Oman perusluonteen muuttaminen

Voi, mikäli haluaa.

Onko motivaatio tuttu sana?

Voi. Voi myös huomata että on kasvamassa väärään suuntaan, ja muuttaa kurssia. Minä huomasin siinä 25 vuotiaana, että olin muuttumassa kaikkeen tyytymättömäksi valittajaksi, jutut oli jonkun poissaolevan  haukkumista ja avautumista siitä, miten huonosti kaikki TAAS onkaan.

Minulla oli paras ystävä, joka oli samanlainen. Pistin välit poikki ja mietin mitä elämältä haluan, ja huomasin että valittaminen ja tyytymättömyys se ei ainakaan ollut. Hiljalleen sitten lähtikin menemään paremmin, rupesi näkemään niitä mahdollisuuksia ja hyviä puolia. Löytyi mm kumppani, kun kaikki paitsi kusi ei ollut enää paskaa (anteeksi groteski ilmaus, mutta noin se meni).

Muutos on siis ihan mahdollista.

Tässä oma kokemukseni luonteen muuttamisesta. Olin nuorena joka asiassa viimetipan ihminen työssä ja opiskelussa. Stressasi jatkuva myöhässä oleminen, selityksien keksiminen ja joskus suoranainen valehtelu, miksi en ollut tehnyt sitä ja sitä ajoissa. Koska olen huono kestämään kiirettä ja stressiä, opettelin pois myöhästelystä ja viimevaiheen sähläilystä. Muutos vei vuosia ja minulla on pitkään myöhästelijän identiteetti. Keinoni myöhästelyn lopettamiseen oli töiden varhainen aloittaminen ilman aloituskynnystä, itselle valehtelun lopettaminen ja kunnon almanakka. Aloin laittaa isoon kuukausialmanakkaan tai jääkaapin ovessa olevaan listaan työtehtävän aloitusajankohdan, enkä deadlinea. Kun työ oli tehty, vedin ruksit. En pyrkinyt olemaan ajoissa, vaan olemaan varhainen.  Vähitellen huomasin, että stressi ja kiire väheni ja työn ja arjenhallinnan laatu parani. Ja sain maineen ajoissa olevana ihmisenä. Mutta helppoa se ei ollut!

Jos kyse on todella perusluonteesta, ainakaan omalla kohdalla sen muuttaminen ei ole onnistunut enkä enää sitä haluaisikaan muuttaa. Jos sen sijaan "laiskuus" on todellisuudessa kokemuksista seurannutta lamaantumista, apatiaa tms. sellaista voi kyllä työstää ja muuttaa. Toki voi myös tietoisesti valita toimia vastoin perusluonnettaankin.

Vierailija kirjoitti:

Onko motivaatio tuttu sana?

Pitäisi olla myös näkemys, mitä kohden ja mistä pois. Kuten että lakkaa haukkumasta naisia netissä, ja pyrkii ystävystymään näiden kanssa (jolloin löytyy se salaa haluttu parisuhdekin).

Ei kaikki pysty analysoimaan itseään ja myöntämään, että ehkä jotakin kehitettävää oli.

Ei. Mutta voi tehdä päätöksiä ja rakentaa itselleen rutiineja, jotka auttavat. Esimerkiksi itse olen kotitöissä oikeasti laiska, mutta iän myötä minulle ovat vakiintuneet tietyt tavat vain hoitaa asiat, joten nykyään kotini on aina siisti, toisin kuin nuorena ilman rutiineja. Silti olen periaatteessa edelleen se sama laiskiainen. Olen vain opettanut itseni viemään mennessä ja tuomaan tullessa, laittamaan pyykit heti kaappiin ja siivoamaan keittiön heti syönnin jälkeen jne. Monesti kyse on siitä, että tekee heti, ei siitä, että pitäisi tehdä enemmän.

Olen luonteeltani introvertti mutta päätin tietoisesti olla työssäni opettajana sellainen, joka menee opehuoneeseen ja on kiinnostunut työkavereista sen sijaan, että olisin jäänyt luokkaani piilottelemaan. Tämäkin tapa jäi päälle ja siitä tuli toinen luonto. Mutta silti olen edelleen introvertti ja kaipaan töiden jälkeen omaa rauhaa.

