Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
vuonna -57 syntynyt äitini kertoo kuinka sotavuosien jälkeen hänen lapsuudessaan oli pula kaikesta
27.11.2017 |
Mikähän juttu tuo on kun tarkemmin ajattelee; hän syntyi yli 10 vuotta sodan loppumisen jälkeen ja ollut teini ikäinen -70 luvulla, oliko silloin muka jokin pula-aika?
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sen on täytynyt olla köyhää elämää, kun uutisissa juuri kerrotaan, kuinka tuotteiden hinnat ovat laskeneet 30 vuodessa 38%, kun sitä vertaa palkkatasoon. Ja silloin elettiin 1987. Ja voi vain kuvitella mikä oli ostovoima 60-70-luvulla
Mistä tuotteista on kyse? Suomen Pankin / Rahamuseon sivulla on muutamia hintoja, tosin elintarvikkeista on mukana vain neljä tuotetta (voi, peruna, kahvi, viina) joista vain peruna on vähän järkevämpi ostos. Näiden hinta on kyllä laskenut vuodesta 1987, mutta esim. junalippu on nykyään vähän kalliimpi suhteessa palkkoihin. Ja jos satut olemaan työtön etkä saa palkkaa, niin minimituethan ei ole nousseet juuri lainkaan noista ajoista inflaatio huomioituna, eli kaikkein köyhimpien ostovoima ei ole noussut, vaan monessa kohtaa laskenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niitä kovin parjattuja suurten ikäluokkien lapsia ja syntynyt 40-luvun lopulla. Asuimme äitini kanssa isovanhempien luona. Ahdasta oli, mutta niin oli melkein kaikilla. Ulkohuussissa käytiin asioilla ja sanomalehteen pyyhittiin. Sauna oli piharakennuksessa. Kesäisin äidin nuoremmat sisarukset majailivat saunarakennuksen vintillä. Omaa kaivoa ei ollut, vaan saimme hakea veden naapurin kaivosta. 7
50-luvun puolivälissä taloa laajennettiin ja uudistettiin muutenkin. Tuli vesijohto (kylmä vesi), sisävessa ja sauna kellariin. Pesukonetta ei ollut, vaan mamma pesi pyykin isossa korkeajalkaisessa puupaljussa eli lahankassa pyykkilaudalla ja ruskealla saippualla. Pulsaattoripesukone tuli joskus 50/60-luvun vaihteessa. Valkopyykki keitettiin saunan padassa.
Äiti avioitui -55 ja muutimme naapurikuntaan. Asuntona oli melkein viisi vuotta omakotitalon yläkerran keittiö ja kamari. Oli aluksi ulkovessa ja kantovesi. Parin vuoden päästä omistaja teetti hiukan remonttia ja saimme vesijohdon (kylmä vesi) ja sisävessan kylmän eteisen nurkkaan. Kun pikkuveli syntyi, hankittiin pesukone, pulsaattori.
Ruoka vielä 50-luvulla oli aika vaatimatonta, mutta ei kuitenkaan köyhää. Oli selvää, että kasviksia ja vihanneksia oli vain kesäkaudella saatavissa, mutta toisaalta useimmilla perheillä oli kellarissa perunoiden lisäksi porkkanoita, lanttuja, punajuuria sekä monenlaisia säilykkeitä. Lihaa syötiin varmasti vähemmän, mutta emme kärsineet puutossairauksista. Toisaalta eihän tomaatteja ja tuoretta kurkkua ollut vielä 80-luvun alussakaan ympäri vuoden saatavana, vaikka muuten ruokavalikoima oli monipuolistunut.
Eli ei se -57 syntynyt äiti mitään satuja kerro, vaan ihan tosijuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo siinä 60 ikävuoden tietämillä alkaa ihmisillä yleensä pää vähän pehmenemään ja jutut sen mukana. Niin myös äidilläsi. Eläkeiän kynnyksellä alkaa sellainen käsittämätön epätotuuksien ja muun sonnan suoltaminen. Näkeehän sen internetpalstoillakin kun mummot, ahem siis mammat kirjoittelee käsittämättömiä avauksia toinen toisensa perään.
