Lue keskustelun säännöt.
Oletko hyväksynyt tulevan kuolemasi?
25.11.2017 |
Jokainen meistä kuolee ennemmin tai myöhemmin. Joskus paljon aiemmin kuin olisi itse uskonutkaan. Oletko hyväksynyt tämän vai oletko niitä jotka ei halua edes ajatella asiaa?
Kommentit (118)
Itseni puolesta olen hyväksynyt vaikkakin kuolemantapa pelottaa. Ja se, etten pääsekään taivaaseen. Mutta lasten takia hirvittää. En halua hylätä heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhean paljon vastaajissa niitä jotka jo odottavat kuolemaa ja toivoo sen tulevan nopeasti. Oletteko käyneet terapeutilla? Miksi teidän elämä on niin paskaa että janoatte kuolemaa? Itse olen päättänyt elää ikuisesti. Minä en halua kuolla, en edes ajatella asiaa. Rakastan elämää ja kaikkea mitä se antaa. Olen 43 vuotias. Eli en siis hyväksy kuolemaani missään nimessäkään enkä tule koskaan hyväksymäänkään.
Täällä 43-vuotias joka ottaisi mielellään kuoleman jo vastaan. Ei minun elämäni ole mitenkään paskaa, se on ihan tavallista hyvää elämää. En myöskään etsi erityisesti kuolemaa, harkitse itsemurhaa tms. Mutta sen jälkeen kun sairastin vakavan sairauden jossa oikeasti kuolema oli hyvin lähellä, on ollut ihmeellinen rauha asian kanssa. Sellainen, että olen valmis jäämään tai lähtemään, kumpaakaan en pelkää.
Ei normaalia. Mee juttelee ammattilaiselle.
En koe mitään tarvetta. Ammattilaiselle mennään kun on paha olla tai vaikeuksia elämässä. Mulla ei ole kumpaakaan. Sen takia en mene, että joidenkin toisten ihmisten mielestä maailmankuvani on omituinen. Itselleni kuoleman konkreettinen hyväksyminen on tuonut elämään paljon hyvää, rauhaa ja rohkeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhean paljon vastaajissa niitä jotka jo odottavat kuolemaa ja toivoo sen tulevan nopeasti. Oletteko käyneet terapeutilla? Miksi teidän elämä on niin paskaa että janoatte kuolemaa? Itse olen päättänyt elää ikuisesti. Minä en halua kuolla, en edes ajatella asiaa. Rakastan elämää ja kaikkea mitä se antaa. Olen 43 vuotias. Eli en siis hyväksy kuolemaani missään nimessäkään enkä tule koskaan hyväksymäänkään.
Täällä 43-vuotias joka ottaisi mielellään kuoleman jo vastaan. Ei minun elämäni ole mitenkään paskaa, se on ihan tavallista hyvää elämää. En myöskään etsi erityisesti kuolemaa, harkitse itsemurhaa tms. Mutta sen jälkeen kun sairastin vakavan sairauden jossa oikeasti kuolema oli hyvin lähellä, on ollut ihmeellinen rauha asian kanssa. Sellainen, että olen valmis jäämään tai lähtemään, kumpaakaan en pelkää.
Ei normaalia. Mee juttelee ammattilaiselle.
En koe mitään tarvetta. Ammattilaiselle mennään kun on paha olla tai vaikeuksia elämässä. Mulla ei ole kumpaakaan. Sen takia en mene, että joidenkin toisten ihmisten mielestä maailmankuvani on omituinen. Itselleni kuoleman konkreettinen hyväksyminen on tuonut elämään paljon hyvää, rauhaa ja rohkeutta.
Höpöhöpö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai meikkikaunis vai luonnonkaunis? Eikö se täydellinen luonnonkaunis ole se tavoite?
Siis sellainen ei-missikaunis, vaan sellainen että on sen näköinen kuin herää-kaunis. Niinkun leffoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki heräävät leffoissa kauniina. Olen laittanut merkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pekka on ollut väärällä koneella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mä en saa koskaan kokea suhdetta sellasen miehen kanssa, jota kunnioitan, haluan joka solullani, rakastan ja palvon - niin en, silloin en ole vielä valmis kuolemaan.
Tiedän että sen aika tulee vielä, mutta en mä välitä. Elän täysillä ja olen kuin en kuolisi koskaan, vaikka se päivä vielä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Kauhean paljon vastaajissa niitä jotka jo odottavat kuolemaa ja toivoo sen tulevan nopeasti. Oletteko käyneet terapeutilla? Miksi teidän elämä on niin paskaa että janoatte kuolemaa? Itse olen päättänyt elää ikuisesti. Minä en halua kuolla, en edes ajatella asiaa. Rakastan elämää ja kaikkea mitä se antaa. Olen 43 vuotias. Eli en siis hyväksy kuolemaani missään nimessäkään enkä tule koskaan hyväksymäänkään.
Sinä se olet joka tarvii terapiaa. Kuolema on luonnollinen loppu elämälle, ei siinä ole mitään pelättävää, eikä se muutu miksikään sillä että et hyväksy tosiasioita.
Elämän rajallisuuden tiedostan työni puolesta oikein hyvin. Olen myös laatinut hoitotahdon, joten vastaan kyllä.
Odotan sitä, kotiin pääsemistä, mutta en todellakaan halua sen tapahtuvan vielä.
Vierailija kirjoitti:
Olen hyväksynyt. Enkä haaveile kovin pitkästä elämästä.
Jos olet tällä hetkellä suunnilleen terve, niin et oikeasti tiedä. Tuo on pelkkää teoriaa ja haahuilua.
Jos olet kuolemansairas, niin ok. Sitten sinulla on jokin todellinen käsitys asiasta.
En ole koskaan syntynyt enkä koskaan kuole. Tämä ajallinen kulkuneuvoni jota kehoksi kutsutaan toki on syntynyt ja kuoleekin. Olen käyttänyt eri kulkuneuvoja jo monia, monia, monen elämän aikana. Kun tämä keho on palvellut loppuun, lähden tästä ja omaksun seuraavan. Se tulee olemaan sellainen keho ja sellaisissa olosuhteissa, jotka palvelevat henkisiä kehitystehtäviäni kun tämä nykyinen ei enää palvelisi.