Perusluonne ei muutu, mutta ei ihmisen silti tarvitse jäädä täysin sen armoille. Voimme silti tehdä valintoja.

N51

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on todella perusluonteesta, ainakaan omalla kohdalla sen muuttaminen ei ole onnistunut enkä enää sitä haluaisikaan muuttaa. Jos sen sijaan "laiskuus" on todellisuudessa kokemuksista seurannutta lamaantumista, apatiaa tms. sellaista voi kyllä työstää ja muuttaa. Toki voi myös tietoisesti valita toimia vastoin perusluonnettaankin.

Missä iässä sinusta syntyy se kiveenhakattu perusluonne, jota ei voi muuttaa? Ikäänkuin olisi tuomittu olemaan aina tyhmä teini, jos on ollut joskus sitä. Ei kai näin sentään?

Riippuu millainen piirre. Esim. miten laiskuus ilmenee konkreettisesti?

Vierailija kirjoitti:

Voi, mikäli haluaa.

Perusluonne on sellainen mitä on mahdotonta tai lähes mahdotonta muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on todella perusluonteesta, ainakaan omalla kohdalla sen muuttaminen ei ole onnistunut enkä enää sitä haluaisikaan muuttaa. Jos sen sijaan "laiskuus" on todellisuudessa kokemuksista seurannutta lamaantumista, apatiaa tms. sellaista voi kyllä työstää ja muuttaa. Toki voi myös tietoisesti valita toimia vastoin perusluonnettaankin.

Missä iässä sinusta syntyy se kiveenhakattu perusluonne, jota ei voi muuttaa? Ikäänkuin olisi tuomittu olemaan aina tyhmä teini, jos on ollut joskus sitä. Ei kai näin sentään?

Ihan pienestä pitäen on näkynyt erot esim. minun ja sisarukseni välillä. Minua on aina vetänyt puoleensa rauha, hiljaisuus ja yksinolo, häntä toiset ihmiset, energisyys, vauhti. Minä olen harrastanut yksin pohdiskellen, hän 'high intensity' joukkuelajeja. Koulussa/työelämässä minun on pitänyt sopeutua ajoittain hektiseen ympäristöön, hänen pysymään hiljaa paikallaan. Jne. jne.

"Tyhmä teini" ei tokikaan ole luonteenpiirre, vaan ko. elämänvaiheessa saattaa käyttäytyä harkitsemattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, mikäli haluaa.

Perusluonne on sellainen mitä on mahdotonta tai lähes mahdotonta muuttaa.

Mikä on perusluonne? Joo joku älykkyys ei sinällään esimerkiksi juuri muutu siitä mitä on saanut syntymässä, mutta kuten tiedämme, keskinkertainenkin ihminen voi kehittää osaamistaan ahkeruudella ja nousta menestyjäksi. Ja yhtä keskinkertainen heittää elämän läskiksi ja syrjäytyä.

Moneen asiaan ihminen vaikuttaa kyllä itse. Vai onko niin, että osa ei yhtään osaa ajatella, että he voisivat ajatella ja toimia toisinkin kun mitä esim. lapsuudenkodissa tehtiin. Enemmistö kyllä osaa, esim. ihan tarkoituksella ei toistella lapsuuden kodin sairaita malleja enää omassa perheessä. Apua tähän toki voi tarvita, mutta itse pitää tajuta että muutos on tarpeen.

Voi, mutta ei se ole aina niin kovin yksinkertaista. "Laiskuudelle" on monenlaista syytä, harva vain huvikseen laiskottelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on todella perusluonteesta, ainakaan omalla kohdalla sen muuttaminen ei ole onnistunut enkä enää sitä haluaisikaan muuttaa. Jos sen sijaan "laiskuus" on todellisuudessa kokemuksista seurannutta lamaantumista, apatiaa tms. sellaista voi kyllä työstää ja muuttaa. Toki voi myös tietoisesti valita toimia vastoin perusluonnettaankin.