60 -vuotiaalla kuitenkin vielä monta vuotta työelämässä, ei passaa vielä pää pehmetä.
Ei siihen voi itse vaikuttaa, ainakaan enää 60 vuoden iässä.
Kyllä voi! Sinähän nyt jäärä olet.
Vierailija kirjoitti:
Olen niitä kovin parjattuja suurten ikäluokkien lapsia ja syntynyt 40-luvun lopulla. Asuimme äitini kanssa isovanhempien luona. Ahdasta oli, mutta niin oli melkein kaikilla. Ulkohuussissa käytiin asioilla ja sanomalehteen pyyhittiin. Sauna oli piharakennuksessa. Kesäisin äidin nuoremmat sisarukset majailivat saunarakennuksen vintillä. Omaa kaivoa ei ollut, vaan saimme hakea veden naapurin kaivosta. 7
50-luvun puolivälissä taloa laajennettiin ja uudistettiin muutenkin. Tuli vesijohto (kylmä vesi), sisävessa ja sauna kellariin. Pesukonetta ei ollut, vaan mamma pesi pyykin isossa korkeajalkaisessa puupaljussa eli lahankassa pyykkilaudalla ja ruskealla saippualla. Pulsaattoripesukone tuli joskus 50/60-luvun vaihteessa. Valkopyykki keitettiin saunan padassa.
Äiti avioitui -55 ja muutimme naapurikuntaan. Asuntona oli melkein viisi vuotta omakotitalon yläkerran keittiö ja kamari. Oli aluksi ulkovessa ja kantovesi. Parin vuoden päästä omistaja teetti hiukan remonttia ja saimme vesijohdon (kylmä vesi) ja sisävessan kylmän eteisen nurkkaan. Kun pikkuveli syntyi, hankittiin pesukone, pulsaattori.
Ruoka vielä 50-luvulla oli aika vaatimatonta, mutta ei kuitenkaan köyhää. Oli selvää, että kasviksia ja vihanneksia oli vain kesäkaudella saatavissa, mutta toisaalta useimmilla perheillä oli kellarissa perunoiden lisäksi porkkanoita, lanttuja, punajuuria sekä monenlaisia säilykkeitä. Lihaa syötiin varmasti vähemmän, mutta emme kärsineet puutossairauksista. Toisaalta eihän tomaatteja ja tuoretta kurkkua ollut vielä 80-luvun alussakaan ympäri vuoden saatavana, vaikka muuten ruokavalikoima oli monipuolistunut.
Eli ei se -57 syntynyt äiti mitään satuja kerro, vaan ihan tosijuttuja.
57 syntynyt äiti on ollut 3-vuotias vuonna 60 eli tuskin muistaa juuri mitåän 50-luvusta josta kerrot. -ei ap
Coca cola tuli Suomeen -52 olympialaisten mukana vaikka joku kirjoitti että sitä ei -70-luvulla ollut. Itse join cocista usein -70-luvulla, toki muistan noita muitakin limsamerkkejä. Cocispulloissa oli hienot kruunukorkit ja korkin sisäpuolella luki jotain. Keräsimme korkkeja kaverini kanssa ja uskon että omani ovat edelleen jossain tallella. Olen syntynyt -61 ja ihan tavallista keskiluokkaa oltiin. Tosin sen ajan keskiluokka oli paljon köyhempää kuin keskiluokka tänä päivänä kun kaikilla (köyhemmilläkin) pitää nykyisin olla uudet pelit ja vehkeet (esim.kännykät, tietokoneet) koko ajan. Onnellisuus tuli ihan muista asioista kuin materiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkähän perheissä, joissa isä oli sotainvalidi?
