Oletko hyväksynyt tulevan kuolemasi?

Vierailija kirjoitti:

En, se pelottaa ihan saatanasti silloin kun tulen ajatelleeksi sitä. Koetan siis olla ajattelematta.

Tuntuu, että osa teistä lässynlässyn-vastaajista ei ole sisäistänyt koko juttua kunnolla. Että joku päivä todella kuolee. Makaa ehkä selällään jossain hoitokodissa, ajattelee, että se oli siinä, ja hengittää viimeisen henkäyksensä.

Pelkäät kuolemista, kuten kaikki muutkin, et kuolemaa ( joka on abstraktio, eli sitä ei ole,kun elämä loppuu, se loppuu siihen).

Joku helluntaiämmäkö täällä kyselee? Niille lisää palvontaa. :D : D Jeesuksen Kristuksen nimeen, palvokaa nyt niitä ämmiä ja kumartakaa niille miehille. Respectiä.

Hyvä aloitus ap, kiitos tästä. Täytyy myöntää että kyllähän se aivan hemmetisti pelottaa, että pääsee/saa sellaisenkin tässä vielä grand finaalina kokea. Etenkin jos tulee kivulias kuolema. Ja ajatus siitäkin että se tulisi nuorena puistattaa. Haluan nähdä lapseni varttuvan ja olla tukena hänelle mahdollisimman pitkään. Tavallaan myös hienoa, että pääsee kokemaan sen paljon puhutun kuoleman. Olen lapsesta asti ollut alati sairas ja väsynyt ihminen niin se myös tuntuu mukavalta, että joku päivä ei tarvitse enää kerta kaikkiaan nousta ylös ja alkaa taas tekemään :D

Kyllä miehet niistä jokaisesta ämmästä ruma tulee. Sitten voitte vaihtaa seuraavaan.

Olen hyväksynyt enkä pelkää,  uskon Raamatun lupaukseen siitä, että koska uskon Jeesukseen, pääsen taivaallisiin hibbaloihin :) Ajatus että nyt kuolisin ei olisi itseni kannalta ikävä, mutta lasten kannalta kyllä, eli siksi en ihan vielä haluaisi kuolla, jos saisi vapaasti valita. 

Kuolema ei huoleta - mutta se elämättä jäänyt elämä...

Vierailija kirjoitti:

En, se pelottaa ihan saatanasti silloin kun tulen ajatelleeksi sitä. Koetan siis olla ajattelematta.

Tuntuu, että osa teistä lässynlässyn-vastaajista ei ole sisäistänyt koko juttua kunnolla. Että joku päivä todella kuolee. Makaa ehkä selällään jossain hoitokodissa, ajattelee, että se oli siinä, ja hengittää viimeisen henkäyksensä.

Olet niin alzheimerina ettet tiedä kuka ja missä olet. Ja doupattu tönköksi kipu- ja rauhottavilla aineilla. Tai sitten kuolet tänä yönä.

Helluntailaiset tarvii niin kipeesti respectiä että ei muuta kykene ajattelemaan. Respect respect.

Kauhean paljon vastaajissa niitä jotka jo odottavat kuolemaa ja toivoo sen tulevan nopeasti. Oletteko käyneet terapeutilla? Miksi teidän elämä on niin paskaa että janoatte kuolemaa? Itse olen päättänyt elää ikuisesti. Minä en halua kuolla, en edes ajatella asiaa. Rakastan elämää ja kaikkea mitä se antaa. Olen 43 vuotias. Eli en siis hyväksy kuolemaani missään nimessäkään enkä tule koskaan hyväksymäänkään.

Olen. Vaikka uskon elämän loppuvan lopullisesti kuolemaan ja mitään sielunvaellusta tai atomieni kosmista tajuntaa ei ole, minulla on silti kiva mielikuva kuolemisesta. 

