Lue keskustelun säännöt.
Oletko hyväksynyt tulevan kuolemasi?
25.11.2017 |
Jokainen meistä kuolee ennemmin tai myöhemmin. Joskus paljon aiemmin kuin olisi itse uskonutkaan. Oletko hyväksynyt tämän vai oletko niitä jotka ei halua edes ajatella asiaa?
Kommentit (118)
En ole koskaan ollut hyväksymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. ikää alkaa olemaan ja kaikenlaisia vaivoja, murheita ja huolia.
Oikeestaan voisin mennä, näkis mitä tuo olemattomuus on, tai sitten
ei.
En ole hyväksynyt. Harmittaa, että kuolema on vasta jossain edessäpäin. Jotta olisin tyytyväinen, sen olisi pitänyt tapahtua jo ajat sitten.
Mikähän olis vaihtoehto? Ruumiin jäädyttäminenkö?
Kyllä, olen hyväksynyt sen, että en voi kuolemani ajankohtaan vaikuttaa. Mutta mitä oikein tarkoitat hyväksymisellä? Onko sille muka jotain vaihtoehtoja? Voiko siitä kieltäytyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Elvytyksen jälkeen tuli sellainen olo, että luonnollinen kuolema ei ole paha asia ollenkaan. Hyväksyn myös eutanasian, jos sairauden takia sen haluaa.
Mitä sillä on väliä olen hyväksynyt vai enkö? Kuolen joka tapauksessa riippumatta siitä hyväksynkö sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Itse asiassa ikävöin kuolemaa. En koe että tässä maailmassa olisi enää mitään, mitä haluaisin kokea tai nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on väliä olen hyväksynyt vai enkö? Kuolen joka tapauksessa riippumatta siitä hyväksynkö sen.
Ei kyllä se ap nyt tarkoittaa, että jos kieltäydyt, niin et kuole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emt. Kai. Joskus kyllä ärsyttää, ettei elämässä ehdi tehdä tarpeeksi virheellisiä päätöksiä. Ei voi vain päättää viettää vuosia yksiin opintoihin, sitten toisiin, kolmantiin jne. Ahdistaa se miten vähän valintoja elämän aikana ehtii tehdä. En tiedä mitä elämältä haluan, vaihtoehtoja on äärettömästi ja aikaa rajallisesti. Kamalaa.
Sitten joskus toivon, että ehkä ihmisen elinikää pystytään jotenkin juuri mun elinaikana pidentämään niin paljon, että saisinkin elää "ikuisesti"...
Tällä hetkellä ajattelen, että kuolema on tervetullut ajallaan. Väsyttää, kun otin melatoniinin. Jännä juttu, mutta kun ajattelen kuolemaa väsyneenä, se tuntuu paljon kivemmalta ajatukselta.
Olen hyväksynyt ajatuksen että tulen kuolemaan mutta en ajatusta siitä, että voin kuolla vaikka huomenna.
Haluan elää niin, että kuolessani voin olla yhtä tyytyväinen elämääni kuin nytkin.
Elää sinun pitää ja tajuta se, että elät- F.E.Sillanpää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyväksy. Mihin voisin ilmoittaa tämän?
Se ikäänkuin kuuluu asiaan. Elämä on yksi kuoleman oireista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema on oikeasti helkkarin pelottavaa.
Ei kai sitä turhaan pelätä.....
Vaikeaa on hyväksyä kaikki mitä syntymän ja kuoleman välissä on. Joskus tosin mietityttää se miten kuolen, toivottavasti en kovin tuskaisesti. Eipä tosin silläkään enää sitten ole väliä kun viimeiset henkäykset on otettu.
Olen. Sitten synnytään uudestaan ja ehkä parempaan tilanteeseen kuin nyt.
En, se pelottaa ihan saatanasti silloin kun tulen ajatelleeksi sitä. Koetan siis olla ajattelematta.
Tuntuu, että osa teistä lässynlässyn-vastaajista ei ole sisäistänyt koko juttua kunnolla. Että joku päivä todella kuolee. Makaa ehkä selällään jossain hoitokodissa, ajattelee, että se oli siinä, ja hengittää viimeisen henkäyksensä.
Mennyttä kuolemaani en voi hyväksyä. Kuolema ei huoleta, kuoleminen huolettaa.
Olen. Koen olevani kuolematon sielu, joka oli "ennen Abrahamia". Tästä ajallisesta muodosta luopuminen ei ole kummoinenkaan juttu.
Olen hyväksynyt. Enkä haaveile kovin pitkästä elämästä.