Vierailija kirjoitti:
Säänöstely loppui 50-luvun puolessavälissä ja 1960-luvulla maa oli jo vauraampi kuin 1938. Sota-aika teki kyllä ison loven kansallisvarallisuuteen. Itse olen syntynyt 60-luvulla, ja vaikka köyhiä olimme, ei mitään pulaa ollut. Kaupasta sai eräitä eksoottisia hedelmiä luk.ottamatta kaikkea mitä nykyäänkin. Paprikat ilmestyivät marketeihin 70-luvulla ja kiwit ja avokadot 80-luvun alussa. Parempi ostovoima silloin oli kuin nykyään.
Koulun kotitaloustunnilla oli kiwiä ja avokadoja jo 70-luvun alkupuolella. Mutta vain kerran joku konsulentti niitä esitteli.
Ei silloin enää jaettu kouluissa kenkiä eikä vaatteita vaan lappuja, joilla niitä sai ostaa. Kaupoissa oli tavaraa ja vain autot taisivat olla jotenkin rajalliset, kun maahan tuotiin enemmän itäautoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säänöstely loppui 50-luvun puolessavälissä ja 1960-luvulla maa oli jo vauraampi kuin 1938. Sota-aika teki kyllä ison loven kansallisvarallisuuteen. Itse olen syntynyt 60-luvulla, ja vaikka köyhiä olimme, ei mitään pulaa ollut. Kaupasta sai eräitä eksoottisia hedelmiä luk.ottamatta kaikkea mitä nykyäänkin. Paprikat ilmestyivät marketeihin 70-luvulla ja kiwit ja avokadot 80-luvun alussa. Parempi ostovoima silloin oli kuin nykyään.
Koulun kotitaloustunnilla oli kiwiä ja avokadoja jo 70-luvun alkupuolella. Mutta vain kerran joku konsulentti niitä esitteli.
Ei silloin enää jaettu kouluissa kenkiä eikä vaatteita vaan lappuja, joilla niitä sai ostaa. Kaupoissa oli tavaraa ja vain autot taisivat olla jotenkin rajalliset, kun maahan tuotiin enemmän itäautoja.
Olin varmaan kolmekymppinen kun näin ekaa kertaa kiivin. Ei todellakaan ollut köksässä 70-luvulla sellaisia😂 Avocado oli jossain reseptissä, sen muistan.
Vierailija kirjoitti:
Coca cola tuli Suomeen -52 olympialaisten mukana vaikka joku kirjoitti että sitä ei -70-luvulla ollut. Itse join cocista usein -70-luvulla, toki muistan noita muitakin limsamerkkejä. Cocispulloissa oli hienot kruunukorkit ja korkin sisäpuolella luki jotain. Keräsimme korkkeja kaverini kanssa ja uskon että omani ovat edelleen jossain tallella. Olen syntynyt -61 ja ihan tavallista keskiluokkaa oltiin. Tosin sen ajan keskiluokka oli paljon köyhempää kuin keskiluokka tänä päivänä kun kaikilla (köyhemmilläkin) pitää nykyisin olla uudet pelit ja vehkeet (esim.kännykät, tietokoneet) koko ajan. Onnellisuus tuli ihan muista asioista kuin materiasta.
Minäkin kirjoitin kyllä Cokiksesta, mutta mainitsin, etten tykännyt siitä teininä ollenkaan, enkä vieläkään. Siskoni oli töissä eräässä asemaravintolassa, ja keräsi cokispullojen korkit talteen, koska niillä saattoi saada sen cocacola-kameran. Kun sai tarpeeksi korkkeja niin sellainen kamera sitten saatiin. Tämä on ollut ehkä 60-luvun loppua (päättelen yhdestä valokuvasta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säänöstely loppui 50-luvun puolessavälissä ja 1960-luvulla maa oli jo vauraampi kuin 1938. Sota-aika teki kyllä ison loven kansallisvarallisuuteen. Itse olen syntynyt 60-luvulla, ja vaikka köyhiä olimme, ei mitään pulaa ollut. Kaupasta sai eräitä eksoottisia hedelmiä luk.ottamatta kaikkea mitä nykyäänkin. Paprikat ilmestyivät marketeihin 70-luvulla ja kiwit ja avokadot 80-luvun alussa. Parempi ostovoima silloin oli kuin nykyään.
