Jos Jumala loi kaiken niin hän loi myös kaiken tyhjästä, miksi jotkut pitävät luomisteoriaa jotenkin uskottavampana kuin alkuräjähdystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se on niin vaikeaa ajatella, että vaikka maailma oliskin syntynyt "tyhjästä" ja suurinpiirtein niin kuin tiede -joka ei ole absoluuttinen totuus koskaan- sen selittää, niin Jumala olisi kuitenkin se alkuunpaneva voima kaikessa? Raamatussa lukee 6 päivää ja lepopäivä, mutta siellä lukee myös, että Jumalalle 1 päivä voi olla tuhat vuotta ja toisinpäin. Että Raamattu puhuu vertauskuvin, ihan niinkuin Jeesuskin monessa opetuksessaan.

Asiat ei oikeasti ole monimutkaisia eikä niistä sellaista tarvii tehdä. Ihan vaan sillä, kun laajentaa omaa elinpiiriään sen oman kuplan ulkopuolelle, oli se kupla millainen vaan, pääsee pitkälle. Vaatii myös älykkyyttä, rohkeutta ja uskallusta tehdä niin.

Jumala on täysin turha elementti tuossa kuviossa. 

Kerro sitten miten universumi voi syntyä tyhjästä.

Kukaan ei väitä sen syntyneen tyhjästä.

Siinä tapauksessa 'jotakin' on aina ollut olemassa. Onko asia todellakin noin nykytieteen valossa?

Jotakin on aina ollut olemassa, ei sen olemassaoloon millään logiikalla tarvita mitään vitun jumalaa. jonkunhan sen jumalankin on pitänyt tehdä tai ehkä edellisen unigversumin tietoissuus tiivistyi siksi kosmiseksi jumalaksi, mutta jos näin on niin aika paskaa se tietoisuus on kun luodaan elämää ja sitten kidutetaan sitä helvetissä kun ei suihinotto kaikkia nappaa. sairas on teidän jumalanne.

Mikä lääkitys sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se on niin vaikeaa ajatella, että vaikka maailma oliskin syntynyt "tyhjästä" ja suurinpiirtein niin kuin tiede -joka ei ole absoluuttinen totuus koskaan- sen selittää, niin Jumala olisi kuitenkin se alkuunpaneva voima kaikessa? Raamatussa lukee 6 päivää ja lepopäivä, mutta siellä lukee myös, että Jumalalle 1 päivä voi olla tuhat vuotta ja toisinpäin. Että Raamattu puhuu vertauskuvin, ihan niinkuin Jeesuskin monessa opetuksessaan.

Asiat ei oikeasti ole monimutkaisia eikä niistä sellaista tarvii tehdä. Ihan vaan sillä, kun laajentaa omaa elinpiiriään sen oman kuplan ulkopuolelle, oli se kupla millainen vaan, pääsee pitkälle. Vaatii myös älykkyyttä, rohkeutta ja uskallusta tehdä niin.

Jumala on täysin turha elementti tuossa kuviossa. 

Kerro sitten miten universumi voi syntyä tyhjästä.

Kukaan ei väitä sen syntyneen tyhjästä.

Siinä tapauksessa 'jotakin' on aina ollut olemassa. Onko asia todellakin noin nykytieteen valossa?

Jotakin on aina ollut olemassa, ei sen olemassaoloon millään logiikalla tarvita mitään vitun jumalaa. jonkunhan sen jumalankin on pitänyt tehdä tai ehkä edellisen unigversumin tietoissuus tiivistyi siksi kosmiseksi jumalaksi, mutta jos näin on niin aika paskaa se tietoisuus on kun luodaan elämää ja sitten kidutetaan sitä helvetissä kun ei suihinotto kaikkia nappaa. sairas on teidän jumalanne.

Jos tietoisuuteen sisaltyy, etta on olemassa:

A: hyva

B: paha

Niin omaan totuuteeni, joka nojaa edellaolevien olemassaolon totuudellisuuteen sisaltyy seuraava:

C: hyva pitaa sailyttaa

D: paha pitaa havittaa

Jankutan edelleen tuota ylla olevaa "kaksoistotuutta" Ei jumalakaan joka sita noudattaa voi olla vaarassa. Miksi olisi. Egyptilainen totuus.