Missä iässä sinusta syntyy se kiveenhakattu perusluonne, jota ei voi muuttaa? Ikäänkuin olisi tuomittu olemaan aina tyhmä teini, jos on ollut joskus sitä. Ei kai näin sentään?

Ihan pienestä pitäen on näkynyt erot esim. minun ja sisarukseni välillä. Minua on aina vetänyt puoleensa rauha, hiljaisuus ja yksinolo, häntä toiset ihmiset, energisyys, vauhti. Minä olen harrastanut yksin pohdiskellen, hän 'high intensity' joukkuelajeja. Koulussa/työelämässä minun on pitänyt sopeutua ajoittain hektiseen ympäristöön, hänen pysymään hiljaa paikallaan. Jne. jne.

"Tyhmä teini" ei tokikaan ole luonteenpiirre, vaan ko. elämänvaiheessa saattaa käyttäytyä harkitsemattomasti.

Siis onko toi perusluonne nyt pelkkä jako introvertteihin ja ulospäinsuuntautuneisiin? Kun enemmistössä on molempia piirteitä.

Mutta missä iässä se muuttumaton perusluonne siis olisi valmis ja kiveenhakattu? Eikö mikään mitä elämässä kokee muuta sitä, esim. ekstrovertti tulee pahoinpidellyksi ja raizgatuksi teininä, ja kääntyy sisäänpäin, entisestä bilehileestä tulee yksinviihtyvä? MInä tunnen tuollaisen ihmisen.

Kuten myös ihmisen, joka lapsena oli vanhempiensa tavoin varsinainen alisuoriutuja kotonamakaaja, mutta vanhempana (koulun ja ympäristön vaikutuksesta) muuttui ahkeraksi ja vastuulliseksi aikuiseksi. 

Hirveän lohduton maailmankuva, että itseä ei voisi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi, mutta ei se ole aina niin kovin yksinkertaista. "Laiskuudelle" on monenlaista syytä, harva vain huvikseen laiskottelee.

Miksi sen pitäisi olla yksinkertaista? Onko vain helppo ja yksinkertainen tekemisen arvoista?

Ei ihmisellä ole mitään syntymästä saatua perusluonnetta. On vain luonne, joka kasvaa sellaiseksi kuin ympäristö ja kokemukset sen kasvattavat. Mutta tässä toki pitää ymmärtää, että kokemukset riippuvat myös omasta luonteesta, eli kaiken voi tulkita negatiivisesti tai positiivisesti ja noin miljoonalla muullakin tavalla.

Minä olin nuorempana pitkään jatkuneen koulukiuisaamisen takia *perusluonteeltani* ahdistunut kontrollifriikki perfektionisti. Se oli sekä raskasta että silleen kamalaa, että se eeti saamasta mitään aikaiseksi. Opettelin ihan tietoisesti riskinottoa ja oleelliseen keskittymistä ja vaikka se ensin oli ihan hirveää tuskaa, se on kyllä auttanut paljon. Nyt pystyn johtamaan isoja linjoja ja jättämään pilkunnysväämisen muille,

"Laiska" ihminen voi ottaa arjessa avuksi vaikka jonkun sovelluksen, joka muistuttaa asioiden tekemisestä. Itselle tällaisista ulkoisista vahvistuksista on apua, kun haluan muuttaa jotain.

Jos ihmisellä on selkeä tavoite ja motivaatio, hän voi muuttaa itseään. Myös olosuhteiden muutos voi aiheuttaa muutoksia ilman, että itse mitään tavoittelisi. Ei ihminen mikään muuttumaton olento ole. Te jotka niin luulette ette vain ymmärrä energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi. Voi myös huomata että on kasvamassa väärään suuntaan, ja muuttaa kurssia. Minä huomasin siinä 25 vuotiaana, että olin muuttumassa kaikkeen tyytymättömäksi valittajaksi, jutut oli jonkun poissaolevan  haukkumista ja avautumista siitä, miten huonosti kaikki TAAS onkaan.