Säännöstely ja sotakorvaukset loppuivat 1952, olympiavuonna. Niskasen 8 surmanluotia elokuva kuvaa 60-luvun loppua maalla. Kovin on kaukana kaupunkien elämästä.
Äitini on syntynyt 60-luvun alussa ja heillä oli ainakin köyhää. Asuivat maalla ja viljelivät omat perunansa. Lapsia oli 7 ja isä oli ollut aikanaan sodassa. Ei ollut juoksevaa vettä vaan kävivät kerran viikossa ulkosaunassa. Aikamoisen harppauksen äitini on saanut kokea noustessaan nykyteknologiaan ja mukavuuksiin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1960-luvulla ei ollut jääkaappeja. Maitoa ym säilytettiin kerrostaloissa ikkunoiden välissä ja ok-taloissa vintillä ja kesällä kellarissa.
Usein oli kova nälkä! Katsokaa sen aikuisia elokuvia ym. Suomessa ei ollut pulleita ihmisiä!
Ruoka oli hyvin yksipuolista!
Kesällä sai tuorekurkkua ja joskus tomaattia. Jätskiä sai vain kesällä.
Mitään ruokaa ei mennyt roskiin-ei koskaan. Homeisesta leivästä leikattiin home pois, homeisesta mehusta ja hillosta kuorittiin vihreä home pois.Miten tuo poikkeaa nykyisestä leipäjonojen aikakaudesta?
Tuohon aikaan oli vähän autoja. Nykyään kuulemma tulevat leipäjonoonkin Mersulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sen on täytynyt olla köyhää elämää, kun uutisissa juuri kerrotaan, kuinka tuotteiden hinnat ovat laskeneet 30 vuodessa 38%, kun sitä vertaa palkkatasoon. Ja silloin elettiin 1987. Ja voi vain kuvitella mikä oli ostovoima 60-70-luvulla
Mistä tuotteista on kyse? Suomen Pankin / Rahamuseon sivulla on muutamia hintoja, tosin elintarvikkeista on mukana vain neljä tuotetta (voi, peruna, kahvi, viina) joista vain peruna on vähän järkevämpi ostos. Näiden hinta on kyllä laskenut vuodesta 1987, mutta esim. junalippu on nykyään vähän kalliimpi suhteessa palkkoihin. Ja jos satut olemaan työtön etkä saa palkkaa, niin minimituethan ei ole nousseet juuri lainkaan noista ajoista inflaatio huomioituna, eli kaikkein köyhimpien ostovoima ei ole noussut, vaan monessa kohtaa laskenut.
Tuohon olisi ollut hyvä saada vertailuksi palkkojen lisäksi se, kuinka paljon eläkkeiden ja toimeentulotuen ostovoima on suhteessa vanhoihin aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 50-luvun loppu enää sillä tavoin köyhää ollut. Köyhää oli 40-luvulla heti sodan jälkeen, 50-luvun myötä köyhyys helpotti, 60-luvulla oltiin jo aika hyvissä kantimissa. Tietysti mihin vertaa. Kyllähän 70-luvun koulukuvissakin lapsilla on vielä "monot" jaloissa. Mutta väitän, että ihan oli oma vika, jos vielä 60-70 -luvulla elettiin ruoka- ja vaatepulassa. Eihän sitä tietenkään tähän päivään voi verrata, mutta ei se sama ollut kuin joku pula-aika.