Ehka kaikkeudella on kuitenkin korvat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se on niin vaikeaa ajatella, että vaikka maailma oliskin syntynyt "tyhjästä" ja suurinpiirtein niin kuin tiede -joka ei ole absoluuttinen totuus koskaan- sen selittää, niin Jumala olisi kuitenkin se alkuunpaneva voima kaikessa? Raamatussa lukee 6 päivää ja lepopäivä, mutta siellä lukee myös, että Jumalalle 1 päivä voi olla tuhat vuotta ja toisinpäin. Että Raamattu puhuu vertauskuvin, ihan niinkuin Jeesuskin monessa opetuksessaan.

Asiat ei oikeasti ole monimutkaisia eikä niistä sellaista tarvii tehdä. Ihan vaan sillä, kun laajentaa omaa elinpiiriään sen oman kuplan ulkopuolelle, oli se kupla millainen vaan, pääsee pitkälle. Vaatii myös älykkyyttä, rohkeutta ja uskallusta tehdä niin.

Jumala on täysin turha elementti tuossa kuviossa. 

Kerro sitten miten universumi voi syntyä tyhjästä.

Ihan vain alkamalla olla. Ensin ei ollut, ja sitten oli. Mitään keinoa tai syytä siihen ei tarvita.

Tyhjästä ei voi tulla mitään.

Sinulla oli varmaan jotain todisteita tälle väitteellesi?

On toki, logiikka.

1) 'Ei-mitään' on 'ei-mitään'. 'Ei-mitään' ei voi muuttua 'joksikin', muuten se ei alunalkaenkaan ollut 'ei-mitään'. Jos siitä tulee 'jotain', se ei ollut 'ei-mitään'.

2) Negaatiota ei voi todistaa, eli esität logiikan kannalta virheellisen vaatimuksen jos vaadit todistetta sille että mitään ei tapahtunut. Sinun pitää todistaa, että jotain tapahtui. Se, että nyt on olemassa 'jotain' ei ole todiste, vaan kehäpäätelmä, mikä ei myöskään ole logiikan sallimaa.

Missä olet päässyt näkemään ja tutkimaan tuota 'ei-mitään' jonka ominaisuuksiin pystyt laskemaan että siitä ei voi tulla 'jotain', ja mistä tiedät että se oli juuri tuota 'ei-mitääntä' josta maailmankaikkeus sai alkuunsa eikä jotain sellaista 'ei-mitääntä' josta voi tulla 'jotain'?

Hupsu kysymys. 'Ei-mitään' on logiikan ja semantiikan käsite. Ei sitä tarvitse nähdä ja tutkia yhtään enempää kuin mitään muutakaan logiikan käsitettä. Tiede mittaa ilmiöitä, ei käsitteitä joita se käyttää mutta ei mittaa. Sinulla on ihan kirjaimellisesti käsitteet sekaisin. :-)

Voimme kuitenkin varmasti olettaa, että fyysinen maailmankaikkeus ei ole saanut alkuunsa semanttisesta käsitteestä, joten ymmärtänet kuinka väärässä logiikkasi kanssa olet.

Minä kysyn nyt edelleen, että mistä voimme löytää sellaista 'ei-mitään' jotta voisimme sen ominaisuuksia tutkia ja todeta että siitä ei voi myöskään mitään muuta syntyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se tyhjyys sitten on? Kauhean vaikea ajatella, että olisi jotain "ei mitään". Ei aijaa, ei tilaa, ei mitään ollut. Se menee yli ihmusaivojen ymmärryksen. Aina on täytynyt olla jotain, niin mun on pakko ajatella, koska en pysty käsittämään muuta. Mutta yhtä käsittämätöntä on yrittää ymmärtää sitä, että AINA olisi ollut jotain. Ikuisesti jotain, ei olisi alkua sille jollekin. Edes yhtenö pienenä atomin osan hippusena(sori epätieteellinen ilmaus) olisi ollut jotain. Menee yli ymmärryksen. Sitä pystyy käsittämään vain sen, että 1. Jotain on aina ollut ja 2. Sillä jollakin on alku ja loppu.

Ajattele sitä matemaattisesti. Tyhjyys olkoon 0. Jos painovoima on -1 ja materia on 1, niin siiden summa on edelleen 0. Mitään ei ole oikeastaan luotu, vaan tyhjyys on vain muuttanut muotoaan. Kaikki mahdolliset unversumiyhdistelmät (-2 ja 2, -3 ja 3 jne.) ovat olemassa, me vain satumme elämään yhdessä yhdessä niistä. Tämä teoria on tietenkin multiversumi.

Universumi ei ole matematiikan käsite. Yhteenlaskusi ei ole osoitus siitä, että esimerkkisi on oikein. 'Ei-mitään' ei ole nolla, koska nollakin on jotain, se on käsite. Kun oli olemassa 'ei-mitään', ei ollut edes nollaa.