Kuvittelen seisovani kauniissa, hiljaisessa maisemassa jossa vaeltaa jono hiljaisia, mutta onnellisia ihmisiä jonossa. Huomaan tunnistavani muutaman ihmisen, liityn jonoon ja kävelen rauhassa eteenpäin lämpimän tunteen kanssa. Jono liikkuu, uusia ihmisiä liittyy, kaikki on hyvin. 

Läheisistä, jotka tunsin henkilökohtaisesti on minulta kuollut toinen vanhempi, kaikki isovanhemmat, täti, setä ja serkku. Ystäväpiirissäni on haudattu kaksi lasta, toinen kuoli kohtuun viikko ennen laskettua aikaa, toinen kymmenvuotiaana tapaturmassa. 

Kuolema on asia joka tapahtuu, olen hyväksynyt sen enkä pullikoi vastaan. Toivoisin kivuttomuutta ja omilla tolkuillani olemista, jos suinkin mahdollista. Onko lomake jonka voisin täyttää? :)

Helluntailaiset on sairaita mieleltään. Ne ei käsitä muuta kuin jotain saatanan kauneutta. Kaunissssss. Kaunissss. Voi ku sä oot niin kaunis.

Kaunissssss.

Pelkään kipua ja tunnen pettymystä ettei elämästäni tullutkaan mitään. Kai sitä voi kutsua kuolemanpeloksi. 

Ei pelota, elikkä olen hyväksynyt sen tulevan ja olen valmis menemään Jeesuksen Kristuksen luokse kun kutsu käy.

Me ollaan niin hyviä ihmisiä : D :D

Vierailija kirjoitti:

Kauhean paljon vastaajissa niitä jotka jo odottavat kuolemaa ja toivoo sen tulevan nopeasti. Oletteko käyneet terapeutilla? Miksi teidän elämä on niin paskaa että janoatte kuolemaa? Itse olen päättänyt elää ikuisesti. Minä en halua kuolla, en edes ajatella asiaa. Rakastan elämää ja kaikkea mitä se antaa. Olen 43 vuotias. Eli en siis hyväksy kuolemaani missään nimessäkään enkä tule koskaan hyväksymäänkään.

Täällä 43-vuotias joka ottaisi mielellään kuoleman jo vastaan. Ei minun elämäni ole mitenkään paskaa, se on ihan tavallista hyvää elämää. En myöskään etsi erityisesti kuolemaa, harkitse itsemurhaa tms. Mutta sen jälkeen kun sairastin vakavan sairauden jossa oikeasti kuolema oli hyvin lähellä, on ollut ihmeellinen rauha asian kanssa. Sellainen, että olen valmis jäämään tai lähtemään, kumpaakaan en pelkää.

No, jokaisella on tämä yksi elämä, ja se  aikanaan se päättyy.

Ne o kaikki nii täydellisiä.

Kaunisssss

Kaunissss

Kaunissss

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean paljon vastaajissa niitä jotka jo odottavat kuolemaa ja toivoo sen tulevan nopeasti. Oletteko käyneet terapeutilla? Miksi teidän elämä on niin paskaa että janoatte kuolemaa? Itse olen päättänyt elää ikuisesti. Minä en halua kuolla, en edes ajatella asiaa. Rakastan elämää ja kaikkea mitä se antaa. Olen 43 vuotias. Eli en siis hyväksy kuolemaani missään nimessäkään enkä tule koskaan hyväksymäänkään.

Täällä 43-vuotias joka ottaisi mielellään kuoleman jo vastaan. Ei minun elämäni ole mitenkään paskaa, se on ihan tavallista hyvää elämää. En myöskään etsi erityisesti kuolemaa, harkitse itsemurhaa tms. Mutta sen jälkeen kun sairastin vakavan sairauden jossa oikeasti kuolema oli hyvin lähellä, on ollut ihmeellinen rauha asian kanssa. Sellainen, että olen valmis jäämään tai lähtemään, kumpaakaan en pelkää.

Ei normaalia. Mee juttelee ammattilaiselle.