Ja mikä on köyhyyttä? Omat isovanhempani olivat todella vaatimattomista oloista, isoisä on kerjännytkin 20-30 -luvulla talosta taloon. Elämä oli vaatimatonta heille aina. 80-luvulla asuivat vanhaa taloa, jossa oli kaikki kulahtanutta ja jostain vuosikymmenten takaa. Samat vaatteet ja samat kumpparit aina jalassa painoivat navettaan. Väritöllö oli, mutta esim. ulkovessaa käyttivät aina vuoteen 1988, kunnes muuttivat sieltä tilalta uuteen asuntoon. Ruoka oli perunaa ja läskisoosia, puuroa ja itsetehtyä leipää ja pullaa sekä kanamunia ja sikatuotteita. Niitä omia maatilan tuotoksia ja marjoja + vihanneksia. Silti eivät he köyhiä varsinaisesti olleet. Tyhjätaskuina oli aloitettu, tehty hirveästi töitä ja oltu pihejä. Maatila oli keskikokoinen ja velaton. Hyvät koneet pihassa ja rahaa säästötilillä. He kokivat elämänsä vauraaksi. Se, että oli aina ruokaa tarpeeksi, varaa pitää tilan rakennukset kunnossa ja ostaa vaikka uusi traktori, tuntui hyvältä. He nauttivat, että tilillä on rahaa ja ei tarvi pelätä sitä lapsuuden nälkää ja kurjuutta, jossa syyskuussa varpaat jäässä mentiin ilman kenkiä, kun vanhemmilla ei ollut varaa hankkia kenkiä. Eivät he kokeneet semmoista kulutustarvetta kuin me. Heille heidän elämänsä oli jo luksusta. Se täytti ne haaveet, jotka oli lapsena olleet: tarpeeksi ruokaa, rahaa säästössä ja oma maatila.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on syntynyt 60-luvun alussa ja heillä oli ainakin köyhää. Asuivat maalla ja viljelivät omat perunansa. Lapsia oli 7 ja isä oli ollut aikanaan sodassa. Ei ollut juoksevaa vettä vaan kävivät kerran viikossa ulkosaunassa. Aikamoisen harppauksen äitini on saanut kokea noustessaan nykyteknologiaan ja mukavuuksiin. :D
No kyllähän vielä tänäkin päivänä monet maalla asuvat, ainakin yhtään vanhemmat ihmiset, kasvattaa itse perunat ja porkkanat, ehkä myös kurkut ja tomaatit, on marjapuskia ja omenapuita, kerätään metsästä sieniä ja marjoja.
Muistan mä myös lapsuudesta kun oli ulkosauna, mut kai sitä useemmin lämmitettiin kun kerran viikossa, vesi piti kantaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Ei 50-luvun loppu enää sillä tavoin köyhää ollut. Köyhää oli 40-luvulla heti sodan jälkeen, 50-luvun myötä köyhyys helpotti, 60-luvulla oltiin jo aika hyvissä kantimissa. Tietysti mihin vertaa. Kyllähän 70-luvun koulukuvissakin lapsilla on vielä "monot" jaloissa. Mutta väitän, että ihan oli oma vika, jos vielä 60-70 -luvulla elettiin ruoka- ja vaatepulassa. Eihän sitä tietenkään tähän päivään voi verrata, mutta ei se sama ollut kuin joku pula-aika.