Alussa oli määrittelemätön määrä energiaa ja joku määrittelemätön massa joka hajosi ja 

maailmankaikkeus alkoi liikkumaan joka suuntaan.... Siinä sivussa tuli planeetat juuri sopivalle etäisyydelle toisistaan, että elämä oli mahdollista maa nimisellä planeetalla. Lämpötilat, alkuaineyhdistelmät sattumalta täysin sopivat dna:n kehittymiselle,  Solu on kohta niin fiksu että ohjaa itse itseään...Ensimmäinen laji syntyy...helppoa... Jos älyä on niin paljon jo ihmisen perusrakenteissa, niin miten me ei olla luotu mitään uutta ... Vielä hankalampaa on uskoa, että tämä kaikki olis vaan syntynyt itsestään...

Ajatellaan vaikka ihmisen ruoansulatusta...synty varmaan ihan itsestään. No jos se on niin helppoa, niin luokaapa sellainen. . . Aivokemian tasapaino on varmaan kans ihan helppo luoda. Laitetaan kasa alkuaineita sopivaan ympäristöön ja jäädaan odottamaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se tyhjyys sitten on? Kauhean vaikea ajatella, että olisi jotain "ei mitään". Ei aijaa, ei tilaa, ei mitään ollut. Se menee yli ihmusaivojen ymmärryksen. Aina on täytynyt olla jotain, niin mun on pakko ajatella, koska en pysty käsittämään muuta. Mutta yhtä käsittämätöntä on yrittää ymmärtää sitä, että AINA olisi ollut jotain. Ikuisesti jotain, ei olisi alkua sille jollekin. Edes yhtenö pienenä atomin osan hippusena(sori epätieteellinen ilmaus) olisi ollut jotain. Menee yli ymmärryksen. Sitä pystyy käsittämään vain sen, että 1. Jotain on aina ollut ja 2. Sillä jollakin on alku ja loppu.

Ajattele sitä matemaattisesti. Tyhjyys olkoon 0. Jos painovoima on -1 ja materia on 1, niin siiden summa on edelleen 0. Mitään ei ole oikeastaan luotu, vaan tyhjyys on vain muuttanut muotoaan. Kaikki mahdolliset unversumiyhdistelmät (-2 ja 2, -3 ja 3 jne.) ovat olemassa, me vain satumme elämään yhdessä yhdessä niistä. Tämä teoria on tietenkin multiversumi.

Noniin mä en ole lukenut fysiikkaa kuin lukiossa viimeksi. Yritän tätä ymmärtää. Onko siis niin, että kun se painovoiman ja materian tasapaino jotenkin horjahtaa, syntyy jotain? Muutenhan summa olisi edelleen 0, eli tyhjyys? Vai menikö metsään?

Ps. Mulla ei ole agendaa mihinkään suuntaan tässä. Kiinnostaa vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se on niin vaikeaa ajatella, että vaikka maailma oliskin syntynyt "tyhjästä" ja suurinpiirtein niin kuin tiede -joka ei ole absoluuttinen totuus koskaan- sen selittää, niin Jumala olisi kuitenkin se alkuunpaneva voima kaikessa? Raamatussa lukee 6 päivää ja lepopäivä, mutta siellä lukee myös, että Jumalalle 1 päivä voi olla tuhat vuotta ja toisinpäin. Että Raamattu puhuu vertauskuvin, ihan niinkuin Jeesuskin monessa opetuksessaan.

Asiat ei oikeasti ole monimutkaisia eikä niistä sellaista tarvii tehdä. Ihan vaan sillä, kun laajentaa omaa elinpiiriään sen oman kuplan ulkopuolelle, oli se kupla millainen vaan, pääsee pitkälle. Vaatii myös älykkyyttä, rohkeutta ja uskallusta tehdä niin.

Jumala on täysin turha elementti tuossa kuviossa. 

Kerro sitten miten universumi voi syntyä tyhjästä.

Ihan vain alkamalla olla. Ensin ei ollut, ja sitten oli. Mitään keinoa tai syytä siihen ei tarvita.

Tyhjästä ei voi tulla mitään. Jos tulee, niin tyhjä ei ollut tyhjää ja kysymys siirtyy vain yhden askleen edemmäksi. Mistä tuli se, josta ensin ei ollut universumi tuli...

Kyllä voi. Et sä voi noin vain julistaa, että tyhjyydestä ei muka voisi tulla mitään. Edellisen sivun linkistä:

"But how can an entire universe come out of nothing? This apparently violates the conservation of matter and energy. But there is a simple answer.

