun 5 kuukauden seurustelun jälkeen vasta koki että tästä vois jotain tullakin. Ja luotti niin paljon että kertoi kipeitä taustojaan. Ei ollut siis mitään rakkautta ensi silmäyksellä. Tää ei ollu se romanttisin tarina, eli jos se häiritsee, niin lopeta suhde.

Ja naisista aina sanotaan että ne on parantumattomia romantikkoja... kjäh. Täällä äijä ulisee ettei morsmaikku ookaan ekaa kertaa pappia kyydissä. Ja sepäs se vasta v*tuttaa kun ei ole neitsyt hunnussaan siinä vierellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna olisin iloinen, ettei ole pitänyt asiaa niin merkityksellinen, että olisi kertonut sinulle. Sen sijaan hän on kekskittynyt tutustumaan sinuun. Et siis ole mikään laastari tai terapiaistunto vaan kiinnostava ihminen.

Aikaisempi avioliitto ei ole lainkaan merkityksellinen asia? Mutta jos ap:lle on, niin sittenhän tuossa on kaksi hyvin eri tavalla ajattelevaa ihmistä. Ja se kyllä vaatii käsittelyä, eli kannattaako suhdetta edes jatkaa. Jos ap haluaa mennä naimisiin tämän naisen kanssa, ja he eivät ajattele avioliitosta samalla tavalla siis. Toiselle se on oikeasti elämän mittainen sitoutuminen ja toiselle "ei niin merkityksellinen" juttu... Ei kyllä hyvää lupaa.

Ap.on ollut pitkässä avoliitossa rakastamatta. Kyllähän se että on ollut valmis avioitumaan ja ottamaan riskin kertoo suuremmasta kyvystä sitoutua.

Huh huh, aikamoisen tunnekylmää jos tosiaan noin on, ap. Viisi vuotta on hemmetin pitkä aika viettää parisuhteessa ilman syviä tunteita. Kun asian noin esittää, niin jos olisin tyttöystävä niin ottaisin jalat alleni. Eli olen päinvastaista mieltä kuin aiempi kommentoija tuosta oletetusta "kyvystä sitoutua".

Mitä sitten? Avioliiton purkautumiselle voi olla lukuisia syitä ja loppujen lopuksi se on vain paperi. Nykyään erotaan tosi helposti ja seksiä harrastetaan ennen häitä. Vai säästikö aloittaja itseään ko. naista varten? Tuskinpa.

Kyllä mun mielestä avoliitto ja arjen jakaminen viiden vuoden ajan on iso juttu. Noin ison merkityksen antaminen häille on ihan lapsellisen romantisoitua ajattelua.

Ei se parisuhteen laatu vaan se tunteen syvyys...

Olisit iloinen, tuohan on parisuhteen täyskäsi. Tästä lähtien, kun teillä on tyttöystäväsi kanssa mitä tahansa erimielisyyttä, voit aina vedota tämän salattuun avioliittoon ja siihen, miten jalomielisesti olet kuitenkin kestänyt petoksen. Pidät vain tytön syyllisyydentunnoissaan, ja saat aina tahtosi perille. Kun tyttöystävä ei tee mitä haluat, muistutat että perseilykiintiö on jo melkein täynnä ja luottamuspääomasta suuri osa käytetty. Kyllä siitä hyvä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hieman kulunut fraasi, mutta katsopa ap peiliin, sieltä löytyy aika iso osa selitykseen, miksi tieto tuli vasta tässä vaiheessa. Tyttöystävä ei ole luottanut sinuun ja tiesi, että nostat karmean möläkän asiasta niin kuin nyt ilmeisesti teitkin. Itsesi nostat kyllä hänen yläpuolelleen, kun olet ollut vain tunteettomassa avoliitossa, mutta se, että toinen on ollut avioliitossa, onkin jo ihan kamala asia olevinaan. Teillä on kuitenkin aika samanlaiset historiat, mutta sinä et asiaa huomaa, vaan lillut itsesäälissä sen takia, että nainen on kerran jo vihitty.

