vuonna -57 syntynyt äitini kertoo kuinka sotavuosien jälkeen hänen lapsuudessaan oli pula kaikesta
Mikähän juttu tuo on kun tarkemmin ajattelee; hän syntyi yli 10 vuotta sodan loppumisen jälkeen ja ollut teini ikäinen -70 luvulla, oliko silloin muka jokin pula-aika?
Kommentit (223)
Sokerin ja kahvin säännöstely loppui 1954.
Kyllä monet muistelivat viisikymmenluvulla näitä aikoja, jolloin oli puute kaikesta.
Muistan kun kotona oli sikuripaketti jäänteenä, siis ei enää käytössä. Kahvia jo kaupasta kun aloin muistamaan asioita.
Muistan myös ruokakuponkeja nähneeni, vaikka eivät nekään enää olleet käytössä, mutta 1950 kun synnyin olivat.
Sokeria paloiteltiin sokeritopasta sokerisaksilla, myöhemmin tulivat palasokerit.
Äitini kirnusi voiita, muistan sen. Voi suolattiin ja laitettiin voipyttyyn. Oli muuten hyvänmakuista ja lisäaineetonta .
Viilin tekemisen muistan hyvin, ei saanut kesken ravistella.
Riippuu paljon syntyykö äitisi kaupungissa vai maaseudulla ja pahin kohtalo oli tietysti menetetyn Karjalan vanhempien lapsilla, kun saivat ottaa mukaan uudelle asuinalueelle, mitä jaksoivat käsillään kantaa, eikä rahaa ollut ostaa uutta.
Mieheni on evakon lapsi ja syntynyt v.55 ja hänen lapsuutensa on karu, vaikka asui kaupungissa, sillä usein evakoiden lapsia, vaikka olivat Suomen kansalaisia, kohdeltiin huonosti, niin kuin nykyajan pakolaisia. Ryssiteltiin ja pyydettiin palaamaan sinne mistä oli tullutkin ja tähän osallistuivat aikuiset, jopa opettajat. Ja pelkoa toi usein eri uskonto, kun monet evakot olivat ortodokseja.
Kyllä monessa perheessä varjosti vielä 50-60-luvulla sodan julmuudet ja kauhuus.
Muistan usein heränneeni, kun isäni huusi suoraa huutoa unissaan ja nousi seisomaan sänkynsä viereen, hiestä märkänä ja katse suoraan tuijottaen ja äitini yritti rauhoitella isää. Se oli hyvin pelottavaa.