Ja mikä on köyhyyttä? Omat isovanhempani olivat todella vaatimattomista oloista, isoisä on kerjännytkin 20-30 -luvulla talosta taloon. Elämä oli vaatimatonta heille aina. 80-luvulla asuivat vanhaa taloa, jossa oli kaikki kulahtanutta ja jostain vuosikymmenten takaa. Samat vaatteet ja samat kumpparit aina jalassa painoivat navettaan. Väritöllö oli, mutta esim. ulkovessaa käyttivät aina vuoteen 1988, kunnes muuttivat sieltä tilalta uuteen asuntoon. Ruoka oli perunaa ja läskisoosia, puuroa ja itsetehtyä leipää ja pullaa sekä kanamunia ja sikatuotteita. Niitä omia maatilan tuotoksia ja marjoja + vihanneksia. Silti eivät he köyhiä varsinaisesti olleet. Tyhjätaskuina oli aloitettu, tehty hirveästi töitä ja oltu pihejä. Maatila oli keskikokoinen ja velaton. Hyvät koneet pihassa ja rahaa säästötilillä. He kokivat elämänsä vauraaksi. Se, että oli aina ruokaa tarpeeksi, varaa pitää tilan rakennukset kunnossa ja ostaa vaikka uusi traktori, tuntui hyvältä. He nauttivat, että tilillä on rahaa ja ei tarvi pelätä sitä lapsuuden nälkää ja kurjuutta, jossa syyskuussa varpaat jäässä mentiin ilman kenkiä, kun vanhemmilla ei ollut varaa hankkia kenkiä. Eivät he kokeneet semmoista kulutustarvetta kuin me. Heille heidän elämänsä oli jo luksusta. Se täytti ne haaveet, jotka oli lapsena olleet: tarpeeksi ruokaa, rahaa säästössä ja oma maatila.
Suosittelen katsomaan sellaisen dokumenttisarjan kuin Kansankodin kuokkavieraat.
Se kertoo sinullekin millaisesta köyhyydestä ja ahdingosta Suomesta lähdettiin Ruotsiin töihin 60-70-luvuilla.
Ja miltä se maaseutu näytti 60-luvulla ja miten sota näkyi perheiden elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Olen niitä kovin parjattuja suurten ikäluokkien lapsia ja syntynyt 40-luvun lopulla. Asuimme äitini kanssa isovanhempien luona. Ahdasta oli, mutta niin oli melkein kaikilla. Ulkohuussissa käytiin asioilla ja sanomalehteen pyyhittiin. Sauna oli piharakennuksessa. Kesäisin äidin nuoremmat sisarukset majailivat saunarakennuksen vintillä. Omaa kaivoa ei ollut, vaan saimme hakea veden naapurin kaivosta. 7
50-luvun puolivälissä taloa laajennettiin ja uudistettiin muutenkin. Tuli vesijohto (kylmä vesi), sisävessa ja sauna kellariin. Pesukonetta ei ollut, vaan mamma pesi pyykin isossa korkeajalkaisessa puupaljussa eli lahankassa pyykkilaudalla ja ruskealla saippualla. Pulsaattoripesukone tuli joskus 50/60-luvun vaihteessa. Valkopyykki keitettiin saunan padassa.
Äiti avioitui -55 ja muutimme naapurikuntaan. Asuntona oli melkein viisi vuotta omakotitalon yläkerran keittiö ja kamari. Oli aluksi ulkovessa ja kantovesi. Parin vuoden päästä omistaja teetti hiukan remonttia ja saimme vesijohdon (kylmä vesi) ja sisävessan kylmän eteisen nurkkaan. Kun pikkuveli syntyi, hankittiin pesukone, pulsaattori.
Ruoka vielä 50-luvulla oli aika vaatimatonta, mutta ei kuitenkaan köyhää. Oli selvää, että kasviksia ja vihanneksia oli vain kesäkaudella saatavissa, mutta toisaalta useimmilla perheillä oli kellarissa perunoiden lisäksi porkkanoita, lanttuja, punajuuria sekä monenlaisia säilykkeitä. Lihaa syötiin varmasti vähemmän, mutta emme kärsineet puutossairauksista. Toisaalta eihän tomaatteja ja tuoretta kurkkua ollut vielä 80-luvun alussakaan ympäri vuoden saatavana, vaikka muuten ruokavalikoima oli monipuolistunut.