Ehkä et sittenkään ollut naisen luottamuksen arvoinen, kun ilmeisesti viilensit välinne kertomisen jälkeen. Ehkä et ole naiselle koskaan se ystävä ja luotettu henkilö, koska sinusta ei voi koskaan tietää miten reagoit. Mitä teet esimerkiksi jos tämä entinen aviomies tulee teitä vastaan? Tai otatko tämän avioliittoasian esiin taisteluaseeksi joka ikisessä riidassanne tästä eteenpäin? Naisena olisin nyt tarkkaillut sinun reagoimista hyvin tarkkaan ja tehnyt siitä omat päätelmäni. Ja ne päätelmät voisivat hyvin kaataa koko suhteen.

Minulle avoliitto on matalan kynnyksen takana, mutta avioliitto tarkoittaa, että tässä ollaan loppuelämä. Ei minulle ole ongelma myöntää, että olen mustasukkainen. Myös tyttöystäväni on ja hän sanoikin, että häntä vituttaa aina kun hän miettii avoliittoani. En ole "nostanut karmeaa möläkkää" enkä "viilentänyt välejämme". Kerroin, että asia on shokki, kysyin joitakin kysymyksiä ja pidin synkimmät mölyt mahassani, koska shokissa yms. ei kannata mennä sanomaan ihan mitä sylki suuhun tuo. Olen keskustellut asian hänen kanssaan sillä tarkkuudella kuin haluan ja aion hoitaa loppuselvittelyt pääni ja vauvapalstan sisällä. Ap

No huhheijaa vaan... Voin vain kuvitella sinut ja jos olisin nainen, niin juoksisin. Jo aloituksessa käyttämäsi sanavalinnat ovat naurettavia ja mustasukkaisuus historiaa kohtaan on kuvottavaa. Et sinä mitään aikuista naista sinne nyrkin ja hellan väliin pysty ottamaan, vaan tarvitsisit jonkun nuoren immen, jolla ei ole minkäänlaista mieshistoriaa ja pystyisitkö muovaamaan hänestä itsellesi juuri mieleisen paketin. Tee naisellesi palvelus ja jätä hänet. Hän ei tarvitse sinun kaltaista pelleä elämäänsä. Älkää nyt hyvänen aika ainakaan tehkö lapsia.

Sanoisin, että osaan pitää mustasukkaisuuteni varsin hyvin kurissa ja itselläni, koska tiedän kyseessä olevan minun ongelmani, enkä halua rajoittaa puolisoni tekemisiä. Tyttöystäväni matkustelee hyvin paljon töissään ja hänellä on enemmän mies- kuin naispuolisia ystäviä. Minä en puutu näihin asioihin millään lailla, en puutu hänen pukeutumiseensa, en puutu jos hän haluaa lähteä juomaan. En aio olla enkä ole mikään kontrollifriikki, vaan kanssani pystyy elämään kuten kenen tahansa normaalin ihmisen kanssa.

Mitä tulee nyrkin ja hellan välissä olemiseen, niin ex-tyttöystäväni petti minua matkoillaan ja kun hän tuli sieltä kotiin soitettuaan jo matkan aikana minulle, että näin kävi, halasin häntä. Että sellainen väkivaltainen naistenhakkaaja täällä, kiitos vaan. Ap

Ja juomaankin vielä pitää päästä. Ei vaimomatskua.

vaihtoon vaan.... ei kuulosta hyvältä

Vierailija kirjoitti:

pari vuotta sitten vajaan vuoden verran ja koko suhde kesti pari vuotta. Olemme alle kolmekymppisiä. Järkytyin tiedosta aika pahasti. Vieläkin on hiukan vaikea suhtautua koko asiaan, vaikka olemme keskustelleet siitä.

"Hauskaa" myös, että en usko, että asiasta olisi muodostunut minkäänlainen ongelma, jos hän olisi kertonut siitä jo tutustumisvaiheessa, koska tietysti ihmisillä on erilaisia historioita ja olisin kyllä ymmärtänyt asian. Nyt minua jotenkin vituttaa. Hän myös väittää, ettei kertonut, koska "asia ei koskaan tullut esiin ja olisi tuntunut kummalliselta vain kertoa siitä heti kättelyssä." Keskustelimme kuitenkin sujuvasti useampaan otteeseen hänen ystäviensä onnistuneista ja epäonnistuneista liitoista. Tällä hetkellä siis ehkä vituttaa eniten, ettei hänessä ole naista sanoa, ettei kertonut aiemmin, koska ei uskaltanut.