Matter, of course, has positive energy. But gravity has negative energy. (For example, you have to add energy to the earth in order to tear it away from the sun. One separated far from the solar system, the earth then has zero gravitational energy. But this means that the original solar system had negative energy.)

If you do the math, you find out that the sum total of matter in the universe can cancel against the sum total of negative gravitational energy, yielding a universe with zero (or close to zero) net matter/energy. So, in some sense, universes are for free. It does not take net matter and energy to create entire universes."

Jos on olemassa energiaa, materiaa ja painovoimaa kuten tuossa lainauksessasi yllä, niin 'ei-mitään' ei ole olemassa koska on olemassa 'jotain'.

Sinä et taida ihan ymmärtää kuinka ehdoton käsite 'ei-mitään' on, kun tuota lainausta tunkutat viestistä toiseen.

Ei kun sinä et ymmärrä. Et osaa ajatella asiaa matemaattisesti, vaan jumitut sormi suussa ihmettelemään tuota ah niin kummallista käsitettä ei-mitään. Ei-mitään = ihan mitä vain, kunhan nettoenergia pysyy nollana.

Lisäksi vielä se tosiseikka, että meillä ei ole ainuttakaan havaintoa mistään "ei-mitäänistä" tai sen ominaisuuksista, joten on aika hataraa spekulaatiota lähteä sen pohjalta esittämään jotain väitteitä maailmankaikkeuden synnystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se tyhjyys sitten on? Kauhean vaikea ajatella, että olisi jotain "ei mitään". Ei aijaa, ei tilaa, ei mitään ollut. Se menee yli ihmusaivojen ymmärryksen. Aina on täytynyt olla jotain, niin mun on pakko ajatella, koska en pysty käsittämään muuta. Mutta yhtä käsittämätöntä on yrittää ymmärtää sitä, että AINA olisi ollut jotain. Ikuisesti jotain, ei olisi alkua sille jollekin. Edes yhtenö pienenä atomin osan hippusena(sori epätieteellinen ilmaus) olisi ollut jotain. Menee yli ymmärryksen. Sitä pystyy käsittämään vain sen, että 1. Jotain on aina ollut ja 2. Sillä jollakin on alku ja loppu.

Ajattele sitä matemaattisesti. Tyhjyys olkoon 0. Jos painovoima on -1 ja materia on 1, niin siiden summa on edelleen 0. Mitään ei ole oikeastaan luotu, vaan tyhjyys on vain muuttanut muotoaan. Kaikki mahdolliset unversumiyhdistelmät (-2 ja 2, -3 ja 3 jne.) ovat olemassa, me vain satumme elämään yhdessä yhdessä niistä. Tämä teoria on tietenkin multiversumi.

Universumi ei ole matematiikan käsite. Yhteenlaskusi ei ole osoitus siitä, että esimerkkisi on oikein. 'Ei-mitään' ei ole nolla, koska nollakin on jotain, se on käsite. Kun oli olemassa 'ei-mitään', ei ollut edes nollaa.

Sä et taida olla paljon matematiikkaa tai fysiikkaa lukenut? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se tyhjyys sitten on? Kauhean vaikea ajatella, että olisi jotain "ei mitään". Ei aijaa, ei tilaa, ei mitään ollut. Se menee yli ihmusaivojen ymmärryksen. Aina on täytynyt olla jotain, niin mun on pakko ajatella, koska en pysty käsittämään muuta. Mutta yhtä käsittämätöntä on yrittää ymmärtää sitä, että AINA olisi ollut jotain. Ikuisesti jotain, ei olisi alkua sille jollekin. Edes yhtenö pienenä atomin osan hippusena(sori epätieteellinen ilmaus) olisi ollut jotain. Menee yli ymmärryksen. Sitä pystyy käsittämään vain sen, että 1. Jotain on aina ollut ja 2. Sillä jollakin on alku ja loppu.

Ajattele sitä matemaattisesti. Tyhjyys olkoon 0. Jos painovoima on -1 ja materia on 1, niin siiden summa on edelleen 0. Mitään ei ole oikeastaan luotu, vaan tyhjyys on vain muuttanut muotoaan. Kaikki mahdolliset unversumiyhdistelmät (-2 ja 2, -3 ja 3 jne.) ovat olemassa, me vain satumme elämään yhdessä yhdessä niistä. Tämä teoria on tietenkin multiversumi.

Universumi ei ole matematiikan käsite. Yhteenlaskusi ei ole osoitus siitä, että esimerkkisi on oikein. 'Ei-mitään' ei ole nolla, koska nollakin on jotain, se on käsite. Kun oli olemassa 'ei-mitään', ei ollut edes nollaa.