Minulla oli paras ystävä, joka oli samanlainen. Pistin välit poikki ja mietin mitä elämältä haluan, ja huomasin että valittaminen ja tyytymättömyys se ei ainakaan ollut. Hiljalleen sitten lähtikin menemään paremmin, rupesi näkemään niitä mahdollisuuksia ja hyviä puolia. Löytyi mm kumppani, kun kaikki paitsi kusi ei ollut enää paskaa (anteeksi groteski ilmaus, mutta noin se meni).

Muutos on siis ihan mahdollista.

Tämä on minusta todella kunnioitettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on todella perusluonteesta, ainakaan omalla kohdalla sen muuttaminen ei ole onnistunut enkä enää sitä haluaisikaan muuttaa. Jos sen sijaan "laiskuus" on todellisuudessa kokemuksista seurannutta lamaantumista, apatiaa tms. sellaista voi kyllä työstää ja muuttaa. Toki voi myös tietoisesti valita toimia vastoin perusluonnettaankin.

Missä iässä sinusta syntyy se kiveenhakattu perusluonne, jota ei voi muuttaa? Ikäänkuin olisi tuomittu olemaan aina tyhmä teini, jos on ollut joskus sitä. Ei kai näin sentään?

Ihan pienestä pitäen on näkynyt erot esim. minun ja sisarukseni välillä. Minua on aina vetänyt puoleensa rauha, hiljaisuus ja yksinolo, häntä toiset ihmiset, energisyys, vauhti. Minä olen harrastanut yksin pohdiskellen, hän 'high intensity' joukkuelajeja. Koulussa/työelämässä minun on pitänyt sopeutua ajoittain hektiseen ympäristöön, hänen pysymään hiljaa paikallaan. Jne. jne.

"Tyhmä teini" ei tokikaan ole luonteenpiirre, vaan ko. elämänvaiheessa saattaa käyttäytyä harkitsemattomasti.

Siis onko toi perusluonne nyt pelkkä jako introvertteihin ja ulospäinsuuntautuneisiin? Kun enemmistössä on molempia piirteitä.

Mutta missä iässä se muuttumaton perusluonne siis olisi valmis ja kiveenhakattu? Eikö mikään mitä elämässä kokee muuta sitä, esim. ekstrovertti tulee pahoinpidellyksi ja raizgatuksi teininä, ja kääntyy sisäänpäin, entisestä bilehileestä tulee yksinviihtyvä? MInä tunnen tuollaisen ihmisen.

Kuten myös ihmisen, joka lapsena oli vanhempiensa tavoin varsinainen alisuoriutuja kotonamakaaja, mutta vanhempana (koulun ja ympäristön vaikutuksesta) muuttui ahkeraksi ja vastuulliseksi aikuiseksi. 

Hirveän lohduton maailmankuva, että itseä ei voisi muuttaa.

En mikään asiantuntija ole, mutta perusluonteena pidän sitä, mikä syntymästä lähtien on ollut ihmiselle luontainen tapa olla ja käyttäytyä, mitä kohti luontaisesti suuntautuu/kallistuu ja miten eläen voi parhaiten.

Kuten aiemmassa kommentissa sanoin, jos esim. "laiskuus" onkin kokemuksista seurannutta apaattisuutta tms. sitä voi työstää ja muuttaa. Kokemustensa uhriksi ei tarvitse jäädä.

Vierailija kirjoitti:

"Laiska" ihminen voi ottaa arjessa avuksi vaikka jonkun sovelluksen, joka muistuttaa asioiden tekemisestä. Itselle tällaisista ulkoisista vahvistuksista on apua, kun haluan muuttaa jotain.

Jos ihmisellä on selkeä tavoite ja motivaatio, hän voi muuttaa itseään. Myös olosuhteiden muutos voi aiheuttaa muutoksia ilman, että itse mitään tavoittelisi. Ei ihminen mikään muuttumaton olento ole. Te jotka niin luulette ette vain ymmärrä energiaa.

Aika vaikeaa se on. Pitkällä aikavälillä yleensä palaa vanhaan.