Pääsen kyllä asiasta yli ja olen edelleen hyvin rakastunut naiseen, mutta onhan se selvä, että tuossa käytettiin aika iso pooli luottamusvaraa ja perseilykiintiötä.

Miten tähän koko asiaan pitäisi suhtautua?

Mulla oli sama juttu! Mies alkoi jutella ja iskeä minua, oli jotenkin etäisen oloinen ja sitten sain sattumalta tietää että on eronnut! Yritin hänelle antaa mahdollisuuden kertoa asiasta itse, mutta sitten otin asian puheeksi niin hän vähätteli asiaa ja kiinnostuksensa ikään kuin lopahti.

Onneksi ei tunteita ollut vielä kovinkaan paljon pelissä, mutta harmitti se että olin kertonut suhteistani ja hän taas ei. Miksi ei voi vaan kertoa eronneensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä niin järkyttää?

Hyvä kysymys. Hän on ensimmäinen nainen, johon olen palavasti rakastunut ja jonka kanssa haluan naimisiin ja lapsia. Minua harmittaa, että häät eivät olisi hänen ensimmäisensä. Minua harmittaa, että hän on ollut aiemmin valmis viettämään loppuelämänsä jonkun kanssa. Minua harmittaa, että hän salasi asian minulta näin pitkään.

Pääosin siis mielipahani on hyvin irrationaalista ja jopa lapsellista. Siksi en haluakaan sen pilaavan tätä. Ainoastaan asian salaaminen näin pitkään on hiukan huolestuttava merkki, mutta toisaalta sovimme, ettemme halua penkoa menneitä suhteitamme (kerroin kyllä hänelle, että olen ollut viiden vuoden suhteessa avoliittoineen) ja avioliitto oli hänelle kipeä ja ero häpeällinen hänen mielestään.

Silti minua harmittaa hetken aikaa, ja minua vituttaa, kun en sille mitään voi. Ap

Mä taas ajattelisin että viiden vuoden avoliitto on merkityksellisempi asia kuin lyhyt avioliitto. Toki ero tässä se, että sinä olet kertonut, toinen ei.

Hän sanoi kokevansa asian myös näin. Kaiken kaikkiaan hän kertoi liiton olleen virhe, jonka hän nuoruuden typeryydessään teki ja että hänellä oli epäileväinen olo koko asiasta jo häitä odottaessa.

Minulla on toisaalta hiukan sellainen olo, että olen antanut asialle isommat mittasuhteet kuin sille kuuluisi antaa. Itse kukin tekee elämässään virhearviointeja ja niistä sitten yleensä oppii. Ap

Itsestä ainakin kuulostaa, että on joku nuorena impulsiivisesti tehty päätös joka meni liian pitkälle ja tajuttiin pian virheeksi. Kyllä sellaisia monille sattuu (virheitä, ei välttämättä avioliittoja). Saattaa mimmiä nykyään hieman nolottaa tuollainen menneen elämän virhearviointi, ja ainakin itse yritän aktiivisesti jopa unohtaa jotkut elämäni mokat. Silloin ei välttämättä tule heti kerrottua, ja kun on kerran jättänyt käyttämättä hyvän sauman mainita asiasta, kynnys kertomiselle kasvaa. Kyseessä ei kuitenkaan ole kovin vakava asia (kuten että hän on edelleen naimisissa tai että hänellä on lapsi), niin ole suuttunut ja pura tuo turhautuminen vaikka täällä vauva-foorumilla. Kyllä se lopulta helpottaa ja asiat saavat oikeat mittasuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä niin järkyttää?

Hyvä kysymys. Hän on ensimmäinen nainen, johon olen palavasti rakastunut ja jonka kanssa haluan naimisiin ja lapsia. Minua harmittaa, että häät eivät olisi hänen ensimmäisensä. Minua harmittaa, että hän on ollut aiemmin valmis viettämään loppuelämänsä jonkun kanssa. Minua harmittaa, että hän salasi asian minulta näin pitkään.