Mistä tiedät että on ollut olemassa 'ei-mitään' ja miten se voi olla olemassa jos sitä ei ole?

Maje kirjoitti:

Ajatellaan vaikka ihmisen ruoansulatusta...synty varmaan ihan itsestään.

No ei kukaan niin väitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua että jumala itse sitten kuitenkin syntyi tyhjästä ja loi universumin tyhjästä, vaikkei tyhjästä voi syntyä mitään... (Ja eipä jumalaakaan ole todistettu, ja silti sellainen kuulemma voi olla, joten silloin myös tyhjästä syntyminen voi olla mahdollista, vaikkei sitä ollakaan todistettu.)

Fakta on kuitenkin se, että jos on ollut olemassa tyhjyys, siitä on ollut PAKKO syntyä jotain, koska muuten emme olisi täällä. Tai no vaihtoehtoja on oikeastaan kolme.

1. Alussa ei ollut mitään, eikä siitä voinut syntyä mitään, ja siksi ei ole olemassa mitään.

2. Alussa ei ollut mitään, mutta sitten syntyi jotain, ja nyt on olemassa jotain.

3. Alussa oli jotain ja siitä syntyi lisää jotain.

Yksikään noista ei tarvitse jumalaa. Jokainen on yksinkertaisempi skenaario ilman hänen asioihin sekaantumistaan.

Jumala on aina ollut olemassa, eikä hän ole koskaan syntynyt. Hänellä ei ole alkua. Todellisuus nyt vain on tuollainen, vaikka sitä ihmisjärki tahdo ymmärtää.

Tyhjyydestä ei voi syntyä mitään. Jos syntyy, niin tyhjyys ei ollut tyhjyyttä.

Näille väitteille myös ne todisteet, kiitos.

Toiseen vastasinkin jo.

Minkälaisen todisteen Jumalan olemassa ololle kelpuutat?

Samana toistuva ja mitattavissa oleva todiste kelpaa.

Esim. Alkuräjähdyksestä edelleen olemassa oleva kosminen taustasäteily voidaan mitata, toistuvasti ja samaan tulokseen päätyten, riippumatta mittaajasta, ajankohdasta, paikasta jne.

Maje kirjoitti:

Alussa oli määrittelemätön määrä energiaa ja joku määrittelemätön massa joka hajosi ja 

maailmankaikkeus alkoi liikkumaan joka suuntaan.... Siinä sivussa tuli planeetat juuri sopivalle etäisyydelle toisistaan, että elämä oli mahdollista maa nimisellä planeetalla. Lämpötilat, alkuaineyhdistelmät sattumalta täysin sopivat dna:n kehittymiselle,  Solu on kohta niin fiksu että ohjaa itse itseään...Ensimmäinen laji syntyy...helppoa... Jos älyä on niin paljon jo ihmisen perusrakenteissa, niin miten me ei olla luotu mitään uutta ... Vielä hankalampaa on uskoa, että tämä kaikki olis vaan syntynyt itsestään...

Ajatellaan vaikka ihmisen ruoansulatusta...synty varmaan ihan itsestään. No jos se on niin helppoa, niin luokaapa sellainen. . . Aivokemian tasapaino on varmaan kans ihan helppo luoda. Laitetaan kasa alkuaineita sopivaan ympäristöön ja jäädaan odottamaan...

Evoluutio on muokannut miljoonien vuosien aikana tänne elinkelpoisia yksilöitä.

"luomisteoria". Ei shaatana. Vittutätä suomalaisen "älymystön" jokeltelevaa pohdiskelua. Aivan sama onko hihhuli selittämässä uskonnollisen eliitin viimeisimpiä aivopaskantamisia "totuutena" vai suomalainen lukeneisto pyörittelemässä sanoja kuin paksua, valmiiksi pureskeltua, mälliä suussa ja aika ajoin pullauttelevat jotakin ulos "argumentaationa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se on niin vaikeaa ajatella, että vaikka maailma oliskin syntynyt "tyhjästä" ja suurinpiirtein niin kuin tiede -joka ei ole absoluuttinen totuus koskaan- sen selittää, niin Jumala olisi kuitenkin se alkuunpaneva voima kaikessa? Raamatussa lukee 6 päivää ja lepopäivä, mutta siellä lukee myös, että Jumalalle 1 päivä voi olla tuhat vuotta ja toisinpäin. Että Raamattu puhuu vertauskuvin, ihan niinkuin Jeesuskin monessa opetuksessaan.