Eli ei se -57 syntynyt äiti mitään satuja kerro, vaan ihan tosijuttuja.
Äkä nyt höpseksi. Muutin omilleni vuonna 1980 ja kyllä vain oli paikallisessa isossa ruokakaupassa tomaattia ja kurkkua ympäri vuoden. Ei tietenkään kotimaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla asuminen ei mitenkään suoraan korreloi köyhyyteen. Tulonjakotilastoissa on suurituloisimpana ryhmänä vuodesta toiseen maatalousyrittäjät (ryhmiä on seitsemän: yrittäjät, maatalousyrittäjät, ylemmät, alemmat toimihenkilöt, työntekijät, eläkeläiset, muut). Se että jotkin uudet asiat, kuten 60-luvulla jääkaappi, tulivat maaseudulle jälkijunassa, voi johtua myös tottumuksista ja kulttuurin hitaudesta eikä suoranaisesta rahapulasta. Ajateltiin, että jääkaappia ei tarvita, kun on kellarit. Ruokia myös käytettiin monipuolisesti tekemällä itse kaikkea mahdollista syötävää, joten elintarvikkeet eivät päässeet vanhenemaan. Ja käsitys siitä, mikä on "vanhentunutta", oli erilainen kuin nykyään.
Eivät ne maajussit ihan noin korkealla ole tilastoissa, mutta ihan hyvin keskiluokkaa kuitenkin. Vanhoina aikoina olivat vähän kauempana kärjestä kuin nykyään.
Maajusseilla oli kuitenkin se etu että suuren osan ruuasta sai tehtyä itse. Vaikkei rikastunut oli aina lihaa, kalaa, juureksia, hedelmiä, maitotuotteita, munia ja jauhoja. Ja jos jotain ei itsellä ollut saattoi aina tehdä vaihtokauppaa naapurin kanssa. Kaupunkilaisella ei ollut mitään noista omasta takaa ja edelleenkin kaikki pitää hankkia kaupasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan eri maailmassa on apn äiti elänyt kuin minä -61 syntynyt, johtuisiko siitä että omat vanhempani olivat sota-aikana syntyneitä parikymppisiä nuoria.
Kuulin kyllä tarinoita pula-ajasta, mutta se oli ollut vanhempieni lapsuutta, nuoruutta.
Minun lapsuuteni oli nousukiitoa suoraan ylös, vuosi vuoden jälkeen taloudellisesti parempaa, vaikka nyt ajatellen ja nykyisellä elintasolla hyvin köyhää. Leivän päälle sai makkaraa tai juustoa ei molempia ja makkaransiivuja, lauantaimakkara, ei syöty ilman sitä leipää. Lauantaina sai lakun tai tikkarin, joskus jopa hedelmäkarkkiaskin.Samoja muistoja. Lauantaisin saunan jälkeen saatiin pikkusiskon kanssa molemmat pieni limsapullo. Cokista varmaan oli, mutta minusta se oli jo silloin pahaa. Päärynä- ja ananaslimsa oli hyvää. Muro-keksit ja suklaalehdet olivat olemassa jo silloin, saattoipa niitäkin saada, mutta ei montaa. Ihmettelin aikoinaan sitä, kun pienet cokispullot hävivivät ja oli pakko ostaa sellainen 1,5-litrainenko se oli. Poika kun 80-luvun lapsena tykkäsi siitä.
Edellinen kirjoitti noista makkara ja juustosiivuista - en edelleenkään voi laittaa sekä juustoa että makkaraa leivän päälle, koen sen tuhlauksena. Ja lauantainamit oli juuri tuota luokkaa. Synttäreille sai ostaa 50 pennillä nallekarkkeja (pennin kappale) ja ne riitti koko lapsilaumalle.
vm -60
Alue: Aihe vapaa
Ei siihen voi itse vaikuttaa, ainakaan enää 60 vuoden iässä.