Pääosin siis mielipahani on hyvin irrationaalista ja jopa lapsellista. Siksi en haluakaan sen pilaavan tätä. Ainoastaan asian salaaminen näin pitkään on hiukan huolestuttava merkki, mutta toisaalta sovimme, ettemme halua penkoa menneitä suhteitamme (kerroin kyllä hänelle, että olen ollut viiden vuoden suhteessa avoliittoineen) ja avioliitto oli hänelle kipeä ja ero häpeällinen hänen mielestään.

Silti minua harmittaa hetken aikaa, ja minua vituttaa, kun en sille mitään voi. Ap

Mä taas ajattelisin että viiden vuoden avoliitto on merkityksellisempi asia kuin lyhyt avioliitto. Toki ero tässä se, että sinä olet kertonut, toinen ei.

Hän sanoi kokevansa asian myös näin. Kaiken kaikkiaan hän kertoi liiton olleen virhe, jonka hän nuoruuden typeryydessään teki ja että hänellä oli epäileväinen olo koko asiasta jo häitä odottaessa.

Minulla on toisaalta hiukan sellainen olo, että olen antanut asialle isommat mittasuhteet kuin sille kuuluisi antaa. Itse kukin tekee elämässään virhearviointeja ja niistä sitten yleensä oppii. Ap

Ap, tyttöystäväsi saattaa olla tässä asiassa kaltaiseni. Olen myös tehnyt vastaavanlaisen pahimman luokan virhearvioinnin ja kokenut lyhyen, väkivaltaisen liiton päätteeksi traumaattisen eron. Toivon totisesti, että sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan, mutta sillehän nyt ei voi mitään. Koin tuosta ajanjaksosta syvää häpeää ja kesti aikansa, ennen kuin parannuin.

Tavattuani uuden miehen, mietin hyvin tarkkaan, missä ja milloin oli sopiva hetki kertoa tuosta synkänkipeästä erehdyksestä. Ei sillä, että olisin yrittänyt tarkoituksella asiaa pimittää, vaan sen esille tuominen oli edelleenkin vaikeaa tärkeälle ihmiselle. Pelko siitä, miten toinen reagoi, pitääkö huonona ihmisenä. Vaikka puheenaihe olisi joskus liipannut läheltäkin, mutta jos itse en ollut sillä hetkellä valmis kertomaan, niin se jäi odottamaan parempaa hetkeä.

Toivoisin solmivani avioliiton miehen kanssa, jonka kanssa voisin kokea kaiken sen hyvän, mitä en silloisessa liitossa koskaan saanut. Kokea miltä tuntuu, kun aviopuoliso arvostaa ja kunnioittaa. Ehkäpä tyttöystäväsi ajattelee samaan tapaan. Hänkään ei ehkä tunne koskaan olleensa naimisissa - ei sillä tavalla, miltä sen kuuluisi tuntua. Siinä mielessä, ap, sinä olisit hänelle ensimmäinen oikea aviomies.

Kaikkea hyvää teidän suhteelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hieman kulunut fraasi, mutta katsopa ap peiliin, sieltä löytyy aika iso osa selitykseen, miksi tieto tuli vasta tässä vaiheessa. Tyttöystävä ei ole luottanut sinuun ja tiesi, että nostat karmean möläkän asiasta niin kuin nyt ilmeisesti teitkin. Itsesi nostat kyllä hänen yläpuolelleen, kun olet ollut vain tunteettomassa avoliitossa, mutta se, että toinen on ollut avioliitossa, onkin jo ihan kamala asia olevinaan. Teillä on kuitenkin aika samanlaiset historiat, mutta sinä et asiaa huomaa, vaan lillut itsesäälissä sen takia, että nainen on kerran jo vihitty.

Ehkä et sittenkään ollut naisen luottamuksen arvoinen, kun ilmeisesti viilensit välinne kertomisen jälkeen. Ehkä et ole naiselle koskaan se ystävä ja luotettu henkilö, koska sinusta ei voi koskaan tietää miten reagoit. Mitä teet esimerkiksi jos tämä entinen aviomies tulee teitä vastaan? Tai otatko tämän avioliittoasian esiin taisteluaseeksi joka ikisessä riidassanne tästä eteenpäin? Naisena olisin nyt tarkkaillut sinun reagoimista hyvin tarkkaan ja tehnyt siitä omat päätelmäni. Ja ne päätelmät voisivat hyvin kaataa koko suhteen.