Asiat ei oikeasti ole monimutkaisia eikä niistä sellaista tarvii tehdä. Ihan vaan sillä, kun laajentaa omaa elinpiiriään sen oman kuplan ulkopuolelle, oli se kupla millainen vaan, pääsee pitkälle. Vaatii myös älykkyyttä, rohkeutta ja uskallusta tehdä niin.

Jumala on täysin turha elementti tuossa kuviossa. 

Kerro sitten miten universumi voi syntyä tyhjästä.

Kukaan ei väitä sen syntyneen tyhjästä.

Ohis. Keskustelusta ja yleensäkin näistä keskusteluista välittyy se, että teistit (uskovat) väittävät ateistien (ei-uskovien) väittävän että maailmakaikkeus syntyi jostain absoluuttisesta tyhjyydestä.

Se on mielestäni teistien ilmeisen tarkoitus-hakuisesti kongnitiivisen dissonanssin synnyttämä puolustusmekanismi*, joka indikoi sitä ettei sen käyttäjä kykene irtautumaan syvälle indoktrinoidun uskonsa myötä iskostuneista käsityksistä. Taustalla on tietysti pelko siitä, että oma maailmakuva on vaarasssa romahtaa kun sen myötä  epäilemättä myös tulee huomaamaan tulleensa jymäytetyksi uskonnolla.

*) olkinukke, jota päin näissä keskusteluissa sitten urheasti käydään ja vaihtelevalla menestyksellä yritetään käyttää selityksenä, että jumalan olemassaolo olisi muka välttämättömyys -- mitä se ei tietystikään ole, mutta teistin logiikka pettää tässä ja hän tukeutuu First Cause -argumentointiin, ymmärtämättä täysin mihin se johtaa (ks. It's turtles all the way down).

Astrofyysikot eivät minusta ole missään vaiheessa esittäneet, että maailmankaikkeus on syntynyt täydestä ts. absoluuttisesta tyhjyydestä, vaan että alkuräjähdyksessä syntyi maailmankaikkeus sellaisena kun se nyt voimme havaita.

Siis kaikki se mitä havaitsemme nyt ja voimme havaita mm. punasiirtymän avulla olleen joskus kauan sitten on syntynyt alkuräjähdyksessä. Edellinen ei väitä mitään sitä edeltävistä olosuhteista, ne voivat olla melkein mitä hyvänsä, meillä ei nykyisin ole siitä tietoa eikä toistaiseksi ainakaan ole näköpiirissä, että meillä olisi tulevaisuudessakaan mekanismeja nähdä sen tapahtuman toiselle puolelle. Spekulaatioita voi toki esittää, mutta todisteita niistä on hyvin hankala saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se on niin vaikeaa ajatella, että vaikka maailma oliskin syntynyt "tyhjästä" ja suurinpiirtein niin kuin tiede -joka ei ole absoluuttinen totuus koskaan- sen selittää, niin Jumala olisi kuitenkin se alkuunpaneva voima kaikessa? Raamatussa lukee 6 päivää ja lepopäivä, mutta siellä lukee myös, että Jumalalle 1 päivä voi olla tuhat vuotta ja toisinpäin. Että Raamattu puhuu vertauskuvin, ihan niinkuin Jeesuskin monessa opetuksessaan.

Asiat ei oikeasti ole monimutkaisia eikä niistä sellaista tarvii tehdä. Ihan vaan sillä, kun laajentaa omaa elinpiiriään sen oman kuplan ulkopuolelle, oli se kupla millainen vaan, pääsee pitkälle. Vaatii myös älykkyyttä, rohkeutta ja uskallusta tehdä niin.

Jumala on täysin turha elementti tuossa kuviossa. 

Kerro sitten miten universumi voi syntyä tyhjästä.

Kukaan ei väitä sen syntyneen tyhjästä.

Ohis. Keskustelusta ja yleensäkin näistä keskusteluista välittyy se, että teistit (uskovat) väittävät ateistien (ei-uskovien) väittävän että maailmakaikkeus syntyi jostain absoluuttisesta tyhjyydestä.

Se on mielestäni teistien ilmeisen tarkoitus-hakuisesti kongnitiivisen dissonanssin synnyttämä puolustusmekanismi*, joka indikoi sitä ettei sen käyttäjä kykene irtautumaan syvälle indoktrinoidun uskonsa myötä iskostuneista käsityksistä. Taustalla on tietysti pelko siitä, että oma maailmakuva on vaarasssa romahtaa kun sen myötä  epäilemättä myös tulee huomaamaan tulleensa jymäytetyksi uskonnolla.