Minulle avoliitto on matalan kynnyksen takana, mutta avioliitto tarkoittaa, että tässä ollaan loppuelämä. Ei minulle ole ongelma myöntää, että olen mustasukkainen. Myös tyttöystäväni on ja hän sanoikin, että häntä vituttaa aina kun hän miettii avoliittoani. En ole "nostanut karmeaa möläkkää" enkä "viilentänyt välejämme". Kerroin, että asia on shokki, kysyin joitakin kysymyksiä ja pidin synkimmät mölyt mahassani, koska shokissa yms. ei kannata mennä sanomaan ihan mitä sylki suuhun tuo. Olen keskustellut asian hänen kanssaan sillä tarkkuudella kuin haluan ja aion hoitaa loppuselvittelyt pääni ja vauvapalstan sisällä. Ap

No huhheijaa vaan... Voin vain kuvitella sinut ja jos olisin nainen, niin juoksisin. Jo aloituksessa käyttämäsi sanavalinnat ovat naurettavia ja mustasukkaisuus historiaa kohtaan on kuvottavaa. Et sinä mitään aikuista naista sinne nyrkin ja hellan väliin pysty ottamaan, vaan tarvitsisit jonkun nuoren immen, jolla ei ole minkäänlaista mieshistoriaa ja pystyisitkö muovaamaan hänestä itsellesi juuri mieleisen paketin. Tee naisellesi palvelus ja jätä hänet. Hän ei tarvitse sinun kaltaista pelleä elämäänsä. Älkää nyt hyvänen aika ainakaan tehkö lapsia.

Sanoisin, että osaan pitää mustasukkaisuuteni varsin hyvin kurissa ja itselläni, koska tiedän kyseessä olevan minun ongelmani, enkä halua rajoittaa puolisoni tekemisiä. Tyttöystäväni matkustelee hyvin paljon töissään ja hänellä on enemmän mies- kuin naispuolisia ystäviä. Minä en puutu näihin asioihin millään lailla, en puutu hänen pukeutumiseensa, en puutu jos hän haluaa lähteä juomaan. En aio olla enkä ole mikään kontrollifriikki, vaan kanssani pystyy elämään kuten kenen tahansa normaalin ihmisen kanssa.

Mitä tulee nyrkin ja hellan välissä olemiseen, niin ex-tyttöystäväni petti minua matkoillaan ja kun hän tuli sieltä kotiin soitettuaan jo matkan aikana minulle, että näin kävi, halasin häntä. Että sellainen väkivaltainen naistenhakkaaja täällä, kiitos vaan. Ap

Joo, hienoa. Mikä tässä sitten on oikein ongelmana? Pystytkö enää olemaan naisen kanssa normaalisti vai pidätkö siellä muistissa tämän kohtalokkaan avautumisen ja olet koko ajan varpaisillasi mahdollisten tulevien asioiden varalta? En ole muuten vieläkään ymmärtänyt mikä ero oikeasti mielessäsi on muutaman kuukauden avoliitolla ja avioliitolla. Ei se voi olla joku papin sanominen, sitä en usko syyksi vaikka niin väittäisit. Yhtä lailla molemmissa suhteissa ollaan yhdessä asuttu, suunniteltu yhteistä tulevaisuutta, naitu jne.

Vierailija kirjoitti:

pari vuotta sitten vajaan vuoden verran ja koko suhde kesti pari vuotta. Olemme alle kolmekymppisiä. Järkytyin tiedosta aika pahasti. Vieläkin on hiukan vaikea suhtautua koko asiaan, vaikka olemme keskustelleet siitä.

"Hauskaa" myös, että en usko, että asiasta olisi muodostunut minkäänlainen ongelma, jos hän olisi kertonut siitä jo tutustumisvaiheessa, koska tietysti ihmisillä on erilaisia historioita ja olisin kyllä ymmärtänyt asian. Nyt minua jotenkin vituttaa. Hän myös väittää, ettei kertonut, koska "asia ei koskaan tullut esiin ja olisi tuntunut kummalliselta vain kertoa siitä heti kättelyssä." Keskustelimme kuitenkin sujuvasti useampaan otteeseen hänen ystäviensä onnistuneista ja epäonnistuneista liitoista. Tällä hetkellä siis ehkä vituttaa eniten, ettei hänessä ole naista sanoa, ettei kertonut aiemmin, koska ei uskaltanut.