*) olkinukke, jota päin näissä keskusteluissa sitten urheasti käydään ja vaihtelevalla menestyksellä yritetään käyttää selityksenä, että jumalan olemassaolo olisi muka välttämättömyys -- mitä se ei tietystikään ole, mutta teistin logiikka pettää tässä ja hän tukeutuu First Cause -argumentointiin, ymmärtämättä täysin mihin se johtaa (ks. It's turtles all the way down).

Astrofyysikot eivät minusta ole missään vaiheessa esittäneet, että maailmankaikkeus on syntynyt täydestä ts. absoluuttisesta tyhjyydestä, vaan että alkuräjähdyksessä syntyi maailmankaikkeus sellaisena kun se nyt voimme havaita.

Siis kaikki se mitä havaitsemme nyt ja voimme havaita mm. punasiirtymän avulla olleen joskus kauan sitten on syntynyt alkuräjähdyksessä. Edellinen ei väitä mitään sitä edeltävistä olosuhteista, ne voivat olla melkein mitä hyvänsä, meillä ei nykyisin ole siitä tietoa eikä toistaiseksi ainakaan ole näköpiirissä, että meillä olisi tulevaisuudessakaan mekanismeja nähdä sen tapahtuman toiselle puolelle. Spekulaatioita voi toki esittää, mutta todisteita niistä on hyvin hankala saada.

Bravo!

Jos ennen alkuräjähdystä on ollut kaikenlaista sälää, niin mistäs se sitten muka tuli? Mikä hyöty on puhua alkuräjähdyksestä, jos se ei ollutkaan se varsinainen alku? Tai miksi sitä edeltävää aikaa ei edes yritetä selittää mitenkään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se on niin vaikeaa ajatella, että vaikka maailma oliskin syntynyt "tyhjästä" ja suurinpiirtein niin kuin tiede -joka ei ole absoluuttinen totuus koskaan- sen selittää, niin Jumala olisi kuitenkin se alkuunpaneva voima kaikessa? Raamatussa lukee 6 päivää ja lepopäivä, mutta siellä lukee myös, että Jumalalle 1 päivä voi olla tuhat vuotta ja toisinpäin. Että Raamattu puhuu vertauskuvin, ihan niinkuin Jeesuskin monessa opetuksessaan.

Asiat ei oikeasti ole monimutkaisia eikä niistä sellaista tarvii tehdä. Ihan vaan sillä, kun laajentaa omaa elinpiiriään sen oman kuplan ulkopuolelle, oli se kupla millainen vaan, pääsee pitkälle. Vaatii myös älykkyyttä, rohkeutta ja uskallusta tehdä niin.

Jumala on täysin turha elementti tuossa kuviossa. 

Kerro sitten miten universumi voi syntyä tyhjästä.

Kukaan ei väitä sen syntyneen tyhjästä.

Siinä tapauksessa 'jotakin' on aina ollut olemassa. Onko asia todellakin noin nykytieteen valossa?

No jos "aina" määritellään kaikkena sinä aikana kun aika on ollut, niin kyllä: jotain on aina ollut olemassa. Nimittäin tämä maailmankaikkeutemme.

Tuo vaan ei ole "aina"-käsitteen määritelmä, vaan ajan olemassa olon määritelmä. Alkuolettamasi on väärä, mistä seuraa että johtopäätöksesi on väärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se on niin vaikeaa ajatella, että vaikka maailma oliskin syntynyt "tyhjästä" ja suurinpiirtein niin kuin tiede -joka ei ole absoluuttinen totuus koskaan- sen selittää, niin Jumala olisi kuitenkin se alkuunpaneva voima kaikessa? Raamatussa lukee 6 päivää ja lepopäivä, mutta siellä lukee myös, että Jumalalle 1 päivä voi olla tuhat vuotta ja toisinpäin. Että Raamattu puhuu vertauskuvin, ihan niinkuin Jeesuskin monessa opetuksessaan.

Asiat ei oikeasti ole monimutkaisia eikä niistä sellaista tarvii tehdä. Ihan vaan sillä, kun laajentaa omaa elinpiiriään sen oman kuplan ulkopuolelle, oli se kupla millainen vaan, pääsee pitkälle. Vaatii myös älykkyyttä, rohkeutta ja uskallusta tehdä niin.

Jumala on täysin turha elementti tuossa kuviossa. 

Kerro sitten miten universumi voi syntyä tyhjästä.

Kukaan ei väitä sen syntyneen tyhjästä.