Pääsen kyllä asiasta yli ja olen edelleen hyvin rakastunut naiseen, mutta onhan se selvä, että tuossa käytettiin aika iso pooli luottamusvaraa ja perseilykiintiötä.

Miten tähän koko asiaan pitäisi suhtautua?

Niinpä niin, ei uskaltanut kertoa. Revi siitä.

Oletko ladellut naiselle jo kaikki ehtosi siitä mitä hänellä on vielä varaa tehdä tai sanoa ettei vain mainitsemasi perseilykiintiö paukahda yli? Oletko sinä käyttänyt siitä kiintiöstä jo osasi? Ainakin tänne vauvapalstalle henkilökohtaisia kirjoittelusta täyttyisi sinun kiintiösi, jos naisesi olisin. Herää mies!! Et ilmeisesti pääse jutusta ikinä yli, joten etsi itsellesi parempi nainen ja lopeta ruikuttaminen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä avoliitto ja arjen jakaminen viiden vuoden ajan on iso juttu. Noin ison merkityksen antaminen häille on ihan lapsellisen romantisoitua ajattelua.

Niinhän se onkin iso juttu ja siksipä ap siitä kertoikin tyttöystävälleen. Miksi tyttöystävä ei kertonut avioliitostaan? Ihme salailua ja selittelyä. Ja vaikka teillä muilla avioliiton vähättelijöillä ei ole mitään arvostusta enää avioliittoa kohtaan, niin joillekin sillä on merkitystä. Ilmeisesti ap:lle avoliitto ei ole samalla lailla pysyvä liitto kuin avioliitto ja hänelle sillä avioliitolla oikeasti on paljon isompi merkitys.

Taitaa olla linjoilla aika montakin pika-avioliiton läpikäynyttä mammaa, kun niin henkilökohtaisesti tuntuvat asian ottavan. Pitäiskö järkätä galluppi, että kuka mammoista on viihtynyt naimisissa lyhyimmän hetkosen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna olisin iloinen, ettei ole pitänyt asiaa niin merkityksellinen, että olisi kertonut sinulle. Sen sijaan hän on kekskittynyt tutustumaan sinuun. Et siis ole mikään laastari tai terapiaistunto vaan kiinnostava ihminen.

Aikaisempi avioliitto ei ole lainkaan merkityksellinen asia? Mutta jos ap:lle on, niin sittenhän tuossa on kaksi hyvin eri tavalla ajattelevaa ihmistä. Ja se kyllä vaatii käsittelyä, eli kannattaako suhdetta edes jatkaa. Jos ap haluaa mennä naimisiin tämän naisen kanssa, ja he eivät ajattele avioliitosta samalla tavalla siis. Toiselle se on oikeasti elämän mittainen sitoutuminen ja toiselle "ei niin merkityksellinen" juttu... Ei kyllä hyvää lupaa.

Ap.on ollut pitkässä avoliitossa rakastamatta. Kyllähän se että on ollut valmis avioitumaan ja ottamaan riskin kertoo suuremmasta kyvystä sitoutua.

Huh huh, aikamoisen tunnekylmää jos tosiaan noin on, ap. Viisi vuotta on hemmetin pitkä aika viettää parisuhteessa ilman syviä tunteita. Kun asian noin esittää, niin jos olisin tyttöystävä niin ottaisin jalat alleni. Eli olen päinvastaista mieltä kuin aiempi kommentoija tuosta oletetusta "kyvystä sitoutua".

Tuo on jonkun mielipide, ei ap:n oma kommentti. Haloo, nyt lukekaa vähän tarkempaan, kuka kirjoittaa mitäkin. Ap kirjoitti, että on tähän nykyiseen tyttöystäväänsä palavasti rakastanut. Ap ei kirjoittanut, ettei koskaan ole ollut kehenkään muuhun rakastunut. Kirjoitti vain, että ei ole ollut näin palavasti rakastunut aikaisemmin kuin nyt. Aika törkeää itseasiassa, kuinka täällä vääristellään ja valehdellaan toisten sanomisia.