Ohis. Keskustelusta ja yleensäkin näistä keskusteluista välittyy se, että teistit (uskovat) väittävät ateistien (ei-uskovien) väittävän että maailmakaikkeus syntyi jostain absoluuttisesta tyhjyydestä.

Se on mielestäni teistien ilmeisen tarkoitus-hakuisesti kongnitiivisen dissonanssin synnyttämä puolustusmekanismi*, joka indikoi sitä ettei sen käyttäjä kykene irtautumaan syvälle indoktrinoidun uskonsa myötä iskostuneista käsityksistä. Taustalla on tietysti pelko siitä, että oma maailmakuva on vaarasssa romahtaa kun sen myötä  epäilemättä myös tulee huomaamaan tulleensa jymäytetyksi uskonnolla.

*) olkinukke, jota päin näissä keskusteluissa sitten urheasti käydään ja vaihtelevalla menestyksellä yritetään käyttää selityksenä, että jumalan olemassaolo olisi muka välttämättömyys -- mitä se ei tietystikään ole, mutta teistin logiikka pettää tässä ja hän tukeutuu First Cause -argumentointiin, ymmärtämättä täysin mihin se johtaa (ks. It's turtles all the way down).

Astrofyysikot eivät minusta ole missään vaiheessa esittäneet, että maailmankaikkeus on syntynyt täydestä ts. absoluuttisesta tyhjyydestä, vaan että alkuräjähdyksessä syntyi maailmankaikkeus sellaisena kun se nyt voimme havaita.

Siis kaikki se mitä havaitsemme nyt ja voimme havaita mm. punasiirtymän avulla olleen joskus kauan sitten on syntynyt alkuräjähdyksessä. Edellinen ei väitä mitään sitä edeltävistä olosuhteista, ne voivat olla melkein mitä hyvänsä, meillä ei nykyisin ole siitä tietoa eikä toistaiseksi ainakaan ole näköpiirissä, että meillä olisi tulevaisuudessakaan mekanismeja nähdä sen tapahtuman toiselle puolelle. Spekulaatioita voi toki esittää, mutta todisteita niistä on hyvin hankala saada.

Mutta eikö nämä hienoin termein kuorrutetut ajatukset päde ihan molempiin osapuoliin?

Mielestäni keskustelu on hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ennen alkuräjähdystä on ollut kaikenlaista sälää, niin mistäs se sitten muka tuli? Mikä hyöty on puhua alkuräjähdyksestä, jos se ei ollutkaan se varsinainen alku? Tai miksi sitä edeltävää aikaa ei edes yritetä selittää mitenkään? 

Aika, kuten me sen ymmärrämme alkoi alkuräjähdyksestä joten ei ole mitään "alkuräjähdystä edeltävää aikaa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jotakin voi syntyä tyhjästä. Kukaan ei pysty todistamaan ettei voi. Joka tapauksessa universumin synty spontaanisti ilman jumalaa on PALJON yksinkertaisempi selitys kuin universumin synty jumalan luomana.

Joko universumi syntyi tyhjästä, tai sitten jumala syntyi tyhjästä ja loi sen. Olemme joka tapauksessa todistaneet, että asioista voi syntyä tyhjästä, eikä jumalaa silloin tarvita.

Tai ehkä universumi on aina ollut olemassa. Tai sitten jumala on aina ollut olemassa ja loi sen. Joka tapauksessa olemme todistaneet, että asioiden ei tarvitse tulla luoduksi, ja jumalaa ei siis tarvita.

Mitä tyhjästä syntynyttä olemme todistaneet? Emme yhtään mitään.

Tyhjä on 'ei-mitään'. Jos kerran 'ei-mitään' on 'ei mitään', niin ei ole mitään mistä jotakin voisi syntyä. Jos jotain kuitenkin syntyy, ei 'ei-mitään' ole ollut 'ei-mitään', vaan se on ollut jotakin.

Logiikan vastainen selitys ei voi olla oikein, vaikka se olisikin paljolti yksinkertainen.

Missä olet päässyt näkemään "tyhjää?"

Silmissäsi. Ainoa paikka luonnossa löytää se. :-P

Silmissäni on erinäiset määrät nesteitä ja kudoksia. Lisäksi vaikka toinen silmäni esim. puuttuisi olisi siellä ilmaa, hiukkasia, fotoneja, gravitoneja ym ym. Se ei ole tyhjää.

Vastauksesi havainnollistaakin miksi on tärkeää pysyä sanojen määritelmien sisällä. Sellaista määritelmää käsitteelle 'ei-mitään' ei ole olemassa, jonka mukaan 'ei-mitään' sisältäisi jotain. Tuon vastauksesikin havainnollistaa.